{"id":1426,"date":"2019-12-13T11:24:02","date_gmt":"2019-12-13T09:24:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=1426"},"modified":"2019-12-13T11:24:03","modified_gmt":"2019-12-13T09:24:03","slug":"kirja-arvio-luksuskommunismi-ja-syvaekologinen-kritiikki","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=1426","title":{"rendered":"Kirja-arvio: Luksuskommunismi ja syv\u00e4ekologinen kritiikki"},"content":{"rendered":"\n

Pontus Purokurun<\/strong> viime syksyn\u00e4 ilmestynyt poliittinen esseekokoelma T\u00e4ysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi<\/em> on onnistunut kirja jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 mediahuomion vuoksi. Se on kirjallisesti sujuvaa ja lempe\u00e4\u00e4 teksti\u00e4, joka naurattaa, koskettaa, inspiroi ja tarjoaa prekaaria vertaistukea. <\/p>\n\n\n\n

Se saa liikkeelle, se provosoi ajattelemaan, lukemaan, kirjoittamaan ja toimimaan. Poliittisen vaihtoehdottomuuden ajassa sen viesti ja sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 keskustelu ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tervetulleita.<\/p>\n\n\n\n

Kirja\nperustuu punnittuun yhteiskunta-analyysiin ja siin\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n selke\u00e4t lyhyen\nt\u00e4ht\u00e4imen poliittiset vaatimukset. Jos nyrpe\u00e4t kurioikeistolaiset ja\nnostalgiset sosiaalidemokraatit lasketaan pois, kenen tahansa on helppo\nhyv\u00e4ksy\u00e4 vaatimukset: el\u00e4miseen riitt\u00e4v\u00e4 perustulo, ty\u00f6ajan v\u00e4hent\u00e4minen ja\nkansallisvaltioiden rajojen avaaminen. Yhteiskunta-analyysin taustalla on\nprekaariliike sek\u00e4 tietty mannermaisen filosofian juonne, erityisesti Gilles\nDeleuzen<\/strong> ja Felix Guattarin<\/strong> ajattelu. Itse en tunne kumpaakaan\nkirjallisuuden lajia, eik\u00e4 kirjan lukeminen edellyt\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Sielultaan kirja ei ole v\u00e4litt\u00f6miin poliittisiin tavoitteisiin kiinnittyv\u00e4 pamfletti eik\u00e4 harmaa, kattavuuteen pyrkiv\u00e4 tai objektiivisuuteen verhoutuva analyysi. Se on pikemminkin tulevaisuudentunnun, poliittisen mielikuvituksen, toimijuuden ja toiveikkuuden arvonpalautus, jonka k\u00e4ytt\u00f6voimaa ovat leikillisyys, r\u00f6yhkeys ja hedonistinen halujen my\u00f6nt\u00e4minen. Se on tietoinen pyrkimys j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taakse yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 valtaeliittien p\u00f6nkitt\u00e4m\u00e4 vaihtoehdottomuus ja toisaalta yhteiskunnallisia liikkeit\u00e4 vaivaava lamaannuttava, reaktiivinen ja nariseva kriittisyys. <\/p>\n\n\n\n

Parempi tulevaisuus on kuvittelemisen arvoista. Niin manifestina toimiva nimiessee kuin poliittiset pop-kulttuurianalyysit ja kokemuksellisuuteen nojaavat esseet Slushista, k\u00f6yhyydest\u00e4, mieheydest\u00e4 ja sairaudesta palvelevat t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta.<\/p>\n\n\n\n

Ilja\nLehtisen kritiikki<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjan\navaama tila on jo synnytt\u00e4nyt kiinnostavaa keskustelua. Dramaturgi Ilja\nLehtinen<\/strong> on kirjoittanut v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4n kirja-arvioesseen, joka on\nkuitenkin lukemisen arvoinen kumppani Purokurun esseille. Lehtinen esitt\u00e4\u00e4\nsyv\u00e4ekologisen kritiikin luksuskommunismiin kuuluvaa akselerationismia eli\nkiihdytysoppia ja tekno-optimismia kohtaan. Kritiikin p\u00e4\u00e4sanoma on, ett\u00e4\nluksuskommunismi on ekologisesti mahdoton, ja se osuu kirjan heikoimpaan\nkohtaan. Purokuru itse noteeraa t\u00e4m\u00e4n haasteen, mutta j\u00e4\u00e4 sen kanssa hieman\nneuvottomaksi.<\/p>\n\n\n\n

Kirjan toisessa esseess\u00e4 \u201dToisenlainen maailmanloppu on mahdollinen\u201d h\u00e4n huomioi, kuinka 1900-lukulainen edistysusko ja visiot paremmasta tulevaisuudesta ovat vaihtuneet 2000-luvun apaattisuuteen ja vaihtoehdottomuuteen. Tulevaisuus on peruttu ja t\u00e4t\u00e4 kokemusta tuotetaan poliittisesti esimerkiksi thatcherilaisella \u201dthere is no alternative\u201d -politiikalla ja vuoden 2008 finanssikriisin j\u00e4lkeisell\u00e4 kuristuspolitiikalla. <\/p>\n\n\n\n

Tulevaisuuden peruuntumisen kolmas syy on fossiilisten polttoaineiden loppuminen ja ymp\u00e4rist\u00f6katastrofi, eik\u00e4 siin\u00e4 ole samalla tavalla kysymys poliittisen mielikuvituksen tukahduttamisesta, vaan materiavirroista. Pelkk\u00e4 apatian ja vaihtoehdottomuuden unesta ravistautuminen ei riit\u00e4 ratkaisuksi ymp\u00e4rist\u00f6katastrofiin.<\/p>\n\n\n\n

R\u00f6yhke\u00e4n optimistinen nimiessee on kirjassa p\u00e4\u00e4vastuussa poliittisen mielikuvituksen laajentamisesta. Siin\u00e4 Purokuru palaa lyhyesti my\u00f6s ekologiseen kritiikkiin. Luksuskommunismin perusl\u00e4ht\u00f6kohta on Georges Bataillelta<\/strong> per\u00e4isin oleva ajatus, ett\u00e4 maailma on pullollaan ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4, tuhlausta ja ylij\u00e4\u00e4mi\u00e4. Sen sijaan kapitalismi alistaa kaiken laajetessaan markkinamekanismille ja keinotekoiselle niukkuudelle, jossa toisille riitt\u00e4\u00e4 resursseja ja toisille ei. <\/p>\n\n\n\n

Lehtisen kritiikki kuuluu, ett\u00e4 Purokurun luksuskommunismi ei osaa tehd\u00e4 eroa luonnonvarojen absoluuttisen rajallisuuden ja niiden yhteiskunnallisesta jakamisesta johtuvan niukkuuden v\u00e4lille. Robotit ja teknologinen edistys edellytt\u00e4v\u00e4t energiaa ja resursseja niin kapitalismissa, kommunismissa kuin miss\u00e4 tahansa kuviteltavissa olevassa yhteiskuntaj\u00e4rjestyksess\u00e4. Purokurulla ei ole tarjota t\u00e4h\u00e4n vastaukseksi muuta kuin vastakysymyksi\u00e4 syv\u00e4ekologeille ja vakuuttelua, ett\u00e4 luksuskommunismi ei voi tarkoittaa ymp\u00e4rist\u00f6tuhoa.<\/p>\n\n\n\n

Lehtisen\nkritiikki on osaksi my\u00f6s ep\u00e4reilua. H\u00e4n ilmaisee heti tekstins\u00e4 alussa\npettymyksen tunteita, mik\u00e4 antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 odotukset olivat korkealla.\nEhk\u00e4 h\u00e4n kaipasi pedantimpaa analyysia ja yksityiskohtaisempaa\ntulevaisuusvisiota. Mahdollisesti yksityiskohtaista kuvausta siit\u00e4, miten\nmateriaalinen tuotanto, yhteiskunnalliset instituutiot ja ihmisten v\u00e4liset\nsuhteet t\u00e4ysin automatisoidussa avaruushomoluksuskommunismissa on j\u00e4rjestetty.\nN\u00e4m\u00e4 messiaaniset odotukset esseiss\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja j\u00e4ljelle j\u00e4i hapan\ntunne siit\u00e4, ett\u00e4 ekologiset realiteetitkin on sivuutettu.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4\n\u201davaruus\u201d tarkoittaa?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kysymys maapallon ekologisten rajojen ylitt\u00e4misest\u00e4 ja avaruusmatkailusta nousee Lehtisen arvioesseen alkuosan keskeiseksi kysymykseksi. H\u00e4n tulee vieneeksi Purokurun yksitt\u00e4isiin heittoihin toisinaan j\u00e4\u00e4vi\u00e4 ajatuskulkuja tavallaan pidemm\u00e4lle, konkreettisemmalle tasolle. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 lukuisia, perusteltuja kriittisi\u00e4 huomioita avaruusmatkailun mahdollisuudesta ja huomauttaa, ett\u00e4 sill\u00e4 on modernissa edistysideologiassa ehk\u00e4 jopa kristillisi\u00e4 piirteit\u00e4 saava pelastusopillinen rooli. <\/p>\n\n\n\n

Avaruusmatkailu on vaarallinen haaveuni, joka vie huomion maapallon el\u00e4m\u00e4n arvostamiselta ja sen edellytysten varjelemiselta. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 vakuuttavamman tutkijoiden joukon mukaan saavuttamattomalta horisontilta. Edistysideologia ei huomaa omaa fossiiliriippuvuuttaan. Avaruus ei edusta niink\u00e4\u00e4n positiivista tulevaisuusvisiota, vaan pakofantasiaa, takertumista vanhaan ja ehk\u00e4 syyst\u00e4kin hiipuneeseen tulevaisuusvisioon.<\/p>\n\n\n\n

Onko\navaruus luksuskommunismille konkreettinen haave vai paremman tulevaisuuden\najatteluun provosoiva symboli? T\u00e4lt\u00e4 osin Lehtisen kritiikki osuu minusta ohi\nmaalin. En nimitt\u00e4in lukenut Purokurun tekstist\u00e4 vakavamielisi\u00e4 vaatimuksia\nmassiivisten avaruusohjelmien k\u00e4ynnist\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n

Nimiesseen sivuilla 124\u2013127 on Purokurun oma selitys siit\u00e4, mit\u00e4 ”avaruus” litaniassa tarkoittaa. Siin\u00e4 viitataan kyll\u00e4 varhaiseen neuvostofuturismiin, joka lopulta johti avaruusohjelmiin sek\u00e4 id\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 l\u00e4nness\u00e4. Siin\u00e4 viitataan kyll\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4sti Elon Muskin avaruusprojekteihin ja kehotetaan panostamaan avaruustutkimukseen ja ”ponnistamaan kohti t\u00e4hti\u00e4”. Kun sivujen poliittisen viestin lukee huolellisesti, niiden takaa paljastuu kuitenkin paljon avaruusohjelmia maltillisemmat teesit.<\/p>\n\n\n\n

1.\nHuomatkaa, mit\u00e4 lokakuun vallankumouksen j\u00e4lkeinen poliittisen mielikuvituksen\navautuminen sai aikaan: ihmiset k\u00e4viv\u00e4t avaruudessa!<\/p>\n\n\n\n

2.\nHuomatkaa, ett\u00e4 avaruusohjelman, internetin ja keinosyd\u00e4nten kokoiset ja\ninnovaatiohankkeet ovat p\u00e4\u00e4osin julkisen sektorin panostusten varassa, eik\u00e4\nniit\u00e4 voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kapitalistien hoidettavaksi.<\/p>\n\n\n\n

3.\nPanostetaan yhteiseen ja avoimeen tutkimukseen ja infrastruktuurihankkeisiin.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in\nluettuna ”avaruus” ei kuulosta kristilliselt\u00e4 eskatologialta vaan\nvihreiden vaaliohjelmalta, joka on kyll\u00e4kin tuoreempi kuin demareilla, mutta ei\nnyt kovin radikaali kuitenkaan. Kirjailija ei itse ehk\u00e4 my\u00f6nt\u00e4isi t\u00e4llaista latistavaa\nluentaa, mutta se on nyt t\u00e4m\u00e4n paikallisen argumenttini kannalta tarpeen:\nLehtisen argumentointi avaruusmatkailua vastaan on kyll\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 kiinnostavaa\nja arvokasta, mutta k\u00e4sill\u00e4 olevan kirjan p\u00e4\u00e4viestin kannalta se on\nep\u00e4olennaista.<\/p>\n\n\n\n

Liioittelu avaruusraketeista kuuluu kirjan tyyliin ja on ehdottomasti sen ansio. Avaruus symboloi rajattomuutta, kuten Lehtinenkin huomauttaa. Rajattomuus ja kritiikit\u00f6n unelmointi ovat poliittisen luovuuden ja mielikuvituksen ruokkimiseen t\u00e4sm\u00e4lleen oikeita keinoja. Luovaa ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n. Jos ideat ammutaan kritiikill\u00e4 alas ennen kuin ne p\u00e4\u00e4sev\u00e4t lentoon, mit\u00e4\u00e4n uutta ei koskaan synny. Luovuus tarvitsee vapaata tilaa. <\/p>\n\n\n\n

Riippumatta avaruusmatkailun detaljien realistisuudesta ajatus rajattomuudesta tuottaa hedelm\u00e4llisen tilan. Nykymeno ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4! Yhteiskunta voitaisiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 toisinkin! Omat riemunkiljahdukseni kirjan \u00e4\u00e4rell\u00e4 tulivat juuri t\u00e4st\u00e4 kokemuksesta. Jos kerran tilanne on sellainen, ett\u00e4 on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin vaihtoehto kapitalismille, Purokurun kehotus kuuluu, ett\u00e4 kuvitellaan kuitenkin mieluummin luksuskommunismi kuin maailmanloppu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6\nkommunistinen mielikuvitus ekologisen kriisin ratkaisemiseksi?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Riippumatta\nsiit\u00e4, miten avaruusviittaukset tulkitaan, kielt\u00e4ytyminen ekologisten rajojen\ntunnustamisesta j\u00e4\u00e4 kirjan heikoksi kohdaksi. Tai kyll\u00e4h\u00e4n Purokuru ne\npinnallisesti tunnustaa, mutta se ei vaikuta siihen, miten h\u00e4n kuvaa\nluksuskommunismia utopiana. Lehtisen syv\u00e4ekologinen kritiikki puree, mutta\nkaatuuko luksuskommunismi siihen? Se riippuu minun n\u00e4hd\u00e4kseni kahdesta avainkysymyksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ensinn\u00e4kin, kuinka suuri osa nyt kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tasolla olevasta materiaalisesta kulutuksesta voidaan leikata luopumalla kapitalismista ja p\u00e4\u00e4oman itseisarvoisesta kasvupakosta? Ainakaan puhelinmyynnin, kertak\u00e4ytt\u00f6elektroniikan, yritysjuristien armeijoiden ja eksoottisten finanssi-instrumenttien kaltaisia inhotuksia ei tarvittaisi. <\/p>\n\n\n\n

Kokonaisia teollisuudenaloja voitaisiin lakkauttaa tarpeettomina. Kiertotalouden kehitt\u00e4miselle ei olisi kapitalistisia esteit\u00e4. Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 se? Riitt\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 maapallon absoluuttiset resurssit tuottamaan luksusta kaikille, jos vauraus vain jaettaisiin oikealla tavalla?<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi,\nkuinka riippuvainen meid\u00e4n sivilisaatiomme lopulta on fossiilienergiasta?\nPurokuru puhuu fuusiovoimasta ja aurinkopurjeista. Millaisen uskonhypyn takana\novat \u00f6ljyyn verrattavaan tuotantokapasiteettiin kykenev\u00e4t ei-fossiiliset\nenergiaratkaisut?<\/p>\n\n\n\n

Avaruusmatkailun\nja muun tekno-optimismin lis\u00e4ksi Lehtinen kritisoi my\u00f6s kirjan p\u00e4\u00e4viesti\u00e4. Mik\u00e4\ntahansa poliittinen visiointi ja unelmointi ei kelpaa, vaan visiot tarvitsevat\njoka tapauksessa uskottavan energiaperustan. L\u00f6ytyyk\u00f6 sellaista\nluksuskommunismille? Lehtisen mielest\u00e4 ongelmana ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole poliittisen\nmielikuvituksen puute vaan aivan liiallinen ja v\u00e4\u00e4rin kohdistunut fossiilinen\nmielikuvitus. T\u00e4t\u00e4 kritiikki\u00e4 minun on vaikea niell\u00e4. Nyt on kuitenkin k\u00e4ynyt\nniin, ett\u00e4 nimenomaan luksuskommunismista haaveileva kirja on avannut\nhedelm\u00e4llist\u00e4 tilaa, jonka puitteissa voi keskustella esimerkiksi\nsyv\u00e4ekologisista visioista.<\/p>\n\n\n\n

Lehtisen\nkirja-arvioesseen loppuosa on sen parasta antia. Siin\u00e4 Purokurun visioima\nluksuskommunismi kytket\u00e4\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n kommunistisen ajattelun ja laajemmin\nvalistuksen traditioon ja hahmotellaan koko tradition syv\u00e4ekologista\nkritiikki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Teknoutopiat,\nolivat ne sitten kapitalistisia tai kommunistisia, pyrkiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 vapautumaan\nniin luonnon rajoitteista kuin yhteiskunnallisistakin rajoitteista.\nSyv\u00e4ekologisessa katsannossa t\u00e4m\u00e4 on nurinkurista. Ihmissivilisaatio ja\nihmisyksil\u00f6kin ovat l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti luonnonymp\u00e4rist\u00f6n hoivaamia, siihen\nsulautuvia osia biosf\u00e4\u00e4ri\u00e4. Edistysajattelussa on Marxia ja Engelsi\u00e4 my\u00f6ten\npidetty luontoa ”toisena”, jonain josta on irtauduttava, jonka\nkahleista on vapauduttava. Ero luksuskommunistisen ja syv\u00e4ekologisen vision\nv\u00e4lill\u00e4 hahmottuukin n\u00e4in vastakkainasetteluna urbaanin el\u00e4m\u00e4n ja\nperinteellisemm\u00e4n maaseutu- ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isel\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, kiihdyttelyn ja\nhidastamisen v\u00e4lill\u00e4, universaalisuuden ja paikallisuuden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Esseens\u00e4 lopussa Lehtinen kuvaa henkil\u00f6kohtaista paikallisluontokokemustaan. H\u00e4nen meditaationsa tapahtuvat nimenomaan Helsingin kaupunkiluonnossa, lapsuuden maisemissa. Kysymys ei ole pohjalaisen karjatilallisen tai avohakkuista elantonsa saavan mets\u00e4nomistajan luontokokemuksesta, ei luomuviljelij\u00e4n eik\u00e4 kainuulaisen omavaraiskommuunin j\u00e4senen luontokokemuksesta, vaan leimallisesti kaupunkilaisesta luontokokemuksesta. <\/p>\n\n\n\n

En malta olla ajattelematta, ett\u00e4 toistaiseksi marginaalissa pysyv\u00e4t ideologiset kehitelm\u00e4t, kuten kiihdytt\u00e4v\u00e4 t\u00e4ysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi ja jarruttava primitivistihenkinen syv\u00e4ekologia, ovat ilmi\u00f6it\u00e4, jotka syntyv\u00e4t ja el\u00e4v\u00e4t tiheiden asutuskeskusten moninaisuudessa, kaupungeissa.<\/p>\n\n\n\n

Kotil\u00e4ksyj\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Poliittisen\nmobilisaation kannalta unelmointi, utooppinen ajattelu ja positiivisen tulevaisuudenn\u00e4kym\u00e4n\ntarjoaminen ovat huomattavasti toimivampia strategioita kuin pieneen piiriin\nsulkeutuva loputtoman kriittinen ja ongelmia l\u00f6yt\u00e4v\u00e4 nahistelu. T\u00e4ss\u00e4 T\u00e4ysin\nautomatisoitu avaruushomoluksuskommunismi<\/em> loistaa.<\/p>\n\n\n\n

Ekologiseen\nkritiikkiin vastaaminen j\u00e4\u00e4 luksuskommunismin teht\u00e4v\u00e4ksi. Samalla pallo j\u00e4\u00e4\nkuitenkin my\u00f6s syv\u00e4ekologeille. Jos ja kun tarkoitus on oikeassa olemisen\nlis\u00e4ksi saada ihmisi\u00e4 liikkeelle ja muutosta aikaiseksi, olisi pystytt\u00e4v\u00e4 tarjoamaan\njotain, mit\u00e4 odottaa, lupaus jostain nykyisyytt\u00e4 paremmasta. En ehk\u00e4 ole\nl\u00f6yt\u00e4nyt oikeita syv\u00e4ekologisia l\u00e4hteit\u00e4, mutta ainakaan Linkolan<\/strong>\nkatkera ihmisviha ei aja asiaa. Tere Vad\u00e9nin<\/strong> ajattelu on sujuvaa,\nprovosoivaa ja vaikuttavaa, mutta h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei varsinaisesti tykittele\npositiivisilla visioilla. Ehk\u00e4 Ilja Lehtisen lopussa siteeraama Ursula Le\nGuin<\/strong> voisi auttaa?<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi:\nJos t\u00e4ysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi on ajatusrakennelmana\nalkanut yhdest\u00e4 heitosta mielenosoituskyltiss\u00e4 ja l\u00e4htenyt lentoon\ninternetiss\u00e4, on kai aivan sopivaa jatkaa aivomyrsky\u00e4 saman genren heitolla.\nIlmasto- ja internetaktivisti sek\u00e4 piraattipoliitikko Maija Li Raudaskoski<\/strong>\nkysyi Twitteriss\u00e4 napakasti: \u201dT\u00e4ysautomatisoitu luksusavaruushomokommunismi on\njo tuttu \u2013 miten olisi t\u00e4ysin hajautettu ja tarkoituksenmukaisesti\nautomatisoitu luksushomoekoanarkismi?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Juho Karvinen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on tamperelainen sosiologi, data-analyytikko ja piraattiaktiivi<\/em><\/p>\n\n\n\n

Viitteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Purokuru, Pontus (2018) T\u00e4ysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi<\/em>. Kosmos, Helsinki. <\/p>\n\n\n\n

Ilja Lehtinen (2019): T\u00e4ysin automatisoitu pakofantasia. Verkossa: https:\/\/medium.com\/@iljalehtinen\/t%C3%A4ysin-automatisoitu-pakofantasia-4b6c5c9bca7c<\/a>. Luettu: 9.7.2019. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pontus Purokurun viime syksyn\u00e4 ilmestynyt poliittinen esseekokoelma T\u00e4ysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi on onnistunut kirja jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 mediahuomion vuoksi. Se on kirjallisesti sujuvaa ja lempe\u00e4\u00e4 teksti\u00e4, joka naurattaa, koskettaa, inspiroi ja tarjoaa prekaaria vertaistukea. Se saa liikkeelle, se provosoi ajattelemaan, lukemaan, kirjoittamaan ja toimimaan. Poliittisen vaihtoehdottomuuden ajassa sen viesti ja sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 keskustelu ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tervetulleita. … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1427,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[279,82],"tags":[299,298,300,89,67,289,290,86,297],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1426"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1426"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1426\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1436,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1426\/revisions\/1436"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1427"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1426"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1426"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1426"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}