{"id":1832,"date":"2022-03-06T16:00:39","date_gmt":"2022-03-06T14:00:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=1832"},"modified":"2022-05-19T21:29:29","modified_gmt":"2022-05-19T18:29:29","slug":"demokratian-kriisi-vai-poliittisen-osallistumisen-muutos","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=1832","title":{"rendered":"Demokratian kriisi vai poliittisen osallistumisen muutos"},"content":{"rendered":"\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Viime aikoina on puhuttu paljon demokratian vaikeuksista ja jopa kriisist\u00e4. Demokratian ja poliittisen osallistumisen rapautumisen merkeiksi tulkitaan laskevat \u00e4\u00e4nestysprosentit ja puolueiden j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4t, sek\u00e4 populismin voimakas nousu. (Aunesluoma 2017, Kiiski Kataja 2017.) Huolta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t erityisesti alhaiset \u00e4\u00e4nestysprosentit, joista tuoreena osoituksena on kev\u00e4\u00e4n 2021 kuntavaalien historiallisen alhainen \u00e4\u00e4nestysprosentti 55,1 % (Kuntaliitto 2021). Toisaalta arkip\u00e4iv\u00e4isen havainnoinnin my\u00f6t\u00e4 on muodostunut k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 paljon puhutusta kriisist\u00e4 huolimatta poliittinen vaikuttaminen on ottanut uutta tuulta alleen. Poliittinen osallistuminen ja vaikuttaminen on ehk\u00e4p\u00e4 muuttanut muotoaan ja eroaa n\u00e4in esimerkiksi perinteisest\u00e4 puoluepoliittisesta toiminnasta. \u00c4\u00e4nest\u00e4misen ja puoluetoiminnan rinnalle ovat nousseet henkil\u00f6kohtaisemmat vaikuttamisen muodot, joita edustavat etenkin yksitt\u00e4isten kansalaisten kulutusvalinnat ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa. Poliittisen aktiivisuuden tunnistettavia piirteit\u00e4, etenkin sosiaalisessa mediassa, ovat n\u00e4kyvyys ja identiteettiin liittyvien kysymysten korostuminen. Yksil\u00f6n poliittiseen osallistumiseen ja toimintaan n\u00e4ytt\u00e4isi my\u00f6s liittyv\u00e4n enemm\u00e4n tietynlainen performatiivisuus; itsen ilment\u00e4minen ja itsen vieminen poliittisten kysymysten keski\u00f6\u00f6n. T\u00e4t\u00e4 muutosta tuntuvat vahvistavan my\u00f6s ideologiset muutokset ja ihmisoikeusdiskurssin levi\u00e4minen.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 esitetyist\u00e4 ajatuksista her\u00e4\u00e4kin kysymys, onko t\u00e4ss\u00e4 muutoksessa kyseess\u00e4 varsinainen demokratian kriisi vai pikemminkin poliittisen toiminnan murros, jossa poliittisen aktiivisuuden mittaaminen, indikaattorit sek\u00e4 k\u00e4sitys politiikasta tulevat kansan keskuudessa tapahtuvaa arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 kehityst\u00e4 per\u00e4ss\u00e4? T\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 tarkastelen sit\u00e4, miten poliittinen vaikuttaminen on muuttunut 2020-luvun kynnyksell\u00e4. Tarkastelun painopiste rajautuu tavallisten kansalaisten poliittisen osallistumisen ja vaikuttamisen muutoksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. En siis paneudu sen syv\u00e4llisemmin esimerkiksi poliittisiin p\u00e4\u00e4tt\u00e4jiin, puolueisiin tai julkiseen mediaan poliittisena toimijana. Toiseksi tarkastelen sit\u00e4, onko poliittisen toiminnan kohde tai sis\u00e4lt\u00f6 siirt\u00e4nyt painopistett\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

1 Demokratian perusperiaatteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yksinkertaisesti ilmaistuna demokratia tarkoittaa kansanvaltaa (Heywood 2019, 91). Kansanvaltana demokraattisen j\u00e4rjestelm\u00e4n legitimiteetti kohoaa siis kansalaisten osallistuminen poliittiseen toimintaan (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 5). Demokraattista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti, juuri perusperiaatteidensa vuoksi, itsess\u00e4\u00e4n legitiimin\u00e4 poliittisena j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4. Sen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tuottavan tasa-arvoa ja toisaalta olevan my\u00f6s vakaa, sitke\u00e4 ja joustava poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4. (Heywood 2019, 79, 85.) T\u00e4llaisenaan ymm\u00e4rrys demokratiasta j\u00e4\u00e4 kuitenkin hyvin laveaksi ja monimerkitykselliseksi. Syvemm\u00e4n ymm\u00e4rryksen saavuttaminen demokratiasta ja sen kriisist\u00e4 vaatii demokratian oleellisimpien piirteiden hahmottamista.<\/p>\n\n\n\n

Andrew Heywood (2019,91) nostaa Politics <\/em>kirjassaan esiin kolme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 demokratian piirrett\u00e4: poliittisen tasa-arvon periaate, kansan hallituksen periaate sek\u00e4 kysymys siit\u00e4, minne asti sosiaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4 demokratian tulisi ulottua. Poliittisen tasa-arvon periaate tarkoittaa Heywoodin (2019, 91) m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan sit\u00e4, ett\u00e4 poliittinen valta tulisi jakaa ihmisten kesken niin tasaisesti ja laajasti kuin mahdollista. T\u00e4m\u00e4 periaate j\u00e4\u00e4 kuitenkin l\u00e4hinn\u00e4 ideaalin tasolle, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jokaisessa demokraattisessa systeemiss\u00e4 poliittisen osallistumisen mahdollisuus on jollakin tapaa rajautunut. Esimerkiksi yhteis\u00f6n koko ja yhteiskunnallinen kehityksen taso vaikuttaa siihen miten poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4 lopulta muodostuu. (Heywood 2019, 91.)<\/p>\n\n\n\n

Toinen periaate, joka on yleisesti liitetty demokratiaan, on kansanhallituksen periaate. T\u00e4m\u00e4 viittaa yksinkertaisesti ilmaistuna siihen, ett\u00e4 ihmiset hallitsevat itse itse\u00e4\u00e4n. (Heywood 2019, 91.) Demokratian haasteena etenkin suurissa yhteis\u00f6iss\u00e4 on juuri se, miten t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteutetaan. Ihmisten itsen hallitseminen vaati sit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset osallistuvat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon, joka rakentaa ja muovaa heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. T\u00e4m\u00e4 osallistuminen voi saada monia muotoja, joita Heywoodin (2019, 92) mukaan ovat esimerkiksi: suora demokratia, edustuksellinen demokratia tai totalitaarinen demokratia. Suoralla demokratialla tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset osallistuvat erilaisten v\u00e4lineiden kautta suoraan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. T\u00e4llaisia v\u00e4lineit\u00e4 ovat esimerkiksi kansan\u00e4\u00e4nestys tai kansalaisaloitteet. Suoralle demokratialle on ominaista, ett\u00e4 hallitsijan ja hallittavan v\u00e4linen ero ik\u00e4\u00e4n kuin \u2019h\u00e4ivyttyy\u2019 (Heywood 2019, 93).<\/p>\n\n\n\n

Edustuksellisessa demokratiassa kansalaisen poliittinen osallistuminen tapahtuu \u00e4\u00e4nest\u00e4misen kautta, jossa ihmiset valitsevat edustajat, jotka tekev\u00e4t ratkaisevat poliittiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset heid\u00e4n puolestaan. Etenkin kehittyneiss\u00e4 yhteiskunnissa edustuksellisen demokratian kannattajat suosivat poliittisen vaikuttamisen rajaamista \u00e4\u00e4nest\u00e4miseen. T\u00e4m\u00e4n taustalla on ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kansalaisilta puuttuu yhteiskunnalliseen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon vaadittava koulutus, kokemus ja viisaus. (Heywood 2019, 92.) Demokratian kriisill\u00e4 viitataankin yleens\u00e4 edustuksellisen demokratian ongelmiin. T\u00e4llaisen j\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena voi olla se, ett\u00e4 kansan irrottautuminen suurimmasta poliittisesta vastuusta voi luoda ik\u00e4\u00e4n kuin vieraantumista poliittisesta toiminnasta ja ajattelusta. Toisaalta on my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 kansan ja poliitikkojen v\u00e4lille, tai kansan ja parlamentissa tapahtuvan politiikan v\u00e4lille muodostuu tietynlainen l\u00e4sn\u00e4olevan tietoisuuden ja osallisuuden katkos.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas demokratialle ominainen piirre Heywoodin (2019) mukaan on kysymys siit\u00e4 miten kauas demokraattisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tulisi ylt\u00e4\u00e4. Toisin sanoen, mitk\u00e4 asiat tai ongelmat tulisi sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 demokraattisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon piiriin? On siis kysymys julkisen ja yksityisen, poliittisen ja yksityisen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. Esimerkiksi liberaalin individualismin mukaan politiikka tulisi rajata vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin poliittisiin kysymyksiin niin ett\u00e4 se ei loukkaa yksil\u00f6iden henkil\u00f6kohtaista vapautta. Politiikassa tulisi siis luoda vain oikeudelliset viitekehykset sille, miten henkil\u00f6kohtaisia suhteita ja asioita tulisi hoitaa. T\u00e4lle vastakkainen n\u00e4kemys on esimerkiksi feministinen n\u00e4kemys, jossa vaaditaan my\u00f6s perhe-el\u00e4m\u00e4n tuomista demokratian ja poliittisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon piiriin, siis henkil\u00f6kohtainen on poliittista. (Heywood 2019, 92.)<\/p>\n\n\n\n

Ajattelen, ett\u00e4 demokratian kriisi tai meneill\u00e4\u00e4n oleva muutos liittyy monisyisesti juuri edell\u00e4 esitettyihin demokratian ulottuvuuksiin: poliittisen vallan jakautumiseen, itse poliittiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n ja osallistumisen mahdollisuuksiin, sek\u00e4 siihen, mit\u00e4 asioita politiikka koskettaa tai mit\u00e4 sen tulisi koskettaa<\/em>. N\u00e4iden lis\u00e4ksi demokratian kriisiss\u00e4 on kyse j\u00e4rjestelm\u00e4n legitimiteetist\u00e4, jonka ajatellaan horjuvan v\u00e4h\u00e4isen poliittisen osallistumisen johdosta. Kyseinen ilmi\u00f6 ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tiivisty niin yksinkertaisesti demokratian kriisiksi, vaan kuten Kestil\u00e4-Kekkonen ja Korvela (2017,5) huomauttavat, kyseess\u00e4 voi pikemminkin olla poliittisen osallistumisen ja vaikuttamisen muutosprosessi. Kriisipuhe nousee siis pinttyneest\u00e4 tavasta ajatella poliittista aktiivisuutta tai osallistumista, sek\u00e4 toisaalta poliittisten mittareiden ja indikaattorien heikosta kyvyst\u00e4 mitata yh\u00e4 monimuotoisemmaksi muuttuvaa poliittista osallistumista (kts. Kestil\u00e4- Kekkonen & Korvela 2017, 5\u201314).<\/p>\n\n\n\n

2 Huojuva legitimiteetti<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kestil\u00e4-Kekkosen ja Korvelan (2017, 6) mukaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia vaikuttavatko n\u00e4m\u00e4 muutokset demokratian syvenemiseen tai heikkenemiseen. Heid\u00e4n mukaansa demokratian legitimiteetin ja poliittisen osallistumisen v\u00e4heneminen voidaan tulkita ainakin kahdella tapaa, joko luottamukseksi (tyytyv\u00e4isyydeksi) tai ep\u00e4luottamukseksi (tyytym\u00e4tt\u00f6myydeksi). Osallistumattomuuden luottamukseksi tulkinta kohoaa tutkimustuloksista, joissa kansalaisten v\u00e4h\u00e4isen aktiivisuuden on n\u00e4hty merkitsev\u00e4n tyytyv\u00e4isyytt\u00e4 vallitseviin olosuhteisiin. Ep\u00e4selv\u00e4ksi kuitenkin j\u00e4\u00e4, viitataanko vallitsevilla olosuhteilla taloudelliseen vai poliittiseen tilaan. Ep\u00e4luottamuksena tulkittuna poliittisen aktiivisuuden v\u00e4henemisen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n puolestaan johtuvan siit\u00e4, etteiv\u00e4t ihmiset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pid\u00e4 poliittisesta toiminnasta tai merkkin\u00e4 siit\u00e4, etteiv\u00e4t ihmiset en\u00e4\u00e4 koe mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4 vaali- ja puoluetoimintaan osallistumista, eik\u00e4 niill\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 olevan riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaikutusta. Tyytym\u00e4tt\u00f6myys viittaa siis juuri siihen, ettei j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 pidet\u00e4 en\u00e4\u00e4 kansan keskuudessa legitiimin\u00e4. (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 8\u20139.)<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta osallistumattomuuden tulkinta tyytyv\u00e4isyyten\u00e4 voidaan Heywoodin (2019, 86) mukaan tulkita my\u00f6s tyytyv\u00e4isyyten\u00e4 taloudellista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 kohtaan ja sen kyky\u00e4 tuottaa vaurautta ja jakaa hy\u00f6dykkeit\u00e4. Osallistumattomuus ei siis v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liity suoraan juuri poliittisen j\u00e4rjestelm\u00e4n legitimiteettiin (Heywood 2019, 86). Erityisen mielenkiintoista on my\u00f6s se, ett\u00e4 demokratian kriisi tai demokratian hiipuminen tapahtuu juuri pitk\u00e4lle kehittyneiss\u00e4 ja vakiintuneissa demokratian maissa (Kestil\u00e4-Kekkonen & Karvola 2017, 16). Ik\u00e4\u00e4n kuin hyvinvoinnin keskell\u00e4 el\u00e4minen tekisi ihmisist\u00e4 poliittisesti passiivisempia. Lis\u00e4ksi on syyt\u00e4 pohtia miten muut yhteiskunnalliset ja v\u00e4est\u00f6rakenteelliset muutokset vaikuttavat poliittiseen aktiivisuuteen ja toisaalta sen luonteeseen. Esimerkiksi millainen vaikutus on sill\u00e4 kuinka monta sukupolvea on poliittisesti aktiivisena yht\u00e4 aikaa ja onko sukupolvien v\u00e4lill\u00e4 eroa poliittisissa k\u00e4sityksiss\u00e4, n\u00e4kemyksiss\u00e4, tai k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Legitimiteetin tulkinta \u00e4\u00e4nestysk\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 tai puolueiden laskevista j\u00e4senm\u00e4\u00e4rist\u00e4 ei siis kerro koko totuutta demokratian tilasta. Oman arkip\u00e4iv\u00e4isen havainnoinnin ja reflektion kautta nousee esiin n\u00e4k\u00f6kulmia, jotka vahvistavat osaltaan jo aiemmin todettua. Esimerkiksi puoluepoliittiseen toimintaan osallistuminen voi tuntua vieraalta tai monimutkaiselta. Puoluepoliittisen toimintaan liittyy my\u00f6s ajatus ik\u00e4\u00e4n kuin sen liiallisesta puolueellisuudesta, eli siit\u00e4 ett\u00e4 aktiivinen osallistuminen vaatisi valitsemaan tietyn puolueen ja sen puolueideologiaan sitoutumisen. T\u00e4m\u00e4 voi tuntua j\u00e4yk\u00e4lt\u00e4 tai ik\u00e4\u00e4n kuin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in annettuna vajavaisena vaihtoehtona. \u00c4\u00e4nest\u00e4minen taas voi tuntua tyhj\u00e4lt\u00e4, sill\u00e4 hyvin usein vaaleissa annetaan tyhji\u00e4 lupauksia. Osaltaan kritiikki\u00e4 saa my\u00f6s poliittisen toiminnan lyhytn\u00e4k\u00f6isyys, kapeat intressit ja vastakkainasettelujen sek\u00e4 kilpailun liiallinen korostuminen. <\/p>\n\n\n\n

3 Osallistumisen muutos ja uudet vaikuttamisen v\u00e4yl\u00e4t<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Perinteinen (demokraattinen) j\u00e4rjestelm\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy siis kankeana ja heikkona tapana vaikuttaa. Lis\u00e4ksi sen responsiivisuus koetaan huonoksi ja kansalaisten mielipiteill\u00e4 ei juurikaan n\u00e4yt\u00e4 olevan vaikutusta siihen, millaisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 yhteiskunnassa lopulta tehd\u00e4\u00e4n. Demokratia eli kansavalta voidaan siis tulkita joiltakin osin n\u00e4enn\u00e4iseksi. (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 14). Poliittisen osallistumisen muutos voi johtua molemmista tekij\u00f6ist\u00e4, niin tyytyv\u00e4isyydest\u00e4 kuin tyytym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4kin vallitseviin olosuhteisiin ja j\u00e4rjestelmiin. Toisaalta sen lis\u00e4ksi osallistumattomuus perinteisiin poliittisen vaikuttamisen muotoihin voi johtua my\u00f6s politiikasta vieraantumisesta. Puolueet eiv\u00e4t pysty mukautumaan kansan tarpeisiin, eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 edusta ihmisten olemassa olevia intressej\u00e4. K\u00e4sitys tietyist\u00e4 ihmisryhmist\u00e4 tai yhteiskuntaluokista ja heid\u00e4n intresseist\u00e4\u00e4n on ehk\u00e4p\u00e4 vanhentunut. On tulkittu, ett\u00e4 osittain t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 puolueet alkavat my\u00f6s yh\u00e4 enemm\u00e4n ajamaan samankaltaisia asioita. Tiivistetysti ilmaistuna puolueiden tarjonta ja edustajien toiminta ei en\u00e4\u00e4 vastaa \u00e4\u00e4nest\u00e4jien kysynt\u00e4\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 kutsutaankin nimell\u00e4 edustuksellisuuden kuollut kulma. (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 13\u201314.) Vieraantumiseen voi liitty\u00e4 my\u00f6s yksinkertaisesti kiinnostuksen puute tai ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys politiikasta.<\/p>\n\n\n\n

3.1 \u00c4\u00e4nest\u00e4minen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Voidaan siis todeta, ett\u00e4 perinteisin poliittisen osallistumisen ja vaikuttamisen tapa, \u00e4\u00e4nest\u00e4minen, on ainakin jollakin tasolla menett\u00e4nyt merkityst\u00e4\u00e4n kansalaisten keskuudessa. Demokratian elvytt\u00e4miseksi valtion toimesta on pyritty reagoimaan kansalaisten hiipuvaan poliittiseen aktiivisuuteen, niin sanotulla demokratiapolitiikalla, jossa valtion toimesta j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n erilaisia poliittisen osallistumisen mahdollisuuksia. Erilaisin toimenpitein kansalaisten osallistumista on pyritty ohjaamaan niin, ett\u00e4 se tapahtuisi perinteisten demokratiamittareiden alaisuudessa. (Kestil\u00e4- Kekkonen & Korvela 2017, 14\u201317.) T\u00e4m\u00e4 voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 hallinnon yrityksen\u00e4 tuottaa itse itselleen legitimiteetti\u00e4, sek\u00e4 kanavoida kansalaisten osallistumista harmittomaan ja hallittavaan muotoon. T\u00e4m\u00e4 luo my\u00f6s hallinnolle mahdollisuuden vedota siihen, ett\u00e4 kansaa on yritetty konsultoida ja vaikuttamisalustoja on olemassa. Demokratian toimimattomuuden vastuu siis ik\u00e4\u00e4n kuin sys\u00e4t\u00e4\u00e4n kansalaisille, ja my\u00f6s heikkoon aktiivisuuteen vetoaminen luo mahdollisuuksia mielivaltaisempaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. (Palumbo 2010, 337 ref: Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 17.)<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nest\u00e4minen ei kuitenkaan tunnu tuottavan demokraattista vastetta kansalaisille ja kansa on pannut sen merkille. Onkin v\u00e4itetty (Ker\u00e4nen 2008, 54 ref: Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 18) ett\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4minen voi olla kansan n\u00e4k\u00f6kulmasta jopa j\u00e4rkev\u00e4 reaktio. Osallistumalla perinteisiin ja valtion tarjoamiin vaikuttamisen kanaviin kansalaiset, poliittisen vaikuttamisen sijaan, alkavatkin toteuttaa hallinnon toiveita ja tavoitteita. (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 18). T\u00e4ll\u00f6in voidaan tulkita, ett\u00e4 liikutaan poisp\u00e4in demokratian perusperiaatteesta, jossa kansa hallitsee itse itse\u00e4\u00e4n. Demokratian ydinajatus siis kaikkoaa sit\u00e4 mukaa mit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n valtion toimesta hallitsemaan ja monitoroimaan. N\u00e4enn\u00e4inen kansalaisten kuuleminen ei en\u00e4\u00e4 tuota haluttua tulosta.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta, vaikka kansalaiset ovat vieraantuneita poliittisista instituutioista ja potevat ep\u00e4luottamusta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6ihin, on osoitettu, ett\u00e4 kansalaiset ovat silti sitoutuneita demokratian periaatteisiin ja arvoihin. (Dalton 2004 ref: Kestil\u00e4-Kekkonen 2017, 12). Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 halukkaita j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n perinteiseen poliittisesti passiiviseen asemaansa, jolloin yksil\u00f6n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kuuliaisena kansalaisena osallistua vain valtion m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mien poliittisten instituutioiden kautta (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017,10). Poliittinen osallistuminen ja aktiivisuus onkin siirtynyt ehk\u00e4 sellaisille areenoille, joilla ihmiset kokevat vaikuttavansa ja pystyv\u00e4t ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n relevanteilla tavoilla (Inglehart 1997 ref: Kestil\u00e4-Kekkonen 2017, 12). Siis sinne, miss\u00e4 demokratian perusperiaatteet realisoituvat. Erityisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ovat nostaneet kulutusk\u00e4ytt\u00e4ytyminen ja sosiaalisen median aktiivinen k\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

3.2 Kulutusvalinnat<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yhdeksi vaikuttamisen tavaksi kansalaisten keskuudessa on noussut kulutusvalinnoilla tai kulutusboikoteilla vaikuttaminen. Kuluttaminen n\u00e4ytt\u00e4ytyy yksil\u00f6lle ik\u00e4\u00e4n kuin suorana vaikuttamisen mahdollisuutena. Ihmiset pyrkiv\u00e4t kulutusvalintojensa kautta vaikuttamaan esimerkiksi kest\u00e4v\u00e4n kehityksen periaatteiden mukaisesti ymp\u00e4rist\u00f6kysymyksiin tai humanitaarisiin kriiseihin ja ihmisoikeusongelmiin. Ihmiset esimerkiksi ostavat vaatteita, jotka on tuotettu eettisesti ja kest\u00e4v\u00e4n periaatteen mukaisesti. Kuluttamisen vastakohtana tuotteita tai merkkej\u00e4 voidaan laittaa my\u00f6s kulutusboikottiin. T\u00e4ll\u00e4 tavoin pyrit\u00e4\u00e4n osoittamaan vastustusta tiettyj\u00e4 tuotannon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 kohtaan. Kulutusvalintojen kautta vaikuttaminen on ep\u00e4suoraa poliittista vaikuttamista, jossa markkinamekanismien kautta pyrit\u00e4\u00e4n ohjaamaan yritysten toimintaa ja palvelujen tuottamista. Kulutusvalinnoilla vaikuttaminen on joissakin tapauksissa kohtalaisen tehokas tapa, koska n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 yritykset pystyv\u00e4t varsin nopeasti vastaamaan kuluttajan tarpeisiin. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 toimii lihatuotteiden kasviskorvikkeiden m\u00e4\u00e4r\u00e4n nopea kasvu v\u00e4hitt\u00e4iskauppaliikkeiss\u00e4. Vaste tuntuu olevan paljon nopeampi kuin perinteisten poliittisten kanavien kautta vaikuttaminen.<\/p>\n\n\n\n

Kulutusvalinnoilla tai kuluttajakansalaisuudella on kuitenkin k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolensa. Vaikka kulutusvalinnat ovat yksil\u00f6lle suora ja nopea tapa vaikuttaa sek\u00e4 ilmaista omia poliittisia mielipiteit\u00e4\u00e4n, ei kulutusvalinnoilla pystyt\u00e4 kuitenkaan suoraan vaikuttamaan siihen millaista politiikkaa valtiotasolla harjoitetaan. N\u00e4in esimerkiksi sosiaalipoliittiset asiat j\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n osallistumistavan tai vaikuttamismekanismin ulkopuolelle. Kulutusvalinnoilla ei siis pystyt\u00e4 vaikuttamaan esimerkiksi yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien tilanteeseen. Kuinka esimerkiksi yksil\u00f6 voisi kulutusvalintojen kautta ottaa kantaa vanhustenhoivan ongelmiin tai hoitajapulaan? T\u00e4h\u00e4n liittyen, merkitt\u00e4vin harmaa-alue kuluttajakansalaisuudessa on se, ett\u00e4 sen kautta tapahtuva poliittinen vaikuttaminen vaatii yksil\u00f6lt\u00e4 niin tiedollisia kuin aineellisia\/taloudellisia resursseja (Kestil\u00e4- Kekkonen & Korvela 2017, 17). Esimerkiksi ep\u00e4eettisten peruselintarvikkeiden (vaatteet, ruoka yms.) tuotantoketjujen boikotoiminen vaatii sit\u00e4, ett\u00e4 yksil\u00f6ll\u00e4 on taloudellista p\u00e4\u00e4omaa ostaa laadukkaita ja eettisesti tuotettuja hy\u00f6dykkeit\u00e4, jotka ovat yleens\u00e4 huomattavasti hintavampia.<\/p>\n\n\n\n

Kulutusvalinnoilla vaikuttaminen onkin yleisemp\u00e4\u00e4 vauraissa maissa (Stolle, Hooge & Micheletti 2005 ref: Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 17). Mielenkiintoista kulutusvalinnoilla vaikuttamisessa on my\u00f6s se, ett\u00e4 hyvin usein sen kohteena olevat poliittiset asiat asettuvat yksitt\u00e4ist\u00e4 yhteiskuntaa laajempaan kontekstiin, siis ovat ylikansallisia ilmi\u00f6it\u00e4. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 niiden sekundaarisena tarkoituksena on ilmaista yksil\u00f6n valveutuneisuutta. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kulutusvalinnat, kuten esimerkiksi vegaanisen ruokavalion noudattaminen, voivat n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 performatiivisuutena ja vahvasti identiteettiin liittyvin\u00e4 kysymyksin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

3.3 Sosiaalinen media<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kulutusvalintojen lis\u00e4ksi my\u00f6s sosiaalisen median alustojen k\u00e4ytt\u00f6 poliittisiin tarkoituksiin on lis\u00e4\u00e4ntynyt voimakkaasti viime vuosina. Erityisesti erilaiset marginaaliryhm\u00e4t, poc-v\u00e4hemmist\u00f6t, alkuper\u00e4iskansat sek\u00e4 seksuaali- ja sukupuoliv\u00e4hemmist\u00f6t ovat saaneet \u00e4\u00e4neens\u00e4 kuuluviin. Sosiaalisessa mediassa etenkin poliittisuuden henkil\u00f6kohtaisuus korostuu ja asiat, joihin siell\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n ottamaan kantaa ovat luonteeltaan spesifej\u00e4.  Sosiaalisen median k\u00e4ytt\u00e4minen poliittisena alustana toimii etenkin erilaisen informatiivisen ja\/tai kriittisen sis\u00e4ll\u00f6n ja tiedon v\u00e4litt\u00e4misen kanavana.<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalisen median poliittisen roolin voi ajatella olevan siis tiedollinen ja kommunikatiivinen. Kansan keskuudessa jollakin tapaa jopa pedagoginen. Toisaalta joillakin alustoilla, esimerkiksi Instagramissa kommunikaatio vaikuttaa ajoittain olevan hyvin yksisuuntaista, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in satavaa. Erilaiset poliittisen sis\u00e4ll\u00f6n tuottajat kirjoittavat miltein totuuslauselmien muotoon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, joka ajoittain moralisoivasti tyrm\u00e4\u00e4 dialogiin tulemisen tai eri\u00e4v\u00e4n mielipiteen ilmaisemisen. Kannanotot ovat yleens\u00e4 vahvasti normatiivisia ja etenkin kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja sanavalintoja tarkkaillaan aktiivisesti. T\u00e4llaista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 jaetaan saateteksteill\u00e4, jotka kehottavat perehtym\u00e4\u00e4n asiaan, \u201djos et viel\u00e4 tiennyt, nyt tied\u00e4t\u201d. Hyvin usein t\u00e4llaisia kanavia seuraavat ihmiset jakavat valmiiksi tuotettuja \u2019woke-tietoiskuja\u2019 omissa tarinoissaan, kuitenkaan osallistumatta kyseiseen keskusteluun omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n tai nimell\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi huomio kiinnittyy erityisesti siihen, ett\u00e4 ajoittain keskustelu tapahtuu varsin vaativalla tasolla, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 on paljon yhteiskuntatieteist\u00e4 lainattuja k\u00e4sitteit\u00e4. Akateeminen kielenk\u00e4ytt\u00f6 voi nostaa kynnyst\u00e4 osallistua keskusteluihin ja toisaalta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niiden sis\u00e4lt\u00f6, jos et itse ole esimerkiksi intersektionaalisen feministisen teoriaperinteen tai tutkimuksen asiantuntija. Somessa tapahtuva poliittinen keskustelu vaatii siis oppineisuutta ja ilman t\u00e4t\u00e4 yksil\u00f6 voi helposti j\u00e4\u00e4d\u00e4 kuuntelijan rooliin.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kommunikatiivinen tarkoitus on hyv\u00e4, liittyy t\u00e4h\u00e4nkin vaikuttamisen muotoon omat heikkoutensa. T\u00e4llainen kielenk\u00e4ytt\u00f6 ja viestint\u00e4 on joissakin tapauksissa ulossulkevaa ja luokkakeskeist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi tieteelliset alakohtaiset k\u00e4sitteet ja niiden merkitykset voivat sekoittua arkisten k\u00e4sitysten ja kielenk\u00e4yt\u00f6n kanssa. Esimerkiksi juridinen kieli ja k\u00e4sitteet voivat menn\u00e4 helposti solmuun henkil\u00f6kohtaisen ja poliittisen kanssa. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 \u00e4iti\/is\u00e4 (arkikieli) \u2013 vanhempi (juridinen k\u00e4site) -keskustelu, johon kietoutui monia poliittisesti herkki\u00e4 kysymyksi\u00e4 sukupuolesta perhek\u00e4sitykseen ja lapsen kasvatukseen. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi sosiaaliseen mediaan poliittisena kanavana liittyy kysymys disinformaatiosta ja sen vaikutuksesta poliittiseen toimintaan ja vaaleihin. <\/p>\n\n\n\n

Sosiaalisen median kautta poliittinen osallistuminen voi olla tietyss\u00e4 mieless\u00e4 hyvin voimaannuttavaa ja ihmiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sit\u00e4 kautta aivan uudella tavalla k\u00e4siksi vaikuttamisen tunteeseen. Lis\u00e4ksi ajankohtainen ja yhteiskunnallisesta marginaalista tuleva tieto levi\u00e4\u00e4 nopeasti ja tavoittaa suuremman yleis\u00f6n sosiaalisen median kautta. Kiiski Kataja (2017,18) nostaa esille Heimans ja Timmsin \u201duuden vallan\u201d k\u00e4sitteen, jonka piiriin sosiaalisen median ja internetin kautta tapahtuva poliittinen vaikuttaminen voitaisiin lukea. Uusi valta toimii ik\u00e4\u00e4n kuin virranomaisesti, joka syntyy ja kasvaa sit\u00e4 mukaa mit\u00e4 suurempi joukko ihmisi\u00e4 siihen osallistuu. T\u00e4llainen valta saa voimansa vertaisuudesta ja ryhm\u00e4hengen kehittymisest\u00e4, ja on kaikkein voimakkaammillaan \u2019tulviessaan\u2019. T\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 toimii Me too -kampanja. Juuri teknologian kehittymisen ansiosta, uusi valta on saavutettavaa, avointa ja osallistavaa. Uusi valta ja sen vaikuttavuus nojaa innovaatiouskoon ja ajatukseen verkostojen kyvyst\u00e4 tuottaa yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 luonnehtiikin juuri sis\u00e4lt\u00f6jen tuottaminen, kulutus ja muokkaaminen, sek\u00e4 toisaalta t\u00e4llaisesta toiminnasta palkitseminen, eli sen rahoittaminen. T\u00e4llainen vallank\u00e4ytt\u00f6 tapahtuu siis ep\u00e4formaalien poliittisten instituutioiden ulkopuolella. (Kiiski Kataja 2017, 18\u201319.)<\/p>\n\n\n\n

Pohdintaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Poliittisen osallistumisen muutosta arvioidessa on mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomioida se, mihin tai millaisiin sis\u00e4ll\u00f6llisiin asioihin tietyss\u00e4 poliittisessa osallistumisessa tai aktiivisuudessa otetaan kantaa tai on mahdollista vaikuttaa. Jos vertailemme kulutusvalintoja, sosiaalista mediaa, perinteist\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4mist\u00e4 ja puoluepoliittista toimintaa voidaan huomata eroavaisuuksia niiden v\u00e4lill\u00e4: kulutusvalinnat vaikuttavat markkinamekanismien kautta yrityksiin ja niiden palveluihin, joiden tarpeisiin my\u00f6s valtio voi lopulta joutua ottamaan kantaa. Kulutusvalintojen kautta harvoin kuitenkaan tarjoutuu mahdollisuutta vaikuttaa sosiaalipoliittisiin kysymyksiin. Sosiaalinen media ajaa taas ennemmin tiedollisia ja kommunikatiivisia, etenkin sosiaalipoliittisia intressej\u00e4. Huomion arvoista on etenkin se, ett\u00e4 sosiaalisen median kautta tapahtuu paljon kansalaisaloitteiden ja vetoomusten levitt\u00e4mist\u00e4, joka voi kasvattaa kansalaisten aktiivisuutta suoraan vaikuttamiseen. Kansalaisaloitteiden ja vetoomusten kautta voidaan ik\u00e4\u00e4n kuin haastaa edustuksellisen demokratian sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja keinoja. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva vaikuttaminen voidaan n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s ruohonjuuritasolta kohoavana poliittisena innostamisena. Sosiaalisen median vaikutus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla kohdistuu siis yksitt\u00e4isten ihmisten tietoisuuksiin, arvoihin ja valintoihin, sek\u00e4 poliittiseen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen. Toisaalta on mielenkiintoista, ett\u00e4 esimerkiksi sosiaalisessa mediassa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n hyvin v\u00e4h\u00e4n keskustelua ty\u00f6voimapolitiikasta tai talouspolitiikasta, jotka ovat sosiaalipolitiikan ohella yksitt\u00e4isen hyvinvointiyhteiskunnan tasolla demokraattisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon ydikysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4iden kahden ero perinteiseen \u00e4\u00e4nest\u00e4miseen on my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 kulutusvalintojen ja sosiaalisen median kautta vaikuttaminen ei tapahdu perinteisten poliittisten j\u00e4rjestelmien tai instituutioiden sis\u00e4ll\u00e4 (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017, 17; Kiiski Kataja 2017). Kansalaisen silmin katsottuna kuluttajakansalaisuus tai sosiaalisen median kautta vaikuttaminen voi toimia poliittisesti voimaannuttavampana kuin \u00e4\u00e4nest\u00e4minen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 on my\u00f6s huomioitava se, etteiv\u00e4t perinteiset poliittista aktiivisuutta mittaavat indikaattorit (\u00e4\u00e4nestyprosentti, puolueiden j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4) pysty tavoittamaan kansalaisten monenkirjoista poliittista aktiivisuutta. Kriisin sijaan, olisikin mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 todeta, ett\u00e4 poliittinen osallistuminen on murroksessa ja toisaalta monipuolistumassa virallisten areenoiden ja monitorien ulkopuolella. Perinteisten poliittisten instituutioiden rinnalle on muodostumassa uudenlaisia verkostomaisia poliittisen osallistumisen muotoja. Lis\u00e4ksi on havaittavissa, ett\u00e4 poliittinen osallistuminen on my\u00f6s yh\u00e4 projektiluontoisempaa. (Kestil\u00e4-Kekkonen & Korvela 2017; Kiiski Kataja 2017; Anttiroikko 2017). Katson, etteiv\u00e4t uudet vaikuttamisen paikat ja osallistumisen muodot korvaa perinteisi\u00e4 vaikuttamisen mekanismeja, vaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 samalla kun demokratia hakee uusia uomiaan. Pitk\u00e4lle kehittyneiss\u00e4 yhteiskunnissa tarvitaan riitt\u00e4v\u00e4n osaava, tehokas ja hallittu p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoelin, joka voi olla uudella tavalla l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa. Kansalaisille on hyv\u00e4 tarjota my\u00f6s suoria vaikuttamisen mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi kansan\u00e4\u00e4nestykset ja kansalaisaloitteen tekeminen. Demokratian toimivuuden ja legitimiteetin kannalta olennaista on kansalaisten aktiivisuus ja poliittisen tietoisuuden yll\u00e4pit\u00e4minen. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kaisa Heiskanen, YTK<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sosiologian maisterivaiheen opiskelija, Tampereen yliopisto<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

L\u00c4HTEET<\/p>\n\n\n\n

Anttiroiko, Ari-Veikko (2017) \u201dVerkostodemokratia: osallistuminen politiikka- ja hallintoverkostojen toimintaan.\u201d Teoksessa: Poliittinen osallistuminen, vanhan ja uuden osallistumisen j\u00e4nnitteit\u00e4. <\/em>SoPhi.<\/p>\n\n\n\n

Aunesluoma, Juhana (2017) Demokratia puolustuskannalla \u2013 lopun alku vai normaalia kausivaihtelua? Sitra artikkelit.<\/p>\n\n\n\n

Heywood, Andrew (2019) Politics. Macmillan.<\/p>\n\n\n\n

Kestil\u00e4-Kekkonen, Elina & Paul-Erik Korvela (2017): \u201dVaali- ja puolueosallistumisesta demokratiainnovaatioihin: syventyyk\u00f6 vai heikentyyk\u00f6 demokratia?\u201d Teoksessa: Poliittinen osallistuminen, vanhan ja uuden osallistumisen j\u00e4nnitteit\u00e4. <\/em>SoPhi.<\/p>\n\n\n\n

Kiiski Kataja, Elina (2017) Demokratian vaikeuksista kohti tulevaisuuden osallisuutta. Sitra muistio.Sitra<\/p>\n\n\n\n

Kuntaliitto (2021) Kuntavaalien \u00e4\u00e4nestysprosentti j\u00e4i historiallisen alhaiseksi kaikenkokoisissa kunnissa. Tiedote.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Johdanto Viime aikoina on puhuttu paljon demokratian vaikeuksista ja jopa kriisist\u00e4. Demokratian ja poliittisen osallistumisen rapautumisen merkeiksi tulkitaan laskevat \u00e4\u00e4nestysprosentit ja puolueiden j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4t, sek\u00e4 populismin voimakas nousu. (Aunesluoma 2017, Kiiski Kataja 2017.) Huolta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t erityisesti alhaiset \u00e4\u00e4nestysprosentit, joista tuoreena osoituksena on kev\u00e4\u00e4n 2021 kuntavaalien historiallisen alhainen \u00e4\u00e4nestysprosentti 55,1 % (Kuntaliitto 2021). Toisaalta arkip\u00e4iv\u00e4isen havainnoinnin my\u00f6t\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":1835,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[196,1],"tags":[84,364,363,365,101,361],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1832"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1832"}],"version-history":[{"count":12,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1832\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1845,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1832\/revisions\/1845"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1835"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1832"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1832"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1832"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}