{"id":293,"date":"2014-10-13T18:22:37","date_gmt":"2014-10-13T15:22:37","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=293"},"modified":"2022-08-18T21:43:16","modified_gmt":"2022-08-18T18:43:16","slug":"taistelevasta-tutkimuksesta-juha-suorannan-haastattelu","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=293","title":{"rendered":"Taistelevasta tutkimuksesta \u2013 Juha Suorannan haastattelu"},"content":{"rendered":"

 <\/em>Juho Karvinen: Julkaisitte kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Sanna Ryyn\u00e4sen kanssa kirjan Taisteleva tutkimus<\/em><\/a>. Mink\u00e4 puolella taistellaan ja mit\u00e4 vastaan?<\/strong><\/p>\n

Juha Suoranta: Lyhyt vastaus saattaisi olla: ihmisyyden (joka tarkoittaa koko elonkeh\u00e4\u00e4) puolesta roistokapitalismia ja sit\u00e4 mukailevaa sivistym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja kaikinpuolista v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 vastaan. Poliittisesti korrekti vastaus kuuluisi: suomalaisissa yhteiskuntatieteiss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n nykyisin niin monimuotoista tutkimusta, ett\u00e4 siell\u00e4 on \u2013 j\u00e4lleen \u2013 tilaa my\u00f6s Marx-viritteiselle tutkimukselle. Kuten keskusteluanalyysin ja mikrososiologian Suomeen tuonut Anssi Per\u00e4kyl\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4 muistutti<\/a>, sosiologian piiriin mahtuu monenlaisia kiinnostuksen kohteita, edesmenneeseen Klaus M\u00e4kel\u00e4\u00e4n viitaten: \u201dyhteiskuntatieteilij\u00e4 on kiinnostunut kaikesta\u201d.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten on merkillepantavaa, ett\u00e4 suomalaisen sosiologian auktorisoidusta historiasta, Suomalaisen sosiologian historia<\/em> (1992), puuttuu marxilaista tutkimusta koskeva luku. Teoksen ensimm\u00e4isess\u00e4 laitoksessa, joka ilmestyi vuonna 1973 nimell\u00e4 Suomalaisen sosiologian juuret<\/em>, marxilaista tutkimusperinnett\u00e4 koskeva luku viel\u00e4 oli, mutta uudistetusta laitoksesta se oli poistettu. Ratkaisua kannattaisi pohtia paitsi suhteessa suomalaisen sosiologian nykytilanteeseen, my\u00f6s jaettuun uskomukseen yhteiskuntatieteiden monimuotoisuudesta.<\/p>\n

Kirjoittamalla Taisteleva tutkimuksen<\/em> halusimme joka tapauksessa vahvistaa k\u00e4sityst\u00e4 kotimaisten yhteiskuntatieteiden monimuotoisuudesta. Samalla tarkoituksemme oli muistuttaa muun muassa Marxin ajattelusta l\u00e4ht\u00f6kohtia saaneista tutkimusperinteist\u00e4 ja tuoda kehiin ehk\u00e4 jotain uuttakin.<\/p>\n

Juho Karvinen: Laajempi historiallinen tilanne n\u00e4kyy usein erityisen vahvasti yhteiskuntatieteen trendeiss\u00e4. 1970-luvun alussa elettiin hyvinvointivaltion, keynesil\u00e4isen talouspolitiikan ja uusvasemmistolaisen liikkeen nousukautta. On ehk\u00e4 oireellista, ett\u00e4 mainitsemasi 1992 ilmestyneen kirjan johdannossa marxilaisesta tutkimuksesta puhutaan samassa yhteydess\u00e4 kuin \u201dh\u00e4vinneiden historiasta\u201d. Olenko oikeassa, jos katson, ett\u00e4 Taistelevan tutkimuksen<\/em> ja muiden selv\u00e4sti kapitalismikriittisten puheenvuorojen taustalta l\u00f6ytyy nyt erityisesti vuosia jatkunut talouskriisi?<\/strong><\/p>\n

Juha Suoranta: N\u00e4in on. Kukaan ei el\u00e4 historian eik\u00e4 yhteiskunnan ulkopuolella, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yhteiskuntatieteilij\u00e4. Siksi tieteenalojen teoreettis-metodologisia siirtymi\u00e4 on tarkasteltava ulkoisesta ja sis\u00e4isest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta. Mainitsemiesi ulkoisten tekij\u00f6iden vaikutusta saattoi olla, ett\u00e4 1970-luvun alussa pidettiin tarpeellisena kirjoittaa marxilaisen tutkimuksen kotimaisista juurista, vaikka ne valtaosin olivatkin ulkoakateemisia ja ty\u00f6v\u00e4enliikkeeseen sitoutuneita, kuten molemmissa mainituissa kirjoissa huomautetaan.<\/p>\n

Kannattaa my\u00f6s muistaa 1980-luvun ulkoiset, kansalliset ja kansainv\u00e4liset muutokset, joilla on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ollut vaikutuksensa siihen, miten yhteiskuntatieteiden teht\u00e4v\u00e4t ja tutkimusmenetelm\u00e4t k\u00e4sitettiin. Suomi alkoi avautua v\u00e4hitt\u00e4in taloudellisesti ja muuttua hallintamentaliteetiltaan: rahamarkkinat ja julkishallintoa (uus)liberalisoitiin. It\u00e4-Eurooppa kuohui: Berliinin muuri murtui 1989 ja muutamaa vuotta my\u00f6hemmin meni Neuvostoliitto ja sen johtama it\u00e4-blokki. Muurin murtumisen aikoihin yhdysvaltalainen Francis Fukuyama julkaisi esseen ”The End of History?” (ja muutamaa vuotta my\u00f6hemmin samannimisen kirjan ilman kysymysmerkki\u00e4), jossa h\u00e4n esitti l\u00e4nsimaisen liberalismin merkitsev\u00e4n historian loppua. Ihmiskunnan ideologisen kehityksen loppupiste olisi l\u00e4nsimaisten arvojen ja hallintatapojen levitt\u00e4ytyminen kaikkialle maailmaan. N\u00e4iden kaltaisten tosiasiamaailman tapahtumien ja niit\u00e4 koskevien aikalaisanalyysien merkityst\u00e4 tuskin kannattaa aliarvioida, kun tarkastellaan suomalaisen sosiologian historiaa, tutkimustoimintaa tai yleist\u00e4 aikalaistietoisuutta.<\/p>\n

Kun tullaan 1990-luvulle, on suomalainen yliopistososiologia jo ammattikuntaistunut, ja vuoden 1992 Suomalaisen sosiologian historiassa<\/em> voidaan todeta, ett\u00e4 nyt kirjoitetaan nimenomaan akateemisen tutkimusalan historiaa. \u201dJos sosiologia ymm\u00e4rrett\u00e4isiin laajemmin, vaikkapa yleens\u00e4 yhteiskunnallisesti tai sosiologisesti t\u00e4rkeiden ajatusten muotoilemisena, ty\u00f6v\u00e4enliikkeen piiriss\u00e4 tehty marxilainen tutkimus voisi ehdottomasti kuulua sen historiaan.\u201d<\/p>\n

N\u00e4in parinkymmenen vuoden j\u00e4lkeen mieleen nousee kysymyksi\u00e4: Miten on k\u00e4ynyt \u201dyleens\u00e4 yhteiskunnallisesti tai sosiologisesti t\u00e4rkeiden ajatusten muotoilemiselle\u201d ja toisaalta historian lopulle? Onko marxilaisen perinteen poissaolo tai oikeammin sen poisj\u00e4tt\u00e4minen alan historiasta merkinnyt er\u00e4\u00e4nlaista saksiliikett\u00e4: ammattisosiologien piirin laajentumista ja \u201dakatemisoituneen\u201d sosiologian supistumista? (Suomessa palkitaan empiirisist\u00e4 analyyseista, muttei juurikaan synteeseist\u00e4, kriittisist\u00e4 puheenvuoroista tai laajempia n\u00e4kymi\u00e4 avaavista aikalaisanalyyseista). Lis\u00e4ksi, mist\u00e4 nykyopiskelijat voivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n oppia Marx-viritteisist\u00e4 yhteiskuntatieteellisist\u00e4 ajattelu- ja toimintatavoista?<\/p>\n

N\u00e4ihin kysymyksiin peilaten Taistelevan tutkimuksen<\/em> voi ajatella suomalaisten yhteiskuntatieteiden kritiikiksi tai Marx-pitoisen ajattelun esiintuomiseksi uudelleen \u2013 poissaolon muuttamiseksi l\u00e4sn\u00e4oloksi. T\u00e4m\u00e4n tutkimuksen sis\u00e4isen n\u00e4k\u00f6kulman lis\u00e4ksi kirjan kirjoittamista ovat ohjanneet tutkimuksen ulkopuoliset n\u00e4kym\u00e4t: laajeneva yhteisymm\u00e4rrys globaalin kapitalismin tuhovoimasta ja vaihtoehtoisten sosiaalisten, poliittisten, taloudellisten ja ekologisten toimintatapojen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. K\u00e4sityksemme mukaan opiskelijoiden on hy\u00f6dyllist\u00e4 tuntea konkreettisia tutkimustapoja, joissa keskeist\u00e4 on yhteiskunnallinen praksis, tutkijoiden ja niin sanottujen tavallisten ihmisten yhteistoiminta jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseksi. Toisin sanoen, paitsi se, miten muotoillaan \u201dyhteiskunnallisesti tai sosiologisesti t\u00e4rkeit\u00e4 ajatuksia\u201d, my\u00f6s tutkimukselliset tavat tarttua konkreettisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.<\/p>\n

Juho Karvinen: Yhteiskuntapolitiikkaa tehd\u00e4\u00e4n ainakin poliitikkojen, virkakoneiston, eturyhmien, kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen ja -liikkeiden, akatemian ja median yhteisvaikutuksessa. Ajatellaan nykyist\u00e4 tilannetta \u2013 esimerkiksi ilmastonmuutosta ja muita ekologisia kriisej\u00e4, teknologisoituvaa tuotantoa ja arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4, eriarvoisuuden lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4, talouskriisi\u00e4 ja keskustelua Euroopan suunnasta. T\u00e4n\u00e4 vuonna vuoden professoriksi valittu Pertti Alasuutari esitt\u00e4\u00e4<\/a>, ett\u00e4 yhteiskuntatieteilij\u00e4n ei tule olla politiikan besserwisser, mutta sen sijaan h\u00e4n voi tuoda esille vallitsevia ajattelurakenteita ja siten mahdollistaa toisenlaisen ajattelun. Miten sin\u00e4 n\u00e4et yhteiskuntatieteilij\u00e4n roolin yhteiskunnallisen muutoksen tekemisess\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Juha Suoranta: Vallitsevien ajattelurakenteiden esiintuominen on tosiaan yhteiskuntatieteilij\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 eik\u00e4 paremmin tiet\u00e4misen besserwisser-asenne en\u00e4\u00e4 toimi \u2013 ep\u00e4ilen, onko se toiminut koskaan, tai ollut vallitseva asenne yhteiskuntatieteilij\u00f6iden keskuudessa.<\/p>\n

Jokainen yhteiskuntatieteiden alalta valmistunut on yhteiskuntatieteilij\u00e4. Heid\u00e4n pieni osajoukkonsa saa toimeentulonsa yliopistosta teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n kouluttaa alansa uusia maistereita, uusintaan ja uudistaa tieteenalaansa sek\u00e4 pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 sit\u00e4 koskevaa keskustelua.<\/p>\n

Paikat ja aikakaudet vaikuttanut siihen, millaista yhteiskuntatiedett\u00e4 miss\u00e4kin harjoitetaan, ja millainen rooli yhteiskuntatieteilij\u00e4ll\u00e4 milloinkin on. Materiaalisesti ylikehittyneiden l\u00e4nsimaiden yhteiskuntatieteilij\u00e4t ovat l\u00f6yt\u00e4neet asemansa useimmiten valtion tai kuntien sosiaali- ja koulutussektoreilta, mutta my\u00f6s j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 ja yritysmaailmasta, etenkin Yhdysvalloissa. Yliopistoissa ty\u00f6skennelleet ovat usein my\u00f6t\u00e4illeet poliittisesti johdettua yhteiskuntakehityst\u00e4 tutkien ja opettaen vallanpit\u00e4jien ja valtarakenteiden kannalta melko harmittomia asioita.<\/p>\n

K\u00f6yhien maanosien yhteiskuntatieteilij\u00f6iden mahdollisuudet julkisen sektorin t\u00f6ihin ovat yleens\u00e4 olleet olemattomat, koska julkista sektoria ei ole ollut tai se on ollut vasta kehittym\u00e4ss\u00e4. Siksi he ovat enimm\u00e4kseen ty\u00f6skennelleet j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4, ammattiyhdistyksiss\u00e4 ja vapaaehtoisorganisaatioissa. My\u00f6s yliopisto-opettajat ovat joutuneet toimimaan aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, usein vainottuina, mutta yht\u00e4 kaikki uskoen toisenlaisen, yhdenvertaisen maailman mahdollisuuteen.<\/p>\n

Rikkaassa pohjoisessa yhteiskuntatieteilij\u00f6it\u00e4 on yleens\u00e4 tarvittu oikeuttamaan ja tuottamaan vallitseva yhteiskuntaj\u00e4rjestys. He ovat osallistuneet parlamentaarisiin komiteoihin ja suunnitteluty\u00f6ryhmiin, laatineet tilastollisia laskelmia ja kirjoittaneet arviointi- ja suunnitteluraportteja sek\u00e4 asiantuntijalausuntoja, kuten Klaus M\u00e4kel\u00e4 on muistuttanut kirjoituksessaan ”Stakes ja valtiollisen tiedontuotannon muutokset<\/a>”. T\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n tietysti yh\u00e4. K\u00f6yh\u00e4ss\u00e4 etel\u00e4ss\u00e4 yhteiskuntatieteilij\u00f6iden teht\u00e4v\u00e4ksi on langennut alistettujen ja syrj\u00e4ytettyjen puolustaminen sek\u00e4 sortovallan kumoaminen osallistuvin tutkimusmenetelmin poliittisissa puolueissa, sosiaalisissa liikkeiss\u00e4 ja ammattiyhdistyksiss\u00e4. My\u00f6s teoriat ja menetelm\u00e4lliset l\u00e4hestymistavat ovat poikenneet toisistaan, karkeistaen: l\u00e4nsimaissa yhteiskuntaa ja sen ilmi\u00f6it\u00e4 on katsottu kaukaa, k\u00f6yhiss\u00e4 maissa osallistuttu tutkimuksella yhteiskunnalliseen toimintaan.<\/p>\n

Eroja on tietysti my\u00f6s paikallisesti. Siin\u00e4 miss\u00e4 Pertti Alasuutari on \u201dp\u00e4\u00e4tynyt siihen, ett\u00e4 parhaimmillaan sosiologia on silloin, kun tutkimuksen tulos naurattaa tai ainakin hymyilytt\u00e4\u00e4\u201d, minua se puhuttelee silloin, kun se sys\u00e4\u00e4 liikkeelle: tiedostamaan v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4 ja ep\u00e4kohtia sek\u00e4 ajattelemaan, kirjoittamaan, osallistumaan ja toimimaan. Alasuutarin vastaus on tavallaan \u201dpostmoderni\u201d: kun yhteiskuntatieteilij\u00e4t ovat menett\u00e4neet paikkansa byrokraattisen valtiokoneiston asiantuntijoina, heid\u00e4n tutkimuksilleen on j\u00e4\u00e4nyt viihdytt\u00e4v\u00e4 teht\u00e4v\u00e4. Itse haluan edelleen korostaa yhteiskuntatieteiden sivist\u00e4v\u00e4\u00e4 ja edist\u00e4v\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 (yhteiskuntatieteiden teht\u00e4vi\u00e4 pohtineista maininnan arvoinen on Zygmunt Bauman).<\/p>\n

Sama viihdytt\u00e4v\u00e4\u2013edist\u00e4v\u00e4 -jako esiintyy my\u00f6s journalismin kent\u00e4ss\u00e4. Toimittaja Anu Silfverberg arvelee<\/a>, ett\u00e4 lehdet mielistelev\u00e4t ja viihdytt\u00e4v\u00e4t lukijoitaan tilaajakadon pys\u00e4ytt\u00e4miseksi: \u201dLehdet julistavat kilpaa, ett\u00e4 niiden teht\u00e4v\u00e4 on \u2019palvella lukijaa\u2019 ja ett\u00e4 lukija itse tiet\u00e4\u00e4 parhaiten millainen lehden pit\u00e4\u00e4 olla. Lukijoita ja katsojia houkutellaan \u2019hyv\u00e4n mielen uutisilla\u2019, koska kuka nyt pahan mielen haluaisi.\u201d Itse h\u00e4n ajattelee ty\u00f6ns\u00e4 tarkoituksesta toisin: \u201dEn halua lehden helpottavan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, haluan sen tekev\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni vaikeampaa. Haluan ett\u00e4 lehti saa minut tuntemaan itseni typer\u00e4ksi ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ja ett\u00e4 se tuon kokemuksen kautta her\u00e4tt\u00e4\u00e4 janon sivistykseen ja muutokseen.\u201d<\/p>\n

Oman p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ni n\u00e4k\u00f6kulmasta olen yh\u00e4 enemm\u00e4n ajatellut yhteiskunnallisessa muutoksessa mukana olemista arkity\u00f6h\u00f6ni kuuluvina tekoina, lukemisena, kirjoittamisena ja opettamisena. N\u00e4iden tekojen l\u00e4hivy\u00f6hykkeell\u00e4 ovat tietenkin opiskelijat, jotka valmistuttuaan ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n yhteiskunnallisen paikkansa, vaikuttavat tulevaisuuden suuntaan. Yliopiston t\u00e4rkeimm\u00e4ksi \u201darviointi- ja tuloskriteeriksi\u201d pit\u00e4isikin entist\u00e4 voimakkaammin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 opiskelijoiden opettajien v\u00e4liset opinnolliset suhteet ja niiss\u00e4 tapahtuvat sivistykselliset tiedostamisprosessit. N\u00e4in ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin kysym\u00e4\u00e4n Jukka Peltokosken ja Joel Kaitilan esitt\u00e4mi\u00e4 kysymyksi\u00e4<\/a>, \u201dmillaisia selviytymiskeinoja ja hiljaisen vastarinnan muotoja yliopistoty\u00f6ntekij\u00f6iden joukoissa jo vallitsee\u201d ja ”miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin voimakas identifikaatio \u2019oppineisuuteen\u2019 sek\u00e4 eronteko ty\u00f6l\u00e4isyyteen hankaloittaa omaa tilannetta ja etuja koskevien arvioiden tekemist\u00e4?\u201d<\/p>\n

Joka tapauksessa, kun yhteiskuntatieteilij\u00f6ist\u00e4 vain ani harva j\u00e4\u00e4 yliopistoon, pit\u00e4isi jokaisella olla k\u00e4sitys my\u00f6s sellaisista yhteiskuntatieteellisist\u00e4 toimintatavoista, joilla voi osallistua yhdess\u00e4 muiden kanssa paikallisten, mutta my\u00f6s mainitsemiesi maailmanlaajuisten kysymysten ratkaisemiseen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 halusimme kirjoittaa Taistelevan tutkimuksen<\/em>.<\/p>\n

Juho Karvinen: On kiinnostava huomio, ett\u00e4 yhteiskuntatieteilij\u00f6ill\u00e4 on erilaisia rooleja eri puolilla maailmaa, eik\u00e4 sen seikan muistaminen ole pahitteeksi yhteiskuntatieteilij\u00e4n itseymm\u00e4rrykselle. Sivistyksellisiin tiedostamisprosesseihin liittyen minulle on j\u00e4\u00e4nyt mieleen Vesa Jaaksin kolumni<\/a>, jossa h\u00e4n erotti yliopiston v\u00e4lineellisen koulutusteht\u00e4v\u00e4n ja varsinaisen kasvatusteht\u00e4v\u00e4n toisistaan. Edellist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, jotta voitaisiin tehd\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4. Itse olen opinnoissani n\u00e4hnyt molempia, mutta olemmehan my\u00f6s n\u00e4hneet, kuinka helppoa kasvatusteht\u00e4v\u00e4 on unohtaa ja kuinka keinot nousevat p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riksi.<\/strong><\/p>\n

Juha Suoranta: Ehk\u00e4 hieman vierastan Vesan ajatusta, ett\u00e4 \u201dopiskelija yliopistoon tullessaan on muutettava joksikin, kasvatettava joksikin\u201d. Johtuneeko siit\u00e4, ett\u00e4 olin melko itsen\u00e4inen opiskelija, olen yh\u00e4, ja ajattelen, ett\u00e4 opiskelijan olisi hyv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itse oma opinpolkunsa ja \u201doma juttunsa\u201d \u2013 tietenkin hyvien opettajien saattelemana. T\u00e4h\u00e4nh\u00e4n Jaaksikin viittaa kirjoittaessaan, ett\u00e4 \u201doikean ohjaajan tai opettajan l\u00f6yt\u00e4minen koulutusputkessa voi taas vaatia oman aikansa: sill\u00e4 on v\u00e4li\u00e4, kenen kanssa toimit tai muutut tai kasvat\u201d. Yhteiskuntatieteiden vaikuttaja Antti Eskola harmittelee Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjassaan<\/em>, ett\u00e4 kirjoitusty\u00f6n loppuun viemiseen on anastettava aikaa opetukselta eiv\u00e4tk\u00e4 opiskelijat liiemmin pid\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 opettajat haluaisivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjoittaa. \u201dT\u00e4ss\u00e4 min\u00e4-haluan-vain-kirjoittaa -diskurssissa opiskelija tuotetaan hihasta roikkuvana ja ovea raapivana riesana, joka vie aikaa varsinaiselta ty\u00f6lt\u00e4, kirjoittamiselta.\u201d Nietzschen N\u00e4in puhui Zarathustran<\/em> sanoja k\u00e4ytt\u00e4en Eskola sitten kirjoittaa yliopisto-opettajan tunnustuksensa: \u201dMutta min\u00e4 kerta kaikkiaan haluan tehd\u00e4 lauluja ja niit\u00e4 kirjoittaessani nauraa, itke\u00e4 ja murista; niin min\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni parhaiten ylist\u00e4n yliopistojen ja tutkimuksen Jumalaa. Tanssikoot opiskelijat rinnalla, jos tahtovat.\u201d Opiskelijat rinnalla tanssijoina -ajatuksesta ei mielest\u00e4ni ole pitk\u00e4 matka opiskelijat kanssakulkijoina -ideaan, ja ainakin se on kehittelemisen arvoinen! Opiskelijoissa on huimasti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 voimavaroja yhteisen tutkimustoiminnan virittelyyn. Ajattele komeana esimerkkin\u00e4 Tuomo Pietil\u00e4isen ja h\u00e4nen opiskelijoidensa tutkivan journalismin ty\u00f6pajassa yhdess\u00e4 kirjoittamaa hienoa Bj\u00f6rn Wahlroos -el\u00e4m\u00e4kertaa<\/a>!<\/p>\n

Toinen esimerkki: Noustessaan vastustamaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2009<\/a> \u201dvuosisadan yliopistouudistukseen\u201d johtavaa yliopistolakia opiskelijat ryhtyiv\u00e4t puhumaan asioista julkisesti hoitaen sit\u00e4 julkisen itsekritiikin teht\u00e4v\u00e4\u00e4, joka olisi kuulunut kaikille yliopistolaisille. Valitettavan harva opettaja kuuli heid\u00e4n tanssiinkutsunsa. Ymm\u00e4rrys vaikuttamismahdollisuuksista lis\u00e4\u00e4ntyi toiminnassa: oppiminen tapahtui spontaanisti erilaisissa kokouksissa, toimintap\u00e4ivien, valtausten ja mielenosoitusten j\u00e4rjestelyiss\u00e4. Monet toimintaan osallistuneet saivat tuolloin ensikosketuksen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ovat jatkaneet sit\u00e4.<\/p>\n

Juho Karvinen: Ent\u00e4 kysymys tieteen ja ei-tieteen rajanvedosta, joka tuskin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tilanteissa on kovin t\u00e4rke\u00e4, mutta joka vaikuttaa siihen, miten toiminta kehystyy ja millaisia mielikuvia, odotuksia ja oikeutuksia siihen liittyy. Kysymys voidaan esitt\u00e4\u00e4 taistelevalle tutkimukselle kahdesta suunnasta. Ensinn\u00e4kin, mik\u00e4 tekee yhteiskunnallisesta keskustelusta, kamppailusta ja taistelusta taistelevaa tutkimusta<\/em>? Toiseksi, mik\u00e4 tekee tutkimuksesta taistelevaa<\/em>?<\/strong><\/p>\n

Juha Suoranta: Yliopiston koulutus- ja kasvatusteht\u00e4v\u00e4n lis\u00e4ksi erottelu yliopistoinstituution ja -yhteis\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4. Instituutio on osa yhteiskunnan normalisoivia rakenteita, yhteis\u00f6ss\u00e4 voi esiinty\u00e4 my\u00f6s muutos- ja kumouspyrkimyksi\u00e4. Vastatakseni ensin j\u00e4lkimm\u00e4iseen kysymykseesi, tutkimus on taistelevaa, kun tutkija asettuu sorrettujen ja \u00e4\u00e4nett\u00f6mien ihmisten puolelle. Kirjassa korostamme tutkijoiden, aktivistien ja kansalaistoimijoiden konkreettista, ruohonjuuritason yhteisty\u00f6t\u00e4 osana sosiaalisia liikkeit\u00e4 ja ryhmittymi\u00e4. Tutkija menee mukaan n\u00e4ihin yhteis\u00f6ihin osallistuen niiden toimintaan, kuten esimerkiksi anarkistiantropologi David Graeber on tehnyt. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n antaa liikkeen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ne tietonsa ja taitonsa, jotka h\u00e4nell\u00e4 on annettavanaan. Esittelemme kirjassa parisenkymment\u00e4 t\u00e4llaista mukana olemisen tutkimuksellista v\u00e4linett\u00e4, kuten esimerkiksi kriittisen toimintatutkimuksen, sorrettujen pedagogiikan, yhdess\u00e4 kulkemisen menetelm\u00e4n, julkisen sosiologian, tutkimuksen liikkeiss\u00e4, militanttitutkimuksen ja institutionaalisen etnografian. N\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4t ja niiden perusteet tuntemalla yhteiskuntatieteen opiskelijalla on k\u00e4sityksemme mukaan hyv\u00e4t edellytykset monenlaiseen yhteiskunnallisesti vaikuttavaan tutkimukselliseen toimintaan. Ensimm\u00e4iseen kysymykseesi vastaus on aika yksiselitteinen: yhteiskuntatieteelliseksi tutkimukseksi keskustelu, kamppailu ja taistelu muuttuu, kun se saavuttaa tai l\u00e4p\u00e4isee tieteellisen julkisuuden jollakin tieteellisell\u00e4 foorumilla esitelm\u00e4n\u00e4, artikkelina tai kirjana. Tieteellisess\u00e4 julkisuudessa tutkimus arvioidaan t\u00e4m\u00e4n julkisuustyypin kriteerein ja tulokset levi\u00e4v\u00e4t muiden tutkijoiden tietoon \u2013 taistelevan tutkimustoiminnan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen merkitys \u2013 ja joskus my\u00f6s yleinen julkisuus \u2013 on usein kuitenkin jo edelt\u00e4nyt tiedejulkisuutta.<\/p>\n

Juho Karvinen: Jos olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt oikein, haluatte muistuttaa yhteiskuntatieteilij\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 he ovat osa yhteiskuntaa, jossa taistellaan taloudellisesta ja poliittisesta vallasta sek\u00e4 kulttuurisesta hegemoniasta. Haluatte osoittaa, ett\u00e4 tutkimus on aiemminkin ollut taistelevaa. Haluatte kehottaa yhteiskuntatieteilij\u00f6it\u00e4 tarttumaan toimeen, upottamaan sormet saveen. Yksin\u00e4isen ihmisen mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta kollektiivin tai kansalaisliikkeen osana yksil\u00f6kin on vahvempi.<\/strong><\/p>\n

Juha Suoranta: Kyll\u00e4, yhteiskuntatieteit\u00e4 opiskelevien lis\u00e4ksi my\u00f6s kaikkia muita kiinnostuneita. Yhteiskuntatieteiden teht\u00e4v\u00e4 voi \u201dviile\u00e4n\u201d tarkastelun ohella olla \u201dl\u00e4mmin\u201d osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Molempia tarvitaan, mutta osallistumista nykyist\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

Juha Suoranta on aikuiskasvatuksen professori Tampereen yliopistossa<\/strong><\/p>\n

Juho Karvinen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja toinen Sosiologin p\u00e4\u00e4toimittajista<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

Risto Alapuro ym., Suomalaisen sosiologian juuret, WSOY, 1973.<\/p>\n

Risto Alapuro ym., Suomalaisen sosiologian historia, WSOY, 1992.<\/p>\n

Pertti Alasuutari, Yhteiskuntatieteen luonteesta, Alusta! Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden verkkolehti.<\/a><\/p>\n

Zygmunt Bauman, Intimations of Postmodernity, London & New York: Routledge, 1992 (suom. teoksessa Postmodernin lumo, Suom. Jyrki Vainonen, Vastapaino, 1996).<\/p>\n

Antti Eskola, Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirja, Hanki ja j\u00e4\u00e4, 1992.<\/p>\n

Francis Fukuyama, The End of History?, The National Interest, Summer, 1989<\/a><\/p>\n

David Graeber, Direct Action, AK-press, 2009.<\/p>\n

Vesa Jaaksi, Yliopiston kasvatusteht\u00e4v\u00e4, Aikalainen.<\/a><\/p>\n

Klaus M\u00e4kel\u00e4, Stakes ja valtiollisen tiedontuotannon muutokset, Yhteiskuntapolitiikka 65, 3, 2000.<\/a><\/p>\n

Jukka Peltokoski & Joel Kaitila, \u201dWissensarbeit Macht Frei\u201d. Teoksessa Tietoty\u00f6 tekee vapaaksi? Kirjoituksia yliopistokapinasta, Helsinki: Opiskelijatoiminta, 2009.<\/a><\/p>\n

Tuomo Pietil\u00e4inen & tutkiva ty\u00f6ryhm\u00e4, Wahlroos: ep\u00e4virallinen el\u00e4m\u00e4kerta, Into Kustannus, 2014.<\/p>\n

Anssi Per\u00e4kyl\u00e4, Hanki oma instituutio. Sosiologi 1, 2014.<\/a><\/p>\n

Anu Silfverberg, Paha mieli, kylm\u00e4n\u00e4 kiitos.<\/a><\/p>\n

Juha Suoranta, Alamaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4. Teoksessa Tomperi, Tuukka, Akateeminen kysymys, Vastapaino, 2009.<\/a><\/p>\n

Juha Suoranta & Sanna Ryyn\u00e4nen, Taisteleva tutkimus, Into Kustannus, 2014.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

 Juho Karvinen: Julkaisitte kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Sanna Ryyn\u00e4sen kanssa kirjan Taisteleva tutkimus. Mink\u00e4 puolella taistellaan ja mit\u00e4 vastaan? Juha Suoranta: Lyhyt vastaus saattaisi olla: ihmisyyden (joka tarkoittaa koko elonkeh\u00e4\u00e4) puolesta roistokapitalismia ja sit\u00e4 mukailevaa sivistym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja kaikinpuolista v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 vastaan. Poliittisesti korrekti vastaus kuuluisi: suomalaisissa yhteiskuntatieteiss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n nykyisin niin monimuotoista tutkimusta, ett\u00e4 siell\u00e4 on \u2013 j\u00e4lleen \u2013 tilaa … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,40],"tags":[68,67,18],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/293"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=293"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/293\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1873,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/293\/revisions\/1873"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=293"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=293"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=293"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}