Kun lainoppineelta kysyt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on legaliteettiperiaate, vastaus tulee liukuhihnalta. Maallikko vastaa luultavimmin virheellisesti tai ainakin puutteellisesti. Kun taas yhteiskuntatieteilij\u00e4lt\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 viihde on, vastaus muistuttaa usein ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n maallikon arvailuja. \u201dNo, viihde on sellaista vapaa-ajan rentoutumista, mutta voihan siin\u00e4 olla haastettakin.\u201d Perehtyneemp\u00e4\u00e4 kuvaa itsest\u00e4\u00e4n viestitt\u00e4v\u00e4 yhteiskuntatieteilij\u00e4 lis\u00e4\u00e4: \u201dViihde heijastaa my\u00f6s kulttuurisia arvoja ja erotteluja.\u201d Niin, kaikkihan tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 viihde on. Tarvittaessa voidaan kerrata, mit\u00e4 Kielitoimiston sanakirja kertoo siit\u00e4 Wikipediassa. Jos vaikka joku alkaisi intt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Viihteen vaikutukset ihmismieleen jakavat tutkijoiden mielipiteit\u00e4. Yhdet n\u00e4kev\u00e4t helppoudessa mahdollisuuden, toiset taantumisen. J\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 koulukunnasta ehk\u00e4 tunnetuin moderni klassikko on Neil Postmanin Huvitamme itsemme hengilt\u00e4 (1985). Postmania huolestutti sivistyksen romahtaminen kohtuuttomien p\u00e4ivitt\u00e4isten TV-puuroannoksien seurauksena. Vaarana on tylsistyminen alisuoriutujaksi, jolle v\u00e4lit\u00f6n nautinnonhalu muuttuu koko el\u00e4m\u00e4\u00e4 ohjaavaksi pakkotoiminnoksi. H\u00e4kiksi, jossa passiivis-aggressiivinen ihmisapina hieroo sukuelimi\u00e4\u00e4n ja odottaa ihmerikastumista. Koska ei muutakaan voi.<\/p>\n
T\u00e4ysin vastakkaista n\u00e4kemyst\u00e4 edustaa toinen mediatutkija Steven Johnson, jonka mukaan kaikki huono onkin hyv\u00e4ksi. Monimutkaistuva viihde tekee meist\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpi\u00e4. Matlockia ei voi verratakaan Sopranosin juonikuvioihin. Jack Bauerin seikkailut 24- sarjassa tekiv\u00e4t kaikista terrorismin asiantuntijoita. Samoilla linjoilla Johnsonin kanssa on ollut James Surowiecki, joka on todistellut joukkojen olevan aina yksil\u00f6it\u00e4 viisaampia. Massat eiv\u00e4t tarvitse rahalle persoja filosofeja tai hevosenhampaisia poliitikkoja kertomaan, kuinka ajatella. Ne valitsevat lopulta oikein ja silloin vapaamatkustajienkin on ostettava liput.<\/p>\n
Kumpi n\u00e4kemys viihteen vaikutuksista on oikeampi? Sukelletaan pienell\u00e4 ajatusleikill\u00e4 ihmisapinan sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Miksi ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 hakeudumme viihteen \u00e4\u00e4relle?<\/p>\n
Emme rojahda sohvalle noin vain. Tieteellist\u00e4 kuivakkuutta hakien voimme sanallistaa ajatusleikkimme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t seuraavasti:<\/p>\n
1. Viihteen universaali tarkoitus on h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 ihmisest\u00e4 kaikki sellainen kognitiivinen toiminta, johon liittyy haastavaa tieto\u00e4rsykkeiden prosessointia, aktiivisen l\u00e4sn\u00e4olon vaatimuksia tai sosiaalista kilpailua ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4. Lyhyesti sanoen: rasittavaa aivojenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4<\/i>.<\/p>\n
2.\u00a0 Viihteen todellinen eetos on uuden omaksumisen v\u00e4ltt\u00e4minen, koska se on verrattavissa ty\u00f6ntekoon ja on siten viihteen arvojen vastainen<\/i>.<\/p>\n
Vaikuttaako ep\u00e4selv\u00e4lt\u00e4? T\u00e4m\u00e4 on tosiasiassa melko yksinkertaista. Hollywoodin studioilla on aina tiedetty, ettei opetusvideoilla tehd\u00e4 omaisuuksia. Moni kysyy nyt vastalauseena: Ent\u00e4p\u00e4 ne kaikki miljoonayleis\u00f6t saaneet dokumentit ja taide-elokuvat, ent\u00e4p\u00e4 se protestilaulu, ent\u00e4p\u00e4 se paljastusromaani? N\u00e4ihin kysymyksiin voidaan vastata tarkastelemalla Johnsonin teorian sokeaa pistett\u00e4. Johnsonin mukaan jatkuvasti kehittyv\u00e4t juonikuviot, esimerkiksi TV-sarjoissa, pakottavat my\u00f6s ihmisaivot pikaevoluution kiertoradalle. Tukenaan h\u00e4nell\u00e4 on vuosikymmeni\u00e4 nousseet tilastoarvot \u00e4lykkyystutkimuksissa. \u201d1950-luvulla kaikki olivat tyhmi\u00e4.\u201d Johnson ei kuitenkaan n\u00e4e kertauksen ja oppimisen eroa.<\/p>\n
Arjen velvollisuuksissa v\u00e4synyt tai turhautunut ihminen on ennen kaikkea rehellinen. H\u00e4n ei kaipaa sis\u00e4ist\u00e4 sankaria tai muutakaan opeteltua alistujaroolia, joilla ostamme jokap\u00e4iv\u00e4isen ihmisarvomme ty\u00f6markkinoilla. H\u00e4n avaa television joko mietiskell\u00e4kseen<\/i> tai v\u00e4sy\u00e4kseen<\/i>. Ensin mainitussa tavoitetilassa kotisohva on paikka nollata, palautua ja kerrata. Ei oppia. Juuri t\u00e4h\u00e4n Johnson kompastuu. HBO:n menestyssarja aiheuttaa aitoa mielenkiintoa ja kiintymyst\u00e4, jopa pohdintaa, mutta siihen kaikki j\u00e4\u00e4:<\/p>\n
3. Omaksuminen, esimerkiksi hauskan sitaatin opettelu, hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n mik\u00e4li se tulkitaan jo ajatellun (opetellun) vahvistajana. Kaikki oppinen on t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta katsoen n\u00e4enn\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 ihminen ei poistu mukavuusalueeltaan ja n\u00e4in ollen \u201dmonimutkainenkin\u201d viihde on pelkk\u00e4\u00e4 olemassa olevien valmiuksien stimulointia.<\/i><\/p>\n
Kyse ei siis ole oppimisesta, vaan kertauksesta. Harva haluaa haastaa itsens\u00e4 etenk\u00e4\u00e4n vapaalla. On nautinnollisempaa muistella, kuinka oikeassa tuli oltua aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Eik\u00e4 viihde tee ket\u00e4\u00e4n \u00e4lykk\u00e4\u00e4mm\u00e4ksi, sill\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4miseen vaadittavat valmiudet on hankittu jo aiemmin. Videopelit kehitt\u00e4v\u00e4t todistetusti monia kykyj\u00e4, mutta yht\u00e4l\u00e4isyysmerkkien vet\u00e4minen \u00e4lykkyyteen on ongelmallista, sill\u00e4 vaativimmat eli kivuliaimmat haasteet ovat jossakin muualla. Oma lukunsa on \u00e4lykkyyden jyrkk\u00e4 biologinen laki. Edistyminen on mahdotonta, mutta jokainen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omat rajansa.<\/p>\n
Ent\u00e4 sitten v\u00e4syminen? Eik\u00f6 viihteen tarkoitus ollut p\u00e4invastainen eli virkist\u00e4\u00e4 uupunutta?\u00a0 Pulmusten Al Bundy ei varmasti j\u00e4hmety istuma-asentoon vain v\u00e4sy\u00e4kseen lis\u00e4\u00e4. Ei tietenk\u00e4\u00e4n. Al Bundy haluaa palautua eli mietiskell\u00e4. Viihteelle painellaan v\u00e4sym\u00e4\u00e4n silloin, kun sek\u00e4 arkinen ajatteluty\u00f6, ett\u00e4 mietiskely k\u00e4yv\u00e4t liian ahdistaviksi. T\u00e4ytyy juopotella, katsoa l\u00e4tk\u00e4\u00e4, pelata huonosti pokeria. Silloin ei kertailla n\u00e4s\u00e4viisauksia, vaan viihde palvelee eloonj\u00e4\u00e4mist\u00e4 rankkana mielenterveyshoitona, mahdollisuutena:<\/p>\n
4. Viihde on tilaisuus v\u00e4sy\u00e4 itse valittuna ajankohtana<\/i>.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00f6in viihteen aivokemiallisen pesulan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tuottaa puhtaita omatuntoja uudelleen k\u00e4ytett\u00e4viksi. Ihminen pyrkii tavallisesti vaalimaan vain itselleen rakkaita teemoja, kuten oikeiston\/vasemmiston pahuutta tai itse\u00e4\u00e4n rumemman kaverin menestyst\u00e4 parisuhdemarkkinoilla. H\u00e4nen mielens\u00e4 askartelee niiden parissa, kunnes h\u00e4n palaa viihteen \u00e4\u00e4relle mietiskelyn kautta v\u00e4sym\u00e4\u00e4n. Prosessin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on p\u00e4\u00e4st\u00e4 katkaisemaan siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi venynyt pakonomainen ajatteluty\u00f6 mahdollisimman nopeasti, jolloin viihteelle omistettu taantumuksen aika selitet\u00e4\u00e4n \u201dansaituksi\u201d. Sitten p\u00e4\u00e4nsis\u00e4inen, neuroottinen yksinpuhelu alkaa j\u00e4lleen alusta. Puhdistautuneena, virkist\u00e4ytyneen\u00e4, her\u00e4tty\u00e4\u00e4n v\u00e4symyksen koomasta.<\/p>\n
Johnson ei siis huomannut kaikkea, mutta oliko Postmankaan oikeassa? Populaarikulttuurin kauhistelu kuulostaa elitistiselt\u00e4. Tunnustusta voidaan sovinnollisen kokoavasti jakaa molemmille. Entist\u00e4 v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 viihteell\u00e4 on kertomuksensa, mutta se ei voi muuttua sivistyksen riikinkukkomaiseksi korvaajaksi. Palkitsevimmat asiat l\u00f6ytyv\u00e4t aina monen oven takaa. Ei niiden pid\u00e4k\u00e4\u00e4n tulla sormien napsautuksella. Aina kun valitsemme kaukos\u00e4\u00e4timen sijasta kirjan, koputamme varmasti ainakin yht\u00e4 ovea.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirjoittaja on Tenho Kiiskinen It\u00e4-Suomen yliopistosta<\/strong><\/p>\n <\/p>\n Kirjallisuutta:<\/p>\n Bourdieu, Pierre: Televisiosta. 1999.<\/p>\n Herkman, Juha: Kaupallisen television ja iltap\u00e4iv\u00e4lehtien avoliitto. Median markkinoituminen ja televisioituminen. 2005.<\/p>\n Johnson, Steven: Kaikki huono on hyv\u00e4ksi: Miten populaarikulttuuri tekee meist\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpi\u00e4. 2006.<\/p>\n Pietil\u00e4, A-P: Uutisista viihdett\u00e4, viihteest\u00e4 uutisia. Median muodonmuutos. 2007.<\/p>\n Postman, Neil: Huvitamme itsemme hengilt\u00e4: Julkinen keskustelu viihteen aikakaudella. 1987.<\/p>\n Surowiecki, James: Joukkojen viisaus. 2007<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun lainoppineelta kysyt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on legaliteettiperiaate, vastaus tulee liukuhihnalta. Maallikko vastaa luultavimmin virheellisesti tai ainakin puutteellisesti. Kun taas yhteiskuntatieteilij\u00e4lt\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 viihde on, vastaus muistuttaa usein ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n maallikon arvailuja. \u201dNo, viihde on sellaista vapaa-ajan rentoutumista, mutta voihan siin\u00e4 olla haastettakin.\u201d Perehtyneemp\u00e4\u00e4 kuvaa itsest\u00e4\u00e4n viestitt\u00e4v\u00e4 yhteiskuntatieteilij\u00e4 lis\u00e4\u00e4: \u201dViihde heijastaa my\u00f6s kulttuurisia arvoja ja erotteluja.\u201d Niin, kaikkihan … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,40],"tags":[44,45],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/305"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=305"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/305\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":364,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/305\/revisions\/364"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=305"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=305"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=305"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}