Sotilassosiologia syntyi toisen maailman sodan aikana Yhdysvalloissa kun sosiaalitieteilij\u00e4t valjastettiin sotatoiminnan kehitt\u00e4miseen, ja siten se on jo syntyess\u00e4\u00e4n ollut soveltava ala. Vasta kylm\u00e4n sodan aikana se levisi laajemmin Eurooppaan (Harinen 2011, 8-10). Alun perin soveltavana tieteenalana sotilassosiologia on Yhdysvalloissa keskittynyt tutkimaan sotilaita ja taistelijoita toiminnassa, josta se on sittemmin laajentunut k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n my\u00f6s upseerikuntaa ja hierarkioita.<\/p>\n
Suomalainen sotilassosiologia on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 melko kapea-alaista verrattuna emotieteeseens\u00e4 sosiologiaan, ja siin\u00e4 on verraten v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytetty klassisen sosiologian n\u00e4k\u00f6kulmaa eli peilausta yhteiskuntaan. Sotilassosiologiassa on perinteisesti peilattu yhteiskunnan sijaan enemminkin puolustusvoimiin instituutiona yhteiskunnan roolissa. Siit\u00e4 huolimatta sotilassosiologia on sosiologiaa, sill\u00e4 se tutkii sosiaalisia faktoja<\/i>, kuten Durkheim sosiologian teht\u00e4v\u00e4n m\u00e4\u00e4ritti (Durkheim 1912, suom. 1980, 16).<\/p>\n
Suomenkielinen nimi sotilassosiologia kuvastaa sen fokusta Suomessa, koska nimi itsess\u00e4\u00e4n rajaa tutkimuksellisen kiinnostuksen l\u00e4hinn\u00e4 sotilaisiin. Englanniksi tieteenalaa kutsutaan military sociology:ksi, jolloin se rajaa sosiologisen kiinnostuksen paljon laaja-alaisemmaksi kattamaan koko armeijaymp\u00e4rist\u00f6n ja sen suhteen yhteiskuntaan. Military:n voi sanana suomentaa \u201dasevoimiin liittyv\u00e4ksi\u201d sanan laajimmassa merkityksess\u00e4. Suomalainen sotilassosiologia vaikuttaa pikemminkin m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4n mikrososiologisen l\u00e4hestymistavan, sotilaan n\u00e4k\u00f6kulman, kautta. Suomalaisen sotilassosiologian is\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n Knut Pippingi\u00e4, joka kirjoitti kirjan nimelt\u00e4 Komppania pienoisyhteiskuntana (1947, <\/i>suom. 1978). Kirjan otsikostakin huomaa sotilassosiologian painotuksen puolustusvoimiin ik\u00e4\u00e4n kuin yhteiskunnan roolissa. Pipping nimitt\u00e4in l\u00f6yt\u00e4\u00e4 puolustusvoimista rakenteita, jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t yhteiskunnan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n, jolloin asevoimia voi itsess\u00e4\u00e4n verrata yhteiskunnaksi.<\/p>\n
Sotilassosiologia Suomessa on perinteisesti tutkinut taistelumotivaatiota, sotilaskuria, ryhm\u00e4kiinteytt\u00e4, yksikk\u00f6\/joukkohenke\u00e4, maanpuolustustahtoa ja jopa pennalismia sek\u00e4 kansallista identiteetti\u00e4 ja palvelusmotivaatiota. Kansantieteilij\u00e4 Pekka Leimu on kirjoittanut sosiologisesti kiinnostavan teoksen Pennalismi ja initaatio suomalaisessa sotilasel\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/i> (1985). Yleisesti Suomessa on korostunut maanpuolustustahtoa k\u00e4sittelev\u00e4 tutkimus yleisen asevelvollisuuden vuoksi. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 sotilassosiologia vaikuttaa olevan pikemminkin sekoitus sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa, valtio-oppia ja psykologiaa. Sosiologian erikoisalana sotilassosiologian luonne on haastavampaa tarkasti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kuin monet muut sosiologian erityisalat. Perinteisesti ryhm\u00e4kiinteytt\u00e4 koskeva tutkimus on enemminkin sosiaalipsykologista kuin sosiologista, ja palvelusmotivaatio taas psykologista. Karkeasti voidaan jaotella, ett\u00e4 psykologia tutkii yksil\u00f6\u00e4, sosiaalipsykologia ryhmi\u00e4 ja sosiologia instituutioita. Sotilassosiologiassa jako ei kuitenkaan ole n\u00e4in selke\u00e4.<\/p>\n
Sotilassosiologian spektrin laajentamiseen on pyrkinyt muun muassa Erik Allardt, joka kirjoitti vuonna 1989 Sotilasaikakauslehteen:<\/p>\n
\u201dSotilassosiologia ei tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4sittele yksinomaan varusmiesten sopeutumista sotilasel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sotilaan ammatti ja sotilaiden muodostama ammattikunta on maailman vanhimpia ja sill\u00e4 on edelleen keskeinen sija miltei kaikissa yhteiskunnissa..\u201d<\/i><\/p>\n
Allardt siis painotti, ett\u00e4 sotilaiden muodostama ammattikunta on keskeinen osa laajempaa yhteiskuntaa eik\u00e4 sit\u00e4 voi siten tutkia vain irrallisena puolustusvoimien kontekstissa. Suomessa t\u00e4m\u00e4 on erityisen oleellista, koska suomalaisilla miehill\u00e4 on yleinen asevelvollisuus eli suurin osa miehist\u00e4 on k\u00e4ynyt armeijan ja ovat siten sotilaallisesti peruskoulutettuja. Suurin osa asevelvollisuuden suorittaneista toimii yhteiskunnan j\u00e4senin\u00e4 muulla tavalla kuin palvelemalla puolustusvoimissa, vaikka ovatkin osa puolustusvoimia reservil\u00e4isen roolissa. Suomalaisen palveluksessa olevan ammattisotilaan identiteetti on moninainen, sill\u00e4 h\u00e4n on samaan aikaan sek\u00e4 siviili ett\u00e4 sotilas. Sotilasura tuo toki tiettyj\u00e4 rajoitteita siviiliel\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta pohjimmiltaan sotilas on sotilasprofession lis\u00e4ksi my\u00f6s siviili, jolla on siviilin oikeudet ja velvoitteet. Sotilaan identiteetti\u00e4 ja rooleja olisikin hedelm\u00e4llist\u00e4 tutkia esimerkiksi Erving Goffmanin klassisella dramaturgisella teorialla. Goffman on erityisen relevantti t\u00e4llaiseen tutkimukseen, koska h\u00e4nen teoriansa keskeiset k\u00e4sitteet, rooli ja status, tarjoavat oivallisen ty\u00f6kalun ammattisotilaiden identiteettien erittelemiseen. Huomion arvoista on my\u00f6s, ett\u00e4 Goffman on tutkinut totaalisia instituutioita<\/i>, jollainen armeijakin on.<\/p>\n
Sotilassosiologinen tutkimus on pitk\u00e4lti j\u00e4\u00e4nyt puolustusvoimien sis\u00e4lle ja sit\u00e4 on tutkittu niukasti siviiliyliopistoissa. (Pennanen 1997, 7-8). My\u00f6s Maanpuolustuskorkeakoulun yhteisty\u00f6 sosiologian osalta (siviili)yliopistojen kanssa on j\u00e4\u00e4nyt melko v\u00e4h\u00e4iseksi. Yhteisty\u00f6n puute voi olla osa syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 sotilassosiologia on j\u00e4\u00e4nyt sosiologisesti kapea-alaiseksi ja toisaalta muotoutunut niin vahvasti erilaiseksi. Sotilassosiologia on ehdottomasti tulevaisuuden ala ja sen avaaminen siviilimaailmalle antaa sille potentiaalin kehitty\u00e4 yh\u00e4 pidemm\u00e4lle. Mit\u00e4 enemm\u00e4n sotilassosiologiaa tutkitaan eri instituutioissa, sen tutummaksi se tulee my\u00f6s siviilisosiologeille.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirjoittajina ovat Laura H\u00e4yh\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistosta ja Sanna Kailaheimo, joka on Sosiologi-lehden p\u00e4\u00e4toimittaja Turun yliopistosta<\/strong><\/p>\n <\/p>\n Kirjallisuutta:<\/p>\n Pipping, K. (1947) Kompaniet som samh\u00e4lle. <\/i>Iakttagelser i ett finskt frontf\u00f6rband 1941\u20131944<\/i>. (Komppania pienoisyhteiskuntana. Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksik\u00f6st\u00e4 1941-1944).<\/p>\n Pennanen, M. (1997) Komppania ja tulipatteri pienoisyhteiskuntina: sodanajan ja rauhanajan sotilasyhteis\u00f6n toimintatapojen vertailu<\/i>. Suomalainen yhteiskunta-kurssin tutkielma (Turun yliopisto, sosiologian laitos).<\/p>\n Durkheim, E. (1912) Les formes elementaires de la vie religieuse<\/i>. (Suom 1980: Uskontoel\u00e4m\u00e4n alkeismuodot. K\u00e4\u00e4nt. Seppo Randell, Helsinki. KK kirjapaino.)<\/p>\n Allardt, E. (1989) Sotakirjoistakin voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sotilassosiologista tietoa. Sotilasaikakauslehti<\/i> vol.3.<\/p>\n Leimu, P. (1985) Pennalismi ja initaatio suomalaisessa sotilasel\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/i>.<\/p>\n Harinen, O. (2011) Johdatus suomalaiseen sotilassosiologian tutkimukseen. Joitakin piirteit\u00e4 sotilassosiologian tutkimuskohteista, menetelmist\u00e4 ja puolustusvoimissa tehdyist\u00e4 tutkimuksista.<\/i> MPKK Julkaisusarja 1 nro 4\/2011.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Sotilassosiologia syntyi toisen maailman sodan aikana Yhdysvalloissa kun sosiaalitieteilij\u00e4t valjastettiin sotatoiminnan kehitt\u00e4miseen, ja siten se on jo syntyess\u00e4\u00e4n ollut soveltava ala. Vasta kylm\u00e4n sodan aikana se levisi laajemmin Eurooppaan (Harinen 2011, 8-10). Alun perin soveltavana tieteenalana sotilassosiologia on Yhdysvalloissa keskittynyt tutkimaan sotilaita ja taistelijoita toiminnassa, josta se on sittemmin laajentunut k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n my\u00f6s upseerikuntaa ja hierarkioita. … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,40],"tags":[62,60,61,59],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/321"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=321"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/321\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1872,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/321\/revisions\/1872"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=321"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=321"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}