Elinkeinoel\u00e4m\u00e4n tutkimuslaitos ETLA julkaisi 13.1.2014 muistion, jonka pahaenteisen\u00e4 otsikkona oli Computerization Threatens One Third of Finnish Employment<\/i>. Tiivistettyn\u00e4 muistion sis\u00e4lt\u00f6 on seuraava: kehittynyt tietotekniikka ja robotiikka mahdollistavat sen, ett\u00e4 parin vuosikymmenen sis\u00e4\u00e4n 35,7 prosenttia Suomen ty\u00f6voimasta olisi korvattavissa koneilla. Muistion mukaan suurista ammattiryhmist\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6myys uhkaa eniten kaupan kassaty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, sihteereit\u00e4, pankkien palveluhenkil\u00f6kuntaa ja toimistoty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Suurista ammattiryhmist\u00e4 teknologia uhkaa v\u00e4hiten erilaisia sosiaali- ja terveysalan ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. (Pajarinen & Rouvinen 2014, 1-3.)<\/p>\n
Muistiossa esitetyt arviot perustuvat Carl Benedikt Freyn ja Michael A. Osbornen kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n metodiin, jossa verrataan ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4n vaatimuksia koneiden kykyyn suorittaa kyseinen ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4. Frey ja Osborne tutkivat Yhdysvaltojen ty\u00f6voiman rakennetta kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n metodilla. ETLA:n p\u00e4ivitetyn arvion mukaan Yhdysvaltojen ty\u00f6voimasta olisi korvattavissa jopa 49,2 prosenttia. (Pajarinen & Rouvinen 2014, 2-3.)<\/p>\n
Mit\u00e4 ovat n\u00e4m\u00e4 uudet teknologiat, joilla on mahdollista korvata suuri osuus ty\u00f6voimasta? ETLA:n muistio nime\u00e4\u00e4 joitain t\u00e4ll\u00e4isi\u00e4 uusia teknologioita, mutta ei kerro tarkemmin mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 oikeastaan ovat (Pajarinen & Rouvinen 2014, 1). Freyn ja Osbornen kehitt\u00e4m\u00e4n metodin ymm\u00e4rt\u00e4minen vaatisi kuitenkin jonkinlaista k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 teknologiat ovat. Freyn ja Osbornen tutkimusaloite sis\u00e4lt\u00e4\u00e4kin varsin kattavan kuvauksen n\u00e4ist\u00e4 uusista teknologioista: miss\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n ja mit\u00e4 sovelluksia niill\u00e4 voi olla tulevaisuudessa. (Frey & Osborne 2013, 14-22.)<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa esittelen Freyn ja Osbornen laadullisempaa tutkimusta, joka auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ETLA:n esitt\u00e4mi\u00e4 tuloksia. Frey ja Osborne eiv\u00e4t suinkaan ole ensimm\u00e4isi\u00e4 tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneet teknologian vaikutuksesta ty\u00f6llisyyteen. Esittelen my\u00f6s hieman aiempaa teknologista ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta. Voi olla, ett\u00e4 koneiden aiheuttama ty\u00f6tt\u00f6myys ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tulevaisuuden huoli, vaan jo nykyist\u00e4 todellisuutta.<\/p>\n
\u00c4lykk\u00e4\u00e4t koneet korvaavat tietoty\u00f6l\u00e4isi\u00e4<\/strong><\/p>\n Freyn ja Osbornen mukaan automaatioteknologia on historiallisesti korvannut ihmisi\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 rutiininomaisissa fyysisiss\u00e4 ja \u00e4lyllisiss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. Erilaiset ei-rutiininomaiset teht\u00e4v\u00e4t ovat sen sijaan olleet vaikeita tai mahdottomia automatisoida. Viimeaikainen koneoppimisen, teko\u00e4lytutkimuksen ja mobiilirobotiikan kehitys on kuitenkin alkanut mahdollistaa ihmisten korvaamisen my\u00f6s erilaisissa ei-rutiininomaisissa teht\u00e4viss\u00e4. (Frey & Osborne 2013, 14) Esimerkiksi auton ajamista pidettiin vaikeasti automatisoitavana teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 viel\u00e4 vuonna 2004. Vain kuusi vuotta my\u00f6hemmin Google oli kehitt\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n ajavan auton. (Frey & Osborne 2013, 3.)<\/p>\n Nykyaikaisten \u00e4lykk\u00e4iden koneiden kehityst\u00e4 on edesauttanut \u201dbig datana\u201d tunnettujen hyvin suurten s\u00e4hk\u00f6isten tietokantojen syntyminen. Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien dokumentteja on k\u00e4ytetty tulkkausalgoritmien kehitt\u00e4miseen. IBM:n Watson-tietokonetta on k\u00e4ytetty onnistuneesti sy\u00f6p\u00e4diagnoosien ja hoitosuunnitelmien tekemiseen. Watson k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 diagnoosien tekemiseen valtaisaa tietom\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 johon kuuluu muun muassa 1,5 miljoonan potilaan tiedot ja kaksi miljoonaa sivua l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 artikkeleja. (Frey & Osborne 2013, 15-17.)<\/p>\n Big data ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n digitoituja artikkeleita, vaan sensoriteknologian kehitys on tehnyt erilaisten sensorien tuottamasta informaatiosta suurten datam\u00e4\u00e4rien l\u00e4hteen. Yhdistettyn\u00e4 virheit\u00e4 ja poikkeavuuksia havaitseviin algoritmeihin t\u00e4m\u00e4 mahdollistaa monien teht\u00e4vien automatisoinnin. Olisi mahdollista esimerkiksi kehitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin automaattisia laadunvalonta-, valvontakamera- ja potilasseurantaj\u00e4rjestelmi\u00e4. Sensoritietojen analysointiin perustuvia ohjelmistoja k\u00e4yet\u00e4\u00e4n jo nyky\u00e4\u00e4n vedenjakelun valvonnassa ja automaattisissa puhelinpalvelukeskuksissa. Rahoitusalalla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n algoritmeja kaupank\u00e4ynniss\u00e4, ja edistyneet ohjelmistot pystyv\u00e4t korvaamaan jopa tietokoneohjelmien ohjelmoijia. Arvioidaan, ett\u00e4 140 miljoonaa tietoty\u00f6l\u00e4ist\u00e4 maailmanlaajuisesti olisi korvattavissa koneilla. (Frey & Osborne 2013, 17-19.)<\/p>\n Robotit saavat uusia teht\u00e4vi\u00e4<\/strong><\/p>\n Teollisuusrobotit ovat laajalti korvanneet ihmiset rutiininomaisissa tuotantoteht\u00e4viss\u00e4. Uudemmat robotit kykenev\u00e4t my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n rutiininomaisiin t\u00f6ihin. Esimerkiksi General Electric on kehitt\u00e4nyt robotin, joka kykenee omatoimisesti korjaamaan tuulivoimaloita. Kuskittomilla ajoneuvoilla on paljon kaupallista potentiaalia, ja logistiikka-ala voidaan todenn\u00e4k\u00f6isesti pitk\u00e4lti automatisoida tulevaisuudessa. Robotteja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n jo nyky\u00e4\u00e4n yksinkertaisissa siivousteht\u00e4viss\u00e4, ja nykyisell\u00e4 teknologialla on mahdollista kehitt\u00e4\u00e4 robotteja, jotka voisivat suorittaa ruoanlaittoon, laitossiivoukseen sek\u00e4 terveyden- ja vanhustenhoitoon liittyvi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Palvelurobotit eiv\u00e4t ilmeisesti ole j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n palvelualan yritysten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, sill\u00e4 kotitalousrobottien markkinat ovat kasvaneet noin 20 prosenttia vuodessa. (Frey & Osborne 2013, 20-22.)<\/p>\n Teknologian kehitys ei ole tehnyt roboteista pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n monipuolisempia ja hy\u00f6dyllisempi\u00e4 vaan my\u00f6s edullisempia. Robottien hinnat ovat laskeneet noin 10% vuodessa, ja hintojen laskemisen odotetaan kiihtyv\u00e4n. Jo nyt on mahdollista ostaa 22 000 dollaria maksava robotti, joka kykenee suorittamaan monia yksinkertaisia teht\u00e4vi\u00e4. Baxteriksi nimetyn robotin huomattavin piirre lienee kuitenkin se, ett\u00e4 sit\u00e4 ei tarvitse ohjelmoida tekem\u00e4\u00e4n uusia teht\u00e4vi\u00e4. Baxter kykenee oppimaan uusia liikesarjoja ihmisen esimerkki\u00e4 seuraamalla. (Frey & Osborne 2013, 21-22.)<\/p>\n Robottien muuttuminen edullisemmaksi tekee niist\u00e4 kilpailukykyisempi\u00e4 edullisenkin ty\u00f6voiman kanssa (Frey & Osborne 2013, s.21-22). Historiallisesti matalat ty\u00f6voimakustannukset ovat toimineet esteen\u00e4 automaatioteknologian k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notolle (Yeates 2013, 146). Vuonna 2011 robottien myynti kasvoi yli 50% Kiinassa. Samana vuonna koko maailmassa myytiin 166 000 teollisuusrobottia (Frey & Osborne 2013, s.22). Vertailun vuoksi koko maailmassa oli vuonna 1984 arviolta vain 37 000 teollisuusrobottia (Scott 1986, 37). Vuoteen 1991 menness\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli noussut noin 630 000 robottiin (Rifkin 2004, 131-132). The Internation Federation of Roboticsin arvion mukaan vuonna 2013 maailmassa oli yhteens\u00e4 noin 1 373 000 teollisuusrobottia (IFR 2013).<\/p>\n Teknologian vaikutus ty\u00f6llisyyteen ennen ja nyky\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n Frey ja Osborne kuvaavat teknologisen kehityksen vaikutuksia ty\u00f6llisyyteen sitten teollisen vallankumouksen alun. Ennen 1960-lukua teknologia pikemmin ty\u00f6llisti yh\u00e4 suurempia ihmisryhmi\u00e4. Teollinen massaty\u00f6 korvasi artesaanit, ja liikenne- ja kommunikaatioteknologian kehittymisen mahdollistama teollisuusorganisaatioiden laajeneminen johti keskiluokkaisten valkokaulusammattien syntyyn. 1960-luvulla alkanut tietokoneiden kaupallistuminen ja teollisuusrobottien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto kuitenkin k\u00e4\u00e4nsi trendin. Erilaiset tietotekniikkaa hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t itsepalveluj\u00e4rjestelm\u00e4t syntyiv\u00e4t 1970-luvulla. (Frey & Osborne 2013, 5-12.) Tietokoneiden levi\u00e4minen toimistoihin 1980-luvulla tuhosi kokonaisia ammattikuntia (Frey & Osborne 2013, 11), ja mahdollisti automaatioteknologiaan yhdistettyn\u00e4 aivan uudenlaisen \u201dpost-fordilaisen\u201d yritysorganisaation. Tuotanto automatisoitiin joissain tapauksissa hyvin pitk\u00e4lle, ja my\u00f6s yritysten keskijohtoa karsittiin huomattavasti. \u00a0(Rifkin 2004, 94-101.)<\/p>\n Automaatio- ja tietoteknologian kehitys ei siten ole syrj\u00e4ytt\u00e4nyt ihmisi\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rutiininomaisissa tuotannon t\u00f6iss\u00e4. My\u00f6s monet perinteiset keskiluokkaiset ammatit on delegoitu koneille tai ne ovat muuttuneet tarpeettomiksi (Rothman 2013, 2). T\u00e4m\u00e4 on johtanut ty\u00f6markkinoiden polarisoitumiseen. Vuosien 1980-2005 v\u00e4lill\u00e4 Yhdysvalloissa ty\u00f6llisyys kasvoi eniten matalapalkkaisissa palveluammateissa ja paljon koulutusta vaativissa hyv\u00e4palkkaisissa ammateissa. Samaan aikaan ty\u00f6llisyys v\u00e4heni suhteellisesti keskipalkkaisissa ammateissa. Ty\u00f6markkinoiden polarisoituminen on vuorostaan vaikuttanut tuloerojen k\u00e4rjistymiseen. (Frey & Osborne 2013, 12.)<\/p>\n Viimeaikainen automaatio- ja tietoteknologian kehitys onkin huomioimisen arvoista juuri sen takia, ett\u00e4 se kykenee syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 niiss\u00e4 ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4, jotka ovat aikaisemmin olleet hankalasti automatisoitavia. (Frey & Osborne 2013, 22-23.) Monimutkaisiin kognitiivisiin teht\u00e4viin kykenev\u00e4t koneet uhkaavat erikoistuneita tietoty\u00f6l\u00e4isi\u00e4, ja robotit uhkaavat matalapalkkaisissa palveluammateissa olevia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n Onko teknologinen ty\u00f6tt\u00f6myys jo todellisuutta?<\/strong><\/p>\n Huoli siit\u00e4, ett\u00e4 teknologia saattaa aiheuttaa ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 ei ole uusi. 1930-luvulla ekonomisti John Maynard Keynes esitti muiden taloustietelij\u00f6iden ohella huolensa siit\u00e4, ett\u00e4 automaatioteknologia syrj\u00e4ytt\u00e4isi ihmisi\u00e4 t\u00f6ist\u00e4\u00e4n nopeammin kuin uusia ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4 keksitt\u00e4isiin. H\u00e4n nimesi ilmi\u00f6n teknologiseksi ty\u00f6tt\u00f6myydeksi. (Rifkin 2004, 24). Yleisesti ottaen Keynesin n\u00e4kemyst\u00e4 on pidetty virheellisen\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 massaty\u00f6tt\u00f6myys ei ole ilmeisesti tullut todeksi (Yeates 2013, 147).<\/p>\n Kaikki eiv\u00e4t kuitenkaan hyl\u00e4nneet n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan teknologia voi aiheuttaa ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4. Vuoden 2004 painoksen esipuheessa Rifkin huomattaa, ett\u00e4 osa Yhdysvaltain ty\u00f6tt\u00f6mist\u00e4 on ty\u00f6tt\u00f6myystilastojen saavuttamattomissa, esimerkiksi kokonaan ty\u00f6nhaun lopettaneet ja vangit. Yhdysvaltain tapauksessa j\u00e4lkimm\u00e4inen ryhm\u00e4 on varsin huomattava: vuonna 2000 1,8 prosenttia Yhdysvaltain aikuisista miehist\u00e4 oli vankiloissa. (Rifkin 2004, xii.)<\/p>\n Rifkinin mukaan erilaisten uusien teollisuudenalojen, esimerkiksi bioteknologian, kyky ty\u00f6llist\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 on varsin heikko verrattuna jo ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 olevien ty\u00f6ntekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Rifkin arvio, ett\u00e4 tietotekniikka saattaa kyll\u00e4 luoda uusia ty\u00f6paikkoja, mutta tuhoaa vanhoja enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 uusia syntyy. (Rifkin 2004, 33-34) Uudet teollisuudenalat eiv\u00e4t kuitenkaan ole ainoita ty\u00f6llist\u00e4ji\u00e4. 1900-luvulla laajentunut julkinen sektori oli hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4j\u00e4, jonka laajentuminen on saattanut peitt\u00e4\u00e4 teknologisen ty\u00f6tt\u00f6myyden vaikutuksia. Monissa maissa on kuitenkin 1990-luvulta l\u00e4htien kaavailtu ja toteutettu yritysten organisaatiomuutosten innoittamaa julkisen sektorin ty\u00f6ntekij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n karsimista kulujen s\u00e4\u00e4st\u00e4miseksi. (Rifkin 2004, 37-39.) Julkisen sektorin merkitys ty\u00f6llist\u00e4j\u00e4n\u00e4 tuleekin todenn\u00e4k\u00f6isesti v\u00e4henem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee pit\u00e4v\u00e4t Rifkinin n\u00e4kemyksi\u00e4 teknologian ty\u00f6paikkoja tuhoavasta vaikutuksesta uskottavana selityksen\u00e4 sille, miksi ty\u00f6llisyys on noussut vain v\u00e4h\u00e4n vuoden 2007 talouskriisin j\u00e4lkeen. (BrynJolfsson & McAffee s.1-8.) Heid\u00e4n mukaansa ty\u00f6llisyys ja tuottavuus ovat Yhdysvalloissa 2000-luvulla irtaantuneet toisistaan. Ennen 2000-lukua ty\u00f6llisyyden ja tuottavuuden kehitys seurasivat tiivisti toisiaan. 2000-luvulla tuottavuus on noussut huomattavan paljon samalla kun ty\u00f6llisyyskehitys on ollut heikkoa. Heid\u00e4n mukaansa t\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 teknologia syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 t\u00f6ist\u00e4\u00e4n nopeammin kuin mit\u00e4 uusia ty\u00f6paikkoja syntyy. (Rothman 2013, s.1.) Lis\u00e4ksi Brynjolfssonin ja McAffeen mukaan tietotekniikan kehitys on ollut, ja tulee olemaan, ekspotentiaalista (Brynjolfsson & McAffee 2011,17-20). He kantavatkin huolta siit\u00e4, ett\u00e4 teknologia tulee kehittym\u00e4\u00e4n nopeammin kuin mit\u00e4 ihmiset ja instituutiot kykenev\u00e4t pysym\u00e4\u00e4n per\u00e4ss\u00e4 (Brynjolfsson & McAffee 2011, 9).<\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n ETLA:n raportin mukaan Freyn ja Osbornen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 metodi ei pysty ottamaan huomioon voimakkaita yhteiskunnalisia voimia, jotka saattavat hillit\u00e4 automaatioteknologian levi\u00e4mist\u00e4. Raportti nime\u00e4\u00e4 lait, s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, tavat, vaikeudet toteuttaa organisaatiomuutoksia ja \u201deilisp\u00e4iv\u00e4n voittajien\u201d intressit t\u00e4ll\u00e4isiksi voimiksi. (Pajarinen & Rouvinen 2014, 4.) ETLA ei siis suoraan ennusta tulevaa massaty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4, vaan kyseess\u00e4 on vain er\u00e4\u00e4nlainen riskiarvio.<\/p>\n Onkin mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 esimerkkej\u00e4 automaatio- ja tietoteknologioista, jotka on jouduttu hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n latteasti ilmaistuna sosiaalisten tekij\u00f6iden takia. Esimerkiksi automaattikassoja ja s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 \u00e4\u00e4nestysj\u00e4rjestelmi\u00e4 on jouduttu ottamaan pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 sen takia, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole olleet k\u00e4ytt\u00e4jien suosiossa. (Yeates 2013, 146.) Tietyt ammattiryhm\u00e4t, jotka olisi mahdollista korvata koneilla voivat olla korvaamattomia siksi, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t ehk\u00e4 halua koneiden suorittavan n\u00e4it\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t halua automaattikassoja, robottisairaanhoitajia tai kuskittomia takseja. Toisaalta t\u00e4ll\u00e4iset esteet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koske tietyll\u00e4 tapaa piilossa olevia palveluammatteja, kuten vaikka ruoanlaittoa tai logistiikka-alaa.<\/p>\n Frey ja Osborne huomauttavat, ett\u00e4 teknologian kehityksen ennustaminen on vaikeaa (Frey & Osborne 2013, 43-44). Se, kuinka paljon koneet kykenev\u00e4t loppujen lopuksi syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 t\u00f6ist\u00e4 riippuu taloudellisten ja sosiaalisten tekij\u00f6iden lis\u00e4ksi my\u00f6s siit\u00e4, kuinka nopeasti uuden automaatio- ja tietoteknologian tekniset ongelmat pystyt\u00e4\u00e4n ratkaisemaan.<\/p>\n Onko teknologian vaikutus ty\u00f6llisyyteen sosiologisesti mielek\u00e4s aihe? Ty\u00f6llisyys ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat er\u00e4\u00e4nlaisia sosiologian kiintoaiheita. Lis\u00e4ksi Freyn ja Osbornen kuvaama ty\u00f6markkinoiden polarisoituminen sivuaa viimeaikaista keskustelua \u201dkeskiluokan kuolemasta\u201d. Osa-aikat\u00f6iden kasvu saattaa olla merkki siit\u00e4, ett\u00e4 kokop\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4 ei pitk\u00e4lle automatisoidussa taloudessa en\u00e4\u00e4 vain tarvita. Voi olla, ett\u00e4 monien sosiologeja kiinnostavien ilmi\u00f6iden ja teknologian kehityksen v\u00e4lill\u00e4 on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 yhteys. Teknologia yksin tuskin selitt\u00e4\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 tai eriarvoisuutta, mutta se saattaa olla er\u00e4s t\u00e4h\u00e4n asti piilossa ollut osatekij\u00e4. Olemassa oleva tutkimus teknologian vaikutuksesta ty\u00f6llisyyteen on usein vanhaa, ja kaipaisi uutta arviontia. Aihepiiri ei ole siis vain mielek\u00e4s, vaan tarjoaa my\u00f6s paljon tuoreita tutkimusmahdollisuuksia. Toivonkin, ett\u00e4 katsaukseni innoittaisi muitakin tarttumaan aiheeseen.<\/p>\n \u00a0<\/strong><\/p>\n Kirjoittaja Oskari Lappalainen<\/strong> on Helsigin yliopistosta<\/strong><\/strong><\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Brynjolfsson, Erik & McAffee, Andrew (2011). Race Against The Machine. Digital Frontier Press, Lexington, Massachusetts<\/p>\n Frey, Carl Benedikt & Osborne, Michael A. (2013). The Future of Employment: How Susceptible Are Jobs To Computerization? OMS working papers, September 18th<\/p>\n
\nEsimerkiksi Jeremy Rifkin esitt\u00e4\u00e4 alunperin vuonna 1995 julkaistussa kirjassaan The End of Work (suom. Ty\u00f6n loppu), ett\u00e4 teknologian kehittyminen tulee johtamaan yh\u00e4 suurempaan ty\u00f6tt\u00f6myyteen. Teknologian aiheuttama ty\u00f6tt\u00f6myys ei kuitenkaan ollut Rifkinille pelkk\u00e4 tulevaisuuden huoli, vaan jo nykyist\u00e4 todellisuutta. Rifkin pit\u00e4\u00e4 oireellisena sit\u00e4, ett\u00e4 arviot \u201dluonnollisen\u201d tai \u201dhyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u201d ty\u00f6tt\u00f6myyden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ovat nousseet pikku hiljaa pitkin 1900-lukua. Lis\u00e4ksi kasvava joukko ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 tekee osa-aikat\u00f6it\u00e4, joten kaikki t\u00f6iss\u00e4 olevat eiv\u00e4t ole kokop\u00e4iv\u00e4t\u00f6iss\u00e4. Esimerkiksi vuonna 1993 yhteens\u00e4 13 prosenttia Yhdysvaltalaisista oli ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4 tai osaikaty\u00f6llistettyj\u00e4. (Rifkin 2004, 10-11.)<\/p>\n