{"id":371,"date":"2014-10-14T21:40:40","date_gmt":"2014-10-14T18:40:40","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=371"},"modified":"2022-08-18T21:42:07","modified_gmt":"2022-08-18T18:42:07","slug":"festarit-luokkakokemuksena-2","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=371","title":{"rendered":"Festarit luokkakokemuksena?"},"content":{"rendered":"<p>Perinteisesti ajatellaan, ett\u00e4 festarit ovat yhteiskuntaluokkien sulatusuuni: niin ty\u00f6l\u00e4iset kuin valkokauluksiset k\u00e4yv\u00e4t samoissa bajamajoissa ja ahtautuvat samoihin keikkatelttoihin. Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen. Useille festareille myyd\u00e4\u00e4n VIP-lippuja, jotka takaavat erikoiskohtelun kuten laadukasta ruokaa ja omat virkistystilat. Ruisrockissa VIP-lippu takaa jopa kuljetuksen vesibussilla Turun keskustasta festivaalialueelle &#8211; ei tarvitse tunkeutua ruuhkabusseihin ja k\u00e4vell\u00e4 paria kilometri\u00e4 ihmismassassa. VIP-kulttuuri ei ole kuitenkaan kovin laajalle levinnytt\u00e4 Suomessa, vaan isoimmat festivaalit kuten Ruisrock ker\u00e4\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 kaikki yhteiskunnan kerrostumat.<\/p>\n<p>Suomessa on aina ollut kes\u00e4isin paljon festareita ja tapahtumia &#8211; jokaisella per\u00e4kyl\u00e4ll\u00e4kin on omansa. Isoja musiikkifestivaaleja on ruvettu haastamaan erilaisilla pienemmill\u00e4 festareilla. Ne ovat ik\u00e4\u00e4nkuin festareiden vastakulttuuria: vastaan isojen festareiden kapitalistisuutta ja tarjoavat mahdollisuuden intiimiyteen. Hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4llaisesta on Kallio Block Party, joka on korttelifestivaali Helsingiss\u00e4. Toisaalta pienemm\u00e4t festivaalit my\u00f6s kasvavat vaikkakin pyrkien silti s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vaihtoehtoisfestari statuksensa. T\u00e4llaisesta hyv\u00e4 esimerkki on H<sub>2<\/sub>\u00d6, joka oli ennen paljon pienempi, Ilmi\u00f6. Voidaan my\u00f6s ajatella, ett\u00e4 t\u00e4llaisille niin sanotuille vaihtoehtoisfestareille osallistuminen on my\u00f6s tapa osoittaa distinktiota- olla paikkoja, joissa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy lukuisina kuvina ja p\u00e4ivityksin\u00e4 sosiaalisissa medioissa. Oli mitk\u00e4 tahansa festarit, niin pukeutumisella on my\u00f6s suuri rooli. Vaatetukseen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein paljon vaivaa &#8211; pit\u00e4\u00e4 sopia joukkoon, mutta olla silti uniikki. Hyv\u00e4n maun m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kulttuurinen eliitti, johon halutaan samaistua. Eliitin t\u00e4ytyy kuitenkin koko ajan uudistaa itse\u00e4\u00e4n, jos se haluaa pysy\u00e4 eliittin\u00e4, koska alakulttuuria valtavirtaistetaan ihailun ja matkimisen kautta.<\/p>\n<p>Sitten hieman teoriaa. Vuonna 1984 julkaistussa <i>Distiction <\/i>\u2013kirjassa Pierre Bourdieu kirjoittaa: <i>\u201d<\/i><i>Nothing more clearly affirms one\u2019s class, nothing more infallibly classifies, than taste in music\u201d<\/i> (1984:16-18)\u201d. Lausahdus perustuu Bourdieu:n teoriaan kulttuurisen, taloudellisen ja sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman ep\u00e4tasaisesta jakautumisesta. Bourdieu:n mukaan sosiaalinen todellisuus jakautuu kenttiin ja yksil\u00f6t kamppailevat kentille p\u00e4\u00e4syst\u00e4, koska kent\u00e4t ovat v\u00e4yl\u00e4 p\u00e4\u00e4omien kasvattamiseen. Kukin kentt\u00e4 suosii sille tyypillisi\u00e4 habituksia. Habitus on sosialisoitu subjektiivisuus (Bourdieu &amp; Wacquant, 1995) eli se on vahvasti yhteydess\u00e4 luokka-asemaan. Kentill\u00e4 olevat tekev\u00e4t erontekoa, distinktiota, muihin kenttiin ja n\u00e4in my\u00f6s eri yhteiskuntaluokkiin. Bourdieu v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enluokkaisen maun tunnistaa sen selke\u00e4sti tyylist\u00e4 &#8211; se ei ole liian abstraktia. Pit\u00e4\u00e4 olla selke\u00e4 alku ja loppu. Helppo seurata. T\u00e4m\u00e4n idean voi soveltaa my\u00f6s festareiden maailmaan.<\/p>\n<p>Italialainen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Arnold Sch\u00f6nberg oli my\u00f6s hieman samoilla linjoilla sanoessaan <i>\u201cIf it is art, then it is not for all. <\/i><i>And if it is for all, then it is not art.\u201d <\/i>(1946:124). Taiteen elitistisyytt\u00e4 on sittemmin haastettu niin Pakulski &amp; Watersin (1996) <i>The Death of Class<\/i> \u2013kirjassa kuin Petersonin (2005) teorialla. Pakulski ja Waters argumentoivat, ett\u00e4 luokkayhteiskuntaa ei ole en\u00e4\u00e4 olemassa keskiluokkaistumisen takia. Petersonin mukaan koulutetut keskiluokkaiset ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 koe tarvetta korostaa ns. snobbish kulttuuria, distinktiota bourdieulaisittain, vaan ovat eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kulttuurisesti kaikkiruokaisia (cultural omnivores) eli festareiden kontekstissa osallistuvat kaikenlaisiin festareihin.<\/p>\n<p>Viime vuosien taloudellinen taantuma on kasvattanut tuloeroja ja siten my\u00f6s n\u00e4kynee luokkaerojen yleisen\u00e4 kasvuna yhteiskunnassamme. Luultavaa on kuitenkin, ett\u00e4 yhteiskuntaluokkien merkitys erilaisille festareille osallistumisessa j\u00e4\u00e4 edelleen pieneksi, sill\u00e4 festareissa yhteiskuntaluokkaa merkityksellisempi lienee kulttuurinen luokka, johon samaistutaan. T\u00e4ss\u00e4 kulttuurisessa luokassa keskeisen\u00e4 kamppailuv\u00e4lineen\u00e4 ei ole taloudelliset resurssit vaan ennemminkin sosiaalinen ja kulttuurinen p\u00e4\u00e4oma. Toisaalta Bourdieu pit\u00e4\u00e4 taloudellista p\u00e4\u00e4omaa kaikkien muiden p\u00e4\u00e4omien perustana, koska h\u00e4nen mukaansa muita p\u00e4\u00e4omia voi muuttaa rahaksi eli taloudelliseksi p\u00e4\u00e4omaksi ja tiettyyn pisteeseen saakka muita p\u00e4\u00e4oman muotoja voidaan hankkia rahalla. Tulevaisuus tulee n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, onko luokkayhteiskunnan vahvistumisella merkityst\u00e4 jopa festareissa. Selv\u00e4\u00e4 on ainakin, ett\u00e4 tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4 taloudellista p\u00e4\u00e4omaa tarvitaan festareille osallistumiseen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Sanna Kailaheimo on Sosiologi-lehden toinen p\u00e4\u00e4toimittajaja Turun yliopiston sosiologian opiskelija, joka intoutui kirjoittamaan artikkelin Ruisrockissa k\u00e4yty\u00e4\u00e4n!<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kirjallisuutta:<\/p>\n<p>Peterson, R. A. (2005) \u201cProblems in comparative research: the case of omnivorousness\u201d<\/p>\n<p>Poetics, 33, 257-282.<\/p>\n<p>Schoenberg. A. (1946) \u2018New Music, Outmoded Music, Style and Idea\u2019 (1946), in Schoen-berg. A, Stein, L (eds) and Black, L (translator) Style and Idea (1975) London: Faber<\/p>\n<p>Pakulski, J. &amp; Waters, M. (1996) <i>The Death of Class.<\/i> Lontoo: Sage<\/p>\n<p>Bourdieu, Pierre (1979): <i>Distinction: A Social Critique of the Judgement of Taste.<\/i> K\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt: Richard Nice, 1984 alkuper\u00e4isteoksesta: La Distiction. Critique sociale du jugement. Routledge &amp; Kegan Paul: Lontoo.<\/p>\n<p>Bourdieu, P.&nbsp; &amp; Wacquant, L. (1995) Refleksiivisen sosiologian tarkoitus. Teoksessa Bourdieu &amp; Wacquant, <i>Refleksiiviseen sosiologiaan:<\/i> Joensuu: Joensuu University Press.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Perinteisesti ajatellaan, ett\u00e4 festarit ovat yhteiskuntaluokkien sulatusuuni: niin ty\u00f6l\u00e4iset kuin valkokauluksiset k\u00e4yv\u00e4t samoissa bajamajoissa ja ahtautuvat samoihin keikkatelttoihin. Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen. Useille festareille myyd\u00e4\u00e4n VIP-lippuja, jotka takaavat erikoiskohtelun kuten laadukasta ruokaa ja omat virkistystilat. Ruisrockissa VIP-lippu takaa jopa kuljetuksen vesibussilla Turun keskustasta festivaalialueelle &#8211; ei tarvitse tunkeutua ruuhkabusseihin ja k\u00e4vell\u00e4 paria kilometri\u00e4 &hellip; <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,40],"tags":[53,15,54,55,16],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/371"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=371"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/371\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1871,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/371\/revisions\/1871"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=371"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=371"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=371"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}