{"id":400,"date":"2015-02-22T12:41:37","date_gmt":"2015-02-22T10:41:37","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=400"},"modified":"2022-08-18T21:52:58","modified_gmt":"2022-08-18T18:52:58","slug":"kirja-arvio-john-glover-ihmisyys","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=400","title":{"rendered":"Kirja-arvostelu: Johnathan Glover- Ihmisyys"},"content":{"rendered":"

Julmuuden juhlat  vs humaanisuus<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Ihmislajin julmuudesta ja  ihmiskunnan tulevaisuudesta kiinnostuneille ja niit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n yritt\u00e4ville on suositeltava teosta   Johnanthan Glover: Ihmisyys \u2013 1900-luvun moraalihistoria (Like 2010). Professorin, King’s College Londonin l\u00e4\u00e4keoikeuden ja etiikan keskuksen johtajan Jonathan Gloverin  (s. 1941) mukaan kysymyksi\u00e4 etiikan filosofiasta ei voi sivuuttaa, mik\u00e4li haluamme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 historiaa.  Glover tunnetaan erityisesti bioetiikan tutkijana ja filosofina.  My\u00f6s  globaaliin etiikkaan ja psykiatrian eettisyyteen liittyv\u00e4t kysymykset kiinnostavat h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n on kirjoittanut useita teoksia etiikasta.<\/p>\n

Teos ei ole narratiivista historiaa, vaan enemminkin pyrkimys analysoida ja keskustella, kuten Glover itse todennut.  Analysointiyrityksest\u00e4 huolimatta Glover pit\u00e4\u00e4 lukijan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4sti hereill\u00e4 fyysisen julmuuden kuvauksilla, ei niink\u00e4\u00e4n pahuuden hienovaraisten muotojen erittelyll\u00e4. Massiivisesta tietom\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4\u00e4n ja moraalisista pohdinnoistaan huolimatta teos j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen olon ja sen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat osin sekavia ja hajallaan. Ihmisyys \u2013 1900-luvun moraalihistoria<\/i> on kuitenkin ehdottoman t\u00e4rke\u00e4 puheenvuoro sodista ja niiden syist\u00e4 sek\u00e4 ihmisyydest\u00e4, jonka pimeiden voimien vastaisen taistelun on oltava jatkuvaa ja herpaantumatonta.<\/p>\n

Teoksen tosiasialliset historian tapaukset ahdistavat, mutta halu yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 saa jatkamaan lukemista. Kirjan alkupuolella viitataan Karamazovin veljeksiin, jossa todetaan ettei \u201del\u00e4in voi koskaan olla niin julma kuin ihminen, niin mestarillisesti, niin taiteellisesti julma\u201d<\/i>. Eiv\u00e4tk\u00e4 julmuudet tai sodat ole h\u00e4vinneet minnek\u00e4\u00e4n, vaikka useimmat ihmiset eiv\u00e4t halua p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 asiaa koko tietoisuuteensa. Me vain suljemme television ja ajatuksemme, kun uutiset tai raa\u00b4at v\u00e4kivaltaelokuvat alkavat tai loppuvat.<\/p>\n

L\u00e4hes  600-sivuisessa teoksessa kuvaillaan, miten sodat ovat mahdollisia ja miten ne voitaisiin lopettaa. Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Siihen vaikuttavat niin poliittiset, sosiaaliset, kuin psykologiset syyt – erilaiset loukut, loukatut tunteet, sodan imu.  J\u00e4rjen \u00e4\u00e4ni ja moraaliset tunteet, jotka hillitsev\u00e4t julmuutta, voidaan vaientaa.  Glover yritt\u00e4\u00e4 paneutua kysymykseen, miten se on mahdollista. Yksinkertaisinta on vedota kansallistunteeseen,  heimotunteeseen, tribalismiin. Nuo toiset. He eiv\u00e4t ole \u201dmeik\u00e4l\u00e4isi\u00e4\u201d, eiv\u00e4t kuulu \u201dmeihin\u201d.  Kohdetta on helpompi pilkata, kun h\u00e4nen kaltaisuutensa, ihmisyytens\u00e4  kiellet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kansallisyhteis\u00f6n j\u00e4senyys on yhteydess\u00e4 identiteettiin.  Jos kulttuuriamme ja kielt\u00e4mme ei kunnioiteta, se osuu syv\u00e4lle ihmisen itsekunnioitukseen. Mutta ihmisen identiteetti ei ole my\u00f6t\u00e4syntyinen tai pysyv\u00e4. Se muuttuu, vaihtelee ja luodaan. Tietenkin ihonv\u00e4ri tai vastaavat ominaisuudet ovat synnynn\u00e4isi\u00e4, ja uskonto, kulttuuri ja kieli seuraavat siit\u00e4, ketk\u00e4 ovat vanhempiamme tai miss\u00e4 satumme asumaan. Gloverin mukaan tribalismi saattaa liitty\u00e4 tarpeeseen luoda el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme kokonaisuus, yhten\u00e4inen tarina. N\u00e4in ollen tribalismi on hyvin syv\u00e4ll\u00e4 ihmismieless\u00e4.<\/p>\n

Parhaillaankin maanosassamme k\u00e4ynniss\u00e4 oleva informaatiosota on k\u00e4rjistetty muoto sotien aikana vallitsevasta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, jossa kaikki salaavat  tosiasioita. Sodank\u00e4ynti on sekavaa ja ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, tiedonkulussa on oikeita  ja v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ongelmia, sodan k\u00e4yminen on hyvin monimutkaista. Hallitukset salaavat, media salaa, sodissa mukana olevat ja sielt\u00e4 palaavat salaavat tosiasioita, jotka olisivat liian kauheita tavallisten ihmisten, lasten ja perheenj\u00e4senten kuultavaksi. Sensuuri ja itsesensuuri voivat johtua my\u00f6s psykologisista puolustusmekanismeista. Tietyt tapahtumat ovat yksinkertaisesti liian hirveit\u00e4 paljastettaviksi.  Raadollinen totuus j\u00e4\u00e4 piiloon.<\/p>\n

Rationaalisen valinnan teoria ei p\u00e4de kaaoksessa.  Se ei ota huomioon \u00e4\u00e4ritilanteissa ilmenevi\u00e4 psykologisia tekij\u00f6it\u00e4, emotionaalisia reaktioita, v\u00e4symyst\u00e4, h\u00e4pe\u00e4\u00e4, kunniantuntoa, arvovaltakysymyksi\u00e4, kansallisylpeytt\u00e4 ja kasvojen menett\u00e4mist\u00e4.  P\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t aina pys\u00e4hdy pohtimaan eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4, moraalia tai sotien seurauksia. Sen tekiv\u00e4t Gloverin mukaan kuitenkin lopulta Kennedy ja Hrustsov  vuonna 1962 ydinsodan kynnyksell\u00e4. Hrustsovi\u00e4 hillitsi se, ett\u00e4 h\u00e4n oli el\u00e4nyt kahden edellisen maailmansodan ja tiesi niiden kauheudet.  Kennedyn pys\u00e4ytti tilanne, jossa asiantuntijat kertoivat ydinsodan todellisista seurauksista, koko ihmislajin tuhoutumisesta. N\u00e4iden p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien moraaliresurssit riittiv\u00e4t sodan ehk\u00e4isemiseen.<\/p>\n

Sopimusteoria nojaa ihmisen itsekkyyteen, johon John Lockekin uskoi, mutta h\u00e4n uskoi  ihmisen itsekkyydest\u00e4 huolimatta kykenev\u00e4n my\u00f6s oikeudenmukaisuuteen ja empaattisuuteen. Gloverin mielest\u00e4 on voitava olettaa, ett\u00e4 my\u00f6s kansakunnat pystyv\u00e4t ep\u00e4itsekkyyteen. Se vaatii mielikuvitusta ja kyky\u00e4 empaattisuuteen.  Johtajien on kyett\u00e4v\u00e4 kuvittelemaan sotien seuraukset paitsi omille kansalaisille, my\u00f6s vastapuolen ihmisille. Avainasemassa on itse kunkin moraali-identiteetti, inhimilliset reaktiot ja –  kasvatus.<\/p>\n

Glover nimitt\u00e4in kirjoittaa: \u201d Se, miten vankasti ihmisen moraali-identiteetin taju pystyy vastustamaan nujertamista tai irtautumista suhteesta tekoihin, vaihtelee ihmisest\u00e4 toiseen. T\u00e4m\u00e4 vankkuus voi olla my\u00f6s hyv\u00e4\u00e4 onnea, johtua asioista, joihin ihmisell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n ei ole valtaa. Hajanainen todistusaineisto viittaa siihen, ett\u00e4 asiaan voi vaikuttaa kasvatus ja kulttuurin ilmapiiri.\u201d<\/i> (mt, 522). Hajanainen todistusaineisto? Eik\u00f6 t\u00e4t\u00e4 perustavanlaatuista asiaa ole tutkittu systemaattisesti?<\/p>\n

Glover antaa esimerkin  my\u00f6s yhteis\u00f6llisest\u00e4 moraalisesta kulttuurista – vastarintaan nousseesta tanskalaisesta kyl\u00e4st\u00e4. Teoksessa kuvatun kyl\u00e4n asukkaiden auttamisen halun synnytti moni asia.  Kristillinen vakaumus  – uskonnon humaani  ulottuvuus –   ja kirkkoherran nauttima arvostus kyl\u00e4l\u00e4isten keskuudessa  edesauttoivat koko yhteis\u00f6n moraali-identiteetin s\u00e4ilymist\u00e4.  Uskonnot synnytt\u00e4v\u00e4t herk\u00e4sti vastakkainasetteluja, mutta  jos niiden ytimess\u00e4 oleva yhteis\u00f6llinen ihmisrakkaus  saa tuulta siipiens\u00e4 alle, sill\u00e4 on voimaa vastustaa pahuutta. Glover kuvaa, miten suuri operaatio kasvoi pienist\u00e4, yhteisist\u00e4 seikoista: kielt\u00e4ydyttiin symbolisista eleist\u00e4, kellojen soitosta, valan vannomisesta. Niin hyv\u00e4, kuin paha kasvavat ja kumuloituvat huomaamatta, pikkuhiljaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n teoksen anti on silmien avaaminen ihmiskunnan julmuudelle. Sille, ett\u00e4 se piilee edelleen keskuudessamme ja sille, ett\u00e4 meist\u00e4 jokaisen on teht\u00e4v\u00e4 kaikkemme sotien ehk\u00e4isemiseksi. Julman menneisyyden tarkastelu, kuten Gloverin kirja, antaa v\u00e4lineit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 ovat ne kriittiset pisteet, jolloin valppaus ei saa herpaantua.  Jos emme voi vaikuttaa kriisimaiden ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja siihen, mit\u00e4 n\u00e4iden maiden lapset n\u00e4kev\u00e4t ja mihin he joutuvat tottumaan, voimme vaikuttaa oman maamme ja maanosamme ilmapiiriin vastustamalla yksisilm\u00e4isi\u00e4 ideologioita. Arvostamalla monimuotoisuutta ja sivistyst\u00e4,  ja tekem\u00e4ll\u00e4 lapsistamme  ja nuoristamme moraali-identiteetilt\u00e4\u00e4n vahvoja. Pahuuden olemassaoloa emme voi kielt\u00e4\u00e4, mutta teoistamme ja ajatuksistamme tietoisina ihmisin\u00e4 voimme toimia sen vastustamiseksi. Ytimess\u00e4 ovat moraaliresurssimme, inhimilliset tunnereaktiot ja identiteetti. Keit\u00e4 ja mink\u00e4laisia ihmisi\u00e4 haluamme olla? Onko identiteettimme tiukkaan rajattu, kapea lokero, jonka ulkopuolella ovat \u201dnuo toiset\u201d vai olemmeko tuomitsematta ja  suvaiten avoimia koko ihmeellisen el\u00e4m\u00e4n kirjolle, ihmisyydelle, joka hyv\u00e4ksyy, arvostaa  ja haluaa auttaa kaikkia el\u00e4vi\u00e4 olentoja?<\/p>\n

Inhimillisten tunnereaktioiden  s\u00e4ilyminen on ensiarvoista, toteaa Glover.<\/p>\n

Kirjoittaja on Maria Salonen Helsingin yliopistosta
\n<\/strong><\/p>\n

(Artikkelin kuvan l\u00e4hde: http:\/\/www.jonathanglover.co.uk\/ )<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Julmuuden juhlat  vs humaanisuus   Ihmislajin julmuudesta ja  ihmiskunnan tulevaisuudesta kiinnostuneille ja niit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n yritt\u00e4ville on suositeltava teosta   Johnanthan Glover: Ihmisyys \u2013 1900-luvun moraalihistoria (Like 2010). Professorin, King’s College Londonin l\u00e4\u00e4keoikeuden ja etiikan keskuksen johtajan Jonathan Gloverin  (s. 1941) mukaan kysymyksi\u00e4 etiikan filosofiasta ei voi sivuuttaa, mik\u00e4li haluamme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 historiaa.  Glover tunnetaan erityisesti bioetiikan tutkijana … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,81],"tags":[93,91,90,67,92],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/400"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=400"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/400\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1882,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/400\/revisions\/1882"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=400"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=400"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=400"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}