{"id":406,"date":"2015-02-22T12:43:42","date_gmt":"2015-02-22T10:43:42","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=406"},"modified":"2022-08-18T21:49:41","modified_gmt":"2022-08-18T18:49:41","slug":"ilmainen-on-kalleinta-downshiftaus-ja-postmodernismin-myytti","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=406","title":{"rendered":"Ilmainen on kalleinta – downshiftaus ja postmodernismin myytti"},"content":{"rendered":"

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Milloin viimeksi n\u00e4it downshiftausta eli \u201dleppoistamista\u201d tai \u201del\u00e4m\u00e4n kohtuullistamista\u201d k\u00e4sittelev\u00e4n jutun, jossa haastateltava ei todistellut korkeaa koulutustaan ja vaihtoehtojaan ty\u00f6markkinoilla? Kysymys on retorinen, sill\u00e4 googlettamista j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 on etsi\u00e4 Kustaa Vaasan hopealusikkaa It\u00e4merest\u00e4. Ehk\u00e4 roska-autoileva lusikka l\u00f6ytyykin, mutta valtavirtaa h\u00e4n ei muuta.<\/p>\n

Kaikki ovat kuulleet downshiftauksen v\u00e4itetyst\u00e4 moraalittomuudesta, joka tiivistyy sanoissa vastuunpakoilu, etuoikeus ja tulevaisuuden sy\u00f6minen. Kaikki my\u00f6s tiet\u00e4v\u00e4t, ettei k\u00f6yhill\u00e4 ja duunareilla ole varaa ottaa rennosti. Taloudellinen n\u00e4k\u00f6alattomuus on kuitenkin vain osa totuutta. Journalistit eiv\u00e4t ole juurikaan kiinnitt\u00e4neet huomiota siihen tosiasiaan, ett\u00e4 hyvinvoivat leppoistajat ja pahoinvoivat duunarit eiv\u00e4t viet\u00e4 pohjoismaisessa yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 kastilaitosmaisesti poikkeavaa arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4. Kodit muistuttavat toisiaan, kiitos hehtaaritelevisioiden ja t\u00e4ysien j\u00e4\u00e4kaappien. T\u00e4m\u00e4 puheenvuoro yritt\u00e4\u00e4 kartoittaa downshiftauksen retoriikan, ja osoittaa lyhyesti sen ajatushistoriallisen synnyn.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kohtuullisuuden ajatus syntyi seksuaalisen vapautumisen rakkaudenn\u00e4lk\u00e4isiss\u00e4 j\u00e4lkipolvissa<\/b><\/p>\n

Alkoholistien lapsista sanotaan tulevan raittiita tai itsekin juoppoja. Downshiftaaja tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 rajojaan kokeilevana, mutta miellytt\u00e4mishaluisena lapsenlapsena, jonka isovanhemmat pitiv\u00e4t hauskaa hippileirien mutakylvyiss\u00e4. Kun j\u00e4rkev\u00f6itymisen aika vihdoin koitti, se toteutettiin ennen kaikkea kulissien pystytt\u00e4misell\u00e4. Hankittiin ty\u00f6paikka ja perustettiin perhe. Arvotyhji\u00f6 oli kuitenkin syntynyt, eik\u00e4 lapsille ollut rahan lis\u00e4ksi j\u00e4tett\u00e4v\u00e4n\u00e4 muuta perint\u00f6\u00e4 kuin kaiken suhteellistava ja tyhj\u00e4ksi naurava arvorelativismi, jonka esihistoriaa ei t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa k\u00e4sitell\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 aiheen rajauksen vuoksi. Todettakoon vain, ett\u00e4 1960-lukulainen seksuaalinen vapautuminen johti tulevina vuosina valtaisan tutkimuskirjallisuuden synnytt\u00e4neeseen, l\u00e4nsimaissa hallitsevaan henkiseen lamaantumiseen, postmodernismiin. Kuten sosiologi Zygmunt Bauman <\/b>on usein todennut: \u201dSe vie kaiken, mutta ei anna mit\u00e4\u00e4n tilalle\u201d.<\/p>\n

60-lukulaisten lyhytn\u00e4k\u00f6isyys opetti n\u00e4iden lapset itsekk\u00e4iksi ja ahneiksi. Se siunasi ihmissuhteiden kertak\u00e4ytt\u00f6isyyden ja ylev\u00f6itti himon ainoaksi el\u00e4m\u00e4nvoimaksi. On puhuttava nimenomaan oppien siirtymisest\u00e4, sill\u00e4 nautiskelijoiden ensimm\u00e4inen sukupolvi loi itse itsens\u00e4 ymm\u00e4rretty\u00e4\u00e4n jollakin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kollektiivisella tasolla mahdollisuutensa t\u00e4ystuhon airueeksi. Massat muuttuivat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n lyhyess\u00e4 ajassa, sill\u00e4 huonointa esimerkki\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t vaikutusvaltaisimmat ihmiset. Kauniiden ja rikkaiden el\u00e4m\u00e4ntapaa alettiin myyd\u00e4 H\u00f6ntti-Heikille ja Marketti-Maijalle tosissaan. Se piristi taloutta, \u00e4lyllisti rahvasta keskin\u00e4iseen julmuuteen, ja uskotteli menestyksen olevan yksil\u00f6ominaisuus. Touch\u00e9! Eliitti myi hallitsemattoman markkinauskon kansoille lahjoittamalla niille omat tavoitteensa<\/i>. Kirjailija James Ellroy <\/b>tiivist\u00e4\u00e4 eliitin 60-lukulaisen svengin poikkeuksellisella intensiteetill\u00e4:<\/p>\n

\u201dKulta-ajan todellinen pyh\u00e4 kolminaisuus oli: n\u00e4yt\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4, pane tuulemaan ja pokaa joku s\u00e4nkyysi. Kennedy oli myyttinen keulakuva aivan erityisen mehev\u00e4ll\u00e4 historiallisella ajanjaksolla. H\u00e4n heitti sujuvasti legendaa ja h\u00e4nell\u00e4 oli upea kampaus\u2026 Jack p\u00e4\u00e4si hengest\u00e4\u00e4n optimaalisella hetkell\u00e4 pyhyytens\u00e4 varmistumisen kannalta. Valheet jatkavat kieppumista h\u00e4nen ikuisesti palavan liekkins\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4\u2026 On aika purkaa yhden aikakauden myytti ja luoda uusi myytti katuojasta t\u00e4htiin.\u201d (Ellroy 1995, alkusanat)<\/i><\/p>\n

Kaksi moraalinsa myynytt\u00e4 kulttuurillista sukupolvea luulisi varmistavan jatkuvuutensa kolmannessa, mutta aivan n\u00e4in ei ole. Tulemme seuraavaksi nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, \u201dmyyttiin katuojasta t\u00e4htiin\u201d ja lopulta downshiftaajiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

V\u00e4hemp\u00e4\u00e4n tyytyminen on liian kallista<\/b><\/p>\n

Lev\u00e4t\u00e4ksemme meid\u00e4n t\u00e4ytyy voittaa syyllisyys tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4. Postmodernin yhteis\u00f6n leimaavimpia piirteit\u00e4 on sen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4vimm\u00e4n ominaisuuden t\u00e4ydellinen kahtiajakautuminen. Voimme kutsua t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 vastakkaisia osia \u201dt\u00e4htimyytiksi\u201d ja \u201dkansalaismyytiksi\u201d. Osien kokonaisuutta kutsutaan yleens\u00e4 amerikkalaiseksi unelmaksi, anarkokapitalismiksi, uusliberalismiksi tai sosiaalidarvinismiksi, mutta ilmi\u00f6n sirpaloitumisen kuvaamiseksi jako on teoreettisesti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Voimme selitt\u00e4\u00e4 \u201dkolmannen sukupolven\u201d k\u00e4ytt\u00e4ytymisen l\u00e4pivalaisemalla repeytyneen ihmisk\u00e4sityksemme sumeimmat vedet. Amerikkalainen unelma ei edusta ideologiaa, vaan uskonkappaleita.<\/p>\n

1. T\u00e4htimyyttiin sis\u00e4ltyy kaksi muuttumatonta dogmia. Ensimm\u00e4inen on iskulause, jonka markkina-arvo on kirjaimellisesti mittaamaton: jokainen voi menesty\u00e4. Totta tai valhetta, kysymys totuudellisuudesta on itsess\u00e4\u00e4n absurdi, sill\u00e4 voitto ja tappio ovat aina henkil\u00f6kohtaisia. Ensimm\u00e4isen opinkappaleen markkina-arvo s\u00e4ilyy aina korkeimpana, koska sit\u00e4 ei voida v\u00e4itt\u00e4\u00e4 miksik\u00e4\u00e4n. K\u00e4sitteellisen lokeroimisen yritys tai kiist\u00e4minen muuttuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 saivarteluksi, sellaisten ihmisten narinaksi, joista ei ollut voittajiksi. Sanoma universaaleista menestymismahdollisuuksista s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 puhtautensa teoreettisella vastaansanomattomuudella, ja siksi jokainen uskoo siihen, vaikka ei sit\u00e4 tunnustaisikaan. Maailma on sinun. Se on k\u00f6yhyyden ja rumuuden kuvista vapautunut absoluutti, ideaksi tullut Jumala, jonka joukoissa seisovat vihollisetkin. Kaikki on aina omaa syyt\u00e4. <\/i><\/p>\n

2. Toinen opinkappale liittyy arvoihin. T\u00e4htimyytin mukaisesti menestyminen ja rikastuminen ovat synonyymeja, ja n\u00e4in ollen ei voi esiinty\u00e4 sosiaalista nousua, joka ei moninkertaistaisi kiipij\u00e4n ihmisarvoa. Yksil\u00f6t voivat olla laadullisesti merkitt\u00e4vi\u00e4 vaikkapa taiteilijoina tai tutkijoina, mutta menestyneit\u00e4 he eiv\u00e4t ole ennen rikastumista. Kaikki tunnustuksellinen arvonanto henkil\u00f6suhteineen ja muine etuineen ovat yhdentekevi\u00e4 niin kauan kuin niit\u00e4 ei kyet\u00e4 muuttamaan rahaksi. Alkemistinen vaihdannan vaatimus nielaisee yksil\u00f6n olemuksesta persoonallisuuden. \u00c4l\u00e4 ryhdy mihink\u00e4\u00e4n, ellet rahan takia. \u00c4l\u00e4 ole muille mit\u00e4\u00e4n, ellet rahan takia. \u00c4l\u00e4 luota erimielisiin, sinun ei tarvitse jakaa heid\u00e4n itsepetostaan. El\u00e4m\u00e4 kiit\u00e4\u00e4 ohitsesi katsellessasi betonisein\u00e4\u00e4. Rahan ja menestyksen liittoon uskominen vaatii viisautta, el\u00e4m\u00e4n syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. <\/i><\/p>\n

Kuvaillut uskonkappaleet ovat tietenkin k\u00e4rjistyksi\u00e4, mutta ne paljastavat suuruusfantasian hallitsevan roolin kollektiivisissa ajatusradoissamme. Vastentahtoinen usko pohjimmiltaan \u201dhyviin\u201d ja \u201dhuonoihin\u201d ihmisiin ratkaisee useimmat el\u00e4m\u00e4n pakkovalinnat. Esimerkiksi k\u00e4sitys hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 paikasta ty\u00f6markkinoilla m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 Heikin ponnistelujen m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja laadun koulutuksessa. Mik\u00e4li ep\u00e4ilemme t\u00e4htimyytin voimaa eli n\u00e4it\u00e4 v\u00e4itteit\u00e4 vastakkaisten kokemustemme perusteella, voimme kokeilla niiden kest\u00e4vyytt\u00e4 kansalaismyytti\u00e4 vasten.<\/p>\n

3. Kansalaismyytti on byrokratian ja tiedotusv\u00e4lineiden tuottama mielikuva kansalaisuudesta, jonka indoktrinointi pyrit\u00e4\u00e4n aloittamaan mahdollisimman varhain, koulujen alaluokilta l\u00e4htien. Ihannetapauksessa vanhemmat aloittavat kasvatuksen omaehtoisesti yksil\u00f6n varhaislapsuudessa. Kansalaismyytin t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on vaalia yksil\u00f6n elinkautista roolia lainkuuliaisena ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4, veronmaksajana ja yhteis\u00f6n j\u00e4senen\u00e4. Lyhyesti sanoen kansalaisena<\/i>, <\/i>joka  tyytyy tarjottuun. <\/i><\/p>\n

Tyytyminen on tehty helpommaksi traditioilla, jotka uskottelevat valinnanvapautta. Nuoruuden kapinaksi kutsuttu traditio on esimerkki n\u00e4enn\u00e4isvapaudesta. Siin\u00e4 yhteis\u00f6n vanhemmat j\u00e4senet sallivat nuorempien pitkitt\u00e4\u00e4 murrosik\u00e4\u00e4ns\u00e4 opiskeluajaksi ja sinkkuajaksi kutsutuilla vuosilla, joiden todellisuudessa moniongelmaista aikaa muistellaan el\u00e4m\u00e4n laadukkaimpana aikana. Nostalgia ei kuitenkaan johdu aidosti koetusta vapaudesta, vaan tiedostamattomasta kaipuusta aikaan, jolloin ihmisell\u00e4 oli viel\u00e4 tulevaisuus pilattavaksi. \u201dLoistava tulevaisuus\u201d on kuitenkin t\u00e4htimyytin tuotos, ja se on varattu harvoille. Kansalaismyytin on pelattava ovelasti kaksilla korteilla, ja uskoteltava toivon mahdollisuutta samanaikaisesti pelotellen. Sen on varmistettava eliitin maallisen hyvinvoinnin riskit\u00f6n jatkuvuus:<\/p>\n

4. Raukat, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 valinnanvapautta leikiksi, palautetaan ruotuun kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 taloudelliset resurssit, kilpaillut ty\u00f6paikat suhteineen, avaimet keskiluokkaan, ihmisyyteen. Rationaalinen yksil\u00f6 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ja aikansa jokamiesluokan realiteetit. Hyv\u00e4ksyess\u00e4\u00e4n ne h\u00e4n palaa henkisesti yhteis\u00f6\u00f6n, jonka polttoaineena k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kollektiivista pelkoa toimeentulon ja l\u00e4heisten menett\u00e4misest\u00e4. Itse\u00e4\u00e4n individualistina pit\u00e4nyt kipitt\u00e4\u00e4 takaisin koulunpenkille ja hankkii ty\u00f6paikan.<\/i><\/i><\/p>\n

Tiedotusv\u00e4lineiden rooli unelman vaalimisessa n\u00e4kyy jakautuneimmillaan nuorille suunnatussa tarjonnassa, jos nuorten, nuorten aikuisten ja keski-ik\u00e4isten v\u00e4lill\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 eroa. Nuoruutta elet\u00e4\u00e4n usein viel\u00e4 nelj\u00e4kymppisin\u00e4, lempipuuhien pysyess\u00e4 samoina. Kaksijakoisuus on ryysyist\u00e4 rikkauksiin etenev\u00e4n t\u00e4htimyytin sek\u00e4 kansalaismyytin samanaikaista myynti\u00e4 kaikille niille ik\u00e4luokille, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 ajattele luovuttaneensa. Luovuttaneille j\u00e4\u00e4 vain kansalaismyytti eli kansankielell\u00e4 \u201daikuistuminen\u201d. Postmodernin ihmisen on Ellroyn raadollisten hahmojen tavoin joko noustava tai heitett\u00e4v\u00e4 hanskat tiskiin. Nousu likaannuttaa, mutta luopuminen on tyls\u00e4\u00e4.<\/p>\n

5. Kansalaismyytti tunnustaa l\u00e4nsimaiselle ihmiselle kolme tavoitetta: parisuhde (perhe), ty\u00f6paikka (koulutus) ja metafyysinen kysymys paikasta maailmassa. Viimeksi mainittu on yleisinhimillinen k\u00e4sitys siit\u00e4, mit\u00e4 yksil\u00f6 on tai voi olla itselleen ja yhteis\u00f6lleen (kulttuuri). T\u00e4h\u00e4n kansalaismyytin tuotantokoneistolla ei ole tarjottavana muuta vastausta kuin kuluttaminen, mutta sit\u00e4 ei mielell\u00e4\u00e4n sanota \u00e4\u00e4neen. Se olisi yhteis\u00f6n henkisen k\u00f6yhyyden, kulttuurillisen tyhji\u00f6n my\u00f6nt\u00e4mist\u00e4, johon ei ole varaa. Rehellisyytt\u00e4 ei voida pit\u00e4\u00e4 vaihtoehtona, sill\u00e4 vastaukset paljastaisivat immateriaalisen turhuuden tavaratuotannon rinnalla, joka on sent\u00e4\u00e4n mitattavissa. Niin kutsuttuun inhimilliseen p\u00e4\u00e4omaan saatetaan suhtautua varovaisen kunnioittavasti, mutta sit\u00e4 ei voida hinnoitella. Kulttuurilla on arvoa vain hy\u00f6dykkein\u00e4, palveluina, tavaramerkkein\u00e4.<\/i><\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6filosofi Pentti Linkola <\/b>ei olisi voinut olla enemp\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 sanoessaan, ettei ty\u00f6tt\u00f6myyden tarvitsisi olla murhen\u00e4ytelm\u00e4, sill\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6mille j\u00e4\u00e4 kuitenkin mahdollisuus \u201dlauluun ja tanssiin\u201d(Ylen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4haastattelu 7.12.2012). K\u00f6yhimmill\u00e4 ei voi olla varaa edes ilmaiseen onneen, sill\u00e4 kansalaismyytti sallii onnen vain keskiluokkaan tarrautumisessaan onnistuneille. Ironisesti myytti toimii keskitysleirin capon tavoin, sill\u00e4 t\u00e4htimyytti ei piittaa lahjattomien oikeuksista mielentiloihin. T\u00e4m\u00e4 sadismi, laulun ja tanssin kielt\u00e4minen, johtuu kansalaismyytin tavoitteista, joiden kanssa ei ole leikkimist\u00e4:<\/p>\n

6. Kansalaismyytti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kertomatta, ett\u00e4 vain ty\u00f6paikalla ja perheell\u00e4 on todellista arvoa. Perhe tai parisuhde voidaan laskea materiaalisiksi, sill\u00e4 ne ovat statuksia yksil\u00f6kokemuksista riippumatta. Ne ovat statuksia luodessaan valtasuhteita. Vasta saavutettuaan ty\u00f6paikan ja perheen eli vertaisryhm\u00e4n, enemmist\u00f6n tasa-arvon, yksil\u00f6ll\u00e4 on varaa kysy\u00e4 kuka, miksi ja milloin sek\u00e4 perehty\u00e4 muihin korkealentoisiin kysymyksiin, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t enimm\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vastaamatta. Mik\u00e4\u00e4n ei uskottavasti vahvista vastauksien tai kysymysten oikeellisuutta. Jos yksil\u00f6 ei kykene l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n keskitasoista ty\u00f6paikkaa ja kumppania, k\u00e4\u00e4ntyy kolmannen kysymyksen pohtiminen irvokkaalla tavalla nurinkuriseksi, sill\u00e4 yhteis\u00f6n muiden j\u00e4senten mielest\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole siihen varaa. Yksil\u00f6n mielipide on v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja yhdentekev\u00e4. Sosiaalisesti ep\u00e4onnistunut ei ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt todellisia kustannuksia, saati sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.  Ainoat vastaukset ovat ravintola, viinipullo ja rupattelu kirjauutuuksista, joita ei lueta, puolisolle naputeltu tekstiviesti. Muuta ei ole.<\/i><\/p>\n

Downshiftaajien vakuutteluissa ei siis ole mit\u00e4\u00e4n ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. He toimivat vaihtoehdoitta kansalaismyytin talutusnuorassa. Juuri t\u00e4t\u00e4 tarkoittaa downshiftaaja \u201drajojaan kokeilevana, mutta miellytt\u00e4mishaluisena lapsenlapsena\u201d. Pyrkimys kohtuullistamiseen edustaa rajojen kokeilua ja toiveita, silti miellytt\u00e4mishalu, oikeammin alistumispakko, pitelee asetta ohimolla.<\/p>\n

Olemme nyt purkaneet lankaker\u00e4n, mutta selityksemme on taikonut joukon uusia. Miksi t\u00e4htimyytti\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n, jos sen ihmisvihaista maailmankuvaa ei haluta kannattaa?<\/p>\n

 <\/p>\n

Postmodernismin ainoa tavoite on ihmisyyden hyperinflaatio, joka ei voi toteutua ilman ikuisesti kovenevaa kilpailua<\/b><\/p>\n

Laumael\u00e4imen on haettava uskottavuutta lauman hyv\u00e4ksymill\u00e4 mittapuilla. Kuten t\u00e4htimyytti osoittaa, raha on ainoa aika- ja kulttuurirajat ylitt\u00e4v\u00e4 mittari. Postmoderni hyv\u00e4ksyy rahan, koska biologia ei salli sen suhteellistamista kaiken muun tavoin. Tappiostaan katkera postmoderni ryhtyy keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 ihmisyytt\u00e4 vastaan, vaikka tiet\u00e4\u00e4kin ihmisen olevan liian sidottu muuttamaan mit\u00e4\u00e4n. Hierarkia on sosiaalinen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, ja vallanjaon on aina tapahduttava taloudellisin perustein. Me emme yksinkertaisesti voi uskoa muunlaisiin kruunajaisiin kuin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isten veril\u00f6ylyjen kohdalla. T\u00e4ss\u00e4 erehtyi viisas J. K. Paasikivikin<\/b>, jonka mielest\u00e4 rahanteko ei ollut mik\u00e4\u00e4n korkealle arvostettava taito. Totuus on p\u00e4invastainen, ja todisteeksi riitt\u00e4\u00e4 toteamus: mik\u00e4\u00e4n maailmassa ei muistuttaisi tuntemaamme, jos Paasikivi olisi ollut oikeassa.  H\u00e4n oli liian sivistynyt n\u00e4hd\u00e4kseen massojen silmin. Keskiluokkaisuutta on karsittava mahdollisimman paljon, jotta ihmisarvo laskisi mahdollisimman alhaiseksi.<\/p>\n

7.T\u00e4htimyytin ja kansalaismyytin yhteent\u00f6rm\u00e4ys tapahtuu, kun tiedotusv\u00e4lineet alkavat myyd\u00e4 kansalaismyytti\u00e4 ep\u00e4onnistuneiden ja t\u00e4htimyytti\u00e4 menestyneiden tapana el\u00e4\u00e4. Kansalaisuus, joka ennen esitettiin normatiivisena, kunnioitettavana el\u00e4m\u00e4ntapana, n\u00e4hd\u00e4\u00e4nkin pahimmanlaatuisena tavanomaisuutena. Koulutus, ty\u00f6paikka ja perhe eiv\u00e4t merkitse mit\u00e4\u00e4n, koska ne ovat enemmist\u00f6lt\u00e4. Keskiluokkaisuus ei tarkoita mit\u00e4\u00e4n, se on romahtanut surkeuden maalattiaksi, jolta on ponnistettava. Tavallinen el\u00e4m\u00e4 on itsess\u00e4\u00e4n ep\u00e4onnistumista. Tolvanat alistuvat viisip\u00e4iv\u00e4iseen ty\u00f6viikkoon, nauttivat pient\u00e4 palkkaa ja kotimaisia kes\u00e4lomia. Heill\u00e4 menee nelj\u00e4nnesvuosisata asuntonsa omistamiseen. He pukeutuvat halvasti, lihovat, alkoholisoituvat ja pahoinpitelev\u00e4t toisiaan. <\/i><\/p>\n

Meid\u00e4n on kilpailtava s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6m\u00e4mmin, koska ihmisyytemme karkaa koko ajan kauemmaksi mielemme avaruudessa. Postmoderni vie arvomme, mutta lohduttaa yksil\u00f6llisyydell\u00e4, \u201ds\u00e4killisell\u00e4 pimeytt\u00e4 ja kourallisella tuhkaa\u201d. Katsoessamme ulos n\u00e4emme k\u00e4ttemme j\u00e4ljet. Annamme maapallon tukehtua suuruusfantasiaan ja mukavuudenhaluun. Ihmislihaan ja elektroniikkaan, jota kukaan ei en\u00e4\u00e4 vuoden kuluttua kehitt\u00e4misest\u00e4\u00e4n halua. Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, mutta ket\u00e4\u00e4n ei kiinnosta. Jokainen el\u00e4m\u00e4 on yksil\u00f6llinen, riippumaton muun ihmiskunnan tekemisist\u00e4. Minun valintani ovat yhdentekevi\u00e4 niin kauan kuin sin\u00e4 teet mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4t. On vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Viihde rauhoittaa t\u00e4h\u00e4n kakofoniaan, tuudittaa jokaisen globaalin kollektiivin ulkopuolisuuteen. Kuluttajaksi, nautiskelijaksi, yksin\u00e4iseksi odottajaksi.<\/p>\n

Lahjakkaita kirjoittajia, konsultteja, liikemiehi\u00e4, maalareita, muusikoita, n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, poliitikkoja ja muita egoisteja tungeksii kaikkialla. N\u00e4m\u00e4 kilvoittelijat huohottavat erinomaisuutensa, j\u00e4sentelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vihansa ja herkkyytens\u00e4 vankilassa ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 koskaan ainutlaatuisuuttaan. Pahoinvoinnin tulisikin olla ainoa luonnollinen reaktio t\u00e4llaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuinka voi k\u00f6yh\u00e4kin downshiftata eli mist\u00e4 maailmanparannus kannattaisi aloittaa?<\/b><\/p>\n

Voisiko edess\u00e4 olla jotain lupaavaakin? Mik\u00e4li tiedostamme k\u00e4ytt\u00e4ytymisemme pakko-oireet, voimme varmasti nousta seuraavalle askelmalle n\u00e4kyvi\u00e4 muutoksia ajaen. Meid\u00e4n on p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 teoreettinen k\u00e4denv\u00e4\u00e4nt\u00f6 postmodernismin kanssa, sill\u00e4 emme voi mitenk\u00e4\u00e4n voittaa sen keh\u00e4p\u00e4\u00e4telmi\u00e4:<\/p>\n

8. Osa menneist\u00e4 sukupolvista valitsi ihanteensa ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4sti, koska ne olivat kenen tahansa saavutettavissa. Rationalisti ei erehdy puhumaan etiikasta tai oikeudenmukaisuudesta. Kypsemp\u00e4\u00e4 ja ennen kaikkea realistisempaa on keskitty\u00e4 todellisiin asioihin. Filosofiat ovat kuin runokirjoja, jotka liikuttavat hetken, mutta ovat vain runokirjoja. Niiden vakavuus voi puhutella ainoastaan naiivin sielun tosikkoutta. Sanat pysyv\u00e4t silti sanoina, nuori kumppani ja pankkitili ovat todellisia. Sinun el\u00e4m\u00e4si t\u00e4rkein kysymys kuuluu, omistatko ne itse vai katseletko vierest\u00e4 muiden omistussuhteita. Postmodernismin aikakautta edelt\u00e4vill\u00e4 sukupolvilla saattoi olla arvojensa taustalla jonkinasteista ihmisluonnon viisautta ja el\u00e4m\u00e4nkatsomusta, mutta meille ne el\u00e4v\u00e4t vain sanoina.<\/i><\/p>\n

Arvottomuutta ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 voidaan l\u00e4\u00e4kit\u00e4 psyykkisell\u00e4 liikkumavaralla, joka palauttaa meid\u00e4t alkutilaan ennen lumoukseen vaipumista: valitsijoiksi. Max Weber <\/b>pelk\u00e4si taloudellista l\u00e4pirationalisointia, \u201dkulttuurin l\u00e4mp\u00f6kuolemaa\u201d,  jonka sittemmin t\u00e4ytyi tapahtua oman ajatushistoriansa v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kiertoradalla. Nyt yskimme polttavaa ilmaa herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, anoen keuhkolaajentumilla tilaa n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4mmille my\u00f6nnytyksille. Kauhunsa syrj\u00e4ss\u00e4 Weber piti t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 tutkimuskysymyksen\u00e4 sit\u00e4, millaisia ihmistyyppej\u00e4 kulttuuri tuottaa. Vastausyritykset voivat johdattaa varjon viileyteen: suhteellistaminen ja ihmisyyden v\u00e4lineellist\u00e4minen on korvattava konkreettisilla arvovalinnoilla.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjoittaja on Tenho Kiiskinen It\u00e4-Suomen yliopistosta<\/strong><\/p>\n

(Artikkelin kuvan l\u00e4hde: http:\/\/granitegrok.com\/blog\/2013\/04\/d-stands-for-downshifting )<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/strong><\/p>\n

Aro, Jari & Jokivuori, Pertti: Klassinen sosiologia ja moderni maailma. 2010.<\/p>\n

Bauman, Zygmunt: Postmodernin lumo. 1996.<\/p>\n

Bauman, Zygmunt: Notkea moderni. 2002.<\/p>\n

Bourdieu, Pierre: Vastatulet: Ohjeita uusliberalismin vastaiseen taisteluun. 1999.<\/p>\n

Ellroy, James: Amerikan tabloidi. 1995.<\/p>\n

Freud, Sigmund: Johdatus narsismiin ja muita esseit\u00e4. 1993.<\/p>\n

Houellebecq, Michel: Alkeishiukkaset. 2000.<\/p>\n

Klein, Melanie: Kateus ja kiitollisuus. 1994.<\/p>\n

Kolbe, Laura: Yl\u00e4luokka. Olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n vaikeus. 2014.<\/p>\n

Linkola, Pentti. Ylen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4haastattelu 7.12.2012<\/p>\n

Nussbaum, Martha C.: Not For Profit: Why Democracy Needs the Humanities. 2010.<\/p>\n

Pelevin, Viktor: Generation P. 1999.<\/p>\n

R\u00e4ikk\u00e4, Juha: Itsepetoksen filosofia. 2005.<\/p>\n

Siltala, Juha: Valkoisen \u00e4idin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. 1999.<\/p>\n

Weber, Max: Kaupunki. 1992.<\/p>\n

Weber, Max: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. 1990.<\/i><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Johdanto Milloin viimeksi n\u00e4it downshiftausta eli \u201dleppoistamista\u201d tai \u201del\u00e4m\u00e4n kohtuullistamista\u201d k\u00e4sittelev\u00e4n jutun, jossa haastateltava ei todistellut korkeaa koulutustaan ja vaihtoehtojaan ty\u00f6markkinoilla? Kysymys on retorinen, sill\u00e4 googlettamista j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 on etsi\u00e4 Kustaa Vaasan hopealusikkaa It\u00e4merest\u00e4. Ehk\u00e4 roska-autoileva lusikka l\u00f6ytyykin, mutta valtavirtaa h\u00e4n ei muuta. Kaikki ovat kuulleet downshiftauksen v\u00e4itetyst\u00e4 moraalittomuudesta, joka tiivistyy sanoissa vastuunpakoilu, etuoikeus ja tulevaisuuden … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,81],"tags":[102,91,105,106,103,92,104],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=406"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1878,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406\/revisions\/1878"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=406"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=406"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=406"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}