<\/p>\n
P\u00e4tk\u00e4ty\u00f6t ovat tulleet j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen, t\u00e4m\u00e4 lienee itsest\u00e4\u00e4nselvyys, jota tuskin tarvitsee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n todistaa. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa selvit\u00e4n, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutos, prekarisaatio tarkoittaa yksil\u00f6iden arjessa. K\u00e4yt\u00e4n mielell\u00e4ni prekarisaation k\u00e4sitett\u00e4, koska se kuvaa nykyihmisen arkea kokonaisvaltaisemmin kuin p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6-termin k\u00e4ytt\u00f6 (Jokinen ym. 2011). Arjen prekarisaatiossa on n\u00e4et kysymys kaikenasteisesta arjen ep\u00e4varmistumisesta ja laajasti my\u00f6s hyvinvointivaltion rakenteiden muutoksesta. Prekarisaatio termin\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n negatiivinen termi, se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s mahdollisuuden muutoksesta johonkin uuteen, ehk\u00e4 parempaankin. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4kontekstissa prekarisaatio kuitenkin usein viittaa totutun palkkaty\u00f6rakenteen murtumaan, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutokseen kohti ty\u00f6n feminisoitumista, joka pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n mm. p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6l\u00e4istymisen, ty\u00f6aikojen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4istymisen ja ty\u00f6ehtojen huononemisen.<\/p>\n
Tarkemmin sanottuna k\u00e4sitteell\u00e4 ty\u00f6n feminisoituminen viitataan kolmeen asiaan (Adkins 2003; Jokinen ym. 2011). Ensinn\u00e4kin siihen, kuinka ns. ep\u00e4tyypilliset ja p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6t ovat aikaisemmin koskettaneet l\u00e4hinn\u00e4 naisvaltaisia aloja ja t\u00e4t\u00e4 kautta l\u00e4hinn\u00e4 naisia, mutta nykyisell\u00e4\u00e4n prekaarit ty\u00f6markkinat koskettavat yht\u00e4lailla naisia ja miehi\u00e4, ja siis nais- ja miesaloja. Toisaalta ns. l\u00e4nsimaissa naiset ovat mukana ty\u00f6markkinoilla yht\u00e4lailla miesten kanssa, esimerkiksi suomalainen yhteiskunta pohjaa ajatukseen kahdesta leiv\u00e4nansaitsijasta (breadwinners). T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ydinperheess\u00e4 niin \u00e4iti kuin is\u00e4kin k\u00e4yv\u00e4t palkkaty\u00f6ss\u00e4. Lis\u00e4ksi ammattien sukupuolittuneisuus on murtunut ja naiset ja miehet toimivat entist\u00e4 enemm\u00e4n ammateissa, joita aikaisemmin pidettiin sukupuolittuneina. Kolmanneksi ty\u00f6 on Jokisen ja V\u00e4h\u00e4m\u00e4en sanoin kotity\u00f6m\u00e4istynyt (Jokinen 2005; Holvas ja V\u00e4h\u00e4m\u00e4ki 2005). T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tulee tehd\u00e4 koko persoonalla, ja ett\u00e4 ty\u00f6 on samanaikaisesti ruumiillista ja organisoivaa. Ty\u00f6n ruumiillisuus viittaa siihen, ett\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n omalla persoonalla ja olemalla l\u00e4sn\u00e4. Se, ett\u00e4 ty\u00f6 on organisoivaa viittaa puolestaan siihen, ett\u00e4 siin\u00e4 puututaan ihmisten v\u00e4lisiin suhteisiin, kommunikoidaan ja muunnellaan toiminnan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 (Jokinen 2005). T\u00e4m\u00e4 kotity\u00f6m\u00e4istyminen ja koko persoonan likoon pist\u00e4misen vaade ei en\u00e4\u00e4 koske pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naisaloja ja naisille tyypillisi\u00e4 t\u00f6it\u00e4, vaan se kattaa kaikki ty\u00f6t ja kaikki ammattialat. (Adkins 2003; Jokinen ym. 2011.)<\/p>\n
<\/p>\n
Henkil\u00f6kohtainen kosketus prekarisaatioon<\/b><\/p>\n
Olen seurannut p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6 \/ prekarisaatio keskustelua viimeisen 10 kymmenen vuoden aikana varsin arkisesta vinkkelist\u00e4. Oma ty\u00f6urani koostuu p\u00e4tk\u00e4t\u00f6ist\u00e4 Joensuun \/ It\u00e4-Suomen yliopiston palveluksessa. Viimeisen 15 vuoden aikana pisin yksitt\u00e4inen ty\u00f6suhteeni on ollut kaksi vuotta. Olen my\u00f6s toiminut ay-aktiivina Tieteentekij\u00f6iden liitossa, ja sit\u00e4 kautta tullut tietoiseksi yliopistoty\u00f6ntekij\u00f6iden arjen prekarisaation ongelmista. Koulutukseltani olen yhteiskuntapolitiikan tutkija, ja tutkimuskohteeni on ollut Suomessa asuvat ven\u00e4l\u00e4iset maahanmuuttajanaiset, joiden ty\u00f6markkina-asemia olen tutkimuksissani tarkastellut \u2013 he ovat mielest\u00e4ni olleet prekarisaation edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Juhana Ven\u00e4l\u00e4inen on todennut, ett\u00e4 prekarisaatio tuli Suomeen vuonna 2007, mutta omien aineistojeni perusteella voin todeta, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isten maahanmuuttajanaisten arjessa se oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 jo tuotakin aikaisemmin.<\/p>\n
N\u00e4kemykseni mukaan prekarisaatio ja ty\u00f6markkinoiden ep\u00e4vakaistuminen n\u00e4kyy ihmisten arjessa kaikenlaisena ep\u00e4varmuutena. Prekaareissa ty\u00f6asemissa el\u00e4v\u00e4t ihmiset kokevat jatkuvaa ep\u00e4varmuutta, riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja keskener\u00e4isyyden tunnetta. Samaan aikaan ty\u00f6markkinoiden ep\u00e4vakaistumisen kanssa uusliberalistinen talouspolitiikka on ohjannut yhteiskunnallista kehityst\u00e4 my\u00f6s murentamaan hyvinvointivaltiota, mik\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6arkea el\u00e4vien keskuudessa tarkoittaa entisest\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta. T\u00e4m\u00e4 ep\u00e4varmuus n\u00e4kyy paitsi ep\u00e4varmuutena suhteessa taloudelliseen toimeentuloon (leikkaukset ty\u00f6tt\u00f6myysturvassa), mutta my\u00f6s suhteessa palveluihin. Esimerkiksi nykyisen hallituksen muutokset p\u00e4iv\u00e4hoitolakiin, jossa ty\u00f6tt\u00f6mien vanhempien lasten p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta rajataan, hankaloittaa p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6l\u00e4isten mahdollisuutta ty\u00f6llisty\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 kuinka joustavat ty\u00f6markkinat ja lasten p\u00e4iv\u00e4hoitoon esitetyt leikkaukset ovat yhteensovitettavissa? Tied\u00e4mme, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4hoitopaikoista on monilla paikkakunnilla sen verran pula, ett\u00e4 jo nykyisell\u00e4\u00e4n asioita hoitavat virkamiehet tekev\u00e4t hartiavoimin ty\u00f6t\u00e4, jotta onnistuvat j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n hoitopaikan lapselle lakis\u00e4\u00e4teisess\u00e4 ajassa (3 kk hakemuksen j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4). Jos vanhemman ty\u00f6 (kuten esimerkiksi omani) on lyhyiss\u00e4 p\u00e4tkiss\u00e4, joiden v\u00e4lill\u00e4 on ty\u00f6tt\u00f6myysjaksoja ja uudet hankkeet, jotka eiv\u00e4t aina edes ole tuon kolmen kuukauden pituisia, alkavat usein lyhyill\u00e4 varoajoilla, niin miten vanhemman oletetaan pystyv\u00e4n ottamaan ty\u00f6t\u00e4 vastaan, jos lapset ovat kotona puolip\u00e4iv\u00e4isesti. T\u00e4m\u00e4 tilanne koskettaa ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 nykyisell\u00e4\u00e4n kaikissa ammateissa ja kaikilla koulutusasteilla. Esitt\u00e4m\u00e4ni tilanne on arjen realiteetti hyvin monissa prekaareissa t\u00f6iss\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n ty\u00f6t ovat p\u00e4tkiss\u00e4 ja niihin pit\u00e4\u00e4 reagoida lyhyill\u00e4 varoajoilla, ja pit\u00e4\u00e4 siis olla valmis ottamaan ty\u00f6 vastaan vaikka viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Voiko prekaarista arjesta selvit\u00e4?<\/b><\/p>\n
Minua on jossain yhteyksiss\u00e4 pyydetty pohtimaan sit\u00e4, mitk\u00e4 voisivat olla yksil\u00f6n selviytymiskeinoja n\u00e4ill\u00e4 nykyisill\u00e4 prekaareilla ty\u00f6markkinoilla. Valitettavasti olen aina joutunut toteamaan, etten osaa vastata tuohon kysymykseen. Voin kuitenkin kertoa, ett\u00e4 tutkimusten mukaan monet, erityisesti nuoret naiset, etsiv\u00e4t merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ulkopuolisista asioista, siis perheest\u00e4, lapsista ja mm. vapaaehtoisty\u00f6st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 onkin varmasti totta ja auttaa yksil\u00f6it\u00e4 jaksamaan arjessaan ja samaan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jokaisen yksil\u00f6n on rakennettava arjestaan merkityksellist\u00e4, niiden mahdollisuuksien asettamissa rajoissa, joita h\u00e4nell\u00e4 on. Valitettava realiteetti on my\u00f6s se, ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t selvi\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 prekaareilla ty\u00f6markkinoilla kovinkaan hyvin. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mielenterveysongelmat ovat jatkuvasti lis\u00e4\u00e4ntyneet yhteiskunnassamme ja masennuksesta puhutaan jo jonkinasteisena kansantautina. Masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin on varmasti aina useita syit\u00e4, mutta on turha yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 nykyisten prekaarien ty\u00f6markkinoiden merkityst\u00e4 ihmisten pahanolon l\u00e4hteen\u00e4.<\/p>\n
Tarkoitukseni ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 vain ty\u00f6 ja ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4t olisivat jollakin tapaa merkityksellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4. Taloudellinen toimeentulo on kuitenkin arjessa selviytymisen perusedellytys ja palkkaty\u00f6n kautta t\u00e4m\u00e4n edellytyksen pystyy parhaiten takaamaan. Vaikka kaihdankin ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 perustelen ajatustani omien ja vertaisryhm\u00e4ni kokemusten pohjalta, niin t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 teen niin: arjen selviytymisess\u00e4 keskeinen elementti on mielest\u00e4ni taloudellinen turvallisuus. Jatkuva taloudellinen ep\u00e4varmuus luo yksil\u00f6n ja perheiden arkeen keskeisen negatiivisen elementin. Arjesta on mahdollista selvit\u00e4 niukoilla resursseilla ja my\u00f6s p\u00e4tk\u00e4t\u00f6iden keskell\u00e4, mutta jatkuva taloudesta ja perheen toimeentulosta huolehtiminen sy\u00f6 ihmisen voimavaroja ja vaikuttaa koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. My\u00f6s vanhemmuuteen se tuo ik\u00e4v\u00e4n lis\u00e4elementin, mik\u00e4li sinulla on jatkuva huoli siit\u00e4, kuinka perheentoimeentulo on mahdollista j\u00e4rjest\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kuten totesin, niin kaihdan ajatusta, ett\u00e4 tuon t\u00e4llaisessa yhteydess\u00e4 esiin omia kokemuksiani ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4, p\u00e4tk\u00e4t\u00f6ist\u00e4 ja prekaarista arjesta, mutta katson, ett\u00e4 niiden kautta voin valaista keskustelua varsin konkreettisella tavalla. Kohdattuani itse ty\u00f6tt\u00f6myyden ensimm\u00e4isen kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 (2015) \u2013 yli nelikymppisen\u00e4, kolmen lapsen (koulutettuna) \u00e4itin\u00e4 \u2013 oli kokemus minulle hyvin j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 ja kokonaisvaltainen. Olen ollut yliopistolla p\u00e4tk\u00e4t\u00f6iss\u00e4 15 vuotta, mutta ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4in ensimm\u00e4isen kerran kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2015. Kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n aikana minulla on ollut kolme lyhytt\u00e4 ty\u00f6suhdetta yliopistoon ja kaksi eripituista ty\u00f6tt\u00f6myysjaksoa. Kev\u00e4t on ollut raskas, huolen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4. Yksi tapa, jolla olen yritt\u00e4nyt selvit\u00e4 esimerkiksi kes\u00e4n ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4, on ollut se, ett\u00e4 olen kertonut ihmisille ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti olevani lomilla. H\u00e4pe\u00e4, joka ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 on seurannut, on ollut keskeinen tunne. Olen h\u00e4vennyt sit\u00e4, ett\u00e4 koulutettuna ihmisen\u00e4 min\u00e4 en ole onnistunut ty\u00f6llist\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni. Olen h\u00e4vennyt my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 minun ty\u00f6tt\u00f6myyteni on aiheuttanut perheelleni taloudellista ep\u00e4varmuutta. Huoli perheen taloudesta ja esimerkiksi lasten mahdollisuuksista harrastaa on ollut suuri. Toisaalta toivoa ja uskoa on luonut se ajatus, ett\u00e4 akateemiseen uraan t\u00e4llaiset katkokset rahoituksessa ik\u00e4\u00e4n kuin kuuluvat.<\/p>\n
Kev\u00e4t ei kaikessa ep\u00e4toivoisuudessaan ole ollut vain huono, se on ollut my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 tohkeisuutta ja toivoa. Tohkeisuus on Eeva Jokisen (2015) k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 termi prekaarin ajan tunnetilasta, jossa innostutaan ja yritet\u00e4\u00e4n aina uudella luomisvoimalla siirty\u00e4 kohti jotakin uutta (Jokinen 2015). Omassa arjessani tohkeisuus ja toivo ovat liittyneet jatkuviin rahoitushakemusten tekoprosesseihin. Tutkijalle rahoitushakemusten tekeminen on sama asia kuin ty\u00f6hakemuksen tekeminen monissa muissa ammateissa (sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 rahoitushakemusten tekeminen vie enemm\u00e4n aikaa kun ty\u00f6paikkahakemuksen tekeminen). Tohkeisuutta ja toivoa ovat kuitenkin seuranneet useat pettymykset, kun sitten hartaasti tehty rahoitushakemus onkin saanut kielteisen rahoitusp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Samalla tavalla ty\u00f6hakemusten tekeminen aiheuttaa prekaareissa ty\u00f6markkinatilanteissa el\u00e4vill\u00e4 ihmisill\u00e4 toivon ja ep\u00e4toivon, odotuksen ja pettymyksen v\u00e4lisen kierteen. Arjessa selviytymist\u00e4 on auttanut se, ett\u00e4 olen uskaltanut puhua omasta tilanteestani (h\u00e4pe\u00e4st\u00e4 huolimatta) mahdollisimman monien ihmisten kanssa eri yhteyksiss\u00e4. Vertaistuki on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Vertaistuki on my\u00f6s auttanut siihen, ettei tilanne kotona ole k\u00e4ynyt liian kuormittavaksi \u2013 ep\u00e4varmasta ty\u00f6asemasta huolimatta olen pystynyt jollakin tavalla olemaan l\u00e4sn\u00e4 kotona perheeni el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kun olen voinut purkaa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4ni liittyvi\u00e4 negatiivisia kokemuksia ja tunteita ty\u00f6kavereideni kanssa.<\/p>\n
<\/p>\n
Miten prekaarista arjesta voi selvit\u00e4?<\/b><\/p>\n
Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 julkaistussa kirjassa Prekarisaatio ja affekti<\/i> (Jokinen & Ven\u00e4l\u00e4inen, 2015) k\u00e4yd\u00e4\u00e4n laajasti l\u00e4pi prekaareja affekteja ts. t\u00e4lle ajalle tyypillisi\u00e4 tunteita ja tuntemuksia. Kirja koostuu artikkeleista, joissa kuvataan erilaisilla aineistoilla ja tutkimusmenetelmill\u00e4 sit\u00e4, millaisia tunteita ihmiset arjessaan kohtaavat t\u00e4n\u00e4 prekarisaation aikana. N\u00e4m\u00e4 tunteet ovat niin positiivisia kuin negatiivisiakin. N\u00e4iden tunteiden ymm\u00e4rt\u00e4minen ja niiden hyv\u00e4ksyminen osana prekaaria arkea on auttanut minua selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n hiukan paremmin ty\u00f6markkinoiden ep\u00e4varmuuden aiheuttamasta prekaarista arjesta. Kirjan artikkelit ovat toimineet minulle ik\u00e4\u00e4n kuin karttana ja toivon yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4: riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys sen enemp\u00e4\u00e4 kuin tohkeisuuskaan eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n pysyvi\u00e4 olotiloja tai tuntemuksia. Aamuni saattaa alkaa onnellisesti, mutta p\u00e4iv\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tty\u00e4 ep\u00e4toivoon \u2013 toisaalta ep\u00e4toivoiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 aamu k\u00e4\u00e4nty\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n mittaan innostuneeksi illaksi.<\/p>\n
Luulen, ett\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6l\u00e4isen selviytymiskeinot ep\u00e4varmassa arjessa ovat hyvin yksil\u00f6llisi\u00e4: jotkut miettiv\u00e4t uudelleen kouluttautumista, toiset s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t elinkustannuksista, yksi alkaa ay-aktiiviksi, toinen syytt\u00e4\u00e4 ammattiyhdistyst\u00e4 kykenem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi hoitaa asioita, jotkut pit\u00e4v\u00e4t vanhempainvapaita ja toiset siirt\u00e4v\u00e4t lapsihaaveita tulevaisuuteen jne. Se mik\u00e4 auttaa toista jaksamaan (esimerkiksi perhe ja lapset) voikin toiselle olla lis\u00e4\u00e4 jaksamattomuutta ja riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tuottava asia. Olen kuitenkin t\u00e4m\u00e4n kirjoitukseni ja henkil\u00f6kohtaisen kokemukseni kautta halunnut nostaa esiin sen seikan, ett\u00e4 avoimuus ja avoimesti ik\u00e4vist\u00e4 asioista (ty\u00f6n ep\u00e4varmuudesta ja ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4) puhuminen tuskin pahentaa kenenk\u00e4\u00e4n selviytymismahdollisuuksia. Avoimesti ja mahdollisuuksien mukaan h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokemusten jakaminen mahdollisimman monien (erityisesti omaan viitekehykseen kuuluvien henkil\u00f6iden) kanssa on auttanut ainakin minua selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n arjestani uskoakseni paremmin kuin kaiken pit\u00e4minen vain itsell\u00e4ni. P\u00e4tk\u00e4ty\u00f6l\u00e4isen arki on monella tapaa kuluttavaa ja siit\u00e4 selvi\u00e4minen vaatii niin henkisi\u00e4, fyysisi\u00e4 kuin taloudellisiakin voimavaroja, mutta siit\u00e4 huolimatta arkea pit\u00e4\u00e4 voida kuositella (ks. Jokinen 2005) my\u00f6s prekaareissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa.<\/p>\n
<\/p>\n
Pirjo P\u00f6ll\u00e4nen, YTT, Karjalan tutkimuslaitos ja Yhteiskuntatieteiden laitos (It\u00e4-Suomen yliopisto) <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/b><\/p>\n Adkins, Lisa 2003: Reflexivity: Freedom or Habit of Gender? Theory, Culture & Society 20(6), 21\u201342.<\/p>\n Holvas, Jakke ja Jussi V\u00e4h\u00e4m\u00e4ki 2005: Odotustila. Pamfletti uudesta ty\u00f6st\u00e4. Helsinki: Teos.<\/p>\n Jokinen, Eeva (2005). Aikuisten arki. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n Jokinen, Eeva, K\u00f6n\u00f6nen, Jukka, Ven\u00e4l\u00e4inen, Juhana & V\u00e4h\u00e4m\u00e4ki, Jussi (toim.) (2011). \u201dYritt\u00e4k\u00e4\u00e4 edes!\u201d Prekarisaatio Pohjois-Karjalassa. Episteme. Tutkijaliitto. Helsinki.<\/p>\n Jokinen, Eeva (2015). Tohkeisuus. Kirjassa Jokinen, Eeva & Ven\u00e4l\u00e4inen, Juhana (toim.) (2015). Prekarisaatio ja affekti. Nykykulttuuri. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto, s. 31-52.<\/p>\n Jokinen, Eeva & Ven\u00e4l\u00e4inen, Juhana (toim.) (2015). Prekarisaatio ja affekti. Nykykulttuuri. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Yhteiskuntapolitiikan tutkija Pirjo P\u00f6ll\u00e4nen pohtii kirjoituksessaan, miten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n prekarisaatio muuttaa ihmisten arkea. Millaisia selviytymiskeinoja yksil\u00f6ll\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n prekaarissa ty\u00f6markkinatilanteessa? P\u00e4tk\u00e4ty\u00f6t ovat tulleet j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen, t\u00e4m\u00e4 lienee itsest\u00e4\u00e4nselvyys, jota tuskin tarvitsee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n todistaa. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa selvit\u00e4n, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutos, prekarisaatio tarkoittaa yksil\u00f6iden arjessa. K\u00e4yt\u00e4n mielell\u00e4ni prekarisaation k\u00e4sitett\u00e4, koska se kuvaa nykyihmisen arkea kokonaisvaltaisemmin … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[139],"tags":[144,131,74,85],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/553"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=553"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/553\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1885,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/553\/revisions\/1885"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=553"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=553"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=553"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n<\/strong>pirjo.pollanen [at] uef.fi<\/p>\n