![\"Hannah](\"http:\/\/www.sosiologi.fi\/wp-content\/uploads\/robin_trialshannaharendt_ba_img.jpg\")
<\/a>Antisemitismi<\/b><\/p>\n
Totalitarismin synnyn ensimm\u00e4inen luku k\u00e4sittelee antisemitismi\u00e4 ja sen kasvanutta merkityst\u00e4 Euroopassa 1850-luvulta alkaen huipentuen toisen maailmansodan tapahtumiin. Arendt erittelee vaiheittain antisemitismin sitoutumista imperialismiin ja my\u00f6hemmin tuhoisan totalitaristisen aatteen aseeksi. Antisemitismi on Hannah Arendtin mukaan sekulaari ideologia, joka n\u00e4kee juutalaiset rodullisesti alempiarvoisena kansana. N\u00e4kemys ei perustu juutalaisuuteen uskontona, vaan k\u00e4sitykseen seemil\u00e4isest\u00e4 rodusta geeniperim\u00e4lt\u00e4\u00e4n valkoista rotua heikompana.<\/p>\n
Juutalaiset n\u00e4htiin Euroopassa ylikansallisena ongelmana. Heill\u00e4 ei ollut omaa valtiota, mik\u00e4 teki heist\u00e4 erityisesti \u201croskav\u00e4en\u201d silmiss\u00e4 ep\u00e4ilytt\u00e4vi\u00e4. Juutalaiset olivat kuitenkin vakiinnuttaneet roolinsa erityisesti taloudellisina \u201chovijuutalaisina\u201d 1600-luvulta eteenp\u00e4in. Juutalaisten erityisasema valtion rahamestareina juontui heid\u00e4n korkeasta koulutustaustastaan ja taloudellisesta tiet\u00e4myksest\u00e4\u00e4n. L\u00e4heiset suhteet hovijuutalaisten ja juutalaisten pankkiirien v\u00e4lill\u00e4 mahdollisti lainojen j\u00e4rjest\u00e4misen jopa valtiollisella tasolla. Kansallisvaltioiden synnyn j\u00e4lkeen valtion talous vaati varallisuuden keskitt\u00e4mist\u00e4 muutamalle juutalaiselle pankkiirisuvulle. Vaikutusvaltaisin suvuista oli Rothschildien suku, jonka viisi veljest\u00e4 mahdollistivat Preussin, Italian, It\u00e4vallan, Ranskan ja Iso-Britannian rahoituksen.<\/p>\n
1800-luvulla kansa koki juutalaisten olevan liitossa aatelin kanssa ja rikkaus ilman n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 funktiota \u00e4rsytti keskiluokkaa. Hovijuutalaiset olivat poikkeusyksil\u00f6it\u00e4, mutta juutalaisten enemmist\u00f6 eli edelleen hyvin vaatimatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4 esimerkiksi pienyritt\u00e4jin\u00e4. Heill\u00e4 ei ollut valtaa, eik\u00e4 poliittista halua vaikuttaa, sill\u00e4 rikkaat hovijuutalaiset tiesiv\u00e4t ett\u00e4 jos he vaatisivat tasa-arvoa koko ryhm\u00e4lle, hovijuutalaisten saavuttamat oikeudet otettaisiin pois ja n\u00e4m\u00e4 korkea-arvoiset henkil\u00f6t laskettaisiin samaan joukkoon maalla asuvien, huono-osaisten juutalaisten kanssa.<\/p>\n
Monarkian h\u00e4vi\u00f6n j\u00e4lkeen erityisoikeuksista nauttiva rikas juutalaisv\u00e4hemmist\u00f6 piiloutui valtarakenteiden taakse, mutta kasvatti yh\u00e4 vaikutusvaltaansa taloudellisena mahtina. Alempi porvaristo, johon kuuluivat esimerkiksi aiemmin valtion palkkalistoilla olleet j\u00e4rjest\u00e4ytyneet k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset, menettiv\u00e4t erityisasemansa valtion suojeluksessa olevina ammatinharjoittajina. Teollisen vallankumouksen my\u00f6t\u00e4 he olivat omillaan yritt\u00e4jin\u00e4, eik\u00e4 varmuutta p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4 ja ammatin jatkumisesta suvussa en\u00e4\u00e4 taattu. Juutalaiset valtiottomana kansana puolestaan nauttivat valtioiden my\u00f6nt\u00e4mi\u00e4 erityisoikeuksia ja -suojelua, sill\u00e4 hallitsijat olivat riippuvaisia juutalaisten my\u00f6nt\u00e4mist\u00e4 lainoista ja suhtautuivat siten my\u00f6t\u00e4mielisesti erityiskohteluun. T\u00e4m\u00e4 synnytti kateutta muussa kansassa, ja porvaristosta muodostui keskeinen juutalaisvastainen ryhmittym\u00e4. Kateudesta seurasi my\u00f6s antisemitistist\u00e4 poliittista syrjint\u00e4\u00e4, esimerkiksi Dreyfus-jutun osalta. Juutalaisten erityiskohtelu huomioitiin my\u00f6s lehdist\u00f6ss\u00e4 ja sen harjoittamasta populismista alkoi v\u00e4hitellen antisemitististen puolueiden suosion nousu.<\/p>\n
1800-luvun lopulta ensimm\u00e4iseen maailmansotaan asti antisemitismi unohdettiin, sill\u00e4 sit\u00e4 kannattaneita puolueita ei saatu j\u00e4rjestetty\u00e4 toimivasti, ja taloudellinen kasvu oli valtioille poliittisesti t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin juutalaisten asema. Ajatus antisemitismist\u00e4 j\u00e4i kuitenkin pinnan alle kytem\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa edelt\u00e4neiden kahdenkymmenen vuoden aikana hovijuutalaiset menettiv\u00e4t asemansa pankkiireina ja heid\u00e4n arvostuksensa laski my\u00f6s juutalaisyhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4. Juutalaisilla ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut halua poliittiseen j\u00e4rjest\u00e4ytymiseen, tai muuhun aseman lujittamiseen vaan he alkoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rahaa koulutukseen ja sivistykseen, jolloin roskav\u00e4en pelko ylikansallisen juutalais\u00e4lymyst\u00f6n syntymisest\u00e4 k\u00e4vi toteen. Tavallisen kansan riveiss\u00e4 kasvoi pelko salaliitosta, jonka n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n k\u00e4si ohjaili Eurooppaa kuin marionettinukkea. Ylikansallisena n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4 yhteis\u00f6, jolla n\u00e4ytti menev\u00e4n paremmin kuin muilla, nousi taas koko yhteiskunnan vihan kohteeksi. T\u00e4st\u00e4 alkoi hajanaisen yhteiskunnan ryhmittyminen joukkotuhon taakse.<\/p>\n
<\/p>\n
Imperialismi<\/b><\/p>\n
Imperialismi on 1800-luvun lopulta ensimm\u00e4iseen maailmansotaan asti vaikuttanut ideologia, joka johti eurooppalaisten valtioiden aluevaltauksiin mantereen ulkopuolelta. Arendt n\u00e4kee imperialismin alkaneen porvariston lis\u00e4\u00e4ntyneest\u00e4 poliittisesta vapaudesta, sek\u00e4 teollisen vallankumouksen luomasta p\u00e4\u00e4oman ylij\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4, jota kapitalistit halusivat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 suurempien rikkauksien toivossa. Ulkomaille tehdyt sijoitukset tarvitsivat valtion v\u00e4kivaltakoneiston suojelua, jolloin talous ja politiikka yhdistyiv\u00e4t lopullisesti. Imperialistit eiv\u00e4t n\u00e4hneet laajentumista vain keinona kasvattaa valtion pinta-alaa, vaan uusien alueiden taloudellinen riist\u00e4minen itsess\u00e4\u00e4n nousi v\u00e4hitellen heid\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4kseen.<\/p>\n
Imperialismista tekee uniikin (aikaisempiin vastaaviin liikkeisiin verrattuna) sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien taloudellinen ensisijaisuus, ja t\u00e4st\u00e4 ahneudesta seuranneet erityispiirteet. Esimerkiksi Rooman valtakunnan aikana vallatut alueet integroitiin yhteisen roomalaisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n alle, ja n\u00e4in heterogeenisetkin kulttuurit saatiin yhdistetty\u00e4 yhdeksi kansakunnaksi. Imperialismilla valloittajat pyrkiv\u00e4t taas vahvistamaan omaa kansallisvaltiotaan, jolloin riistettyj\u00e4 maita ei edes pyritty integroimaan, vaan kyseess\u00e4 oli ennemminkin assimilaatio. Vallank\u00e4ytt\u00f6 j\u00e4rjestettiin em\u00e4maan puolesta l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 valtakoneisto kohdemaahan, eik\u00e4 sen omia valtarakenteita haluttu s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4. Valtaa k\u00e4ytettiin vallank\u00e4yt\u00f6n itsens\u00e4, mutta my\u00f6s taloudellisen hy\u00f6dyn maksimoimisen vuoksi, mink\u00e4 ajateltiin oikeuttavan kohdemaan kansalaisiin kohdistuvan brutaalinkin v\u00e4kivallan.<\/p>\n
Nationalismi ja imperialismi ovat aatteina yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Imperialistit erosivat muista aikansa puolueista edustamalla kansakuntaansa koko valtion hyv\u00e4ksi toimivana kokonaisuutena, eiv\u00e4tk\u00e4 vain tietty\u00e4 luokkaa edustavana ryhmittym\u00e4n\u00e4. He siis laajentumishaluistaan huolimatta identifioituivat omaan valtioonsa ja perustelivat laajentumista kansallisella edulla, vaikka todellisuudessa valtioiden sijaan imperialismista hy\u00f6tyi porvaristo.<\/p>\n
Ennen varsinaista rasismia Euroopassa yleistyi rotuajattelu ranskalaisen aateliston etsiess\u00e4 pakotiet\u00e4 jatkuvasta poliittisesta valtakamppailusta porvariston kanssa. Ranskalainen aatelisto yhdisti luokka- ja rotuajattelun m\u00e4\u00e4ritelless\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 geeniperim\u00e4lt\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi saksalaisia kuin itse\u00e4\u00e4n alempia ranskalaisia luokkia. Saksassa rotuajattelu syntyi kun kansaa yritettiin yhdist\u00e4\u00e4 ulkomaalaista valtaa vastaan Preussin h\u00e4vitty\u00e4 Napoleonille. Germaanisen rotuajattelun ihanteen mukaan kieli m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kansan yhteisen alkuper\u00e4n (rodun), ja ajatus yhteisest\u00e4 saksankielisest\u00e4 rodusta alkoi her\u00e4t\u00e4.<\/p>\n
Rasismin teoreettisen her\u00e4\u00e4misen Arendt ajoittaa 1850-luvulle, jolloin Joseph Arthur de Gobineau kirjoitti sivilisaatioiden tuhon johtuvan rodun heikentymisest\u00e4, mik\u00e4 taas oli seurausta veren sekoittumisesta. Rasismi olisi kuitenkin Arendtin mukaan muuttunut hirmutekojen oikeuttajaksi ilman Gobineautakin. Imperialistisen vallan t\u00e4rkeimpi\u00e4 keskeisi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 ovat rotu<\/i> ja byrokratia<\/i>. Rotuajattelulla voitiin poistaa inhimillisyys valloitettavan maan asukkailta. Byrokratiaa puolestaan k\u00e4ytettiin vapauttamaan yksitt\u00e4inen toimija omantunnontuskista.<\/p>\n
Pan-liikkeet on ideana vanhempi kuin imperialismi, mutta ne realisoituivat vasta imperialismin nousun j\u00e4lkeen. It\u00e4- ja Keski-Eurooppa keskittyi mertentakaisen imperialismin sijaan mannermaiseen laajentumiseen, jossa tavoitteena oli vallan kasvattaminen l\u00e4hialueilla rodullisin ja kielellisin perustein. Voimakkaimpia pan-liikkeit\u00e4 olivat panslavismi ja pangermanismi. Mannermaiselle imperialismille oli olennaista valtakoneiston ja valloitettujen alueiden maantieteellinen l\u00e4heisyys, sek\u00e4 ajatus kansallisvaltiosta vihollisten ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. T\u00e4llainen ajattelu vahvisti kansallistunnetta, ja v\u00e4hitellen kansalaisuutta alettiin rajoittamaan rotuperustein. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen valtiottomien kansojen asema heikkeni merkitt\u00e4v\u00e4sti, koska heille ei en\u00e4\u00e4 my\u00f6nnetty kansallisuutta. Arendtin mukaan juutalaisten tilanteessa kyseinen kehityskulku jatkui laillisten oikeuksien menetyksest\u00e4 muiden vapauksien menetykseen ja lopulta hengen riist\u00e4miseen.<\/p>\n
<\/p>\n
Totalitarismi<\/b><\/p>\n
Arendtin mukaan totalitaristinen valta voi pysy\u00e4 loistossaan vain niin kauan kuin se jatkaa omaa liikett\u00e4\u00e4n ja alistaa kaiken ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevan t\u00e4h\u00e4n liikkeeseen. Hitlerin toteuttaman juutalaisten kansanmurhan ei ollut tarkoitus olla totalitaristisen natsi-Saksan lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka toteuduttuaan johtaisi t\u00e4ydellisyyteen, vaan suunnitteilla oli seuraavaksi muun muassa puolalaisten, sek\u00e4 perinn\u00f6llist\u00e4 sairautta sairastavien syntyper\u00e4isten saksalaisten likvidointi. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Stalinin Neuvostoliitossa k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4t puhdistukset eiv\u00e4t koskaan saavuttaneet lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4. Pysy\u00e4kseen vallassa totalitaristisen liikkeen on jatkuvasti pystytt\u00e4v\u00e4 todistamaan tarpeellisuutensa, eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 keksitt\u00e4v\u00e4 uusi ideologiaa l\u00e4hestyv\u00e4 uhka. J\u00e4rjestelm\u00e4 ei pystyisi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n vallan kahvassa ilman jatkuvaa pelkoa, jota joukkotuhon avulla luotiin. Sen on jatkuvasti todistettava, ett\u00e4 sen oma j\u00e4rki on oikeassa ja muokattava maailmaa sen ideologiaa vastaavaksi.<\/p>\n
Totalitarismille ei ollut ihanteellista kasvattaa kuuliaista, ideologiaa kannattavaa aktiivista kansalaista vaan luoda toimiva koneisto, jossa alamaiset eiv\u00e4t ajattelisi itsen\u00e4isesti. Parhaiten totalitaristinen ideologia toteutui keskitysleireill\u00e4, joissa identiteetti ja yksil\u00f6llisyys oli tuhottu. Ihmisest\u00e4 tehtiin j\u00e4rjestelm\u00e4lle vaaraton nujertamalla t\u00e4m\u00e4n oma tahto ja psyyke, tappamalla sielu ja j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 j\u00e4ljelle pelkk\u00e4 ohjailtavissa oleva ruumis. Yksil\u00f6 voitiin muuttaa rattaaksi, joka ilman omaa tahtoa ja arvostelukyky\u00e4 t\u00e4ytti j\u00e4rjestelm\u00e4n sille m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4n funktion. Ihanteellinen kansalainen on reaktiokimppu, joka ei tunne tai ajattele, vaan reagoi vallanpit\u00e4jien tahdon mukaan ja on siten aina korvattavissa toisella samanlaisella kloonilla. Rotuoppiin tai kommunismiin perustuva j\u00e4rjestelm\u00e4 pyrki luomaan koneen osasina toimivia robotteja. Teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n poiketessaan he muodostivat ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n uhkan, joka oli tuhottava. Juutalaisten rotu koettiin syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n saastaisena ja taipuvaisena ahneuteen, syyllisen\u00e4 Saksan ensimm\u00e4isen maailmansodan h\u00e4vi\u00f6\u00f6n sek\u00e4 huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Jokainen juutalaisyksil\u00f6 oli siten potentiaalinen rikollinen ja vastustaja, joka tulisi eliminoida ennen kuin t\u00e4m\u00e4 syyllistyy varsinaiseen rikokseen. Neuvostoliitossa toteutettiin samankaltaista \u201dlikvidointipolitiikkaa\u201d. Toisin kuin natsi-Saksassa sen puhdistukset kohdistuivat kuitenkin vaihtelevasti mihin kansanosaan tahansa, mit\u00e4 sill\u00e4 hetkell\u00e4 ei koettu tarpeelliseksi.<\/p>\n
Totalitaarisen hallinnon valtaanp\u00e4\u00e4sy\u00e4 ei voida selitt\u00e4\u00e4 yksitt\u00e4isten tekij\u00f6iden tai henkil\u00f6hahmojen kautta. Totalitaaristen liikkeiden h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n propaganda lupasi helppoja ratkaisuja inflaatiosta, ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 ja sotilaallisista tappioista juontuviin ongelmiin. Populistinen puhe nostatti kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta mustamaalaten retoriikallaan ulkomaailman moraalittoman el\u00e4m\u00e4n. Tyypillist\u00e4 totalitarismille on sen vetoaminen kansanjoukkoihin, v\u00e4keen jota ei voida yhteisen ominaisuuden puutteensa takia rinnastaa mihink\u00e4\u00e4n yhteiseen luokkaan tai j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n. Totalitaariset puolueet v\u00e4rv\u00e4siv\u00e4t riveihins\u00e4 poliittisesti ennen hyvin passiivisena n\u00e4ytt\u00e4ytynytt\u00e4, luokkaj\u00e4rjestelm\u00e4n murtuessa yksil\u00f6itynytt\u00e4 v\u00e4ke\u00e4, joka koki ep\u00e4varmuutta tilanteestaan. Demokraattinen hallinto oli aikaisemmin oikeutettu juuri n\u00e4iden passiivisten kansalaisten hiljaisella hyv\u00e4ksynn\u00e4ll\u00e4. Usko demokratian toimivuuteen kuitenkin heikkeni Euroopassa ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen luoden diktatuuria ja totalitarismia kannattavan ilmapiirin. Populismin ansiosta kansanjoukot saatiin mobilisoitua totalitaristisen puolueen taakse ja siten esimerkiksi natsipuolue kykeni nousemaan valtaan demokraattisesti.<\/p>\n
<\/p>\n
Pohdintaa <\/b>Arendtin<\/b> teoksen ajankohtaisuudesta<\/b><\/p>\n
Quentin Skinnerin teoksessa Meaning and Understanding the History of Ideas (1969) pohditaan teorian tai poliittisen ideologian ymm\u00e4rryst\u00e4 eri l\u00e4ht\u00f6kohdista. Skinnerin teoksen p\u00e4\u00e4teesin\u00e4 on kielellisen kontekstin huomioimisen t\u00e4rkeys teosta luettaessa. Sosiaalisen kontekstin sijaan pit\u00e4isi pohtia kielellisten ilmaisujen aikasidonnaisuutta ja kielen muutosta ajassa. Arendt kirjoittaa luonnollisesti aikalaisensa n\u00e4k\u00f6kulmasta, mik\u00e4 tulee esiin erityisesti h\u00e4nen sanavalinnoissaan. Teos k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laajasti esimerkiksi roskav\u00e4en k\u00e4sitett\u00e4, joka nykyp\u00e4iv\u00e4n kontekstissa voitaisiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hyvin eri tavalla. Arendt m\u00e4\u00e4rittelee roskav\u00e4en jokaisen luokan pohjasakaksi, kun taas nykykontekstissa roskav\u00e4ki viittaisi sosiaaliseen alaluokkaan (underclass, surplus people) tai internetiss\u00e4 riehuviin leijonapaidan v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4jiin, kuten kansalliskirjailijamme Jari Tervo heit\u00e4 kuvaili kolumnissaan Valkoinen roskav\u00e4ki (<\/i>2015). Arendtia lukiessaan on siis hyv\u00e4 ottaa huomioon, etteiv\u00e4t kielelliset ilmaisut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole t\u00e4ysin ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 nykykontekstissa, mutta toisaalta kirjan ilmestymisest\u00e4 ei ole kulunut niin paljon aikaa, ett\u00e4 perusidea olisi muuttunut.<\/p>\n
Vaikka teos on kirjoitettu melkein 70 vuotta sitten, on se kuitenkin ajankohtainen \u00e4\u00e4rioikeistolaisen ajattelun ja rasismin hyv\u00e4ksynn\u00e4n kasvattaessa suosiotaan pakolaiskriisin j\u00e4lkituotteena. Teosta lukiessa huomaa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 Rajat kiinni -ajattelun ja 1800\u20131900-luvun antisemitismin v\u00e4lill\u00e4. Esimerkiksi Arendtin usein esille tuomat \u201cpoikkeusjuutalaiset\u201d muistuttavat kovasti suomalaisessakin mediassa esiin tuotuja \u201cpoikkeusmaahanmuuttajia\u201d. Yritt\u00e4jin\u00e4 ja tunnettuina mediakasvoina kuuluisuuteen nousseet maahanmuuttajat hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n osana muuttuvaa yhteiskuntaa ja globaalia, monikulttuurista Suomea. Ulkomaalaistaustaisten perusduunareiden ja bussikuskien n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vain vahvistavan esimerkiksi islamilaiseen kulttuuriin perustuvia ennakkoluuloja.<\/p>\n
Esimerkiksi natsi-Saksassa juutalaiset n\u00e4htiin potentiaalisina varkaina. Kulttuurinsa ja rotunsa t\u00e4hden heille ei suotu edes mahdollisuutta olla t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 stereotypiaa, vaan heid\u00e4t eliminoitiin ennen kuin vahinko ehtisi tapahtua. Samalla tavoin suomalainen pakolaiskeskustelu on luisumassa suuntaan, jossa yksitt\u00e4isten ihmisten teot m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t koko ryhm\u00e4\u00e4. Yksin maahan saapuvat miehet n\u00e4hd\u00e4\u00e4n potentiaalisina raiskaajina muutaman yksil\u00f6n suorittaman rikoksen vuoksi. T\u00e4llaisella logiikalla ihmisi\u00e4 on my\u00f6s helppo alkaa erottelemaan eriarvoistavasti ryhmiin, joista toiset ansaitsevat t\u00e4ydet ihmisoikeudet (suomalaiset) ja ryhmiin, joita on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kohdella eri tavalla esimerkiksi lain edess\u00e4. Natiivi rikollinen voi turvautua lakiin oikeushenkil\u00f6n\u00e4 ja luottaa h\u00e4nt\u00e4 kohdeltavan lain mukaisesti, mutta pakolainen on pahimmassa tapauksessa lain ulkopuolella. Heid\u00e4n pelkk\u00e4 olemassaolonsa provosoi ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 tuomitsemaan heid\u00e4t ja toimimaan vihamielisesti heit\u00e4 kohtaan, ja esimerkiksi vaatimaan maastakarkotusta tai kovempia tuomioita.<\/p>\n
Stanley Cohenin moral<\/i> panic <\/i>–<\/i>teoria selitt\u00e4\u00e4 yhteiskunnallisten kohujen syntymist\u00e4 ja niiden roolia poliittisessa keskustelussa ja yhteiskunnallisessa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa. Moraalinen paniikki syntyy tilanteessa, jossa yksitt\u00e4isen ryhm\u00e4n tai ihmisen \u201cpirullistamisen\u201d tuloksena kansa k\u00e4\u00e4ntyy tietty\u00e4 ihmisryhm\u00e4\u00e4 vastaan. N\u00e4in syntyy \u201cme vastaan toiset\u201d-asetelma, jossa sis\u00e4ryhm\u00e4 (me) erottaa itsens\u00e4 ulkoryhm\u00e4st\u00e4 (toiset) tehden heist\u00e4 pelottavan, yhteiskuntaa ulkopuolelta uhkaavan vihollisen. Medialla on merkitt\u00e4v\u00e4 rooli moraalisen paniikin syntymisess\u00e4. (Cohen, 2002) Sen harjoittama sensaatiohakuisuus voi saada paniikin levi\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteiskunnan joka tasolla. Pit\u00e4isik\u00f6 median pys\u00e4hty\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n motiivejaan? Onko tarkoituksena levitt\u00e4\u00e4 informaatiota vai luoda sekasortoa ja vastakkainasettelua? NSDAP-puolue sai aikoinaan populismillaan k\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 kansan juutalaisia vastaan, mink\u00e4 tuloksena miljoonat ihmiset saivat surmansa ja kokonainen kansanryhm\u00e4 oli kohdata tuhonsa. Historian valossa tulisi muistaa, ett\u00e4 moraalinen rappio ei tapahdu kerralla. Asteittainen, tietyn ihmisryhm\u00e4n oikeuksien muuttaminen johtaa askel askeleelta yhden kansanryhm\u00e4n alemmuuteen toisen edess\u00e4.<\/p>\n
Toinen pakolaisia ja 1900-luvun alun juutalaisia yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 on ylikansallisuus. Juutalaiset olivat levitt\u00e4ytyneet ymp\u00e4ri Eurooppaa, eik\u00e4 heill\u00e4 ollut omaa valtiota, johon he olisivat voineet kansallisesti sitoutua. T\u00e4m\u00e4 erityispiirre yhdistettyn\u00e4 korkeaan koulutustasoon ja hyviin ammatteihin her\u00e4tti ep\u00e4luuloja ja ep\u00e4ilyksi\u00e4 juutalaisesta salaseurasta, joka pyrkii valloittamaan maailman. Samalla tavalla tietyiss\u00e4 piireiss\u00e4 islaminuskoisia pakolaisia ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n Euroopan valloittamispyrkimyksist\u00e4 ja jihadismista. Massoja on kuohuttanut keskustelu moskeijoiden rakentamisesta ja sianlihan myynnin rajoittamisesta, ja niit\u00e4 seuraavasta Euroopan \u201cislamisoitumisesta\u201d. Eurooppaan pyrkivien pakolaisten motiivit kyseenalaistetaan ja heid\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4ns\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4\u00e4n ep\u00e4illen, ett\u00e4 pakolaisstatus on vain verho, jonka taakse piiloutuu tavoite muuttaa Eurooppa ISISin kalifaatiksi.<\/p>\n
Robert Fisk k\u00e4sittelee aihetta Independent-lehden artikkelissa In <\/i>treating<\/i> refugees<\/i> like<\/i> invaders<\/i>, <\/i>we<\/i> risk<\/i> losing<\/i> our<\/i> humanity<\/i> (23.9.2015)<\/i> kysyen aiheellisesti onko Eurooppa menett\u00e4nyt kykyns\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoon. H\u00e4n nostaa esille, kuinka maailmassa on historiallisesti k\u00e4ytetty jokaista vuorijonoa ja jokea vihollisarmeijoiden torjumisessa, ja kuinka nyt samoja keinoja piikkilangalla vahvistettuina k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n pakolaisvirran hallintaan ja torjumiseen. Pakolaiset eiv\u00e4t kuitenkaan ole vihollisia, vaan sotaa, pahuutta ja v\u00e4kivaltaa pakenevia ihmisi\u00e4, joille ihmisarvoinen kohtelu on elinehto. Tekstiss\u00e4 verrataan pakolaiskriisi\u00e4 toisen maailmansodan j\u00e4lkeiseen saksalaisten pakolaisten virtaamiseen l\u00e4nteen, tai n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 paenneiden irlantilaisten pyrkimiseen Kanadaan. Vaikka saksalaiset olivat viel\u00e4 hetki sitten olleet natseja ja syyllistyneet j\u00e4rkytt\u00e4viin rikoksiin, ja vaikka irlantilaiset kantoivat mukanaan tappavia sairauksia, otettiin heid\u00e4t silti ihmisin\u00e4 vastaan.<\/p>\n
Arendtin mukaan pahuus liittyy utilitaristiseen maailmankatsomukseen. H\u00e4n toteaa pahuuden syntyv\u00e4n siell\u00e4, miss\u00e4 ihmisest\u00e4 on tullut tarpeeton. Ty\u00f6tt\u00f6myys ja kodittomuus juontavat juurensa liikakansoituksesta, mik\u00e4 sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti olisi yksinkertaisimmillaan ratkaistavissa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen aineksen poistamisella, joukkotuholla. Wolfgang Heuer analysoi Euroopan pakolaispolitiikkaa hy\u00f6dynt\u00e4en Arendtin tekstej\u00e4 artikkelissaan Europe and <\/i>Its<\/i> Refugees<\/i>: <\/i>Arendt<\/i> on <\/i>the<\/i> Politicization<\/i> of <\/i>Minorities<\/i>. Arendtin (1978) mukaan turvapaikka k\u00e4sitteen\u00e4 voi menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4 kahdesta syyst\u00e4. Tilanteessa, jossa pakolaisvirta on liian voimakas, eik\u00e4 siihen pystyt\u00e4 vastaamaan tarpeeksi tehokkaasti yksil\u00f6n tasolla, ja toisekseen jos vastaanottajamaassa pakolaisia ei tunnusteta pakolaisiksi, koska heit\u00e4 ei ole vainottu tarpeeksi. Heuer huomauttaa, ett\u00e4 maat joista pakolaiset ovat paenneet, eiv\u00e4t yleens\u00e4 kykene tai halua ottaa entisi\u00e4 kansalaisiaan takaisin, mink\u00e4 takia palautus kotimaahan ei tule kysymykseen. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n helposti ratkaisuun sijoittaa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen aines pakolaisleireille, ja esimerkiksi Natsi-Saksassa keskitysleireille.<\/p>\n
<\/p>\n
Yhteenveto<\/b><\/p>\n
T\u00e4m\u00e4nhetkisess\u00e4 tilanteessa ihmisten asenteet koventuvat silmiss\u00e4 loppumattomalta tuntuvan pakolaisvirran edess\u00e4. Turvapaikanhakijoita syytet\u00e4\u00e4n \u201celintasosurffauksesta\u201d ja j\u00e4rjestelm\u00e4n hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6st\u00e4, eik\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja maastapaon alkuper\u00e4ist\u00e4 syyt\u00e4 pidet\u00e4 en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Toisaalta viimeaikaisen kotiinpaluu-uutisoinnin valossa voidaan pohtia onko osa huolesta oikeutettua ja perusteltua? Paremman elintason tavoittelu on luonnollista eik\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 tuomittavaa, mutta turvapaikanhakijastatuksen k\u00e4ytt\u00f6 t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen pienent\u00e4\u00e4 todellisen avuntarvitsijan mahdollisuutta avun saamiseen. Turvapaikanhakijat ovat yht\u00e4lailla moraalisessa vastuussa toimistaan hakiessaan turvapaikkaa, ja j\u00e4rjestelm\u00e4n hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 esimerkiksi taloudellisen hy\u00f6dyn tavoittelemiseksi voi pahimmassa tapauksessa johtaa koko j\u00e4rjestelm\u00e4n romahdukseen.<\/p>\n
Mahdollisuus turvapaikan hakemiseen on ihmisoikeus. Mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4n oikeuden kielt\u00e4\u00e4, tulee samalla logiikalla hyv\u00e4ksyneeksi, ettei itsek\u00e4\u00e4n sodalta paetessaan ansaitse apua eik\u00e4 ihmisoikeuksia.<\/p>\n
<\/p>\n
Katri Kyll\u00f6nen ja Sini Pyy<\/strong> <\/p>\n L\u00e4hteet<\/b>:<\/p>\n Arendt, Hannah (1948) Totalitarismin synty.<\/i> New York: Houghton Mifflin Harcourt Publishing Company.<\/p>\n Arendt, Hannah (1978) We Refugees. Teoksessa Ron H. Feldman, Hannah Arendt (toim.) The<\/i> Jew<\/i> as <\/i>Pariah<\/i>: <\/i>Jewish<\/i> Identity and <\/i>Politics<\/i> in <\/i>the<\/i> Modern<\/i> Age<\/i>.<\/i> New York Grove Press, 55-66.<\/p>\n Cohen, Stanley (2002) Folk Devils and <\/i>Moral<\/i> Panics<\/i>.<\/i> The<\/i> Creation<\/i> of <\/i>the<\/i> Mods<\/i> and <\/i>Rockers<\/i>. 3 <\/i>rd<\/i> Edition<\/i>. [Alkuper\u00e4isjulkaisu vuodelta 1972]. Routledge, New York & London.<\/p>\n Fisk, Robert (2015) In <\/i>treating<\/i> needy<\/i> refugees<\/i> like<\/i> invaders<\/i>, <\/i>we<\/i> risk<\/i> losing<\/i> our<\/i> humanity<\/i>, <\/i>Independent, 23.9.2015. (http:\/\/www.independent.co.uk\/voices\/in-treating-needy-refugees-like-invaders-we-risk-losing-our-humanity-10478854.html<\/a>. (Luettu 27.11.2015)<\/p>\n Heuer, Wolfgang (2007) Europe and Its Refugees: Arendt on the Politicization of Minorities. Social<\/i> Research<\/i> 74:4. The New School, 1159-1172.<\/p>\n Skinner, Quentin (1969) Meaning and Understanding in the History of Ideas. History<\/i> and <\/i>Theory<\/i> 8:1, 3-53<\/p>\n
\nKirjoittajat opiskelevat Lapin yliopistossa.<\/p>\n