{"id":563,"date":"2016-03-15T10:10:01","date_gmt":"2016-03-15T08:10:01","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=563"},"modified":"2022-08-18T21:59:14","modified_gmt":"2022-08-18T18:59:14","slug":"uusi-talous-ja-vanhat-rakenteet-tyoelaman-uudet-epavarmuudet-ja-perustulo","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=563","title":{"rendered":"Uusi talous ja vanhat rakenteet: ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n uudet ep\u00e4varmuudet ja perustulo"},"content":{"rendered":"

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Ty\u00f6n ep\u00e4varmuudesta on puhuttu jo kauan. Ty\u00f6 muuttuu jatkuvasti, ja ty\u00f6n muutos onkin muodostunut ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n megatrendiksi, itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi l\u00e4ht\u00f6kohdaksi ja tosiasiaksi, jota ilman ty\u00f6el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on vaikea keskustella (L\u00e4hteenm\u00e4ki 2013, 16). Keskeinen ty\u00f6n muutos on ty\u00f6n tekemisen tapojen monimuotoistuminen: vakituisten, kokoaikaisten ty\u00f6suhteiden rinnalla ovat yleistyneet erilaiset tavat tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Suomalaisen Ty\u00f6n Liiton tutkimusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Jokke Eljala ja 15\/30 Research -toimiston tutkimusstrategi Pauli Komonen ottavat kantaa asiaan Helsingin Sanomien<\/i> Vieraskyn\u00e4-palstalla (30.1.2016). Heid\u00e4n mukaansa suomalaisessa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4\u00e4 edelleen vahvana jako kokop\u00e4iv\u00e4isen ty\u00f6nteon ja ty\u00f6tt\u00f6myyden v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 katsannossa t\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n joko kokoaikaisesti tai sitten ei ollenkaan, ja t\u00e4m\u00e4 on sek\u00e4 yhteiskunnallisen keskustelun ett\u00e4 sosiaalipolitiikan l\u00e4ht\u00f6kohta. Ongelmana on, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 jaottelu ei en\u00e4\u00e4 kohtaa monien suomalaisten arkea, sill\u00e4 yh\u00e4 useampi ty\u00f6skentelee muunkaltaisessa ty\u00f6suhteessa kuin vakituisessa kokop\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ss\u00e4. T\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n siis yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin muulla tavoin.<\/p>\n

Sosiologiassa n\u00e4it\u00e4 j\u00e4lkimoderniksi kutsutun yhteiskunnan muutoksia on k\u00e4sitteellistetty uuden talouden ja uuden ty\u00f6n teoriassa. T\u00e4m\u00e4n teoriakent\u00e4n mukaan uusi 2000-luvun talous on globaalia, liikkuvaa, joustavaa ja verkostomaista vastineena j\u00e4yk\u00e4lle, pysyv\u00e4lle ja hierarkioihin perustuvalle \u201dvanhalle\u201d taloudelle. Talous ja ty\u00f6 ovat uusien teknologioiden my\u00f6t\u00e4 yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n sidottuja aikaan ja paikkaan, ja ne alkavat paeta n\u00e4it\u00e4 vanhoja m\u00e4\u00e4reit\u00e4. Talous vierastaa pitk\u00e4aikaista kiinnittymist\u00e4, mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 ep\u00e4jatkuvuutta ja ep\u00e4varmuutta. Muutokseen vastataan parhaiten lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 joustavuutta ja toimimalla verkostomaisesti. (Sennett 2006; Beck 2000; Julkunen 2008.) J\u00e4lkimoderniin, uuden ty\u00f6n maailmaan kuuluu my\u00f6s yksil\u00f6llisyyden nousu: yksil\u00f6n mahdollisuus toteuttaa ja kehitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n on kaikki kaikessa. Ty\u00f6h\u00f6n t\u00e4m\u00e4 heijastuu siten, ett\u00e4 ty\u00f6 tulee yh\u00e4 enemm\u00e4n osaksi ihmisen persoonaa, ja persoona valjastetaan osaksi ty\u00f6t\u00e4. Ty\u00f6 yksil\u00f6llistyy, eik\u00e4 sen tulos ole erotettavissa sen tekij\u00e4st\u00e4. N\u00e4in ty\u00f6 siirtyy kollektiivien tasolta yksil\u00f6tasolle. Kollektiiviselle liikehdinn\u00e4lle ja ty\u00f6nteon reunaehtojen vaatimiselle on yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tarvetta, kun ty\u00f6 on p\u00e4\u00e4asiassa yksil\u00f6n itsens\u00e4 asia ja valinta. (Julkunen 2008; V\u00e4h\u00e4m\u00e4ki 2003.) Paradoksaalista kyll\u00e4, samalla ty\u00f6 saa entist\u00e4 suuremman merkityksen kansalaisuuden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4n\u00e4: ty\u00f6 on yhteiskuntaan osallistumisen ensisijainen keino.<\/p>\n

Ulrich Beck on luonnehtinut j\u00e4lkimodernia yhteiskuntaa riskiyhteiskunnaksi: taloudellisen ja muun toiminnan \u2012 yritt\u00e4misen, ty\u00f6kyvyn menett\u00e4misen, taloudellisen muutoksen, asunnon menett\u00e4misen jne. \u2012 riskej\u00e4 pehment\u00e4v\u00e4t yhteiskunnalliset instituutiot muuttavat j\u00e4lkimodernina aikana muotoaan ja alkavat yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin siirt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 riskej\u00e4 yksil\u00f6iden kannettavaksi. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on juuri globaalin talouden paikkaan ja tilaan kiinnittym\u00e4t\u00f6n luonne, joka vaatii joustavuutta. Joustavuus onkin muuttunut itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi vaatimukseksi, ja ty\u00f6markkinoiden joustavuus v\u00e4ljempine ty\u00f6ehtoineen merkitsee helposti sit\u00e4, ett\u00e4 ep\u00e4onnistumisen riskit kaatuvat yksil\u00f6lle. (Beck 1992, 2000.)<\/p>\n

Uuden talouden teoretisoinnit ovat her\u00e4tt\u00e4neet paljon keskustelua, ja osin niiden on vaikeata osoittaa kuvaavan t\u00e4ydellisesti todellisuutta; esimerkiksi Suomessa valtaosa palkansaajista ty\u00f6skentelee vakituisessa ty\u00f6suhteessa. Uudet ty\u00f6n tekemisen muodot antavat kuitenkin viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iden teorioiden viitoittamaan suuntaan ollaan menossa. Esimerkiksi osa-aikaty\u00f6t\u00e4 tekevien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kasvanut Suomessa 50 prosentilla viimeisen 15 vuoden aikana \u2012 tosin edelleen alhaisempi kuin EU-maissa keskim\u00e4\u00e4rin. Suomessa osa-aikaista ty\u00f6t\u00e4 tekevien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on n. 15 %, kun EU-maiden keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen osuus on 20 %. My\u00f6s jatkuvaa osa-aikaty\u00f6t\u00e4 tekevien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on nousussa. (Haaveena osa-aikaty\u00f6<\/i>?<\/i>, 4\u20127.) Perinteisesti osa-aikaty\u00f6 ja muut ep\u00e4tyypilliset ty\u00f6suhteet ovat koskettaneet suurelta osin palvelualoilla ty\u00f6skentelevi\u00e4 naisia, mutta trendi on levi\u00e4m\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s koulutetuille, luoville aloille. Lis\u00e4ksi miesten osuus on kasvussa (Mt., 8).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa tarkastelen n\u00e4it\u00e4 uusia ty\u00f6n muotoja juuri ty\u00f6n ep\u00e4tyypillistymisen n\u00e4k\u00f6kulmasta: ns. normaality\u00f6suhde \u2012 vakituinen, kokoaikainen, yhden ty\u00f6nantajan palvelukseen perustuva \u2012 ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 kuvaamaan ty\u00f6n moninaisuutta, kuten ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n jako palkansaajiin ja yritt\u00e4jiin. Ongelmia syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 normaality\u00f6suhde kuitenkin hallitsee keskustelua ja politiikkaa. Se puolestaan vaikuttaa siihen, ett\u00e4 ep\u00e4tyypillisi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 tekevien on vaikea varmistaa s\u00e4\u00e4llist\u00e4 toimeentuloa pidemm\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4, kun oma tilanne saattaa muuttua nopeasti eik\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 jousta tarpeeksi. T\u00e4m\u00e4 taas synnytt\u00e4\u00e4 uudenlaista rakenteellista ep\u00e4varmuutta, kun yh\u00e4 useammat ihmiset ty\u00f6skentelev\u00e4t jossakin muussa kuin vakituisessa ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Ristiriitaan on kuitenkin her\u00e4tty, ja Suomessakin Juha Sipil\u00e4n hallitus on ohjelmassaan linjannut ns. perustulokokeilun, jossa kokeillaan yhden yhteisen sosiaalituen mallia. Perustulossa kansalainen siis saa tietyn summan rahaa kuukautta kohden riippumatta asumis-, perhe- tai ty\u00f6tilanteesta, ja t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle olisi mahdollista saada erilaisia tarveharkintaisia tukia. Perustuloa on mahdollista t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 omalla ty\u00f6ll\u00e4 tai muilla ansioilla ilman, ett\u00e4 siit\u00e4 rangaistaan. T\u00e4llaista perustulomallia on ajanut pitk\u00e4\u00e4n esimerkiksi Vihre\u00e4 liitto. Perustuloa on esitetty ratkaisuksi nykyisen perusturvaj\u00e4rjestelm\u00e4n hajanaisuuteen ja ty\u00f6n vastaanottamisen kannattavuuteen. Pohdin t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa perustulon tematiikkaa uuden talouden kautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ep\u00e4tyypillisest\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 tyypilliseksi?<\/strong><\/p>\n

Normaality\u00f6suhteella tarkoitetaan vakituista, kokoaikaista, yhden ty\u00f6nantajan palveluksessa tapahtuvaa ty\u00f6suhdetta. Normaality\u00f6suhde on pitk\u00e4lti sementoitu Suomen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Ty\u00f6sopimuslain (2001\/55) mukaan ty\u00f6suhde tehd\u00e4\u00e4n oletusarvoisesti toistaiseksi voimassaolevaksi. M\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisen ty\u00f6sopimuksen voi tehd\u00e4 vain perustellusta syyst\u00e4, eik\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisuuksia saa ketjuttaa, mik\u00e4li ty\u00f6voiman tarve voidaan osoittaa pysyv\u00e4isluonteiseksi. N\u00e4in ollen pyrkimys on normaality\u00f6suhteen mukaiseen ty\u00f6h\u00f6n. Kuvaavaa on se, ett\u00e4 normaality\u00f6suhteesta eroavaa ty\u00f6n teett\u00e4mist\u00e4 kutsutaan yleisesti \u201dep\u00e4tyypilliseksi\u201d ty\u00f6ksi, mik\u00e4 jo sin\u00e4ns\u00e4 ilmaisee poikkeavuutta, v\u00e4liaikaisuutta ja ep\u00e4tavallisuutta.<\/p>\n

Ty\u00f6nteon lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6llinen perusta on luotu 1940- ja 1970-luvulla, sosiaaliturvan puolestaan 1960-luvulla, ja nykyinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 periytyy enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n suoraan n\u00e4ilt\u00e4 ajoilta ja asettaa esimerkiksi valtiontalouden toiminnan kehykset. T\u00e4h\u00e4n liittyy kiinte\u00e4sti my\u00f6s sopimusyhteiskunnan k\u00e4site, jolla viitataan juuri II maailmansodan j\u00e4lkeiseen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisaikaan. Kiinnostavaa kyll\u00e4, tuona noin puolen vuosisadan ajanjaksona luotu yhteiskuntamalli ja normalisoitu ty\u00f6nteon malli hallitsevat keskustelua edelleen, ja ep\u00e4tyypillinen ty\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4ytyy niiden valossa ei-toivottavana ilmi\u00f6n\u00e4. Ennen sopimusyhteiskunnan aikaa ep\u00e4tyypillinen ty\u00f6 oli kuitenkin arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, erityisesti naisten kohdalla. Sopimusyhteiskunnan mukainen ty\u00f6nteon malli onkin melko lyhytaikainen ilmi\u00f6, mutta sen luomat k\u00e4sitteet ja merkitykset ovat niin keskeisi\u00e4, ett\u00e4 niiden kautta tarkastellaan my\u00f6s 2000-luvun ty\u00f6n muutoksia. (Kauhanen 2012, 181\u2012182; Suoranta 2009.) N\u00e4in normaality\u00f6suhde n\u00e4ytt\u00e4ytyykin poikkeavana ilmi\u00f6n\u00e4 ty\u00f6n tekemisen historiassa. Sopimusyhteiskuntaan liittyv\u00e4t muutenkin suurien kollektiivien teemat yleissitovine ty\u00f6ehtosopimuksineen ja vahvoine ammattiyhdistysliikkeineen, joiden merkityst\u00e4 yksil\u00f6llistynyt ty\u00f6 2000-luvulla haurastuttaa. Tyypillisen ja ep\u00e4tyypillisen ty\u00f6n k\u00e4sitteet eiv\u00e4t riit\u00e4 kuvaamaan ty\u00f6n uusia muotoja; \u201dep\u00e4tyypillisist\u00e4 ty\u00f6suhteista on tullut ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n valtavirtaa\u201d, kuten Eljala ja Komonen Helsingin Sanomien<\/i> kirjoituksessaan toteavat.<\/p>\n

 <\/p>\n

Uudet ty\u00f6n tekemisen muodot: yksil\u00f6llisyys ja ep\u00e4varmuus<\/strong><\/p>\n

Suomen itsen\u00e4isyyden juhlarahaston Sitran tekem\u00e4n selvityksen mukaan normista poikkeavia ty\u00f6n tekemisen muotoja ovat osa-aikaty\u00f6, vuokraty\u00f6, tarvittaessa ty\u00f6h\u00f6n kutsuttava ty\u00f6, ty\u00f6skentely ns. nollatuntisopimuksella sek\u00e4 itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4minen. Nollatuntisopimuksella ty\u00f6ntekij\u00e4ll\u00e4 ei ole taattuja ty\u00f6tunteja, vaan viikoittainen ty\u00f6tuntim\u00e4\u00e4r\u00e4 voi olla esim. 0\u201240 tuntia. Tarvittaessa ty\u00f6h\u00f6n kutsuttavat taas saavat yhteydenoton ty\u00f6nantajalta, kun ty\u00f6voimaa tarvitaan, mutta ty\u00f6ntekij\u00e4n ei ole pakko ottaa ty\u00f6t\u00e4 vastaan. Otettaessa ty\u00f6 vastaan tehd\u00e4\u00e4n useimmiten uusi, m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen ty\u00f6sopimus esimerkiksi yhden ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n ajaksi. (Haaveena osa-aikaty\u00f6<\/i>?<\/i>, 5\u20126.) Yhteist\u00e4 n\u00e4ille ty\u00f6n teon muodoille on se, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokoaikaisia p\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 ne tapahdu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yhden ty\u00f6nantajan palveluksessa. Esimerkiksi vuokraty\u00f6ntekij\u00e4 voi tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 useassa eri asiakasyrityksess\u00e4 kerrallaan ja itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4j\u00e4 voi ottaa vastaan t\u00f6it\u00e4 usealta eri toimeksiantajalta. Itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4misen muoto on my\u00f6s ns. kevytyritt\u00e4jyys, joka on verrattavissa toiminimell\u00e4 ty\u00f6skentelyyn sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 laskutuksen ja kirjanpidon hoitaa siihen erikoistunut yritys. Kevytyritt\u00e4jyystoimintaa harjoitetaan yleens\u00e4 sivutoimisesti ja satunnaisesti.(Mist\u00e4 on kevytyritt\u00e4j\u00e4t tehty<\/i>?;<\/i> Kevytyritt\u00e4jyys itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4misen muotona<\/i>.<\/i>) Oleellista on, ett\u00e4 kevytyritt\u00e4j\u00e4\u00e4 on vaikea m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 joko palkansaajaksi tai yritt\u00e4miseksi, vaan siin\u00e4 on piirteit\u00e4 molemmista. Lis\u00e4ksi toimeentulo muodostuu yleens\u00e4 useasta eri l\u00e4hteest\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6t kertovat juuri ty\u00f6n muotojen moninaistumisesta.<\/p>\n

Uudessa taloudessa ty\u00f6voiman kysynt\u00e4 ja tarjonta muuttavat muotoaan. Joustavuutta tavoittelevassa ja verkostomaisessa taloudessa jatkuvaluontoistakin ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n tilap\u00e4isen\u00e4 ty\u00f6n\u00e4. Organisaatioiden, eritoten asiantuntijaorganisaatioiden rakenteille on tyypillist\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6 j\u00e4sentyy projekteiksi ja hankkeiksi, joita tekev\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4tyksi ajaksi asetetut tiimit ja ty\u00f6ryhm\u00e4t (Kauhanen 2012, 26). Ty\u00f6n muutoksen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s el\u00e4m\u00e4nvaiheet ja niit\u00e4 seuraavat taloudelliset tilanteet limittyv\u00e4t ja sekoittuvat toisiinsa: opiskelija tekee ansioty\u00f6t\u00e4 opintojen ohessa, ty\u00f6p\u00e4tkien v\u00e4liss\u00e4 oleva etsii uutta ty\u00f6t\u00e4, ty\u00f6tt\u00f6myystuella olija tekee satunnaisia keikkahommia, alaa syyst\u00e4 tai toisesta vaihtava kouluttautuu uudelleen jne. Ty\u00f6t\u00e4 ja ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 on vaikea erottaa kategorisesti toisistaan. (Peltokoski 2006, 21\u201222.) Ep\u00e4tyypillisiss\u00e4 ty\u00f6suhteissa ty\u00f6skentelevien on kuitenkin vaikea taata itselleen pitk\u00e4aikaista varmaa toimeentuloa, kun ty\u00f6suhteet saattavat p\u00e4\u00e4tty\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4enkin, ja ty\u00f6tt\u00f6myysajan tukien \u2012 ty\u00f6markkinatuen, asumistuen, opintotuen jne. \u2012 hakeminen v\u00e4h\u00e4ksi aikaa kerrallaan on hankalaa ja aikaa viev\u00e4\u00e4. Tukien saamisessa on viivett\u00e4, ja el\u00e4m\u00e4ntilanne ja tuen tarve muuttuvat nopeammin kuin mihin j\u00e4rjestelm\u00e4 pystyy vastaamaan. Toisin sanoen ty\u00f6tt\u00f6myyden ja ty\u00f6ss\u00e4oloaikojen yhdist\u00e4minen toimeentulon tasapainottamiseksi on vaikeaa.<\/p>\n

Ty\u00f6llisyyden ja ty\u00f6tt\u00f6myyden kahtiajako hallitsee sosiaalipolitiikan kautta ihmisten arkea hyvin konkreettisella tavalla. Sen lis\u00e4ksi jako my\u00f6s vaikuttaa siihen, miten ty\u00f6st\u00e4 ja ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 voi keskustella; se asettaa keskustelulle l\u00e4ht\u00f6kohdat ja kiinnikkeet. Ty\u00f6tt\u00f6myydell\u00e4 on Suomessa eritt\u00e4in vahva leimaava vaikutus, ja mielikuvien tasolla ty\u00f6markkinoiden toimijat ovat joko t\u00f6iss\u00e4 tai ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 asettaa ep\u00e4tyypillisen ty\u00f6n tekij\u00e4t asemaan, jossa itsens\u00e4 m\u00e4\u00e4rittely on hankalaa.<\/p>\n

Yhteist\u00e4 uusille ty\u00f6n muodoille on se, ett\u00e4 niiss\u00e4 korostuu yksil\u00f6llisyys. Esimerkiksi vuokraty\u00f6t\u00e4 markkinoidaan usein joustavana ratkaisuna ty\u00f6n ja muun el\u00e4m\u00e4n yhdist\u00e4miseen: t\u00f6it\u00e4 voi tehd\u00e4 silloin kun se itselle sopii (L\u00e4hteenm\u00e4ki 2013). Keski\u00f6ss\u00e4 on joustavuus, uuden talouden avaink\u00e4site. Talous pyrkii joustavuuteen ja muutoksen ennakoimiseen, mit\u00e4 edesauttavat v\u00e4ljemm\u00e4t ty\u00f6ehdot, ty\u00f6voiman helppo saatavuus \u2012ja poistettavuus \u2012 ja verkostomainen organisaatiorakenne. Joustavuus l\u00e4p\u00e4iseekin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kaikki tasot: yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 yksil\u00f6t haluavat ty\u00f6lt\u00e4 joustavuutta, koska se sopii juuri omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 omia valintamahdollisuuksia. Toisaalta organisaatiot haluavat joustavuutta, koska siten voidaan parhaiten varmistaa p\u00e4rj\u00e4\u00e4minen ja suorituskyky muuttuvassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Uutta on my\u00f6s p\u00e4tk\u00e4- ja vuokrat\u00f6iden, yleistyvien osa-aikat\u00f6iden ja itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4misen muotojen tuottaman toimeentulon satunnaisuus ja ep\u00e4jatkuvuus. T\u00f6iden pitk\u00e4 kesto tai s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyys ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole varmaa, kun organisaatiot alkavat yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin teett\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 \u201dtarveperusteisesti\u201d. N\u00e4in ty\u00f6ntekij\u00e4 saattaa olla jatkuvasti riippuvainen yhteiskunnan tarjoamasta perusturvasta ja tarvita erilaisia tulonsiirtoja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Uudet ty\u00f6n muodot synnytt\u00e4v\u00e4t rakenteellista ep\u00e4varmuutta, johon nykyinen j\u00e4rjestelm\u00e4 ei pysty vastaamaan tehokkaasti. Siksi hyvinvointivaltio on muutospaineiden keskell\u00e4. Oman lis\u00e4ns\u00e4 yht\u00e4l\u00f6\u00f6n tuo lis\u00e4ksi Suomen v\u00e4est\u00f6rakenteen kehitys, jonka mukaisesti ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n v\u00e4est\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa ja nuoremmat ik\u00e4luokat pienenev\u00e4t. Yh\u00e4 harvemmat tukevat ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja veronmaksullaan yh\u00e4 useampia. T\u00e4st\u00e4kin syyst\u00e4 ty\u00f6n merkitys korostuu entisest\u00e4\u00e4n: t\u00f6it\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Pohdinta: perustulo joustavan talouden tukijana?<\/strong><\/p>\n

Pirstaloituneessa ja moninaistuneessa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 identiteetti\u00e4 ja kansalaisuutta entist\u00e4 enemm\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 suomalaisessa keskustelussa, jossa ty\u00f6llisyyden lis\u00e4\u00e4minen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tapana selviyty\u00e4 talouskurimuksesta. Ehdotettuja keinoja ty\u00f6llisyyden lis\u00e4\u00e4miseksi ovat esimerkiksi el\u00e4kei\u00e4n nosto, opiskelijoiden valmistumisen nopeuttaminen ja paikallisen sopimisen lis\u00e4\u00e4minen. Ty\u00f6 on laman l\u00e4\u00e4ke. Samalla ty\u00f6lle muodostuu asema yksil\u00f6n kansalaisuuden keskeisen\u00e4 mittarina: puhutaan siirtymisest\u00e4 hyvinvointiyhteiskunnasta (welfare<\/i>) ty\u00f6kyvyn yhteiskuntaan (workfare<\/i>), jossa ty\u00f6kyky ja ty\u00f6llisyys jakavat ihmisi\u00e4 hyviin ja huonoihin (Hoikkala, Salasuo & Suurp\u00e4\u00e4 2006, 6; Peltokoski 2006). Ehk\u00e4 itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4misen uudet muodot kertovatkin juuri t\u00e4st\u00e4: ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ei voi olla, vaan on teht\u00e4v\u00e4 \u201dedes jotain\u201d voidakseen kuulua ja osallistua. Ongelmana on, ettei itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4minen ole useinkaan kannattavaa, ellei ty\u00f6t\u00e4 voi tehd\u00e4 kokoaikaisesti. Ratkaisuksi asiaan on ehdotettu jo pitk\u00e4\u00e4n perustulomallia, jossa kansalainen saisi tilanteestaan riippumatta tietyn suuruisen takuutuen, jota h\u00e4nell\u00e4 olisi mahdollisuus t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 esimerkiksi ansioty\u00f6ll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Perustulokokeilu kuuluu Suomen nykyisen hallituksen ohjelmaan. Hallitus on suunnitellut perustulokokeilua toteutettavaksi vuosina 2017\u20122018, ja asiaa valmistellaan parhaillaan (Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6: Perustulokokeilu<\/i>). Poliittisista puolueista erityisesti Vihre\u00e4t on \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti kannattanut perustuloa. Vihreiden mallissa perustulon veroton suuruus olisi 560 euroa, jonka lis\u00e4ksi olisi siis mahdollista saada erilaisia muita tukia, kuten ansiosidonnaista ty\u00f6tt\u00f6myystukea. Avainajatuksena on ty\u00f6n vastaanottamisen tekeminen kannattavammaksi, mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n nykyisen sosiaaliturvaj\u00e4rjestelm\u00e4n pahimpana sudenkuoppana. (Vihre\u00e4t: Vihre\u00e4 perustulo<\/i>.<\/i>) My\u00f6s Vasemmistoliitto ajaa perustuloa, jonka se katsoo v\u00e4hent\u00e4v\u00e4n k\u00f6yhyytt\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4n ep\u00e4tyypillisten t\u00f6iden tekij\u00f6iden turvaa (Vasemmistoliitto: Vasemmiston perustulomalli v\u00e4hent\u00e4\u00e4 radikaalisti k\u00f6yhyytt\u00e4<\/i>).  My\u00f6s nykyiset hallituspuolueet Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat sitoutuneet perustulokokeiluun hallitusohjelmansa mukaisesti.<\/p>\n

Kiinnostavaa nykyisess\u00e4 perustulokeskustelussa on se, ett\u00e4 sill\u00e4 ei ole tarkoituskaan taata \u201dhyv\u00e4\u00e4\u201d toimeentuloa, vaan sen avulla saadaan minimitoimeentulo, jonka lis\u00e4ksi \u2012 ja kunnollisen toimeentulon varmistamiseksi \u2012 on teht\u00e4v\u00e4 ansioty\u00f6t\u00e4 tai jotakin muuta. Toisin sanoen perustulo on ty\u00f6h\u00f6n kannustava, ei ty\u00f6st\u00e4 vapauttava mekanismi. Perustulo kysymyksen\u00e4 onkin mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin poliittinen: onko sen tarkoitus vapauttaa ihmiset ty\u00f6st\u00e4 vai pakottaa heid\u00e4t siihen (Peltokoski 2006, 25)? Ovatko ihmiset perustulon my\u00f6t\u00e4 vapaita tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahtovat, hy\u00f6dytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteiskuntaa parhaaksi katsomallaan tavalla? Esimerkiksi Vihreiden ajama perustulomalli mahdollistaisi hyvin vaatimattoman toimeentulon, jota olisi pakko t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 muilla keinoin. N\u00e4in perustulo m\u00e4\u00e4rittyy uudeksi hallinnan tavaksi, eik\u00e4 se p\u00e4\u00e4se eroon ty\u00f6n velvoittavuuden l\u00e4ht\u00f6kohdasta \u2012 erityisesti n\u00e4in on nykyisen taloustaantuman ja paikallaan polkevan talouskasvun aikana, jolloin kaikki toiminta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ja perustellaan talouden kautta. Ollakseen uskottava vaihtoehto perustulon on oikeutettava itsens\u00e4 ty\u00f6n ja talouskasvun ehdoilla yhteiskuntaan \u201dosallistavana\u201d mekanismina, ja n\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n se on typistynyt yhteiskuntaa mullistavasta sosiaalikokeilusta, kansalaispalkasta, hajanaisen sosiaaliturvan byrokratia- ja kannustinloukkujen purkamisyritykseksi (Julkunen 2008, 297\u2012298) \u2012 mik\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 toki on kunnioitettava tavoite. Ty\u00f6 ja ty\u00f6nteko ovat kuitenkin edelleen kaiken keski\u00f6ss\u00e4, ja perustulon t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4 onkin ty\u00f6nteon uusien muotojen tekeminen kannattavammaksi. Osittain sen kautta siis legitimoidaan ja tehd\u00e4\u00e4n todeksi uuden talouden teoriassa hahmotellut ilmi\u00f6t joustavuuden ensiarvoisuudesta ja muutoksen pysyvyydest\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4nee my\u00f6s sen, miksi perustuloa kannatetaan poliittisesti sek\u00e4 oikealla ett\u00e4 vasemmalla. Oikealla perustulo n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ty\u00f6n mahdollistajana sek\u00e4 byrokraattisen valtion virtaviivaistajana, vasemmalla puolestaan huonompiosaisten tukikanavana ja satunnaisten tulojen tasapainottajana. Poikkeuksen muodostaa ay-liikkeen hallitsema sosiaalidemokratia, jonka piiriss\u00e4 perustulo on n\u00e4hty perinteisen ansiosidonnaisen turvan uhkaajana ja uusien matalapalkkat\u00f6iden synnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 (Julkunen 2008, 298) \u2012 eli uuden talouden ilmi\u00f6iden sementoijana. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 totuutta.<\/p>\n

Muutos ja joustavuus ovat uuden talouden avainsanoja. Talous muuttuu jatkuvasti, ja tilanteessa p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t parhaiten ne, jotka joustavat ja kykenev\u00e4t nopeimmin mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja tarpeisiin. Paineet teett\u00e4\u00e4 ep\u00e4tyypilliseksi luokiteltavaa ty\u00f6t\u00e4 kasvavat; vakituinen, toistaiseksi jatkuva ty\u00f6 ei ole en\u00e4\u00e4 oletusarvoista. Eljalan ja Komosen kirjoituksen mukaan ep\u00e4tyypillinen ty\u00f6 onkin yleistym\u00e4ss\u00e4 keskiluokkaisilla, koulutetuilla aloilla, kun sen ennen katsottiin koskevan l\u00e4hinn\u00e4 palvelualoja (Helsingin Sanomat<\/i> 30.1.2016). Ty\u00f6tt\u00f6myys- ja muut perusturva ei en\u00e4\u00e4 pysy muuttuvien tilanteiden per\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 vastaa monien ihmisten kokemaa todellisuutta. Ep\u00e4tyypillisen ty\u00f6n lis\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4 vaarana on uudenlaisen rakenteellisen ep\u00e4varmuuden syntyminen. Perustulo n\u00e4ytt\u00e4ytyy t\u00e4m\u00e4n ristiriidan ratkaisuna. Sen ajatuksena on, ett\u00e4 ty\u00f6n tekeminen olisi aina kannattavaa. Toisaalta perustulo voidaan tulkita my\u00f6s uuden talouden ilmi\u00f6iden vahvistajana, kun satunnaisesta ja hajanaisesta ty\u00f6st\u00e4 tulee pysyv\u00e4 tila, jota valtion rakenteet tukevat.<\/p>\n

 <\/p>\n

Henri Koskinen<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Beck, Ulrich (2000): Brave New World of Work.<\/i> Polity Press, New York.<\/p>\n

Beck, Ulrich (1992): Risk Society.<\/i> Sage, London.<\/p>\n

Eljala, Jokke & Komonen, Pauli: Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6kset kaipaavat p\u00e4ivitt\u00e4mist\u00e4.<\/i> Vieraskyn\u00e4, Helsingin Sanomat<\/i> 30.1.2016.<\/p>\n

Haaveena osa-aikaty\u00f6?<\/i> Sitran selvityksi\u00e4 98, kes\u00e4kuu 2015. Noudettu osoitteesta: http:\/\/www.sitra.fi\/julkaisu\/2015\/haaveena-osa-aikatyo<\/a> [25.2.2016]<\/p>\n

Hoikkala, Tommi & Salasuo, Mikko & Suurp\u00e4\u00e4, Leena (2006): \u201dJohdanto\u201d. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Salasuo, Mikko: Prekaariruoska<\/i>? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta<\/i>, s. 6\u20129.<\/p>\n

Julkunen, Raija (2008): Uuden ty\u00f6n paradoksit.<\/i> Vastapaino, Tampere.<\/p>\n

Kauhanen, Juhani (2012): Henkil\u00f6st\u00f6voimavarojen johtaminen<\/i>. Sanoma Pro, Helsinki.<\/p>\n

Kevytyritt\u00e4jyys itsens\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4misen muotona.<\/i> Sitran ja Osuuskunta Eezyn kyselytutkimus kevytyritt\u00e4jyydest\u00e4. Helmikuu 2016. Noudettu osoitteesta: http:\/\/www.sitra.fi\/uutiset\/mista-kevytyrittajat-tehty<\/a> [25.2.2016]<\/p>\n

L\u00e4hteenm\u00e4ki, Liisa (2013): Keskusteluja vuokraty\u00f6st\u00e4.<\/i> Vuokraty\u00f6<\/i>n diskursiivinen rakentuminen <\/i>Suomessa.<\/i> Turun yliopisto, Turku.<\/p>\n

Mist\u00e4 on kevytyritt\u00e4j\u00e4t tehty?<\/i> Sitran verkkosivut. Noudettu osoitteesta: http:\/\/www.sitra.fi\/uutiset\/mista-kevytyrittajat-tehty<\/a> [25.2.2016]<\/p>\n

Peltokoski, Jukka (2006): \u201dPrekariaatti, palkitsematon el\u00e4m\u00e4.\u201d Teoksessa Hoikkala, Tommi & Salasuo, Mikko: Prekaariruoska<\/i>? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta<\/i>, s. 21\u201226. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisusarja.<\/p>\n

Perustulokokeilu<\/i>. Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6n verkkosivut. Noudettu osoitteesta: http:\/\/stm.fi\/perustulokokeilu<\/a> [26.2.2016]<\/p>\n

Sennett, Richard (2006): Uuden kapitalismin kulttuuri<\/i>. Vastapaino, Tampere.<\/p>\n

Suoranta, Anu (2009): Halvennettu ty\u00f6.<\/i> P\u00e4tk\u00e4ty\u00f6 ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edelt\u00e4viss\u00e4 ty\u00f6markkinak\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4<\/i>. Vastapaino, Tampere.<\/p>\n

Ty\u00f6sopimuslaki (2001\/55). Finlex. Noudettu osoitteesta [27.2.2016]: http:\/\/finlex.fi\/fi\/laki\/ajantasa\/2001\/20010055<\/a><\/p>\n

Vasemmiston perustulomalli v\u00e4hent\u00e4\u00e4 radikaalisti k\u00f6yhyytt\u00e4<\/i>.<\/i> Vasemmistoliiton verkkosivut. Noudettu osoitteesta: http:\/\/www.vasemmisto.fi\/kannanotot\/kannanotot-2012\/vasemmiston-perustulomalli-vaehentaeae-radikaalisti-koeyhyyttae\/<\/a> [27.2.2016]<\/p>\n

Vihre\u00e4 perustulo<\/i>. Vihreiden verkkosivut. Noudettu osoitteesta:  https:\/\/www.vihreat.fi\/asiat\/vihrea-politiikka\/teemat\/koyhyys\/perustulo<\/a> [26.2.2016]<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4m\u00e4ki, Jussi (2003): Kuhnurien kerho<\/i>. Tutkijaliitto, Helsinki.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Johdanto Ty\u00f6n ep\u00e4varmuudesta on puhuttu jo kauan. Ty\u00f6 muuttuu jatkuvasti, ja ty\u00f6n muutos onkin muodostunut ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n megatrendiksi, itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi l\u00e4ht\u00f6kohdaksi ja tosiasiaksi, jota ilman ty\u00f6el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on vaikea keskustella (L\u00e4hteenm\u00e4ki 2013, 16). Keskeinen ty\u00f6n muutos on ty\u00f6n tekemisen tapojen monimuotoistuminen: vakituisten, kokoaikaisten ty\u00f6suhteiden rinnalla ovat yleistyneet erilaiset tavat tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Suomalaisen Ty\u00f6n Liiton tutkimusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Jokke Eljala … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,139],"tags":[150,149,131,74,85],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/563"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=563"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/563\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1889,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/563\/revisions\/1889"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=563"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=563"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=563"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}