T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 esittelen graduani, jota olen ty\u00f6st\u00e4nyt syksyst\u00e4 2015 Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston kielten laitoksen englannin kielen oppiaineessa. Ty\u00f6nimi on nokkelasti Tracing the Traceur: Language Attitudes and Discourses of Authenticity among Jyv\u00e4skyl\u00e4-Based Parkouristes<\/em>, vapaasti k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 siis Treissaajan kintereill\u00e4: jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isten parkouraajien kieliasenteet ja autenttisuusdiskurssit<\/em>.\u00a0Tutkimuskohteena on siis joukko ihmisi\u00e4 jotka harrastavat parkouria, Ranskasta l\u00e4htenytt\u00e4, yleens\u00e4 urbaania liikuntamuotoa, jossa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 rakennettuja ett\u00e4 luonnollisia ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4.<\/p>\n Parkouraajille esimerkiksi kaupunki lukuisine aitoineen, muureineen, joutomaal\u00e4iskineen ja betoniporsaineen muuttuu harjoitus- ja leikkipaikaksi, jossa erilaisia rakenteita voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kiipeilyyn, loikkimiseen ja muuhun luovaan liikkumiseen. Tarkoituksena on liikkua mahdollisimman sulavasti esteiden yli, ali ja ohi, ja parkouraajat etsiv\u00e4tkin kaupungeista ja luonnosta harjoitteluun soveltuvia paikkoja, joita kutsutaan \u201dspoteiksi\u201d. Parkourissa runsas harjoittelu on avain sulavaan ja tehokkaaseen liikkeeseen, joten aktiivisimmat parkouraajat toistavat tekniikoita eri ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 tuhansia kertoja hioakseen taitojaan. Vaikka kyseess\u00e4 on yksil\u00f6laji, on parkour yleens\u00e4 vahvasti yhteis\u00f6llist\u00e4, ja varsinkin Suomessa harrastajakentt\u00e4 (\u201dskene\u201d) on harvinaisen j\u00e4rjest\u00e4ytynyt. On tosin hyv\u00e4 huomata, ettei parkour ole ilmaantunut itsest\u00e4\u00e4n, vaan sen juuret ovat jo laivastoupseeri Georges H\u00e9bertin 1800-1900-lukujen taitteessa kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Methode Naturelle -ohjelmassa, jossa korostuvat ihmisen luontaiset liikkumistavat (esim. juokseminen, hypp\u00e4\u00e4minen, kiipe\u00e4minen) sek\u00e4 pyrkimys yksil\u00f6lliseen kehon ja mielen harjoittamiseen sek\u00e4 inhimilliseen kasvuun. H\u00e9bertin perusteesi olikin \u201d\u00catre fort pour \u00eatre utile\u201d, \u201dOle vahva ollaksesi hy\u00f6dyllinen\u201d, joka on omaksuttu my\u00f6s parkourin filosofiaan (Ameel & Tani, 2007: 4-5). H\u00e9bert ei keksinyt harjoitteluohjelmaansa tyhj\u00e4st\u00e4: siihen vaikutti mm. h\u00e4nen Ranskan siirtomaissa havainnoimiensa alkuper\u00e4isasukkaiden sulava liikkumistapa sek\u00e4 halu uudistaa ajan liikuntakoulutusoppeja (Atkinson, 2009: 2-3). On my\u00f6s luultavaa, ett\u00e4 vuosisadan vaihteen terveys- ja liikuntakoulukuntien terveen el\u00e4m\u00e4ntavan merkityst\u00e4 korostavilla ajatuksilla ja kehitt\u00e4jill\u00e4 oli vaikutusta H\u00e9bertin ty\u00f6h\u00f6n. Metodinsa pohjalta H\u00e9bert kehitti ensimm\u00e4iset sotilasesteradat (Parcours du combattants) Ranskan armeijalle. Sana parkour onkin hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti johdettu t\u00e4st\u00e4 kannasta, vaikka alun perin lajia kutsuttiinkin nimell\u00e4 Art du d\u00e9placement (liikkumisen taito).<\/p>\n Suomeen parkour on saapunut verrattain my\u00f6h\u00e4\u00e4n, vasta 2000-luvun alkupuolella. Suomen Parkour ry., lajin kotoinen kattoj\u00e4rjest\u00f6, ilmoittaa lajin rantautuneen maahamme vuonna 2003. Se on varmasti l\u00e4hell\u00e4 totuutta, sill\u00e4 parkour levisi laajempaan tietoisuuteen muualla Euroopassa samoihin aikoihin sek\u00e4 internetin ett\u00e4 Britanniassa kuvatun, lajia esitelleen Jump London (2003)-dokumentin my\u00f6t\u00e4. Siihen asti laji oli pysynyt pitk\u00e4lti ranskalaisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n Edellisten kappaleiden sis\u00e4lt\u00f6 ei ole kattava eik\u00e4 t\u00e4ysin kiistatonkaan kuvaus parkourin historiasta tai nykyhetkest\u00e4. Historia on osin sumuinen ja ristiriitainen, lajin m\u00e4\u00e4ritteleminen on pahamaineisen vaikeaa, eik\u00e4 kuvaa selvenn\u00e4 sek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 parkour on jakautunut erilaisiin painotuksiin ja suuntauksiin, joiden eroista ja samankaltaisuuksista kiistell\u00e4\u00e4n katkerasti varsinkin internetin puolella. Laji my\u00f6s kehittyy, muuntuu, popularisoituu ja ammattimaistuu nopeasti. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Suomessa toimii jo useita ammattilaisten vet\u00e4mi\u00e4 parkour-saleja, jotka tarjoavat esimerkiksi lajin opetusta eri ik\u00e4ryhmille, kouluttavat ohjaajia sek\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t erilaisia tapahtumia ja pyrkiv\u00e4t pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yll\u00e4 lajin perinteit\u00e4.<\/p>\n Yleisesti ottaen parkouria on pidett\u00e4v\u00e4 vaihtoehtoliikunnan muotona. Vaihtoehtoliikunnalle tyypillist\u00e4 on yhteis\u00f6llisyys, avoimuus, ainakin jonkin asteinen el\u00e4m\u00e4ntavallisuus, perinteisen kilpa- ja joukkueurheilun kritiikki sek\u00e4 kilpailemattomuus, vaikkakin esimerkiksi lautailulajeissa on kilpailtu jo kauan (Wheaton 2004, Torvinen & Harinen 2015). T\u00e4llainen arvomaailma antaa my\u00f6s sen pohjan, jonka varaan kunkin lajin harrastajat rakentavat sek\u00e4 yksil\u00f6- ett\u00e4 yhteis\u00f6tason autenttisuutta. Vaikka m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t autenttisuudesta eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole erityisen tiukkoja, vaan harrastajat voivat liukua erilaisten ryhmien v\u00e4lill\u00e4, on aitouden kysymys aina t\u00e4rke\u00e4 kaikissa vaihtoehtolajeissa ja alakulttuureissa, sill\u00e4 ne ajan my\u00f6t\u00e4 valtavirtaistuvat ja kaupallistuvat. Pysy\u00e4kseen \u201daitoina\u201d, on (vaihtoehto)kulttuurien jatkuvasti teht\u00e4v\u00e4 uudelleenm\u00e4\u00e4rittelyj\u00e4, mukauduttava muutoksiin ja etsitt\u00e4v\u00e4 uusia kulttuurisen sulautumisen vastustamisen keinoja. N\u00e4it\u00e4 voivat olla esimerkiksi kieli, vaatetus tai tekemisen ja olemisen tapa sek\u00e4 omistautuminen kulttuurille.<\/p>\n Itse p\u00e4\u00e4dyin tutkimaan juuri parkouraajia muutamien eri syiden sanelemana. Ensinn\u00e4kin minua innosti ajatus kieli-ideologioiden, kieliresurssien tai kielellisen identiteetin tutkiminen jonkin ala-, vaihtoehto- tai nuorisokulttuurin parissa, ja parkour sopii oikeastaan kaikkiin n\u00e4ihin kategorioihin, joskaan se ei ole nuorisokulttuuria aivan sanan perinteisem\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4. Toinen syy on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisempi: minulla oli valmiiksi yhteyksi\u00e4 parkouraajiin, ja Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 lajin \u201dskene\u201d on aktiivinen. N\u00e4iden lis\u00e4ksi asiaan vaikutti sekin, ett\u00e4 parkour on kohtalaisen nuori laji, ja siksi tutkittavia ilmi\u00f6it\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy viel\u00e4 runsaasti. Halusinkin muodostaa kielitieteelle sillanp\u00e4\u00e4t\u00e4 parkour-tutkimuksen piiriin. Parkouria on aiemmissa tutkimuksissa l\u00e4hestytty mm. urbaanin kulttuurin ja kaupunkitilan k\u00e4yt\u00f6n (esim. Atkinson 2009, Ameel & Tani 2007, 2015) sek\u00e4 yhteis\u00f6llisyyden ja vertaisoppimisen (O\u2019Grady 2012, Rannikko & Liikanen 2015) tahoilta. Laji kasvattaa jatkuvasti suosiotaan, joten kaikki lis\u00e4tutkimus on tervetullutta parkour-kulttuurin ymm\u00e4rt\u00e4miseksi.<\/p>\n Aloittaessani perehtymisen lajista kirjoitettuun tutkimukseen, internetiss\u00e4 toimiviin parkour-sivustoihin ynn\u00e4 muuhun taustoittavaan materiaaliin havaitsin hyvin pian, ettei kielitieteellist\u00e4 tutkimusta ole parkourista tehty. T\u00e4m\u00e4 on sik\u00e4li erikoista, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on vaihtoehtoliikuntakulttuuri, joilla on taipumusta hyvin rikkaan erikoissanaston ja ryhm\u00e4identiteetti\u00e4 luovan sis\u00e4ryhm\u00e4kielen muodostamiseen sek\u00e4 vahvojen kielen ja autenttisuuden v\u00e4listen suhteiden luomiseen (kts. Mikola 2003, Harinen ym. 2006, Toriseva 2008). Erityisen kiinnostavaa t\u00e4st\u00e4 tekee parkourin kohdalla se, ett\u00e4 ainakin jotkut lajin harrastajat suhtautuvat jopa jyrk\u00e4n kielteisesti erikoissanastoon ja tekniikoiden nime\u00e4miseen, koska sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n lajia liiaksi m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4n\u00e4 ja rajoittavana. Sujuvan, monipuolisen liikkeen korostuminen johtaa kuitenkin my\u00f6s mielenkiintoisiin tapoihin kielellist\u00e4\u00e4 sit\u00e4, millainen tekeminen tuottaa aidompaa tai oikeampaa parkouria ja mik\u00e4 taas on torjuttavaa tai negatiivista. Autenttisuutta tarkastelen transkulturaation (poikkikulttuurisuuden) l\u00e4ht\u00f6kohdista. Transkulturaatio pyrkii selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kulttuurivirtauksia, jotka ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 aina vaikuttaneet ihmisyhteis\u00f6jen ja yhteiskuntien kehitykseen (Welsch, 2009, Pennycook, 2007).<\/p>\n Transkulturaatioteorian mukaan erilaisia kulttuurin osa-alueita kuten teknologiaa, sanoja, ilmaisumuotoja (esimerkiksi erilaiset musiikkityylit ja niihin liittyv\u00e4t kulttuurit) ja vastaavia omaksutaan toisiin kulttuureihin. Esimerkiksi parkouria voi hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vahvasti transkulttuurisena ilmi\u00f6n\u00e4: se on syntynyt erilaisten koulukuntien ja ihmisen luontaisen liikkeen sek\u00e4 sotilaskoulutuksen yhdistelm\u00e4st\u00e4, siirtynyt perustasollaan nuorten ajanvietteeksi Pariisiin, kulkeutunut sielt\u00e4 ihmiskontaktien ja median v\u00e4litt\u00e4m\u00e4n\u00e4 muualle maailmaan ja saanut uusia muotoja ja painotuksia. Se my\u00f6s lainaa muista lajeista: capoeirasta, voimistelusta, permantoakrobatiasta, ja siirtyy itse toisiin kulttuurimuotoihin ja ymp\u00e4rist\u00f6ihin; sis\u00e4ll\u00f6ksi koulujen liikuntatunneille, PK Gazan manifestiksi palestiinalaisalueen raunioihin sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ksi viihteeksi elokuviin (esim. 007 Casino Royale, Tracers<\/i>) ja liikkumistavoiksi videopeleihin (esim. Mirror\u2019s Edge, Uncharted, Assassin\u2019s Creed<\/i>). Se saa jatkuvasti uusia, paikallisia ja translokaaleja muotoja, merkityksi\u00e4 ja aitouksia, joiden on perusteltava itsens\u00e4 koko lajikulttuurin ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnankin silmiss\u00e4.<\/p>\n Vaikka parkouria pidet\u00e4\u00e4nkin hyvin vapaamuotoisena ja m\u00e4\u00e4rittelyiss\u00e4\u00e4n vapaamielisen\u00e4 lajina, ei se voi olla m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, varsinkaan lajin suosion kasvaessa ja kaupallisten tahojen kiinnostuessa siit\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n. Parkourissa t\u00e4m\u00e4 kaupallistumisen ja markkinavoimien paine n\u00e4kyy erityisesti pyrkimyksen\u00e4 kilpailullistaa lajia (esim. Red Bull on pit\u00e4nyt Freerunning-kisoja, jotka ovat kirvoittaneet kritiikki\u00e4 parkouraajilta). Koska laji ei ole v\u00e4linepainotteinen – pelk\u00e4t lenkkarit ja verkkarit periaatteessa riitt\u00e4v\u00e4t – ei sill\u00e4 ole samanlaista kulutushy\u00f6dykepotentiaalia kuin esimerkiksi skeittauksella ja lumilautailulla, jotka ovat kasvaneet miljardiluokan bisnekseksi. N\u00e4iss\u00e4 yhteis\u00f6iss\u00e4 kulutusvalinnoilla onkin usein suuri merkitys harrastajien aitouden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4jin\u00e4. He saattavat esimerkiksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain lajin harrastajien luomia tuotemerkkej\u00e4. Samankaltainen pyrkimys voidaan n\u00e4hd\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 parkour-saleja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t ja parkourin opetusta j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t lajin aktiiviset harrastajat ja ammattilaiset. Markkinavetoisessa maailmassa markkinoiden hallitseminen voi olla t\u00e4rke\u00e4 autenttisuuden s\u00e4ilytt\u00e4misen ja puolustamisen v\u00e4line.<\/p>\n Oma tutkimukseni pohjautuu nelj\u00e4\u00e4n, keskim\u00e4\u00e4rin kuusikymmenminuuttiseen teemahaastatteluun, joiden lis\u00e4ksi olen taustaty\u00f6vaiheessa osallistunut vapaamuotoisiin \u201dparkour-jameihin\u201d, joista mukaani on tarttunut videomateriaalia ja muistiinpanoja. Etnografinen tutkimukseni ei siis ole, mutta n\u00e4m\u00e4 aineistot helpottivat jonkinlaisen laajemman n\u00e4kemyksen muodostamista lajista ja sen harrastajista, joskaan en v\u00e4it\u00e4 voivani puhua koko Suomen parkouraajista n\u00e4in pienen otoksen pohjalta. Haastateltavien kokeneisuus ja lajin j\u00e4rjest\u00e4ytyneisyys Suomessa voivat kuitenkin antaa viitteit\u00e4 ainakin aktiivisimpien parkouraajien k\u00e4sityksist\u00e4.<\/p>\n Valikoin haastateltavikseni pitk\u00e4\u00e4n lajia harrastaneita, ainakin osa-aikaisesti parkourin parissa ty\u00f6skentelevi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, joilla on lajista paljon tietoa ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemusta. Osa heist\u00e4 on my\u00f6s ty\u00f6st\u00e4nyt lajin suomenkielist\u00e4 sanastoa ja ty\u00f6skennellyt lajia koskevan suomenkielisen opetus- ja esittelymateriaalin k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen ja tuottamisen parissa. Pyrin haastatteluissani selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten kielellisiin resursseihin (eri kieliin ja kielen k\u00e4ytt\u00f6tapoihin) parkourissa suhtaudutaan, millaisia merkityksi\u00e4 ja teht\u00e4vi\u00e4 kieli lajin harrastajien parissa saa, kuinka aktiivisesti kielt\u00e4 ja m\u00e4\u00e4rittelyj\u00e4 torjutaan, ja heijastuuko kieli jollakin tavalla parkouraajan \u201daitouden\u201d ja autenttisuuden kokemukseen sek\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelyyn. Aineistoa l\u00e4hestyn diskurssianalyyttisesta tulokulmasta, ja pyrin suhteuttamaan sit\u00e4 parkourissa tunnistettaviin ja tunnistettuihin diskursseihin lajin vapaudesta, avoimuudesta ja m\u00e4\u00e4ritelmien vastustamisesta – tekij\u00f6ist\u00e4, joiden voi katsoa suuresti vaikuttavan lajin autenttisuuskamppailuun.<\/p>\n Diskurssianalyysin k\u00e4sitett\u00e4 on hyv\u00e4 avata hieman, vaikka se onkin runsaasti eri tieteenaloilla k\u00e4ytetty teoreettinen viitekehys. Diskurssianalyysi keskittyy yhteiskunnassa tai yhteis\u00f6ss\u00e4 yleisiin puhumisen (ja toimimisen) tapoihin eli diskursseihin, joiden katsotaan, koulukunnasta riippuen, joko rakentavan tai yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n todellisuutta (kts. Gee, 2005, Pietik\u00e4inen ja M\u00e4ntynen 2009). Diskurssit m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t pitk\u00e4lti sen, mit\u00e4 kussakin yhteis\u00f6ss\u00e4 torjutaan, mit\u00e4 suositaan ja millaisia j\u00e4senet ovat. Vaikka johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 vedet\u00e4\u00e4nkin yleens\u00e4 puhutusta ja\/tai kirjoitetusta kielest\u00e4, voidaan diskursseja tutkiessa ottaa huomioon my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6, vaatetus ja esineet. Esimerkiksi parkourissa diskurssi voi muodostua harjoituspaikasta, harrastajan vaatetuksesta (college-housut ja l\u00f6ys\u00e4 t-paita sek\u00e4 ohutpohjaiset tossut), toiminnasta ja harrastajien v\u00e4lisest\u00e4 keskustelusta, jotka kertovat katsojalle ett\u00e4 kyseess\u00e4 on ainakin todenn\u00e4k\u00f6isesti parkour-tilanne. Kun parkouraaja kertoo harjoitusreissustaan tai esittelee n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n lajin filosofiasta, h\u00e4n osallistuu parkour-diskurssien luomiseen ja toistamiseen kielellisesti – ja t\u00e4t\u00e4 kielellist\u00e4 puolta, tapaa puhua ja kielellist\u00e4\u00e4 lajia, sen arvoja ja aitoutta, min\u00e4 tutkin. Diskurssianalyysi on kuitenkin niin monimutkainen ja kirjava viitekehys, ettei siihen voi t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 syventy\u00e4 kovinkaan mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla. Diskurssianalyysin perusteista kiinnostuneille suosittelen Pietik\u00e4isen ja M\u00e4ntysen oivallista teosta Kurssi kohti diskurssia<\/i> sek\u00e4 Jan Blommaertin erinomaisen luettavaa ja selke\u00e4\u00e4 esityst\u00e4 Discourse: a Critical Introduction<\/i>.<\/p>\n Koska analyysivaihe on vasta aluillaan, en voi viel\u00e4 suuremmin esitell\u00e4 tutkimustuloksia, mutta alustavasti vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 kieli ei suinkaan ole niin merkitykset\u00f6n ja torjuttava autenttisuuden rakentamisen v\u00e4line kuin parkouraajien internet-aineistojen sek\u00e4 kielitieteellisen tutkimuksen puute voisivat antaa olettaa. Haastateltavani ovat osanneet hyvinkin tarkkaan erotella eri kielten ja erikielisten erikoissanojen k\u00e4ytt\u00f6yhteyksi\u00e4 ja merkityst\u00e4 lajissa, sek\u00e4 ottaa kantaa niiden merkitykselle parkourin autenttisuuden ja alkuper\u00e4isten arvojen v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4 ja rakentajina. Haastatteluissa ovat my\u00f6s, odotetusti, korostuneet enemm\u00e4ltikin parkourin tekemisen tapa sek\u00e4 lajin kirjoittamattomien normien ja arvojen kunnioittaminen osana \u201daitoa\u201d ja \u201dperinteit\u00e4 kunnioittavaa\u201d tapaa edist\u00e4\u00e4, kehitt\u00e4\u00e4 ja harrastaa lajia. My\u00f6s erilaisille alkuper\u00e4iseksi luokiteltaville \u201dspoteille\u201d ja paikoille annetaan selv\u00e4sti arvoa, mink\u00e4 voidaan katsoa kielellisten valintojen ohella sitovan suomalaista parkouria lajin alkuper\u00e4isiin juuriin. N\u00e4it\u00e4 alustavia havaintoja en aio sivuuttaa, vaikka samankaltaisia havaintoja on tehty aiemmissa, t\u00e4ss\u00e4kin kirjoituksessa l\u00e4hteen\u00e4 k\u00e4ytetyiss\u00e4 parkour-tutkimuksissa.<\/p>\n Yleisesti ottaen parkour tarjoaa runsaasti tutkimusmateriaalia eri tieteenaloille. Se on (p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti) nuorten ja erityisesti nuorten miesten sosiaalisen toiminnan ja vaihtoehtoliikunnan sek\u00e4 urbaanin vaihtoehtokulttuurin muoto, jonka merkityksi\u00e4, arvoja sek\u00e4 toimintatapoja ei ole viel\u00e4 tutkittu l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kattavasti. Kielitieteellist\u00e4, esim. sosiolingvistist\u00e4 tutkimusta voitaisiin varmasti tehd\u00e4 lis\u00e4\u00e4, mink\u00e4 lis\u00e4ksi erityisesti tytt\u00f6jen ja naisten parkour-harrastusta ei ole viel\u00e4 juurikaan tutkittu, kenties siksi, ett\u00e4 lajin harrastajista, kehitt\u00e4jist\u00e4 ja johtohahmoista suurin osa on miehi\u00e4. Sosiologeille, nuorisotutkijoille, liikunta-, kieli- ja kasvatustieteilij\u00f6ille laji tarjoaa paljon potentiaalisia tutkimusaiheita. Toivottavasti tulevaisuudessa n\u00e4emme lis\u00e4\u00e4 tutkimusta parkourista ja muistakin nousevista vaihtoehtolajeista.<\/p>\n <\/p>\n Peitsa Suoniemi<\/b> [ Toimitus: Kirjoittaja on HuK ja englantilaisen filologian opiskelija Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistosta korjattu muotoon englannin kielen opiskelija \u00a01.12.2016 ]<\/p>\n L\u00e4hdeluettelo<\/strong><\/p>\n Atkinson, M. (2009). Parkour, anarcho-environmentalism and poiesis. Journal of Sport & Social Issues. 33 (2), 169-194.<\/p>\n Blommaert, J. (2005). Discourse: a critical introduction. Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n Harinen, P., Itkonen, H. ja Rautopuro, J. (2006). Asfalttiprinssit: Tutkimus skeittareista. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura.<\/p>\n Harinen, P., Liikanen, V., Rannikko, A., ja Torvinen, P., (toim.). (2015). Liikutukseen asti: Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Jyv\u00e4skyl\u00e4: LIKES-tutkimuskeskus.<\/p>\n Lepp\u00e4nen S., Nikula, T. and K\u00e4\u00e4nt\u00e4, L (toim.). (2008). Kolmas kotimainen: l\u00e4hikuvia englannin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<\/p>\n Mikola, E. (2003). \u201dParas suomalainen lehti elossa oleville.\u201d Maskuliinisuuden rakentuminen lautailulehti Flashbackissa. teoksessa<\/p>\n A. Jokinen (toim.), Yhdest\u00e4 puusta \u2013 maskuliinisuuksien rakentuminen populaarikulttuureissa.<\/p>\n Pennycook, A. (2007). Global Englishes and transcultural flows. Abingdon: Routledge.<\/p>\n Pietik\u00e4inen, S. and M\u00e4ntynen, A. (2009). Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n Tani, S. and Ameel, L. (2015). Parkour ja kaupunkitilan haltuunotto. In P. Harinen, V. Liikanen, A. Rannikko ja P. Torvinen (toim.) Liikutukseen asti. Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Liikunnan ja kansanterveyden edist\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6-LIKES, 58-64.<\/p>\n Toriseva, M. (2008). \u201cSvits bs flippi n\u00e4ist\u00e4 tuplista, kelaa\u201d. Suomen ja englannin kielen vaihtelun teht\u00e4vist\u00e4 skeittiteksteiss\u00e4. Teoksessa S. Lepp\u00e4nen, T. Nikula and L. K\u00e4\u00e4nt\u00e4 (toim.). Kolmas kotimainen: l\u00e4hikuvia englannin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 275-298.<\/p>\n Torvinen, P. and Harinen, P. (2015). Jotain vanhaa, jotain uutta \u2013 jotain yhteist\u00e4, jotain erilaista? Teoksessa P. Harinen, V. Liikanen, A. Rannikko ja P. Torvinen (toim.), Liikutukseen asti. Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Liikunnan ja kansanterveyden edist\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6-LIKES, 41-47.<\/p>\n Varonen, P. (2004). Parkour: nuoret liikkeell\u00e4. Painettu maisterinty\u00f6. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto.<\/p>\n Welsch, W. (1999). Transculturality: the puzzling form of cultures today. In M. Featherstone and S. Lash (eds.) Spaces of culture: city, nation, world. (1999). London: Sage Publications Ltd, 194-213.<\/p>\n Wheaton, B. (2004). (toim.) Understanding Lifestyle Sports: consumption, identity and difference. Routledge.<\/p>\n Sampo Vaarakallio. Syd\u00e4n kurkussa, sielu vastarinnassa. YLE 22.2.2016. Noudettu internetist\u00e4 28.10.2016. http:\/\/yle.fi\/uutiset\/3-8685077<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pariisilaisen nuorison keskuudesta l\u00e4ht\u00f6isin oleva parkour-liikuntamuoto, joka lainaa armeijalta, capoeirasta ja permantoakrobatiasta, innostaa nuoria my\u00f6s Suomessa. Parkour on kaupunkitilan sek\u00e4 oman kehon haltuunottoa liikunnallisesti. ”Ole vahva ollaksesi hy\u00f6dyllinen”, er\u00e4s lajin varhainen oppi-is\u00e4 on todennut. Parkourin kieli-ideologioita ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 transkulturaatiota ja pyrkimyst\u00e4 autenttisuuteen tutkii sosiolingvistisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta Peitsa Suoniemi. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 esittelen graduani, jota olen ty\u00f6st\u00e4nyt … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":631,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,156],"tags":[163,165,14,113,162,164],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/650"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=650"}],"version-history":[{"count":9,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/650\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":694,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/650\/revisions\/694"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/631"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=650"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=650"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=650"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nParkourin juuret johtavat 1980-luvulle Pariisin Lissesin kaupunginosaan, jossa harraste kehittyi paikallisten nuorten keskuudessa (Varonen, 2004).<\/p>\n
\nKirjoittaja on HuK ja englannin kielen opiskelija Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistosta<\/i><\/p>\n