Utopiasta puhuttaessa ajattelumme ohjautuu usein natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kaltaisiin totalitaristisiin j\u00e4rjestelmiin ja sen mukana pelkoon utooppisen ajattelun v\u00e4kivaltaisesta luonteesta. Utopioiden ajatellaan olevan l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti vaarallisia. Niiden uskotaan olevan mahdottomia ja el\u00e4v\u00e4lle historialliselle moninaisuudelle vieraita t\u00e4ydellisten yhteiskuntien kuvauksia. Vaikka onkin totta ett\u00e4 utooppisen kirjallisuuden ja poliittisen filosofian traditioon on eksynyt my\u00f6s t\u00e4ydellisten yhteiskuntien kuvauksia, on utopioiden funktio ollut yhteiskunnallisissa liikkeiss\u00e4 moninaisempi.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa k\u00e4sittelen utopioiden useita funktioita keskittyen kuitenkin tarkemmin yhteen funktioon: vallitsevaa yhteiskuntaa kyseenalaistavaan kriittiseen funktioon. Funktioiden erottelujen l\u00e4hteen\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n Ruth Levitasin teoksessa The Concept of Utopia <\/i>(2010) esitettyj\u00e4 utooppisen ajatteluun kohdistuvia luokitteluja. Levitas on sosiologian professori Bristolin yliopistossa ja yksi utopiatutkimuksen nykyklassikoista. Levitas l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ainakin nelj\u00e4 tapaa tarkastella utopioita ja utooppista ajattelua. N\u00e4it\u00e4 ovat utopioiden muotoon, sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ja funktioon kohdistuvat tarkastelutavat. Nelj\u00e4s ja kaikkein kattavin utopioihin kohdistuva tarkastelutapa n\u00e4kee utopiat ”paremman olemassolon haluna” (desire for a better being<\/i>). T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 utopioiden funktionaalisuus on kuitenkin etualalla. Pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Mit\u00e4 utopioilla oikein tekee?” ja ”Kuinka utopia toimii?”<\/p>\n
<\/p>\n
Utopioiden moninaisuus<\/b><\/p>\n
Ruth Levitasin mukaan utopian k\u00e4sitteeseen liittyy useita ongelmia, joiden alkuper\u00e4 on pitk\u00e4lti siin\u00e4, ettei k\u00e4sitteelle l\u00f6ydy selke\u00e4\u00e4, yksiselitteist\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4. Akateeminen ja arkikielinen puhe utopioista sekoittuvat. Jostakin on kuitenkin l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 liikkeelle, joten Levitas l\u00e4hestyy k\u00e4sitteen merkityst\u00e4 siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, kuinka sit\u00e4 on yleens\u00e4 k\u00e4ytetty. Arkikieless\u00e4 utopia merkitsee ennen muuta hyv\u00e4\u00e4 paikkaa, joka ei ole olemassa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys utopioista on saanut alkunsa itsens\u00e4 Thomas Moren Utopia -teoksesta, jossa ”utopia” oli sanana tarkoitettu ensisijaisesti vitsiksi, vaikka my\u00f6s teoksen pyrkimys esitt\u00e4\u00e4 parempi yhteiskunta oli aito. Frank ja Fritzie Manuelin mukaan More ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Erasmus Rotterdamilainen olivat alkujaan viitanneet Utopia -teoksessa esiintyv\u00e4\u00e4n Utopian saareen nimell\u00e4 ”Nusquama”, joka merkitsee latinan kieless\u00e4 ”ei-miss\u00e4\u00e4n”. Pian kuitenkin More yhdisti kreikan kielen yleist\u00e4 negaatiota ilmaisevan ou<\/i> -etuliitteen (translitteroiden sen latinan kielen u<\/i> -kirjaimeksi) kreikan kielen tilaa tai aluetta tarkoittavan topos -sanan kanssa. N\u00e4in muodostui sana ”utopia”, ”ei- tila”. Utopia on tila tai paikka, jota ei ole olemassa. Moren teoksessa Utopiaa kuvataan my\u00f6s syv\u00e4sti onnelliseksi valtakunnaksi, jolloin termiin ”utopia” sis\u00e4ltyy my\u00f6s ”eutopia”. Etuliite eu<\/i> viittaa t\u00e4ss\u00e4 monien positiivisten attribuuttien spektriin aina hyv\u00e4st\u00e4 ideaaliseen ja menestyv\u00e4st\u00e4 t\u00e4ydelliseen. 1<\/p>\n
Kun termi utopia ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n arkikielisesti, eli siis onnellisena mutta olemattomana tilana, tullaan samalla my\u00f6s ilmaisseeksi utopiat mahdottomiksi, ep\u00e4realistisiksi ja ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisiksi. Termin arkikielinen merkitys onkin l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti antiutooppinen. Arkikielinen merkitys tulee sanoneeksi, ett\u00e4 spekulaatio hyv\u00e4st\u00e4 yhteiskunnasta on aina jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4. T\u00e4llainen tapa puhua utopioista ja utooppisesta ajattelusta onkin yhdensuuntainen Margaret Thatcherin There Is No Alternative<\/i> (TINA) -periaatteen kanssa. Periaate voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 uskomukseksi, jonka mukaan vallitseva uusliberaali kapitalismi on ainoa kuviteltavissa oleva yhteiskuntamalli ja polititiikan on sopeuduttava sen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miin reunaehtoihin. 2<\/p>\n
Arkikielisen utopian k\u00e4sitteen voidaan t\u00e4m\u00e4n periaatteen tavoin katsoa kielt\u00e4v\u00e4n spekulaation yhteiskunnallisista vaihtoehdoista. Arkikielinen utopian k\u00e4site ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen eik\u00e4 se my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole Thomas Moren teoksen ainoa ulottuvuus. Levitas (2010) tarkasteleekin utopian k\u00e4sitett\u00e4 kolmesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ensimm\u00e4inen n\u00e4k\u00f6kulmista koskee utopioiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja toinen muotoa. Kolmas n\u00e4k\u00f6kulma koskee puolestaan utopioiden funktiota. 3<\/p>\n
1 Manuel & Manuel 1979, 1.
\n2 Ks. esim. Lebowitz 2006, 54.
\n3 Levitas 2010, 221.<\/p>\n
Yleisesti ottaen utopioita koskevat puheenvuorot k\u00e4sittelev\u00e4t utopioita sis\u00e4ll\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ajatellaan, ett\u00e4 utopioiden tulisi olla hyv\u00e4n yhteiskunnan sis\u00e4ll\u00f6llinen kuvaus. On kuitenkin Levitasin mukaan selv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4llaiset kuvaukset tulevat aina kuitenkin vaihtelemaan sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaisen maun ett\u00e4 sosiaalisen aseman sek\u00e4 siihen liittyvien intressien mukaan. Eri asiat ovat t\u00e4rkeit\u00e4 eri asemissa oleville sosiaalisille ryhmille. My\u00f6s historialliset olosuhteet vaikuttavat siihen, millaiseksi k\u00e4sitys hyv\u00e4n yhteiskunnan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 muodostuu. Levitasin mukaan useimmille ihmisille t\u00e4llaiset sis\u00e4ll\u00f6lliset kuvaukset ovat utopioiden kiinnostavinta antia. Sis\u00e4ll\u00f6llinen n\u00e4k\u00f6kulma utopioihin kutsuu pohtimaan, millaiseksi yhteiskunta tulisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, jotta se olisi hyv\u00e4. Koska utopioiden sis\u00e4ll\u00f6t vaihtelevat niin suuresti, ei sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 voida pit\u00e4\u00e4 utopian k\u00e4sitteen lopullisena m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n\u00e4. Utopioiden normatiivinen sis\u00e4lt\u00f6 ei m\u00e4\u00e4rit\u00e4 utopian k\u00e4sitteen kaikkia puolia. 4<\/p>\n
Toinen melko yleinen n\u00e4k\u00f6kulma utopioihin koskee utopioiden muotoa. T\u00e4ll\u00f6in kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota utopioiden alkuper\u00e4\u00e4n kirjallisuuden genren\u00e4. Utopioiksi luokitellaan vain tiettyyn kirjallisuuden muotoon sopivat tekstit. Thomas Moren Utopia otetaan tarkastelun l\u00e4ht\u00f6kohdaksi ja vain Moren teoksen asettamaan muotoon sopivat tekstit lasketaan utooppisen ajattelun kaanoniin. Suomessa n\u00e4in on toiminut esimerkiksi aatehistorioitsija Petteri Pietik\u00e4inen, joka on v\u00e4itt\u00e4nyt Moren teoksen olevan ainoa kirjallinen l\u00e4hde utooppiselle ajattelulle. 5<\/p>\n
Levitasin mukaan t\u00e4llainen n\u00e4kemys utopiasta on liian ekslusiivinen. Kaikki utopiat eiv\u00e4t nimitt\u00e4in ole ottaneet kirjallisen genren muotoa. Lis\u00e4ksi Levitasin mukaan utopiat kukoistavat kirjallisina muotoina vain tietyiss\u00e4 historiallisissa olosuhteissa. Levitas kysyykin, kun t\u00e4llaiset olosuhteet katoavat, eik\u00f6 muka ole olemassa utopioitakaan? Laajempi utopioita koskeva historiallinen vertailu vaatii kuitenkin Levitasin mukaan inklusiivisempaa l\u00e4hestymistapaa jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi ett\u00e4 l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki ihanneyhteiskunnan kuvaukset eiv\u00e4t ole ottaneet utopiakirjallisuuden<\/i> muotoa. 6<\/p>\n
4 Levitas 2010, 4-5. \u00a05 Pietik\u00e4inen 2016, 9. \u00a06 Levitas 2010, 5.<\/p>\n
Kolmas l\u00e4hestymistapa utopioihin keskittyy niiden funktioon. Funktionaalinen l\u00e4hestymistapa vie meid\u00e4t Levitasin mukaan jo kauemmas utopioiden arkip\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 merkityksest\u00e4 eik\u00e4 se siksi ole kovin ilmeinen. Funktionaalisen l\u00e4hestymistavan mukaan utopiat esitt\u00e4v\u00e4t yhteiskunnalliselle toiminnalle tavoitteen \u2013 tai ainakin utopiat nostavat esille kysymyksen siit\u00e4, mit\u00e4 yhteiskuntana oikeastaan tavoittelemme. 7<\/p>\n
Utopioilla voidaan katsoa olevan ainakin kolme funktiota: fasilitoiva, kompensatorinen ja kriittinen. Fasilitoivalla funktiolla tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 utopioiden yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkiv\u00e4\u00e4, toimintaa innostavaa funktiota. Utopialla voidaan katsoa olevan William Morrisia seuraten ”halun opettamisen” (education of desire<\/i>) funktio. Utopia kertoo meille, millaista yhteiskuntaa meid\u00e4n kannattaisi haluta. Utopiat innostavat yhteiskunnalliseen muutokseen. Saksalainen filosofi Ernst Bloch on erotellut toisistaan yhteiskunnallisista liikkeist\u00e4 niiden kylm\u00e4n ja l\u00e4mpim\u00e4n virtauksen. 8<\/p>\n
Kylm\u00e4ll\u00e4 virtauksella Bloch viittasi yhteiskuntatieteelliseen (erityisesti marxilaiseen) analyysiin, jonka tarkoituksena oli tutkia paitsi yhteiskunnallisten tendenssien toiminnallemme asettamia rajoituksia niin my\u00f6s vallitsevaan yhteiskuntaan sis\u00e4ltyvi\u00e4 historiallisia, latentteja mahdollisuuksia. L\u00e4mpim\u00e4n virtauksen teht\u00e4v\u00e4 oli puolestaan esitt\u00e4\u00e4 utooppinen visio siit\u00e4, mihin suuntaan meid\u00e4n tulisi omasta yhteiskunnastamme edet\u00e4. L\u00e4mmin virtaus toteuttaa t\u00e4ss\u00e4 juuri yhteiskunnalliseen muutokseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 fasilitoivaa funktiota.<\/p>\n
Utopioiden kompensatorisella funktiolla puolestaan tarkoitetaan juuri utopioiden mahdollista p\u00e4invastaista funktiota. Utopiat voivat pahimmassa tapauksessa est\u00e4\u00e4 yhteiskunnallista muutosta mik\u00e4li utopiat ovat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n passiivisen haaveilun kohteita eiv\u00e4tk\u00e4 kiinnity konkreettiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n mill\u00e4\u00e4n tavoin. Esimerkiksi marxilaisessa perinteess\u00e4 utooppista sosialismia on pidetty hyv\u00e4\u00e4n pyrkiv\u00e4n\u00e4 mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 haaveilullaan yhteiskunnallista vallankumousta est\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00a0ajatustraditiona. Utooppinen sosialismi ei kyennyt tarjoamaan aitoa yhteiskunnallista taistelua vaan ainoastaan mielikuvituksellista haaveilua.<\/p>\n
6 Levitas 2010, 5.
\n7 Levitas 2010, 6.
\n8 Bloch 1986, 205-210.<\/p>\n
Marx ja Engels kirjoittavat:
\n”Kriittis-utopistisen sosialismin ja kommunismin merkitys on k\u00e4\u00e4nt\u00e4en verrannollinen historialliseen kehitykseen. Samassa m\u00e4\u00e4rin kuin luokkataistelu kehittyy ja saa yh\u00e4 selvemm\u00e4t muodot, tuo mielikuvituksellinen pyrkimys asettua sen yl\u00e4puolelle, tuo mielikuvituksellinen taistelu sit\u00e4 vastaan menett\u00e4\u00e4 kaiken k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen arvonsa ja kaiken teoreettisen oikeutuksensa T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 vaikka n\u00e4iden j\u00e4rjestelmien perustajat olivatkin monessa suhteessa vallankumouksellisia, heid\u00e4n oppilaansa ovat aina muodostaneet taantumuksellisia lahkokuntia. He pit\u00e4v\u00e4t lujasti kiinni mestariensa vanhoista mielipiteist\u00e4 huolimatta proletariaatin historiallisesta kehityksest\u00e4. He pyrkiv\u00e4t sen vuoksi johdonmukaisesti j\u00e4lleen taittamaan k\u00e4rjen luokkataistelulta ja sovittamaan vastakohdat.” 9<\/p>\n
Aivan kuten Marxille ja Engelsille utooppis-sosialistisen ajattelun arvo oli sen alkujaan esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kritiikiss\u00e4, niin my\u00f6s omasta mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 esitellyist\u00e4 funktioista t\u00e4rkein on utopioiden kriittinen funktio. Utooppinen ajattelu kritisoi vallitsevaa yhteiskuntaa esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sille kriittisen vastakuvan utopian muodossa. T\u00e4t\u00e4 ajatusta valaisen tarkemmin seuraavaksi. 10<\/p>\n
<\/p>\n
Utopioiden kriittinen funktio<\/b><\/p>\n
Asuttamamme kapitalistinen maailma on j\u00e4rkkynyt vakavasti vuonna 2008 alkaneen talouskriisin, siit\u00e4 seuranneiden sosiaalisten ongelmien sek\u00e4 yh\u00e4 huolestuttavammaksi k\u00e4yneen ekologisen kriisin my\u00f6t\u00e4. Tarvitsemme visioita siit\u00e4, millaisen yhteiskunnan haluamme. Tarvitsemme yhteiskunnalliselle ja poliittiselle toiminnallemme radikaalin tavoitteen, sellaisen tavoitteen joka kykenisi ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kapitalistisen yhteiskunnan puutteet. Kysymys ei siis ole yksitt\u00e4isist\u00e4 reformeista vaan koko yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4mme koskevasta tavoitteesta. Utopiat ilmaisevat aina ettei nykyinen maailma riit\u00e4 ja ett\u00e4 kaipaamme aina jotakin parempaa. Pyrimme aina ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n nykytilamme. Ruth Levitasin mukaan utopiat tulisikin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pyrkimyksen sek\u00e4 siihen sis\u00e4ltyv\u00e4n paremman olemassaolon halun ilmaisuna. Mik\u00e4\u00e4n yhteiskunnallinen tila ei ole lopullinen. Ei ole olemassa historian loppua. Utopiat kyseenalaistavat thatcherilaisen TINA -periaatteen, jolle kapitalistinen yhteiskunta on lopullinen totuus ihmiskunnan kehityksest\u00e4.<\/p>\n
9 Marx & Engels 1978, 368.
\n10 Levitas 2010, 208.<\/p>\n
Utopian k\u00e4sitteen tarkoituksena ei siis ole ensisijaisesti rakentaa ristiriidatonta moraalista universumia tai t\u00e4ydellist\u00e4 yhteiskuntaa vaan esitt\u00e4\u00e4 omalle yhteiskunnallemme vastakuvia, jotka suhteellistavat ja kyseenalaistavat sen. Olennaista utooppisessa ajattelussa eiv\u00e4t t\u00e4ten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olekaan yksitt\u00e4iset utopiat sis\u00e4ll\u00f6llisesti vaan utopioiden kriittinen funktio suhteessa omaan yhteiskuntaamme. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen t\u00e4sment\u00e4minen vaatii k\u00e4sitteellisen erottelun tekemist\u00e4 utooppisen menetelm\u00e4n ja utooppisten kuvien v\u00e4lill\u00e4. 11<\/p>\n
Utopioiden sis\u00e4ll\u00f6t, \u201dutooppiset kuvat\u201d, heijastavat aina oman aikansa tarpeita ja puutteita, eiv\u00e4tk\u00e4 ne siksi voi koskaan olla ikuisia. Niill\u00e4 on parasta ennen -p\u00e4iv\u00e4ys. Sen sijaan utooppinen menetelm\u00e4, jossa vallitsevalle yhteiskunnalle tuotetaan systemaattisesti ja tietoisesti vastakuvia, on kest\u00e4v\u00e4 sellaisenaan. Jokainen yhteiskunta on tavalla tai toisella puuttellinen, jolloin my\u00f6s vastakuville, joissa n\u00e4m\u00e4 puutteet on korjattu, on tarvetta. Sis\u00e4lt\u00f6jens\u00e4 puolesta utopiat kertovat enemm\u00e4n omasta ajastaan kuin parhaasta mahdollisesta maailmasta, mutta ihmisen tarve haaveilla paremmasta maailmasta on luonteeltaan pysyv\u00e4mpi. Aivan kuten Ernst Bloch kirjoitti Toivon periaatteen<\/i> toisessa osassa, utopioiden sis\u00e4ll\u00f6t ovat historiallisesti muuttuvia, mutta itse utooppinen orientoituminen parempaan voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jonkinlaiseksi antropologiseksi vakioksi. 12<\/p>\n
Jos utopioita todella tarkastellaan sis\u00e4lt\u00f6jens\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, niin ainakin klassiset utopiat todellakin ovat usein yksityiskohtaisia kuvauksia \u201dt\u00e4ydellisest\u00e4 yhteiskunnasta\u201d ja sellaisena nykyihmiselle varmasti ongelmallisia. Utopiaa ei kuitenkaan tarvitse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin tulevan yhteiskunnan pohjapiirroksena vaan yhteiskuntakritiikin ja yhteiskuntaa muuttamaan pyrkiv\u00e4n ajattelun menetelm\u00e4n\u00e4. Utooppinen ajattelu rakentaa tilan, joka ei ole (ainakaan viel\u00e4) olemassa. T\u00e4m\u00e4 fiktiivinen tila on kontrastissa sen olemassaolevan tilan kanssa, jossa utopian kirjoittaja tai lukija el\u00e4\u00e4. Utopia demonstroi jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti toisenlaisen tilan mahdollisuutta. Utopia suhteellistaa nykyisyyden. 13<\/p>\n
Kun Thomas More kirjoitti Utopiansa, h\u00e4n jakoi teoksen kahteen osaan joista ensimm\u00e4inen keskittyi kritisoimaan Moren ajan Englantia ja toinen piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvaa Utopian saaresta, jossa kaikki olisi merkitt\u00e4v\u00e4sti toisin. J\u00e4lkimm\u00e4isen osan tarkoituksena oli suhteellistaa ja tuomita tuon ajan Englanti. Utopioiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n kritiikin ei kuitenkaan tarvitse olla erillinen alueensa eik\u00e4 sit\u00e4 tarvitse esitt\u00e4\u00e4 eksplisiittisesti. Niin kauan kuin konstruoitu utopia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 toteutettuja, vallitsevaan yhteiskuntaan verrattuna parempia vaihtoehtoisia periaatteita, voi se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ep\u00e4ilyksi\u00e4 nykyisyyden moraalista ylemmyytt\u00e4 kohtaan.<\/p>\n
11 Misseri 2016, 28-31. 12 Bloch 1995, 480.
\n13 Bauman 1976, 13.<\/p>\n
Utopiat voivat auttaa lukijaa hahmottamaan nykyisen olemassaolon puutteita ja ongelmia sek\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 joukon sit\u00e4 kohtaan esitetty\u00e4 kritiikki\u00e4. Utopiat toimivatkin erityisen arvokkaana kritiikin v\u00e4lineen\u00e4 niin kauan ne onnistuvat tekem\u00e4\u00e4n nykyisyyden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Utopia on aina suhteessa omaan yhteiskuntaamme. Se vieraannuttaa ja et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 olemassaolevasta yhteiskunnasta. Jokaiselle aikakaudelle, jokaiselle yhteiskunnalle kehittyy omat vastakuvansa, omat sille vastakkaiset utopiansa.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Keijo Lakkala<\/b>
\nKirjoittaja on filosofian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa ”Utopia metodina. Yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksien artikulaatioita” -hankkeessa<\/i><\/p>\n
<\/p>\n
Kirjallisuus:<\/b> Utopiasta puhuttaessa ajattelumme ohjautuu usein natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kaltaisiin totalitaristisiin j\u00e4rjestelmiin ja sen mukana pelkoon utooppisen ajattelun v\u00e4kivaltaisesta luonteesta. Utopioiden ajatellaan olevan l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti vaarallisia. Niiden uskotaan olevan mahdottomia ja el\u00e4v\u00e4lle historialliselle moninaisuudelle vieraita t\u00e4ydellisten yhteiskuntien kuvauksia. Vaikka onkin totta ett\u00e4 utooppisen kirjallisuuden ja poliittisen filosofian traditioon on eksynyt my\u00f6s t\u00e4ydellisten yhteiskuntien kuvauksia, on utopioiden funktio … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":953,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[202,1],"tags":[204,203,207],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/943"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=943"}],"version-history":[{"count":10,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/943\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":996,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/943\/revisions\/996"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/953"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=943"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=943"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=943"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nBauman, Zygmunt (1976): Socialism. The Active Utopia<\/i>. London: Allen & Unwin.
\nBloch, Ernst (1986): The Principle of Hope<\/i>. Volume 1. Cambridge: The MIT Press.
\nBloch, Ernst (1995): The Principle of Hope<\/i>. Volume 2. Cambridge: The MIT Press. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 Lebowitz, Michael A. (2006): Build It Now: Socialism for the Twenty-First Century<\/i>. New York: Monthly Review Press
\nLevitas, Ruth: The Concept of Utopia<\/i> (2010).\u00a0Bern: Peter Lang.
\nManuel, Frank E. & Manuel, Fritzie P. (1979): Utopian Thought in the Western World<\/i>. Oxford: Basil Blackwell.
\nMarx, Karl & Engels, Friedrich (1978): ”Kommunistisen puolueen manifesti”<\/i>. Teoksessa Karl Marx & Friedrich Engels, Valitut teokset<\/i>. Osa 2. Moskova: Kustannusliike Edistys. 321-371.
\nMisseri, Lucas (2016): \u201dEvantropia & Dysantropia: A Possible New Stage in the History of Utopias\u201d<\/i>. Teoksessa More after More. Essays Commemorating the Five-Hundredth Anniversary of Thomas More’s Utopia<\/i>. Toim. Ksenia Olkusz, Micha\u0142 K\u0142osi\u0144ski & Krzysztof M. Maj. Krak\u00f3w: Facta Ficta Research Center. 28-42.
\nPietik\u00e4inen, Petteri (2016): \u201dThomas More ja 500 vuotta utopia-ajattelua\u201d<\/i>. Julkaisussa Tieteess\u00e4 tapahtuu. Vol. 34. No. 4. Saatavilla: <https:\/\/journal.fi\/tt\/article\/view\/58547<\/a>>. Lainattu: 24.9.2017.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"