Sosiologi-lehden 2/2021 numerossa pureudumme muutaman herkullisen tekstin pohjalta moraalin sosiologiaan. Moraalinen kamppailu tuntuu ujuttuvan elämämme eri osa-alueilla niin pikkuruisiin arkisiin oletuksiin ja tapoihin, kuin laajempiin yhteiselämämme kokonaisuuksiin ja kiistoihin laeista lähtien. Sosiologia nostaa esiin aikamme moraalisia kysymyksiä mutta ei anna vastausta niihin. Moraalinen keskustelu on Jürgen Habermasia mukaillen käytävä kommunikatiivisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnallista keskustelua analysoitaessa voimme pohtia, millainen on nykypäivän tiedon ja moraalin suhde esimerkiksi poliittisessa debatissa? Ovatko moraali tai moraaliset keskustelut jääneet jälkeen, tai tieteen ja tiedon jalkoihin? Yhteiskunnissa jokaiselta yksilöltä vaaditaan moraalista harkintaa, oikeudenmukaisuustajua, joka ulottuu omaa elämismaailmaamme laajempaan kontekstiin. Sosiaalisesta todellisuudesta on tullut niin monimutkainen ja monitasoinen, että kyky hahmottaa yhteiskunnallisia keskinäisriippuvuuksia ja yhteisen hyvän merkitystä toisinaan halvaantuu. Yuval Noah Hararin sanoja lainaten, ”moraalitajuntamme tukahtuu” (Harari 2018, 238), eli kyky tehdä oikeudenmukaisia päätelmiä vaikeutuu sitä mukaa, mitä laajemmaksi ja löyhemmäksi sosiaaliset verkostot kasvavat (Harari 2018, 237- 238).
Elämme globaalissa tilassa, ja etsimme yhtenäisiä moraalisia sääntöjä, joiden pohjalta muovautuvat yhteiskuntiemme oikeudellinen perusta ja normatiivinen toimintakehys. Suvereenien tai yhteissopimusperustaisten eri oikeusjärjestelmien suhde globaalissa maailmassa linkittyy moraalikäsityksiimme sekä niiden ylläpitämiseen. Voimme pohtia, kuinka ylläpidämme yhteistä moraalikäsitystä, tai onko sellaista? Moraalin kysymys johdattaa meidät lopulta ihmisyyden kysymysten ytimeen.
Globaalista siirryttäessä lähemmäs suomalaista arkitodellisuutta, huomaamme että viime aikoina on uutisoitu laajalti, kuinka koronavuodet ovat johtaneet opiskelijoiden mielenterveyden haasteiden lisääntymiseen. Voitaisiinko opiskelijan jaksamiseen, mielen hyvinvointiin liittää moraalista pohdintaa? Tuleeko käymään niin, että kansakunta päivittelee tilanteen kurjuutta, mutta mitä tällä tiedolla lopulta tehdään? Mitä kansalaisen moraalitaju sanoo huolestuttavasta tilanteesta, ja millainen moraalinen yhteiskäsitys asiantilan hoitamiseen vaikuttaa? Jääkö tiede moraalisissa kysymyksissä vain toteamisen, luokittelun, jaottelun tai sanoittamisen eli teoretisoinnin tasolle? Onko moraalilla sijaa ylipäänsä nyky-yhteiskunnassa käytävissä keskusteluissa tai kamppailuissa, vaikka se niihin oleellisesti linkittyykin? Nämä kysymykset voidaan esittää niin opiskelijoiden hyvinvointia koskevien ratkaisujen pohtimisen yhteydessä, kuin yhtälailla kaikkien huulilla väsymykseen asti roikkuneen koronapandemian haastetta käsiteltäessä.
Moraalisen keskustelun sijaan usein julkisissa keskusteluissa keskitytään järkeen. Moraalin syrjäyttänyt järki näkyy toteamuksessa: “Eikö ihmisillä ole järkeä päässään?”. Kuka määrittelee järjellisen, kuka moraalisen ratkaisukyvyn? Kun esimerkiksi koronarokotuksista puhutaan, puhutaanko silloin tarkkaan ottaen ihmisen järjellisestä havaintokyvystä ja ratkaisuperiaatteista, vai liittyykö tähän moraalisen harkinnan, moraalisten päättelyketjujen merkityksestä keskustelemista? Ajankohtaisena moraalisena keskusteluna voitanee pitää esimerkiksi koronarokotuksen ottamatta jättämisestä seurannutta kriittistä keskustelua. Tämä keskustelu pitää sisällään moraalisen tuomitsemisen elementtejä, sekä moraalitajun palauttamisen (muuntuu usein puheissa järjeksi) mekanismeista käytävää vääntöä. Teemoja järkeistetään, eli tehdään järjelliseksi erinäisin tavoin, mutta liikutaanko silloin kuitenkin tosiasiassa moraalisen harkintakyvyn alueella? Tiede ja tieto antavat ihmisille mahdollisuuden uudenlaiseen moraaliseen harkintaan, mutta miten moraalitajunta tiedon tulkinnan taustalla vaikuttaa? Mitä silloin tapahtuu, kun kansalaisiin iskee moraalipaniikki? Toisaalta, kuka moraalisen paniikin kanssaeläjissään aiheuttaa ja millainen toiminta on moraalisesti arveluttavaa – kenen toimesta toteutettuna? Onko moraalitajumme tasa-arvoinen, ja mistä se alunperin kumpuaa?
Moraaliset tunteet ovat osaltaan vaikuttaneet yhteiskunnallisiin muutoksiin, vallankumouksiin ja vastarintoihin, sekä vallan ja hallinnan, alistamisen ja alistuminen mekanismeihin. Tunteet, nämä epärationaaliset, ei-järjelliset mielen tuotteet, ovat kuitenkin lopulta moraalisen ajattelumme rinnalla tiiviissä yhteistyössä vaikuttamassa tekemisiimme ja siten myös yhteiselämäämme. Moraalin olemus saattaa aihetta pohtijan miettimään elämän monia eksistentiaalisia olennaisuuksia: oikeaa ja väärää, hyväksyttyä ja hyväksymätöntä, sallittua ja ei-sallittua, sääntöjä, sääntelyä, sekä ihmisen perusolemusta. Moraalinen ajatteleminen herättää esiin kysymyksiä, jotka voidaan myös sijoittaa keskusteluun ihmisoikeuksien moraalisesta toteuttamisen velvoitteesta ja periaatteesta, ja tällöin moraalin rinnalle asettuu tärkeänä käsitteenä myös vapaus.
Moraalilla on oma tehtävänsä oikeudenmukaisuutta toteutettaessa. Moraalisesti arveluttavan, hyvän ja pahan rajoilla taiteilevan, jonkinlaisen kipinöinnin, kiistan, väännön, kamppailun, häiritsevän tai kiristävän analysoiminen ja pohtiminen lienee yksi herkullisimmista pohdinnoista yhteiskuntaamme analysoitaessa. Siitä syystä sosiologia on tärkeä tieteenala, sillä se auttaa tuottamaan tietoa ja ymmärrystä aikamme monimutkaisista ja vaikeista keskinäisriippuvuuksien suhteista globaalissa tilassa. Olemme osa ihmisyhteisöjen kokonaisuuksia, mutta myös globaaleja verkostoja, joissa moraalikäsitykset voivat risteillä ja eritä. Tämä voi johtaa kiivaisiin keskusteluihin ja kamppailuihin, rajanvetoihin sekä päätelmiin siitä, mikä on hyvää, mitä tulee vaalia, mikä on oikein.
Siksi moraalin sosiologiaa tämän numeron verran tässä kohtaa.
Sosiologi-lehden toimittajat:
Maria Kotimäki, YTK, sosiologian maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto
Kaisa Heiskanen, YTK, sosiologian maisteriopiskelija, Tampereen yliopisto
LÄHDE:
HARARI, Yuval Noah. 2018. 21 oppituntia maailman tilasta. Bazar. Helsinki.
