Kysymys ihmisten yhteenliittymist\u00e4 ja yhteis\u00f6st\u00e4 on sosiologian klassinen kysymys, joka on sosiaalisten rakenteiden hajaantuessa ja hyvinvointivaltion palveluiden huvetessa yh\u00e4 ajankohtaisempi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa toive yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 nousee kerta toisensa j\u00e4lkeen esiin tilanteissa, joissa jokin on mennyt pieleen. Kun kotiin kuolleen kansalaisen ruumis l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n vasta hajun perustella tai moniongelmainen vanhempi surmaa lapsensa, erilaiset yhteiskunnalliset toimijat poliitikoista j\u00e4rjest\u00f6ihin, virkamiehiin ja ammattilaisiin per\u00e4\u00e4nkuuluttavat yhteis\u00f6\u00e4. Miksi kukaan ei tiennyt ja tehnyt jotain?<\/p>\n\n\n\n
Nikolas Rose kirjoitti jo\n1990-luvulla, ett\u00e4 yhteis\u00f6n toivotaan jollain j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla toimivan sek\u00e4\nongelmien identifioijana ett\u00e4 niiden ratkaisuna. Sosiologisissa keskusteluissa\nyhteis\u00f6n k\u00e4site johtaa usein haastavaan ja latautuneeseen maastoon, jossa on\nvaikea navigoida. Craig Calhoun eritteli erinomaisessa artikkelissaan vuonna\n1999 kuulumisen eri logiikoita, jotka yhteis\u00f6keskustelussa menev\u00e4t usein\nsekaisin. H\u00e4nelle yhteis\u00f6 on kuulumisen logiikkana tuttuuteen ja v\u00e4litt\u00f6miin\nsosiaalisiin suhteisiin liittyv\u00e4 kuulumisen muoto, johon voi kuulua vain\nrajattu joukko ihmisi\u00e4. Kategoria kuulumisen logiikkana sen sijaan perustuu\nsamankaltaiseen ja liitt\u00e4\u00e4 yhteen laajoja joukkoja ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t tunne\ntoisiaan. Julkinen tila on kuulumisen logiikkana ainoa, joka mahdollistaa\nkuulumisen erilaisten kesken n\u00e4iden osallistuessa samaan julkiseen keskusteluun\nkuulumisen ehdoista. Empiirisesti n\u00e4m\u00e4 kolme logiikkaa limittyv\u00e4t. Kuinka siis\np\u00e4\u00e4st\u00e4 perille yhteis\u00f6st\u00e4 sosiologisena kysymyksen\u00e4? <\/p>\n\n\n\n
Oma ratkaisuni t\u00e4h\u00e4n\ntutkimukselliseen haasteeseen on ollut tarkastella, mit\u00e4 suhteissa, ihmisten\ntarinoissa ja sosiaalisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 (kuten perhepiireiss\u00e4, naapurustoissa\nja hoitoj\u00e4rjestelmiss\u00e4) tapahtuu. Kuulumisen kysymys mahdollistaa\nrelationaalisen otteen: kuulumisen asetelmissa yht\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on se, miss\u00e4\nihminen on tai ei ole \u201dkotonaan\u201d kuin se, kuinka toiset h\u00e4net tunnistavat. Jos\nihminen identifioituu kovin toisin kuin toiset h\u00e4net tunnistavat, h\u00e4nen\nasemansa on sosiaalisesti hauras. Yhteis\u00f6n suoma mahdollinen merkityksen tunne,\nsolidaarisuus ja turvaverkko edellytt\u00e4v\u00e4t kuulumisen tunteen ja toisten\ntunnistamisen kohtaamista. <\/p>\n\n\n\n
Kuulumisen keskusteluissa on\nmoneen kertaan todettu, ett\u00e4 kuulumisen asetelmat ovat prosessiluonteisia, eik\u00e4\nniit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selvin\u00e4. Sen sijaan siit\u00e4, kuinka <\/em>kuuluminen\nruohonjuuritasolla toteutuu tai ei, ei k\u00e4sitteellist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ole juuri tehty.\nVuodesta 2014 alkaen olemme yhdess\u00e4 Atte Vienon kanssa kehitt\u00e4neet kuulumisty\u00f6n\nk\u00e4sitett\u00e4<\/em> (belonging-work<\/em>). Sen ajatuksena on tarkastella kaikkea\nsit\u00e4, mit\u00e4 eri toimijat kuulumisen t\u00e4hden arjessaan tekev\u00e4t. Kuulumisty\u00f6n eri\nulottuvuudet k\u00e4sittelev\u00e4t vuorovaikutuksen hienovaraisuutta, sosiaalisten\nsuhteiden muokkaamista ja ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4, rajojen aktivointia ja ylitt\u00e4mist\u00e4, sek\u00e4\naineksia ja niiden liikett\u00e4, jonka synkronisointi mahdollistaa kuulumisen. <\/p>\n\n\n\n Kuuluminen tai yhteis\u00f6 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6nteinen asia. Relationaalisesti tarkasteltuna yhteis\u00f6n luonne on empiirisesti avoin kysymys. Ihmisten yhteenliittym\u00e4t ovat toisinaan myrkyllisi\u00e4, kontrolloivia ja kiinnipit\u00e4vi\u00e4. Osa kuulumisty\u00f6t\u00e4 onkin et\u00e4isyyden ty\u00f6st\u00e4minen tai irrottautumisty\u00f6. Nykymaailmassa, jossa ihmiset l\u00e4hestulkoon aina kuuluvat samanaikaisesti moniin eri asetelmiin ja jossa he liikkuvat eri ryhmittymien, kategorioiden ja yhteis\u00f6jen v\u00e4lill\u00e4, kuulumisty\u00f6h\u00f6n liittyy oleellisesti liittymisen ja irrottautumisen vaihtelu sek\u00e4 eri asetelmien yhteensovittaminen. Tarkastelemalla, mit\u00e4 toimijat ja ainekset tekev\u00e4t ja mit\u00e4 siit\u00e4 syntyy, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4siksi siihen, millaisesta yhteenliittym\u00e4st\u00e4 on kysymys. <\/p>\n\n\n\n Kaisa Kuurne<\/strong><\/p>\n\n\n\n Sosiologian dosentti<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kamppailu synnytyksest\u00e4 \u2013 Suomalaisen synnytyskulttuurin murros-hankkeen (Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6, 2020-2023) johtaja<\/strong><\/p>\n\n\n\n Helsingin yliopisto<\/strong><\/p>\n\n\n\n L\u00c4HTEET:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Calhoun, Craig (1999) Nationalism,\npolitical community and the representation of society: or, why feeling at home\nis not a substitute for public space. European Journal of Social Theory 2 (2):\n217-231.<\/p>\n\n\n\n Kuurne, Kaisa & Atte\nVieno (2020) Developing the concept of belonging-work. Aiempi versio esitetty\nAmerican Sociological Associationin Social Theory-ryhm\u00e4ss\u00e4 San Franciscossa\n2014, arvioitavana Sociology-lehdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Rose, Nikolas (1996) Powers of Freedom. Reframing political thought<\/em>. Cambridge: Cambridge University Press. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kysymys ihmisten yhteenliittymist\u00e4 ja yhteis\u00f6st\u00e4 on sosiologian klassinen kysymys, joka on sosiaalisten rakenteiden hajaantuessa ja hyvinvointivaltion palveluiden huvetessa yh\u00e4 ajankohtaisempi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa toive yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 nousee kerta toisensa j\u00e4lkeen esiin tilanteissa, joissa jokin on mennyt pieleen. Kun kotiin kuolleen kansalaisen ruumis l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n vasta hajun perustella tai moniongelmainen vanhempi surmaa lapsensa, erilaiset yhteiskunnalliset toimijat poliitikoista j\u00e4rjest\u00f6ihin, virkamiehiin … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1496,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[196,301],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1460"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1460"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1460\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1501,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1460\/revisions\/1501"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1496"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1460"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1460"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1460"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}