Arkitodellisuus. Ulko-ovi auki. Astun kadulle. GPS-kello l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaipaamansa signaalin. Ensimm\u00e4iset askeleet. Eilisp\u00e4iv\u00e4n rankka ravi tuntuu viel\u00e4 j\u00e4seniss\u00e4, niin on hyv\u00e4. Flap-flap. Sis\u00e4inen teatteri kytkeytyy p\u00e4\u00e4lle. Juoksu harrasteena perustuu sis\u00e4iseen narratiiviin, mielen ja ruumiin s\u00e4ntilliseen vuoropuheluun, jossa mieli pit\u00e4\u00e4 ruumiin liikkeell\u00e4 ja ruumis taas mahdollistaa mielen tarinat. Ilman sis\u00e4isi\u00e4 kertomuksia ei ole juoksua. Juokseminen vaatii ja tuottaa niit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, koska liikkeell\u00e4 pysymisen ehtona on se, ettei pys\u00e4hdy. Pys\u00e4htyminen taas on mahdollista koska tahansa, mink\u00e4 takia mielen on jatkuvasti tuotettava halua jatkaa. Kertoakseni salaisuuden: sen mieli my\u00f6s tekee, niin kauan kuin ei suostu seisahtumaan paikoilleen.<\/p>\n\n\n\n
Olen irrottautunut tilasta. Juoksija vain vierailee tiloissa, h\u00e4n ei omista niit\u00e4. H\u00e4n ei ole miss\u00e4\u00e4n, mutta halutessaan h\u00e4n on kaikkialla. Ajasta en sen sijaan ole irrottautunut, mutta nimenomaan aikana se on menett\u00e4nyt enimm\u00e4n merkityksens\u00e4. Flap-flap. Tunnen Maan. Toisin kuin k\u00e4velij\u00e4, en tamppaa sit\u00e4 riist\u00e4en silt\u00e4 sen ainutkertaista avaruutta. K\u00e4vely eroaa n\u00e4et juoksusta yhdell\u00e4 perustavanlaatuisella tavalla: juoksija on askelten v\u00e4lill\u00e4 kokonaan ilmassa. T\u00e4m\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi ei ihminen voi lent\u00e4mist\u00e4 ilman teknisi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. Flap-flap. Juoksu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Maata. Askeleet ottavat itsens\u00e4 Maasta, mutta t\u00e4m\u00e4 tapahtuu kevyesti. Juoksija tunnustelee Maata, ei koskaan alista sit\u00e4 askelilleen, koska jotta juoksu on lent\u00e4v\u00e4\u00e4, ei Maata voi ottaa omakseen. Juoksija tiet\u00e4\u00e4 tarvitsevansa Maata, jonka on s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 itsens\u00e4 Maana, sill\u00e4 muuten juoksu ei juoksuna olisi mahdollista.<\/p>\n\n\n\n
Jatkan liikett\u00e4. Liityn osaksi juoksijoiden heimoa. Alamme juosta yhdess\u00e4. Arkitodellisuus palaa hetkeksi: \u201dAlkaa menn\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ksi.<\/em>\u201d \u201dNiin, niin se on.<\/em>\u201d Flap-flap. Huolimatta kanssajuoksijoista jokainen juoksee yksin. Kukaan ei ota, eik\u00e4 voi ottaa, askelia toisen puolesta. Kukin keskitymme omiin tarinoihimme aina niin kauan, kuin satunnainen sananvaihto ei palauta meit\u00e4 meille kaikille yhteiseen arkitodellisuuteen, miss\u00e4 kommunikaatio tapahtuu. Letkan viimeiseen juoksijaan alkaa tulla rakoa. H\u00f6ll\u00e4\u00e4mme vauhtia. Ruumiin liike hidastuu, mist\u00e4 seuraa my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti se, ett\u00e4 mielikin alkaa k\u00e4yd\u00e4 hitaammalla. Tarina etenee hetken kiireett\u00f6m\u00e4mmin, ennen kuin taas kirist\u00e4mme tahtia.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4t\u00e4n juoksijoiden heimon ja alan taas juosta my\u00f6s konkreettisemmin yksin. Kiihdyt\u00e4n tahtia entisest\u00e4\u00e4n. Kun vauhtia on tarpeeksi tarina alkaa kadota, jolloin j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain ruumiin liike ja ruumista k\u00e4skev\u00e4 mieli. T\u00e4ll\u00f6in tuntee todella olevansa osa maailmankaikkeuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, mutta oikeastaan kyse on vain siit\u00e4, ettei mieli en\u00e4\u00e4 tuhlaa voimiansa kertomusten sepitt\u00e4miseen vaan ainoastaan ruumiin k\u00e4skemiseen kohti joko ennalta m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 tai ennalta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 maaliviivaa. Flap-flap. Hidastan. Mieli aktivoituu j\u00e4lleen ja tarinat vy\u00f6ryv\u00e4t, kovasta vauhdista aiheutuneen ruumiin tuskan sijaan, p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi kokemukseksi.<\/p>\n\n\n\n On olemassa useampia henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat laittaneet minut juoksemaan. En tied\u00e4 juoksevatko he itse, ovatko ikin\u00e4 juosseet. Minun kanssani he kuitenkin juoksevat. Juoksen heid\u00e4n kanssaan ja kiit\u00e4n heit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 juoksen. Toiset heist\u00e4 ovat tuottaneet onnea, toiset ehk\u00e4 enemm\u00e4n eksistentiaalista k\u00e4rsimyst\u00e4, mutta juoksun kannalta se on lopulta yhdentekev\u00e4\u00e4. Juoksun polttoaineeksi k\u00e4y yht\u00e4 hyvin autuus kuin katkeruus. Flap-flap. Vastaan tulee toinen juoksija. Alan automaattisesti tarkastella h\u00e4nen juoksuaan, h\u00e4nen ruumiinsa monotonista liikett\u00e4. Tarkkailuni ei koskaan ole tuomitsevaa tai arvostelevaa. Juokseminen on aina kunnioitettavaa riippumatta juoksijan olemuksesta tai ominaisuuksista, olemmehan samaa juoksijoiden heimoa, johon p\u00e4\u00e4semiseen riitt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 on liikkeell\u00e4 ajassa aina v\u00e4h\u00e4n aikaa siin\u00e4 lent\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n Joskus juoksu kuitenkin on esteettisesti kaunista. N\u00e4in on, kun puhutaan huippukilpajuoksijoista. Heid\u00e4n ruumiinsa kykenee liikkeeseen, joka on muodoltaan rytmillisen harmonista, kest\u00e4v\u00e4n jatkuvaa sulavuutta. Pitip\u00e4 Juha V\u00e4\u00e4t\u00e4inen, Euroopan Mestari Helsingist\u00e4 vuodelta 1971, itse\u00e4\u00e4n ja kilpakumppaneitaan \u201djalkataiteilijoina\u201d. Juoksu voi siis todellistua my\u00f6s taiteena, (ei ollenkaan vain urheiluna tai edes kuntoiluna), ja niin sen voi n\u00e4hd\u00e4, jos vain haluaa.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n on p\u00e4iv\u00e4, jolloin tuntuu, ett\u00e4 jaksaisin vain juosta. Mieli on kuitenkin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt juoksulleni ajallisen keston, mutta ennen kuin vaihdan juoksuni k\u00e4velyksi ja palaan pysyv\u00e4mmin arkitodellisuuteen, saan viel\u00e4 yhden oivalluksen, joita juoksulla yleisesti on varsin useinkin tapana tuottaa. Sosiologia on liikkeess\u00e4 olemista, juoksu on liikett\u00e4. Sosiologia on juoksemista \u2013 juokseminen on sosiologiaa.<\/p>\n\n\n\n Aarni Laakkonen, Lapin yliopisto<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Arkitodellisuus. Ulko-ovi auki. Astun kadulle. GPS-kello l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaipaamansa signaalin. Ensimm\u00e4iset askeleet. Eilisp\u00e4iv\u00e4n rankka ravi tuntuu viel\u00e4 j\u00e4seniss\u00e4, niin on hyv\u00e4. Flap-flap. Sis\u00e4inen teatteri kytkeytyy p\u00e4\u00e4lle. Juoksu harrasteena perustuu sis\u00e4iseen narratiiviin, mielen ja ruumiin s\u00e4ntilliseen vuoropuheluun, jossa mieli pit\u00e4\u00e4 ruumiin liikkeell\u00e4 ja ruumis taas mahdollistaa mielen tarinat. Ilman sis\u00e4isi\u00e4 kertomuksia ei ole juoksua. Juokseminen vaatii ja … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1538,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[315,82,1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1534"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1534"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1534\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1535,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1534\/revisions\/1535"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1538"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1534"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1534"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1534"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}