Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella eriarvoisuutta ja sen erilaisia ilmenemismuotoja sosiaalitieteellisess\u00e4 viitekehyksess\u00e4. Eriarvoisuuteen liittyvi\u00e4 teemoja on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 l\u00e4heisesti useasta historiallisesta ja yhteiskunnallisesta syyst\u00e4. Ensinn\u00e4kin ihmisten historia on eriarvoisuuden historiaa. Ihmiskunnan historiasta l\u00f6ytyy edelleen luurankoja kaapista tavalla, jota voidaan luonnehtia laiminly\u00f6nniksi. Traagisimmat eriarvoisuudesta kummunneet tekij\u00e4t ovat historian saatossa johtaneet j\u00e4rjestelm\u00e4llisiin henkisiin ja fyysisiin v\u00e4kivallan tekoihin. Sellainen ajattelu, jossa yritet\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi menneisyydess\u00e4 tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia, johtaa liian helposti samojen virheiden toistamiseen. T\u00e4m\u00e4n vuosituhannen yhteiskunta on edelleen eriarvoisuuden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4, kuten Therborn asian luonnehtii. (Therborn 2014.)<\/p>\n\n\n\n
Tarkoituksenani on siis sosiologisen ymm\u00e4rryksen keinoin tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi nykyisiss\u00e4 yhteiskunnissa esiintyv\u00e4\u00e4 eriarvoisuutta. N\u00e4in tutkielmani mukailee Thompsonin (2020) muotoilemaa ajatusta sosiologian tuoreessa metodikirjassa, jossa h\u00e4n nime\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien asioiden n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemisen yhdeksi sosiologian suurista teht\u00e4vist\u00e4. Niin elinehtojen eriarvoisuus, eksistentiaalinen eriarvoisuus kuin resurssien eriarvoisuuskin kytkeytyy keskeisesti ihmisarvoon ja sen toteutumiseen erilaisissa konteksteissa.<\/p>\n\n\n\n
Elinehtojen eriarvoisuuden osalta nostin esille ihmisten terveyteen ja elinajanodotteeseen vaikuttavaa eriarvoisuutta eri puolilla maapalloa. Tutkielmani kirjallisuus avasi n\u00e4kym\u00e4n ihmiskunnan el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman teemoihin. Eri puolille maailmaa syntyv\u00e4t ihmiset saavat todella erilaiset l\u00e4ht\u00f6kohdat el\u00e4m\u00e4\u00e4n riippuen siit\u00e4 mihin maahan yksil\u00f6 sattuu syntym\u00e4\u00e4n ja millaiseen perheeseen tai yhteis\u00f6\u00f6n. Ihmisell\u00e4, jolla ei ole mahdollisuutta terveydenhuollon palveluihin tai koulutuksen tarjoamiin tietovarantoihin on tilastojen perusteella jopa kymmeni\u00e4 vuosia lyhyempi el\u00e4m\u00e4 edess\u00e4, verrattuna ihmiseen, jolla n\u00e4ihin palveluihin on vapaa p\u00e4\u00e4sy. Esimerkiksi Saharan etel\u00e4npuoleisen Afrikan ihmisen elinajanodote on 50 vuotta, siin\u00e4 miss\u00e4 rikkaissa eurooppalaisissa ja it\u00e4aasialaisissa maissa ihmisen elinajanodote on yli 80 vuotta (Pritchett & Summers, 1996, 844). Imev\u00e4iskuolleisuus on Afrikassa edelleen suurta verrattuna muuhun maailmaan, vaikka imev\u00e4iskuolleisuutta on onnistuttu v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n paljon viime vuosikymmenin\u00e4. Silti edelleen vuonna 2010 yksi afrikkalaislapsi yhdeks\u00e4st\u00e4 kuoli ennen viidett\u00e4 ik\u00e4vuottaan. T\u00e4t\u00e4 keskiarvoa huonompia ovat muun muassa Angola, Tsad ja Kongo, joissa yksi lapsi kuudesta kuoli ennen viidett\u00e4 ik\u00e4vuottaan. (Therborn, 2014.)<\/p>\n\n\n\n
Toisaalta kuolleisuuden suhteen ihmisten v\u00e4liset erot voivat vaihdella paljon valtionkin sis\u00e4ll\u00e4. Esimerkiksi Virossa ja Liettuassa korkeintaan toisen asteen koulutuksen suorittaneiden kuolleisuus on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenin\u00e4, kun taas korkeakoulutettujen kuolleisuus on laskenut. (Leinsalu, 2009, 512.) Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 taas koulutuksen eriarvoistava vaikutus elini\u00e4nodotteeseen on lis\u00e4\u00e4ntynyt, niin ett\u00e4 kuolleisuus on kasvanut kaikilla koulutustasoilla.<\/p>\n\n\n\n
Suomessa elinehtojen eriarvoisuuden negatiivisimmat seuraukset osuvat ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4\u00e4n v\u00e4est\u00f6nosaan. Suomalaisten ty\u00f6tt\u00f6mien yksinel\u00e4vien miesten ja naisten kuolleisuus on kasvanut suhteellisen paljon 2000-luvulle tultaessa (Tarkiainen, 2012, 21.) Juuri ty\u00f6tt\u00f6myydell\u00e4 on yhteys kasvaneeseen kuolleisuuteen my\u00f6s monissa eurooppalaisissa valtiossa. Jollakin tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle j\u00e4\u00e4misell\u00e4 on siis vakavia seurauksia terveydelle ja hyvinvoinnille.<\/p>\n\n\n\n
Oman ongelmansa elinehtojen eriarvoisuuteen tuo my\u00f6s maapallon ylikansoittuminen, johon en t\u00e4ss\u00e4 tutkielmassa juuri paneutunut. Globaalia elinehtojen eriarvoisuutta tarkastelemalla havainnollistuu kuitenkin parhaiten se, miten ihmisarvoinen el\u00e4m\u00e4 ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Maailman huono-osaisimpaan v\u00e4est\u00f6n osaan kohdistuva k\u00e4rsimys on kest\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Progressiivisempi tulojen uudelleenjakautuminen sek\u00e4 koulutuksen laatuun ja laajuuteen sijoittaminen ovat keskeisimpi\u00e4 keinoja, joilla maapallon inhimillisi\u00e4 olosuhteita voidaan parantaa. Elinehtojen eriarvoisuus tulee my\u00f6s oleellisella tavalla kytkeytym\u00e4\u00e4n ilmastokriisiin liittyviin haasteisiin, kuten ilmastopakolaisuuteen ja ilmastosiirtolaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Katsaukseni eksistentiaaliseen eriarvoisuuteen tarjosi vuorostaan n\u00e4kym\u00e4n vuosituhansia vanhoihin ihmisoikeudellisiin kysymyksiin, joista tutkielmassani k\u00e4sittelin sukupuolittunutta v\u00e4kivaltaa, rasismia ja LBGQT-ihmisten asemaa Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Lidman (2018) nostaa kirjassaan esiin karua n\u00e4kym\u00e4\u00e4 eurooppalaisesta seksuaali- ja l\u00e4hisuhdev\u00e4kivallan todellisuudesta. Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Latviassa yksi kolmesta naisesta vastasi 2014 tehdyss\u00e4 kyselyss\u00e4 joutuneensa kohtaamaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n fyysist\u00e4 tai seksuaalista v\u00e4kivaltaa l\u00e4heissuhteessaan. Saksassa sek\u00e4 Italiassa samassa kyselyss\u00e4 20 prosenttia ja Irlannissa, Espanjassa ja Puolassa 13-15 prosenttia naisista raportoi kohdanneensa l\u00e4heisiss\u00e4 suhteissaan seksuaalista tai fyysist\u00e4 v\u00e4kivaltaa.<\/p>\n\n\n\n
On j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Suomi kuuluu l\u00e4hisuhdev\u00e4kivallassa Euroopan k\u00e4rkimaihin, vaikka monella muulla mittarilla Suomea voidaankin pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 tasa-arvon ihannemaista. Lidman (2018) huomauttaa kuitenkin, ett\u00e4 henkil\u00f6kohtaiset ja kulttuuriin liittyv\u00e4t tekij\u00e4t vaikuttavat my\u00f6s siihen, kuinka v\u00e4kivallasta raportoidaan. Se tarkoittaa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 joissain maissa v\u00e4kivallasta saatetaan raportoida muita maita avoimemmin, ja toisaalta sit\u00e4, ett\u00e4 tilastoinnin ulkopuolelle j\u00e4\u00e4 valtavasti ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t uskalla puhua kenellek\u00e4\u00e4n kohtaamastaan v\u00e4kivallasta. Tyypillinen eurooppalainen l\u00e4hisuhdev\u00e4kivalta on pitk\u00e4\u00e4n jatkuvaa ja toistuvaa, ja se on usein hyvin piilossa kaikilta perheen ulkopuolisilta tuttavilta. Suomessa toteutetussa tutkimuksessa selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 35-36 prosenttia v\u00e4kivallan uhreista ei kerro koskaan v\u00e4kivallasta edes l\u00e4heisimm\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleen. (Lidman, 2018.)<\/p>\n\n\n\n
Edell\u00e4 esitettyjen prosenttien perusteella voinee sanoa, ett\u00e4 Euroopassa on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka vaikenevat kohtaamastaan v\u00e4kivallasta vuosiksi, vuosikymmeniksi ja jopa koko elini\u00e4ksi. Lidman toteaa, ett\u00e4 sukupuolittuneeseen v\u00e4kivaltaan on alettu kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kunnolla yhteiskunnallista ja juridista huomiota vasta aivan viime vuosikymmenin\u00e4, vaikka kyseess\u00e4 on ilmi\u00f6, joka on yht\u00e4 vanha kuin itse ihmiskunta. Lidman j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 sukupuolittuneen v\u00e4kivallan pitk\u00e4llisen historiallisen prosessin jatkumoksi, jota nykyinen eurooppalainen kulttuuri uusintaa sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tuhoisia elementtej\u00e4 sukupuolirooleihin. (Lidman, 2018.)<\/p>\n\n\n\n
Pohjoismaalaisen rasismin osalta Hervik (2018) nostaa esille sen, kuinka tutkijat Pohjoismaissa jakavat laajalti saman k\u00e4sityksen siit\u00e4, ett\u00e4 rasismi Pohjoismaissa on muuntunut entist\u00e4 hienovaraisemmaksi ja vaikeammin havaittavaksi. H\u00e4nen mukaansa t\u00e4ll\u00e4 on hyvin vakavia seurauksia. Rasismin piilottelu saa ihmisten v\u00e4liset kuilut kasvamaan entisest\u00e4\u00e4n. Hervikin mukaan on my\u00f6s tyypillist\u00e4, ett\u00e4 pohjoismaisissa yhteiskunnissa valtaa k\u00e4siss\u00e4\u00e4n pitelev\u00e4 valkoinen enemmist\u00f6 kielt\u00e4\u00e4 jyrk\u00e4sti v\u00e4hemmist\u00f6jen kokemukset rasistisesta kaltoinkohtelusta. Rasismin v\u00e4h\u00e4ttely ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tekeminen on sangen yleist\u00e4, ja rasismi usein miellet\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n yhden arvoiltaan kieroon kasvaneen ihmisen syyksi kuin rakenteelliseksi ongelmaksi. T\u00e4m\u00e4 virheellinen k\u00e4sitys el\u00e4\u00e4 sangen tiukasti ihmisten mieliss\u00e4. Rasismi on kuitenkin ennen kaikkea j\u00e4rjestelm\u00e4llinen syrjimisen ja kaltoinkohtelun muoto, jota ilmenee kaikissa maailman valtioissa.<\/p>\n\n\n\n
Suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 rasististeen ajatteluun kannustavasta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 liikkuu internetiss\u00e4. Kuten Hervik toteaa, on pohjoismaissa rasismi tabu aihe, josta ei juuri keskustella (Hervik, 2018). Medialla on t\u00e4ss\u00e4 suuri vastuu, jota se on ainakin Suomessa k\u00e4ytt\u00e4nyt muutamaan otteeseen v\u00e4\u00e4rin lietsoessaan seuraajiaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n etnisesti kantav\u00e4est\u00f6st\u00e4 erottuvat henkil\u00f6t ennakkoluulojen ja virheellisten k\u00e4sitysten kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 valossa. Todella rasismi p\u00e4\u00e4see kuitenkin valloilleen vasta internetin anonyymeill\u00e4 keskustelupalstoilla, joissa haitallisen ja loukkaavien sis\u00e4lt\u00f6jen tekij\u00f6it\u00e4 ei voida mitenk\u00e4\u00e4n tavoittaa vastuuseen sanomisistaan.<\/p>\n\n\n\n
Kolmantena k\u00e4sittelin LBGTQ+ ihmisten asemaa Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Novitskaya (2021) esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 selvi\u00f6n\u00e4 sit\u00e4, kuinka Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 homofobia on valtion tukemaa j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 toimintaa, jonka tarkoituksena on kitke\u00e4 monimuotoisuutta hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 psyykkist\u00e4 ja henkist\u00e4 v\u00e4kivaltaa sek\u00e4 sensuuria. Vuonna 2011\u20132013 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6, joka kielt\u00e4\u00e4 \u201dhomopropagandan\u201d. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 seksuaali- ja sukupuoliv\u00e4hemmist\u00f6t eiv\u00e4t saa n\u00e4ky\u00e4 tai kuulua mill\u00e4\u00e4n tavalla ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 katukuvassa. Ajatusta on perusteltu osittain sill\u00e4, ett\u00e4 homoseksuaalisuus yms. on vain l\u00e4nsimaalainen keksint\u00f6. Sellainen ei sovi Ven\u00e4j\u00e4lle, jossa arvostetaan perinteist\u00e4 perhemallia ja arvoja. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 tuhannet ihmiset joutuvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ainaisessa pelossa, vainoamisen ja jatkuvan syrjinn\u00e4n kohteina. Novitskaya esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n esimerkill\u00e4 on ollut vaikutuksia my\u00f6s naapurimaihin. Vuosien 2011\u20132017 v\u00e4lisen\u00e4 aikana Ukrainassa, Katzastanissa ja Belarusissa on yritetty ly\u00f6d\u00e4 l\u00e4pi vastaavanlaista \u201dhomopropagandan\u201d kielt\u00e4v\u00e4\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4, todenn\u00e4k\u00f6isesti Ven\u00e4j\u00e4n edesottamusten inspiroimina.<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 pois muuttaneet pakolaiset kertovat, ett\u00e4 he muistavat sen osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, kun he asuivat synnyinmaassaan kuin jatkuvana painajaisena. Tunnettu tv-kasvo oli sanonut suorassa l\u00e4hetyksess\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 \u201dkaikki homot pit\u00e4isi polttaa el\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u201d. Nuori mies pahoinpideltiin kuoliaaksi Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 keskell\u00e4 kirkasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, koska pahoinpitelij\u00f6iden mielest\u00e4 h\u00e4n oli olemuksellaan viestitt\u00e4nyt homopropagandaa. Sateenkaari-ihmisi\u00e4 kohtaan tehtyjen rikosten kohdalla Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 poliisit katsovat j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti muualle, eik\u00e4 edell\u00e4 kuvatuista j\u00e4rkytt\u00e4vist\u00e4 tapahtumista aloiteta edes rikostutkintaa. Vaikka n\u00e4m\u00e4 ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 esimerkkej\u00e4, ne havainnollistavat silti ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 ilmapiiri\u00e4. Valtiollinen propaganda saa Ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 enemmist\u00f6n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n seksuaali- ja sukupuoliv\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 \u201dloisina\u201d ja \u201dis\u00e4nmaanpettureina\u201d. (Novitskaya, 2021.) Novitskaya (2021) j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 nykyisen homofobisen mallin j\u00e4ljet jo Stalinismiin, mutta Putinin johtama patrioottinen politiikka on my\u00f6s kuin suoraa jatkoa sille. Homopropagandan kielt\u00e4v\u00e4n lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on entisest\u00e4\u00e4n yleistynyt uhkailu, omaisuuden tuhoaminen, joukkohy\u00f6kk\u00e4ykset, irtisanomiset ja kiristykset. Kaikkien n\u00e4iden kohteena on sateenkaari-ihmisi\u00e4 – kansalaisia, jotka haluaisivat vain tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4, el\u00e4\u00e4 ja olla omia itsej\u00e4\u00e4n. Vaikka l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki haastateltavat eiv\u00e4t olleet kohdanneet t\u00e4llaista \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 v\u00e4kivaltaa, niin silti suuren enemmist\u00f6n puheissa toistui se, kuinka he kuvasivat jatkuvaa ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 painetta, joka heihin kohdistui Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. (Novitskaya, 2021.)<\/p>\n\n\n\n
Sukupuoleen, ihonv\u00e4riin tai seksuaalisuuteen perustuva syrjint\u00e4 ja kaltoinkohtelu ovat yh\u00e4 edelleen h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4n yleisi\u00e4 maailmalla. Yksi t\u00e4rke\u00e4 keino eksistentiaalisen eriarvoisuuden v\u00e4hent\u00e4miseen on entist\u00e4 avoimempi dialogi ja tiedostaminen, jolloin toisin tekeminen tulee mahdolliseksi. Sek\u00e4 elinehtojen eriarvoisuuden ett\u00e4 eksistentiaalisen eriarvoisuuden suhteen tekstiss\u00e4ni on vahvasti l\u00e4sn\u00e4 ajatus n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien asioiden n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemisest\u00e4 eli ep\u00e4oikeudenmukaisten rakenteellisten tekij\u00f6iden kuvaamisesta. <\/p>\n\n\n\n
Resurssien eriarvoisuudessa k\u00e4sittelin globaaleja tuloeroja, niiden historiallista kehityst\u00e4 ja erin\u00e4isi\u00e4 voimia, jotka tuloeroihin vaikuttavat. Maailmassa on pitk\u00e4\u00e4n ollut tilanne, jossa ihmisen syntymisell\u00e4 rikkaaseen maahan on suurempi merkitys kuin sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n syntyisi rikkaaseen perheeseen. (Milanovic, 2017, 124.) Nyky\u00e4\u00e4nkin se maa, johon syntyy, vaikuttaa eniten ihmisen elinik\u00e4isiin tuloihin. Oikeissa maissa syntyv\u00e4t ihmiset nauttivat \u201dkansalaisuuspreemiosta\u201d eli ansiottomasta kansalaisuuden tuottamasta tulosta, ja v\u00e4\u00e4riss\u00e4 maissa syntyneit\u00e4 taas rangaistaan \u201dkansalaisuussakoilla\u201d. Kansalaisuuspreemiolla ei ole yhteytt\u00e4 yksil\u00f6n omiin ponnisteluihin, ja sama koskee my\u00f6s kansalaisuussakon k\u00e4sitett\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 siin\u00e4kin mieless\u00e4, ett\u00e4 97 prosenttia maailman t\u00e4m\u00e4nhetkisest\u00e4 v\u00e4est\u00f6st\u00e4 asuu syntym\u00e4maassaan. Kansalaisuuspreemiosta voi nostaa konkreettiseksi esimerkiksi sen tilastollisen faktan, ett\u00e4 syntym\u00e4ll\u00e4 Kongon sijasta Yhdysvaltoihin ihminen 93-kertaistaa tulonsa. (Milanovic, 2017.)<\/p>\n\n\n\n
Huomionarvoista on my\u00f6s se, miten synnyinmaa vaikuttaa erityisesti k\u00f6yhien ihmisten el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana saamiin resursseihin. Vertailemalla Ruotsia ja Kongoa nousee esille se, ett\u00e4 ruotsalaisella k\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 ihmisell\u00e4 menee huomattavasti paremmin kuin kongolaisella k\u00f6yh\u00e4list\u00f6\u00f6n kuuluvalla. Ero on siis viel\u00e4 suurempi vertailtaessa eri maiden k\u00f6yhi\u00e4 v\u00e4est\u00f6n osia, kun jos vertaillaan esimerkiksi keskivertoa ruotsalaista ja kongolaista. Kansalaisuuspreemio tuottaa my\u00f6s osaltaan maahanmuuttoon ja siirtolaisuuteen liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4, joihin liittyy eriarvoistavia aspekteja. Jotkin maat, kuten Kanada, Britannia ja Australia, ovat asettaneet siirtolaisille p\u00e4tevyysvaatimuksia, jotta maahan ei muuttaisi sellaista matalan osaamistaidon ty\u00f6luokkaa, joka voisi tuottaa yhteiskunnalle liikaa kuluja. Lyhyell\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saattaa olla toimiva ratkaisu, jos ajatellaan vain hyvinvointivaltion kustannuksia ja talouskasvua, mutta isossa globaalissa mittakaavassa kyse on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen syrjiv\u00e4st\u00e4 maahanmuuttopolitiikasta (Milanovic, 2017).<\/p>\n\n\n\n
Resurssien eriarvoisuutta tarkastelemalla mahdollistui havainto siit\u00e4, ett\u00e4 eriarvoisuuteen liittyv\u00e4t ongelmat eiv\u00e4t ratkea itsest\u00e4\u00e4n talouskasvun ja globalisaation my\u00f6t\u00e4. Maailma on muovautunut varakkaita ihmisi\u00e4 suosivammaksi; Ihmiset, jotka meinaavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 nykyisen el\u00e4m\u00e4ntapamme jalkoihin, eiv\u00e4t monissa tapauksissa omaa vaadittavia tiedollisia tai taloudellisia resursseja itsens\u00e4 puolustamiseen. Siksi tarvitaan tieteentekij\u00f6it\u00e4, jotka ottavat huomioon eriarvoisuuden konseptin, koski itse tutkimus sitten taloutta, politiikkaa tai jotain muuta abstraktia kokonaisuutta, jossa rakenteiden murjomiksi j\u00e4\u00e4vien ihmisten \u00e4\u00e4ni helposti unohtuu tai sivuutetaan.<\/p>\n\n\n\n
Kirjallisuuskatsauksessani mukana olleista eriarvoisuuden muodoista voisin kokoavasti todeta Nussbaumin (2011) keskeisiin ominaisuuksiin viitaten, ett\u00e4 tarkasteltaessa rakenteiden vaikutusta yksitt\u00e4isen ihmiseen olisi syyt\u00e4 huomioida v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin seuraavat kriteerit. Kontekstista riippumatta tarkastelun kohteeksi tulisi nostaa se, mit\u00e4 ihminen voi tehd\u00e4 ja mit\u00e4 h\u00e4n voi olla. Syventym\u00e4ll\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tiivistettyyn ja inhimilliseen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n, on mahdollista hahmottaa eriarvoisuuden moninaisia seurauksia ja vaikutuksia el\u00e4m\u00e4n eri osa-alueille.<\/p>\n\n\n\n
Kokonaisuudessaan koen tutkielmani onnistuneen tarkoituksessaan eli vastaamaan kysymyksiin: Mit\u00e4 on eriarvoisuus? Miten eriarvoisuus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin? Miten eriarvoisuutta voidaan v\u00e4hent\u00e4\u00e4? T\u00e4m\u00e4n tutkielman laajuus ja valitsemani sangen lavea tarkastelutapa tuotti osaltaan sen, ett\u00e4 monissa aiheissa p\u00e4\u00e4stiin vasta raapaisemaan pintaa. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhdest\u00e4 eriarvoisuuden muodosta saisi kirjoitettua tutkielman verran, mutta se ei olisi sopinut tavoitteiseeni luoda kattavaa yleiskatsausta globaalista eriarvoisuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Tutkielmassani ilmenneist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmista eksistentiaalinen eriarvoisuus on sellainen osa-alue, jonka pariin tulen todenn\u00e4k\u00f6isesti palaamaan viel\u00e4 tulevaisuudessa. Eksistentiaalisen eriarvoisuuden yhteydest\u00e4 stressiin, hyvinvointiin ja t\u00e4t\u00e4 kautta elini\u00e4nodotteeseen, on alkanut vasta aivan viime vuosikymmenin\u00e4 ilmestym\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tutkimuskirjallisuutta (Veenstra, 2017).<\/p>\n\n\n\n
Eksistentiaalisen eriarvoisuuden kentt\u00e4 on muutenkin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 n\u00e4en sen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 esitellyist\u00e4 eriarvoisuuden muodoista eniten sellaisia elementtej\u00e4, joihin liittyv\u00e4t jatkuvat kamppailut oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 niin arjessa, politiikassa kuin juridiikan puolella. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 tarvitaan yh\u00e4 enemm\u00e4n niit\u00e4 yhteiskuntatieteellisen ymm\u00e4rryksen ohjaamia \u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka puolustavat ihmisarvoa julkisesti, j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti ja periksiantamattomasti.<\/p>\n\n\n\n
Teksti pohjautuu kirjoittajan kandidaatin tutkielmaan.<\/p>\n\n\n
<\/p>\n
Onni Aalto, <\/b>sosiologian maisteriopiskelija, <\/b>It\u00e4-Suomen yliopisto<\/b><\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00c4HTEET<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Hervik, Peter. (2018). Racialization, racism, and anti-racism in the nordic countries. Springer international publishing AG.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n