Olen aina rakastanut sanojen kaikua. Niill\u00e4 on ollut minulle suuri paino, joskus jopa suurempi kuin oikean maailman asioilla. Nuoruudessani olen usein kadonnut sanojen maalaamiin maisemiin, paeten hetkeksi todellisen el\u00e4m\u00e4n vastuita. Tiedostan olevani \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen etuoikeutettu, sill\u00e4 minua on aina kannustettu lukemaan. Minua on my\u00f6s kehotettu opiskelemaan, vaikka l\u00e4hisuvussani ei ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ylioppilasta ennen minua \u2013 yliopistokoulutuksesta puhumattakaan. <\/p>\n\n\n\n
Olen erityisen kiitollinen lapsuudenkotini l\u00e4heisyydess\u00e4 sijainneesta kirjastosta. Ilman sit\u00e4 en olisi voinut kahlata kuviteltujen todellisuuksien virroissa tai maalata mieleeni uusia maisemia. N\u00e4iden erilaisten todellisuuksien hahmottaminen on ollut minulle korvaamattoman t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Ilman niit\u00e4 en istuisi nyt t\u00e4ss\u00e4. En istuisi kirjoittamassa teksti\u00e4 Sosiologi<\/em>-lehteen, en opiskelisi yhteiskuntatieteit\u00e4 tai olisi lukenut itse\u00e4ni aiemmin sairaanhoitajaksi. En olisi edes osannut ajatella korkeakoulutusta vaihtoehtona. En todenn\u00e4k\u00f6isesti olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miksi sellaista voisin edes haluta. <\/p>\n\n\n\n Taustaani vasten ei liene yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 valtarakenteet, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden teemat ovat viett\u00e4neet minua mukanaan opintojeni alusta alkaen. N\u00e4iden aiheiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 olen viett\u00e4nyt pitki\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 hiuksia haroen ja toisinaan maailman tuskasta kasaan painautuen. Toisena opiskeluvuotenani p\u00e4\u00e4dyin l\u00e4hes sattumalta k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n katseeni kohti kielt\u00e4 ja tuo matka on muuttanut ajatuksiani peruuttamattomasti. T\u00e4t\u00e4 matkaa ja ajatusteni alkumetrej\u00e4 kielest\u00e4 ja sen sosiologisesta tarkastelusta tulen teille seuraavaksi avaamaan. <\/p>\n\n\n\n Sanojen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4st\u00e4 vallasta <\/strong> <\/p>\n\n\n\n Ajattelin kielt\u00e4 ennen pelkk\u00e4n\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4, jolla viestimme ja kuvailemme maailmaa. En ollut pys\u00e4htynyt tarkastelemaan kielt\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, en sen moniulotteisuutta tai siihen piiloutuvia rakenteita. En oikeastaan osannut edes ajatella, ett\u00e4 tapaamme puhua voisi kytkeyty\u00e4 jotenkin valta. Vaikka kriittinen n\u00e4k\u00f6kulmani on usein kohdistunut puheiden ja tekstien sis\u00e4lt\u00f6ihin, en ole osannut suunnata katsettani sanojen taakse. Tai tarkemmin sanottuna kielen, sanavalintojen ja kielenk\u00e4ytt\u00f6tapojen taustalla piileviin ja ohjaaviin rakenteisiin. <\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4ksyin ennen oman kieleni ja tapani puhua t\u00e4ysin annettuna, enk\u00e4 tullut pohtineeksi sen neutraaliutta tai pikemminkin sen neutraalittomuutta. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (1991) on pyrkinyt omassa tuotannossaan osoittamaan, ett\u00e4 kieli on kaikkea muuta kuin neutraalia. H\u00e4nen mukaansa kieli on vallan ja kamppailun v\u00e4line, joka ulottuu yksil\u00f6iden v\u00e4lisist\u00e4 vuorovaikutustilanteista aina institutionaaliselle tasolle (Bourdieu & Wacquant, 1995, s.175). Bourdieun mukaan ajatus kielest\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 viestint\u00e4v\u00e4lineen\u00e4 on esimerkki siit\u00e4, miten usein alistumme niin sanotulle ”terveelle j\u00e4rjelle”. T\u00e4m\u00e4 ”terve j\u00e4rki” ei kuitenkaan ole neutraalia tai yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4. Se tarkoittaa pikemminkin sit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4ksymme vallassa olevien m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t k\u00e4sitykset ja normit ilman, ett\u00e4 kyseenalaistamme niit\u00e4 (Purhonen ym., 2006, s.23). <\/p>\n\n\n\n Millaisia kielenk\u00e4ytt\u00f6tapoja ja kieli\u00e4 sitten pid\u00e4mme normaaleina, luonnollisina tai hyv\u00e4ksyttyin\u00e4 ja miksi? Mit\u00e4 ajatuksia liit\u00e4mme erilaisiin tapoihin puhua? Kieleen sukeltaminen aiheena onkin tuonut itselleni esiin sen, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitykset ”luonnollisuudesta” ja ”tavallisuudesta” eiv\u00e4t ole neutraaleja, vaan ne ovat seurausta valtarakenteista ja historiallispoliittisista prosesseista. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 voidaan tarkastella symbolisena v\u00e4kivaltana: kielen kautta tapahtuva vallank\u00e4ytt\u00f6 on niin syv\u00e4lle juurtunutta, ett\u00e4 se j\u00e4\u00e4 usein tiedostamatta ja tulee hyv\u00e4ksytyksi ”normaalina” (Bourdieu, 1991). <\/p>\n\n\n\n Kieli kuvailijana ja rakentajana <\/strong> <\/p>\n\n\n\n Bourdieun (1991) n\u00e4k\u00f6kulmasta kielen tutkiminen ei olekaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kielellisen ilmaisun tutkimista, vaan se avaa ikkunan yhteiskunnallisiin rakenteisiin, valtasuhteisiin ja eriarvoisuuteen. T\u00e4h\u00e4n teoreettiseen kehykseen olen my\u00f6s omaa akateemista kielen tarkasteluani ankkuroinut. Bourdieu ja h\u00e4nt\u00e4 koskevat oleelliset kritiikit ovat kulkeneet mukanani kanditutkielmassani, jossa tarkastelin kirjallisuuskatsauksen muodossa kielen, yhteiskuntaluokan ja vallan yhteyksi\u00e4. Nyt olen matkallani vaiheessa, jossa kirjoitan kielen ja yhteiskuntaluokan yhteydest\u00e4 Pro gradu -tutkielmaani KIVELI-hankkeen aineistoihin perustuen (ks. It\u00e4-Suomen yliopisto, 2023). <\/p>\n\n\n\n Olen kiinnostunut siit\u00e4, miten kuvaillessamme asioita tuotamme niit\u00e4 samanaikaisesti. Olen kiinnostunut siit\u00e4, miten kielen tuottaminen tapahtuu samaan aikaan niin yhteiskunnallisella kuin yksil\u00f6llisell\u00e4 tasolla, sek\u00e4 kuinka n\u00e4m\u00e4 tasot toimivat yhteydess\u00e4 toisiinsa. Omassa gradussani tarkastelenkin 1950-luvulla syntyneiden korkeakoulutettujen It\u00e4-suomalaisten haastatteluita ja heid\u00e4n tapaansa kuvailla, ett\u00e4 rakentaa yhteiskuntaluokkia omassa puheessaan. En tarkastele kielt\u00e4 lingvistisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tai analysoi haastateltavien kielenk\u00e4ytt\u00f6tapoja itsess\u00e4\u00e4n, vaan olen kiinnostunut siit\u00e4 miten eri yhteiskuntaluokista ja kieleen liittyvist\u00e4 ulottuvuuksista puhutaan. <\/p>\n\n\n\n Bourdieulainen l\u00e4hestyminen kieleen pohjautuu h\u00e4nen laajaan teoreettiseen kokonaisuuteensa, jota t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ei ole tarpeen, eik\u00e4 edes mahdollista avata kokonaan. Voin lyhyesti tiivist\u00e4en todeta, ett\u00e4 Bourdieuta voidaan pit\u00e4\u00e4 kulttuurisosiologian klassikkona, jonka teoriassa kulttuuriset tekij\u00e4t ovat merkitt\u00e4v\u00e4 osa yhteiskunnallisten hierarkioiden muodostumista. Bourdieulle vallasta kamppaillaan tiedostamatta erilaisten p\u00e4\u00e4omien kautta ja h\u00e4n n\u00e4ki my\u00f6s kielen n\u00e4in kulttuurisen p\u00e4\u00e4oman muotona. (Ks. Bourdieu 1991; Bourdieu 1984.) Kulttuurisen p\u00e4\u00e4oman k\u00e4sitteeseen oman tutkielmani ytimen my\u00f6s paikannan. <\/p>\n\n\n\n Sanojen kaiku matkallani<\/strong> <\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 teksti ei tosin ole tutkielmani, vaan omien ajatuksien avarrus aiheen \u00e4\u00e4relt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 teksti toivottavasti valottaa arkitajuisesti sen, kuinka t\u00e4m\u00e4 matka on opettanut minut sanojen sis\u00e4ll\u00f6n lis\u00e4ksi kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota tapaan lausua niit\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4. Kuunnellessani poliittista lausuntoa tai lukiessani akateemista esseet\u00e4, ei en\u00e4\u00e4 merkityksellist\u00e4 ole vain sen sis\u00e4lt\u00f6, vaan syyn\u00e4yksen alle kohdentuu my\u00f6s sanavalinnat ja kielelliset k\u00e4yt\u00e4nteet. Kieli ei ole nimitt\u00e4in pelkk\u00e4 v\u00e4line, jolla kuvailemme maailmaa. Se on v\u00e4line, jolla muokkaamme sit\u00e4. Kielelliset k\u00e4yt\u00e4nteet eiv\u00e4t vain heijasta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 yhteiskuntaa, vaan my\u00f6s aktiivisesti tukevat ja vahvistavat vallitsevia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 (Laasanen & Pajunen, 2021, s.205). T\u00e4m\u00e4n matkan my\u00f6t\u00e4 olenkin oppinut, ett\u00e4 kielen n\u00e4enn\u00e4inen neutraalius k\u00e4tkee sen todellisen voiman: kyvyn muokata tapaa, jolla ymm\u00e4rr\u00e4mme itsemme ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan. <\/p>\n\n\n\n Yksi isoimmista asioista kielen tarkastelussa on sen henkil\u00f6kohtaisuus ja sen l\u00e4pileikkaavuus koskiessaan kaikkia meit\u00e4. Kieli on yksi inhimillisimmist\u00e4 piirteist\u00e4mme. Ja meid\u00e4n oma kielemme on erottamaton osa identiteetti\u00e4mme. Se tekee t\u00e4st\u00e4 aihepiirist\u00e4 hyvin sensitiivisen. Kielen tarkastelu kulttuurisena p\u00e4\u00e4omana onkin opettanut minua vahvemmin kyseenalaistamaan kaikkea sanomaani. P\u00e4\u00e4dyn nykyisin jatkuvasti miettim\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ja miten voin sanoa asioita. Se laittaa tarkastelemaan kriittisesti millaisia merkityksi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4mieni sanojen taakse kasautuu. Se laittaa my\u00f6s tarkastelemaan erityisesti sit\u00e4, millaisia sanoja k\u00e4yt\u00e4n ja kenelle suunnaten. Kenelle minun kieleni on saavutettavaa ja kenelle ei? Millaisia railoja omillani sanoillani rakennan ja millaisia vallan rakenteita niill\u00e4 vahvistan?<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 ihastukseni kieleen nivoutuukin kysymykseen ymm\u00e4rrett\u00e4vyydest\u00e4. Oli kyse kirjoitetusta tekstist\u00e4, seminaarista, poliittisesta puheenvuorosta tai arkisesta keskustelusta ihmisten v\u00e4lill\u00e4 \u2013 minua kiinnostaa sen ymm\u00e4rrett\u00e4vyys mahdollisimman monille. Minua kiinnostaa se, miksi joku puhuu tietyll\u00e4 tavalla ja mit\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n kielell\u00e4 pyrkii ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n. Millaisia erontekoja tuotamme omilla tavoillamme puhua tai ket\u00e4 saatamme ulossulkea kielell\u00e4mme? Erityisen kiinnostavaa t\u00e4ss\u00e4 on se, ett\u00e4 suurin osa n\u00e4ist\u00e4 valinnoista on alitajuntaista, opittua ja t\u00e4ysin tiedostamatonta valtakamppailua, Bourdieun hengess\u00e4 todetusti, symbolista luokkakamppailua. <\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 haluan k\u00e4sitell\u00e4 kielt\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 my\u00f6s ne, jotka eiv\u00e4t ty\u00f6skentele teoreettisten k\u00e4sitteiden parissa p\u00e4ivitt\u00e4in, voisivat l\u00e4hesty\u00e4 yhteiskunnallisia kysymyksi\u00e4 helpommin. Kaikki eiv\u00e4t uhraa aivojaan nyhr\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jonkun teoreettisen kehyksen rajapinnoilla. Meill\u00e4 kaikilla ei ole kiinnostusta, saati resursseja sellaiseen. Eik\u00e4 tarvitsekaan olla. Bourdieukin on taannoin todennut, ettei sosiologiasta ole mihink\u00e4\u00e4n niin kauan kun se pysyy korkealla abstraktisella tasolla (Bourdieu & Waqcuant, 1995, s.238). Min\u00e4k\u00e4\u00e4n en olisi oppinut kielt\u00e4, jota akateemisessa maailmassa tarvitaan, ellen olisi p\u00e4\u00e4ssyt omaksumaan lukuisien kirjojen kautta aivan uusia sanoja, kieli\u00e4 tai tapoja kuvailla asioita. Nyt haluan tehd\u00e4 sit\u00e4 hankalaksi mielletty\u00e4 teksti\u00e4 siihen muotoon, ett\u00e4 akateemiseen kentt\u00e4\u00e4n perehtym\u00e4t\u00f6nkin voi saada sanoistani jotain tolkkua. <\/p>\n\n\n\n Kuten tekstin alkuun totesin, olen aina rakastanut sanojen kaikua. Olen rakastanut kulkea sanojen matkassa, luoda ymm\u00e4rryst\u00e4 niiden v\u00e4lille ja hahmottaa niiden rajapintoja. Olen antanut muiden sanoille ja niist\u00e4 ammennetuille ajatuksille paljon painoarvoa. Ehk\u00e4 salaa olen toivonut, ett\u00e4 omillakin sanoillani voisin joskus saavuttaa jotain samanlaista. Kyse ei ehk\u00e4 lopulta olekaan vain sanoista ja niiden painosta. Kenties kyse on niiden kaiusta ja kuinka pitk\u00e4lle kaiku kantaa. Ja mit\u00e4 se voi ihmisiss\u00e4 paikantaa. Ehk\u00e4 kieli, joka aikoinaan maalasi maisemia mieless\u00e4ni, on nyt ty\u00f6kaluni. Se on v\u00e4line, jonka avulla voin tarkastella niit\u00e4 vallan rakenteita, jotka olisivat j\u00e4\u00e4neet minultakin huomaamatta ilman kielt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Kieli ei ole n\u00e4in vain tutkimuskohteeni, vaan my\u00f6s syy siihen, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n hahmotan n\u00e4it\u00e4 rakenteita. <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kirjoittanut:<\/p>\n\n\n\n Anniina Palokangas<\/p>\n\n\n\n YTK & Hyvinvointi yhteiskunnassa<\/em> maisteriopiskelija, It\u00e4-Suomen yliopisto<\/p>\n\n\n\n Tutkimusavustaja, It\u00e4-Suomen yliopisto<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n Bourdieu, P. & Wacquant, L. (1995). Refleksiiviseen sosiologiaan. Tutkimus, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ja yhteiskunta.<\/em> (Suom. Sabour, M & Salo, M, A (toim.) Jyv\u00e4skyl\u00e4: Joensuu university Press.<\/p>\n\n\n\n Bourdieu, P. (1984). Distinction. A social critique of the judgement of taste.<\/em> London: Routledge & Kegan Paul.<\/p>\n\n\n\n Bourdieu, P. (1991). Language and Symbolic Power<\/em>. Cambridge: Polity Press.<\/p>\n\n\n\n It\u00e4-Suomen yliopisto. (2023). Kielellinen variaatio, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden kokemukset It\u00e4-Suomessa (KIVELI). UEFConnect. https:\/\/uefconnect.uef.fi\/kielellinen-variaatio-yhteiskuntaluokka-ja-eriarvoisuuden-kokemukset-ita-suomessa-kiveli\/<\/a><\/p>\n\n\n\n Laasanen, M., & Pajunen, A. (2021). Meneill\u00e4\u00e4n oleva kielenmuutos puhutusta kielest\u00e4 kirjoitettuun ja suomen possessiivisuffiksi. Teoksessa A. Pajunen, & M. Honko (toim.) Suomen kielen hallinta ja sen kehitys: Peruskoululaiset ja nuoret aikuiset <\/em>(pp. 249\u2013301). Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia; No. 1472). Haettu 20.1.2024 osoitteesta https:\/\/trepo.tuni.fi\/handle\/10024\/132184<\/a> liitteen\u00e4 teoksesta Laasanen, M. (2021). Meneill\u00e4\u00e4n oleva kielenmuutos ja kielellinen vaihtelu. Varionistisen sosiolingvistiikan teoriaa.<\/p>\n\n\n\n Purhonen, S., Roos, J. P., & Alapuro, R. (2006). Bourdieu ja min\u00e4<\/em>\u202f<\/em>: n<\/em>\u00e4<\/em>k<\/em>\u00f6<\/em>kulmia Pierre Bourdieun sosiologiaan<\/em>. Vastapaino.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kieli ei ole n\u00e4in vain tutkimuskohteeni, vaan my\u00f6s syy siihen, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n hahmotan n\u00e4it\u00e4 rakenteita.\u00a0\u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2057,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[196,1],"tags":[413,165,15,16],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2056"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2056"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2056\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2061,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2056\/revisions\/2061"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/2057"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2056"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2056"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2056"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}