Johdanto<\/b><\/p>\n
Euroopan talous on ollut heikossa tilassa jo useamman vuoden, eik\u00e4 loppua ole viel\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4. Yhdysvaltain subprime-lainoihin perustuneen kiinteist\u00f6kuplan posahtaminen laukaisi ketjureaktion, joka ajoi my\u00f6s Euroopan talousalueen taantumaan. Talouskasvun romahtamisesta, korkeasta ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 ja kriisi\u00e4 seuranneesta talouskurista ovat erityisesti saaneet k\u00e4rsi\u00e4 Euroopan heikoimmin suoriutuneet kansantaloudet. N\u00e4m\u00e4 maat, joihin yleens\u00e4 lasketaan mukaan Portugali, Italia, Kreikka ja Espanja, ovat muodostaneet Euroopan ”periferian”. Periferiamaita on yhdist\u00e4nyt my\u00f6s valtioiden raskas velkaantuminen ja budjettien painuminen alij\u00e4\u00e4m\u00e4isiksi. Kriisi ei ole vaikuttanut samalla tavalla Euroopan ”ytimen” muodostamiin vahvan talouden maihin, joihin lukeutuu erityisesti Saksa, jonka vaihtotaseen ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 on paisunut valtaviin mittoihin eurokriisi\u00e4 seuranneina vuosina. Euroopan eriytyminen ytimeen ja periferiaan on vaikuttanut sek\u00e4 eurokriisin muotoutumiseen ett\u00e4 euroalueella harjoitettuun politiikkaan.<\/p>\n
Euroopan talousvaikeudet ovat ilmenneet pitk\u00e4lti euroalueen, eli Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU) kuuluvien, euron k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ottaneiden maiden ongelmina. Yhteinen valuutta otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n aikana, jolloin Euroopan talouden tulevaisuus n\u00e4ytti kirkkaalta. Euron tuli edist\u00e4\u00e4 Euroopan integraatiota ja hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s periferiamaita. EMU ei kuitenkaan ole lunastanut lupauksiaan. P\u00e4invastoin euro on syvent\u00e4nyt Euroopan sis\u00e4ist\u00e4 eriytymiskehityst\u00e4 ja tuonut oman kontribuutionsa eurokriisin syntymiseen. Euroopan velkakriisin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4t syyt l\u00f6ytyv\u00e4t siis sek\u00e4 euroalueen institutionaalisesta arkkitehtuurista ett\u00e4 rahaliittoon kuuluvien maiden talouksien ep\u00e4symmetriasta. Toisin sanoen periferiamaiden velkaantumiseen ovat johtaneet Euroopan talous- ja rahaliittoa tukeneet sopimukset, Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja ratkaisevat erot euroalueen maiden ty\u00f6voimakustannuksissa ja tuottavuudessa, eli sanalla sanoen kilpailukyvyss\u00e4.<\/p>\n
Velkakriisin juuret ulottuvat kuitenkin viel\u00e4 syvemm\u00e4lle aikaan ja tilaan. Euroalueen nykyinen tila tuleekin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi ainoastaan suhteessa l\u00e4nsimaisen kapitalismin kehityst\u00e4 ohjanneisiin rakenteellisiin paineisiin. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeinen kasvukausi, jota luonnehtivat sek\u00e4 korkea talouskasvu ett\u00e4 alhainen ty\u00f6tt\u00f6myys, tuli p\u00e4\u00e4tepisteeseens\u00e4 1970-luvun alussa. Yksityisen p\u00e4\u00e4oman investoinnit alkoivat tuottaa suhteellisesti yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n voittoja jo 1950-luvulta alkaen ja 1970-luvulle tultaessa voiton suhdeluku oli painunut pohjalukemiin. Voittojen pienentyess\u00e4 yksityisen sektorin investointihalukkuus hyytyi ja l\u00e4nsimaisen kapitalismin kulta-ajan nopea talouden kasvu taittui. Seuraavien vuosikymmenien alhaisesta talouskasvusta ovat saaneet k\u00e4rsi\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4t, joiden keskuudessa ty\u00f6tt\u00f6myys yleistyi ja joiden ty\u00f6olot kiristyiv\u00e4t, ett\u00e4 valtiot, jotka ovat joutuneet turvautumaan velanottoon veroista ker\u00e4ttyjen tulojen kutistuessa. Valtioden velkaantumisen trendi on lis\u00e4ksi osa finansialisaationa tunnettua ilmi\u00f6t\u00e4, jolla viitataan finanssialan yh\u00e4 kasvavaan merkitykseen taloudessa.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa tarkastellaan sek\u00e4 eurokriisin syit\u00e4 ja seurauksia ett\u00e4 demokratian toteutumisen mahdollisuuksia euroalueella. Keskeiseksi kysymykseksi nousee kapitalismin ja demokratian v\u00e4linen suhde: voidaanko talous ottaa demokraattisen ohjailun kohteeksi vai asettaako p\u00e4\u00e4oma ehdot poliittiselle p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteolle? Demokratia ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4nkin t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa ei niink\u00e4\u00e4n demokraattisten vaalien tai sananvapauden toteutumisen kannalta, vaan poliittisten vallanpit\u00e4jien mahdollisuuksina puuttua talouden toimintaan. Demokratian toteutumisen kannalta on olennaista, ett\u00e4 vallanpit\u00e4j\u00e4t pystyv\u00e4t vastaamaan kansalaisten tarpeisiin my\u00f6s taloudellisen ohjailun kautta. Mik\u00e4li markkinoiden vapaus ei pysty vastaamaan kansalaisten intresseihin, tulisi demokraattisella valtiolla olla t\u00e4h\u00e4n kuitenkin mahdollisuus.<\/p>\n
Seuraavassa tarkastellaan eurokriisin syit\u00e4 sek\u00e4 Euroopan eriytymiskehityksen ett\u00e4 euroalueen talouspolitiikan valossa. Analyysi perustuu taloustieteilij\u00e4 Costas Lapavitsasin ja h\u00e4nen kollegoidensa tekemiin raportteihin, jotka on julkaistu yksiss\u00e4 kansissa teoksena nimelt\u00e4 Crisis in the Eurozone <\/i>(2012). Seuraavaksi eurokriisi\u00e4 tarkastellaan laajemmassa kontekstissa ja se asetetaan osaksi kapitalismin historiallista kehityst\u00e4. 1970-luvulla alkanutta k\u00e4\u00e4nnett\u00e4 ovat tarkastelleet sek\u00e4 yhteiskuntatietelij\u00e4t Wolfgang Streeck (2014) ja David Harvey (2008) ett\u00e4 taloustietelij\u00e4t Andrew Kliman (2012), Carchedi ja Roberts (2013) ja Costas Lapavitsas (2013). Teksti nojaa n\u00e4ihin kaikkiin kapitalismin uusliberalistisen k\u00e4\u00e4nteen ymm\u00e4rt\u00e4miseksi. Lopuksi tarkastellaan demokratian toteutumista 1970-luvun j\u00e4lkeisess\u00e4 kapitalismissa erityisesti Streeckin tulkintojen valossa. Analyysin erityisess\u00e4 fokuksessa on Eurooppa, josta taas kirjoittanut Streeckin lis\u00e4ksi my\u00f6s politiikan tutkija Peter Mair (2013). Viimeisess\u00e4 luvussa esitet\u00e4\u00e4n teesi kapitalismin ja demokratian yhteensopimattomuudesta.<\/p>\n
<\/p>\n
Vahvan euron politiikka ja sen seuraukset euroalueella<\/b><\/p>\n
Euron tuli alusta alkaen toimia vahvana valuuttana, joka kykenisi haastamaan Yhdysvaltain dollarin maailman rahamarkkinoilla. Vahvasta eurosta on hy\u00f6tynyt erityisesti Saksa, josta on euron my\u00f6t\u00e4 muodostunut globaali finanssikeskus. Vahva euro on tukenut finanssialan toimijoiden p\u00e4\u00e4sy\u00e4 kansainv\u00e4lisille rahamarkkinoille, tehnyt saksalaisista pankeista vahvoja lainanantajia ja kasvattanut rahoitustransaktioiden tuottamia voittoja. Lis\u00e4ksi euron k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto on tarkoittanut rahoitusoperaatioden s\u00e4\u00e4ntelyn purkamista euromaissa. Rahoitussektorin lis\u00e4ksi my\u00f6s tuotantosektori on hy\u00f6tynyt vahvasta eurosta sek\u00e4 ydin- ett\u00e4 periferiamaissa. Euroon siirtyminen on helpottanut p\u00e4\u00e4oman liikkuvuutta euroalueen sis\u00e4ll\u00e4 ja edesauttanut eurooppalaisten yritysten kasvamista ulkomailla. Lis\u00e4ksi vahva euro on pakottanut tuotantosektorin parantamaan kansainv\u00e4list\u00e4 kilpailukyky\u00e4\u00e4n kustannuksia leikkaamalla. (Lapavitsas et al. 2012.)<\/p>\n
Vahvan euron politiikkaa on toteutettu euroalueella sek\u00e4 erilaisin sopimuksin ett\u00e4 Euroopan keskuspankin harjoittamalla rahapolitiikalla. Euron asemaa vahvana, kansainv\u00e4lisen\u00e4 valuuttana on pyritty tukemaan euromaiden v\u00e4lisell\u00e4 Vakaus- ja kasvusopimuksella, jonka tarkoituksena on ollut pit\u00e4\u00e4 j\u00e4senmaiden velkaantuminen kurissa ja rajoittaa budjettialij\u00e4\u00e4mi\u00e4. Sopimus asetti julkisen velan katoksi 60 prosenttia bruttokansantuoteesta (BKT) ja rajoitti budjettialij\u00e4\u00e4m\u00e4n pysym\u00e4\u00e4n alle kolmessa prosentissa BKT:sta. Vaikka sopimuksen noudattaminen onkin j\u00e4tetty paljolti j\u00e4senmaiden itsens\u00e4 vastuulle, on se silti asettanut ulkoiset ehdot j\u00e4senmaiden sis\u00e4iselle finanssipolitiikalle ja rajoittanut niiden itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misvaltaa. Euroalueen j\u00e4senmaat ovatkin pient\u00e4neet julkisia menojaan euroon siirtymisen j\u00e4lkeen. (Emt., 35-41.) Vahvaa euroa on tukenut my\u00f6s Euroopan keskuspankki, jonka p\u00e4\u00e4asiallisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ollut pit\u00e4\u00e4 euroalueen inflaatio kurissa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pankin toimenpiteet ovat toteutuneet euroalueen ydinmai\u00adden ehdoilla ja seurauksena korkotasot ovat pysyneet matalina koko euroalueella aina eurokriisin syttymiseen asti. (Emt., 3.) T\u00e4ll\u00e4 on ollut merkitt\u00e4vi\u00e4 vaikutuksia periferiamaiden velkaantumiselle.<\/p>\n
Siin\u00e4, miss\u00e4 finanssi- ja tuotantosektorin p\u00e4\u00e4omat ovat hy\u00f6tyneet vahvan euron politiikasta, ty\u00f6ntekij\u00f6ille euroon siirtyminen on tarkoittanut palkkamalttia ja ty\u00f6olojen kovenemista. Yhteisen valuutan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto ja kansallisen finanssipolitiikan rajoitteet ovat tarkoittaneet euroalueen maiden v\u00e4lisen kilpailun kiristymist\u00e4 erityisesti ty\u00f6voimakustannuksissa ja tuottavuudessa. Ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat saaneet kokea t\u00e4m\u00e4n palkkojensa hitaassa nousussa ja\/tai ty\u00f6n kiristyneiss\u00e4 tuottavuusvaatimuksissa. Kehityksen seurauksena ty\u00f6ntekij\u00f6iden tulojen osuus BKT:sta on pienentynyt euroalueella. Euroopan Unioni on my\u00f6s politiikallaan edesauttanut ty\u00f6ntekij\u00f6iden riistoa. Eurooppalainen ty\u00f6llisyysstrategia, sit\u00e4 seurannut Lissabonin strategia ja n\u00e4iden j\u00e4lkeiset linjaukset ovat painottaneet muun muassa ty\u00f6markkinoiden ”joustavoittamista” sek\u00e4 osa-aikais- ja m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaist\u00f6iden lis\u00e4\u00e4mist\u00e4 – eli tapoja auttaa yrityksi\u00e4 leikkaamaan ty\u00f6voimakustannuksiaan ja heikent\u00e4\u00e4 ty\u00f6voiman suojaa. (Emt., 22-28.)<\/p>\n
Eurokriisin edetess\u00e4 euron arvo on kuitenkin heikennyt ja vahvan euron politiikasta on luovuttu. Euron arvoa on pikemminkin pyritty tarkoituksenmukaisesti alentamaan. Vuoden 2015 tammikuussa Euroopan keskuspankin p\u00e4\u00e4johtaja Mario Draghi ilmoitti EKP:n aikomuksista k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 mittava elvyytysohjelma, jolla pumpattaisiin lis\u00e4\u00e4 rahaa euroalueelle. Mit\u00e4 luultavimmin elvytys ei kuitenkaan tule viem\u00e4\u00e4n euroaluetta ulos taantumasta, sill\u00e4 yritykset ovat edelleen haluttomia investoimaan kannattavuuden pysyess\u00e4 alhaisena. Elvytys tulee todenn\u00e4k\u00f6isemmin kanavoitumaan osakkeiden hintoihin ja lainojen korkoihin nostaen rahoitussektorin voittoja. Noudattaa EKP vahvan euron politiikkaa tai ei, vaikutukset ty\u00f6ntekij\u00f6iden el\u00e4m\u00e4\u00e4n ovat samat: lis\u00e4\u00e4 palkkojen j\u00e4\u00e4dytyksi\u00e4 ja ty\u00f6markkinareformeja, eli sanalla sanoen talouskuria. (Roberts 2015.)<\/p>\n
<\/p>\n
Euroalueen sis\u00e4inen eriytyminen ja periferiamaiden velkaantuminen eurokriisin taustalla<\/b><\/p>\n
Euroalueen j\u00e4senmaat liittyiv\u00e4t osaksi EMU:a hyvin erilaisista l\u00e4ht\u00f6tilanteista. Jo ennen yhteist\u00e4 valuuttaa Eurooppa oli jakautunut Saksan kaltaisiin vahvan talouden omaaviin ydinmaihin ja heikommin suoriutuviin periferiamaihin, joista useimmat l\u00f6ytyv\u00e4t Etel\u00e4-Euroopasta (Portugali, Italia, Kreikka ja Espanja – niin kutsutut PIGS-maat). Euroon siirtyminen ei ole kuronut umpeen ydin- ja periferiamaiden v\u00e4list\u00e4 kuilua, vaan p\u00e4invastoin kasvattanut sit\u00e4. Euroalueen eriytymisen selke\u00e4ksi voittajaksi on kohonnut Saksa. Euroalueen institutionaalinen arkkitehtuuri on varmistanut erityisesti Saksan rahoitussektorin valta-aseman euroalueella, luonut Saksalle edulliset kilpailuolosuhteet ja edesauttanut saksalaista vienti\u00e4. Periferiamaat eiv\u00e4t ole kyenneet nousemaan Saksan rinnalle kilpailukykyvertailussa. Kyseisten maiden taloudellista kehityst\u00e4 ovat sen sijaan luonnehtineet kiinteist\u00f6kuplat ja kotitalouksien velkaantuminen. (Lapavitsas et al. 2012.)<\/p>\n
Saksan taloudellisella menestyksell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 erinomaisen tuottavuuden tai innovaatioihin panostamisen kanssa. P\u00e4invastoin ty\u00f6n tuottavuuden nousu on pysynyt Saksassa selke\u00e4sti useita periferiamaita hitaampana aina 1990-luvulta 2000-luvun lopulle. Saksalaisen kilpailukyvys salaisuus l\u00f6ytyy pikemminkin ty\u00f6voimakustannusten alhaisuudesta suhteessa tuottavuuteen. Siin\u00e4, miss\u00e4 periferiamaissa ty\u00f6voimakustannukset nousivat nopeampaa tahtia kuin tuottavuus, Saksassa ty\u00f6voimakustannukset ovat pysytelleet tuottavuuden tasolla tuoden Saksalle merkitt\u00e4v\u00e4n kilpailuedun. Yksi syy Saksan ylivoimaiseen kilpailukykyyn l\u00f6ytyy maan l\u00e4hihistoriasta: Saksan yhdistymisest\u00e4 koitui saksalaiselle p\u00e4\u00e4omalle merkitt\u00e4vi\u00e4 etuja It\u00e4-Saksan avautuessa l\u00e4nteen ja tarjotessa p\u00e4\u00e4oman k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n halpaa ty\u00f6voimaa. Ty\u00f6voimakustannuksia on pyritty alentamaan Saksassa my\u00f6s poliittisesti pakottamalla ty\u00f6ntekij\u00e4t palkkamalttiin ja heikent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6voiman suojaa. Periferiamaissa, joissa ty\u00f6v\u00e4enluokan tulot ja elintaso ovat olleet jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti Saksaa alhaisemmat, ei ole kyetty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6voimakustannusten nousua aisoissa samassa mittakaavassa tuottavuuden nopeasta noususta huolimatta. (Emt., 22-28.) Saksan taloudellinen menestys on siis perustunut klassiselle ty\u00f6ntekij\u00f6iden riistolle, jota Marx (1976) kuvaa P\u00e4\u00e4oman<\/i> ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa.<\/p>\n
Yhteinen valuutta ja j\u00e4senmaiden finanssipolitiikalle asetetut rajoitteet ovat tehneet euroalueen periferiamaista voimattomia asettumaan Saksan ylivoimaista kilpailukyky\u00e4 vastaan. Euroon siirtyminen on esimerkiksi est\u00e4nyt j\u00e4senmaita turvautumasta kansallisen valuuttansa devalvointiin. Kansallisen valuutan arvon heikent\u00e4misell\u00e4 suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin periferiamaat olisivat pystyneet vahvistamaan vienti\u00e4\u00e4n tasoittaen t\u00e4ll\u00e4 tavoin ydin- ja periferiamaiden v\u00e4lisi\u00e4, ep\u00e4suhtaisia kilpailuasemia. Devalvointiin liittyvist\u00e4 ongelmista huolimatta kansallisella valuutalla on keskeinen poliittinen merkitys kansantalouksille, jotka ovat alisteisessa asemassa kansainv\u00e4lisess\u00e4 talousj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4. Yhteinen valuutta on kuitenkin poistanut kaikenlaisen valuuttakursseilla kikkailun euroalueen sis\u00e4lt\u00e4, varmistanut Saksan aseman vahvana vientimaana ja vahvistanut eurolueen taloudellista eriytymist\u00e4. Kehityskulun tulokset ovat n\u00e4kyviss\u00e4 euroalueen vaihtotaseissa. Saksan vaihtotaseen ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 on paisunut valtaviin mittoihin siin\u00e4, miss\u00e4 periferiamaiden vaihtotaseet ovat vastaavasti j\u00e4\u00e4neet alij\u00e4\u00e4m\u00e4isiksi. (Lapavitsas et al. 2012.)<\/p>\n
Euroopan keskuspankki piti korkotasoja matalina aina talouskriisin syttymiseen asti, ja periferiamaat pystyiv\u00e4t rahoittamaan alij\u00e4\u00e4mi\u00e4\u00e4n helposti tukeutumalla ydinmaiden pankkien my\u00f6nt\u00e4miin lainoihin. Lainabuumi jatkui vahvana aina 2000-luvun loppuvuosille asti, ja ydinmaiden pankit altistuivat yh\u00e4 enemm\u00e4n periferiamaiden paisuvalle velalle. (Emt., 162-163.) Vuonna 2008 l\u00e4hes 50 prosenttia Espanjan ja Portugalin yksityisest\u00e4 ja julkisesta velasta oli saksalaisten ja ranskalaisten pankkien hallussa. Kreikassa vastaava luku oli reilut 40 prosenttia. (Emt., 83-84.) Periferiamaiden paisuvan velan kest\u00e4m\u00e4t\u00f6n perusta k\u00e4vi kuitenkin pian selv\u00e4ksi maailmantalouden ajatuessa kriisiin vuonna 2007. Lehman Brothersin kaatumisen j\u00e4lkeen euroalue ajautui taantumaan viennin romahtaessa ja investointien pys\u00e4htyess\u00e4. Taantuman seurauksena euroalueen valtiot ajautuivat rahoitusongelmiin. Valtioiden ker\u00e4\u00e4m\u00e4t verotulot kutistuivat. Samalla julkiset menot kuitenkin paisuivat, sill\u00e4 valtiot rynt\u00e4siv\u00e4t pelastamaan velkaantuneita pankkejaan ja tukemaan kysynt\u00e4\u00e4. Seurauksena euroalueen j\u00e4senmaiden valtiot velkaantuivat entisest\u00e4\u00e4n ja budjetit painuivat alij\u00e4\u00e4m\u00e4isiksi erityisesti periferiassa. (Emt., 162-165.)<\/p>\n
Euroopan talous- ja rahaliitto on siis vaikuttanut euroalueen historialliseen kehitykseen vahvistamalla euroalueen eriytymist\u00e4 ydin- ja periferia-alueisiin. Euroon siirtyminen on yhten\u00e4ist\u00e4nyt euroalueen institutionaalista arkkitehtuuria, purkanut rahoitussektorin s\u00e4\u00e4ntely\u00e4, rajoittanut j\u00e4senmaiden finanssipolitiikkaa ja tuonut mittavia etuja erityisesti finanssialan toimijoille. Euroon siirtyminen on my\u00f6s kirist\u00e4nyt kilpailua erityisesti tuottavuudessa ja ty\u00f6voimakustannuksissa. T\u00e4t\u00e4 seurannut j\u00e4senmaiden v\u00e4linen ”kilpajuoksu pohjalle” on tarkoittanut ty\u00f6ntekij\u00f6iden osalta kasvaneita tuottavuusvaatimuksia ja\/tai palkkojen j\u00e4\u00e4dytyksi\u00e4. Euroopan unioni on politiikallaan edesauttanut n\u00e4it\u00e4 tavoitteita. Eriytymiskehityksen voittajaksi on selvinnyt erityisesi Saksa ja h\u00e4vi\u00e4jiksi periferiamaat. Maailmatalouden ajauduttua kriisiin eriytymiskehitys paljasti kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ja periferiamaiden valtiot velkaantuivat entist\u00e4 enemm\u00e4n kriisin seurauksena. Taantuman taltuttamiseksi ja budjettialij\u00e4\u00e4mien tasapainottamiseksi j\u00e4senmaat ovat sittemmin turvautuneet talouskuripolitiikkaan, jolla on pyritty tekem\u00e4\u00e4n liiketoimintaa kannattavammaksi ja leikkaamaan julkisia menoja.<\/p>\n
<\/p>\n
P\u00e4\u00e4oman kasautumisen logiikka ja talouskasvun taittuminen 1970-luvulla<\/b><\/p>\n
Euroalueen taloudellinen kehitys ja poliittiset linjaukset eiv\u00e4t ole ainoastaan Euroopan l\u00e4hihistorialle ominaisia ilmi\u00f6it\u00e4, vaan heijastelevat ”kehittyneen”, l\u00e4nsimaisen kapitalismin rakenteellisia muutoksia, joiden alku voidaan ajoittaa 1960- ja 1970-luvun k\u00e4\u00e4nteeseen. Euroalueen lyhyt historia tulee ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi ainoastaan suhteessa kapitalismin uusliberalistiseen muodonmuutokseen, jossa toisen maailmansodan j\u00e4lkeinen, kysynt\u00e4vetoinen kasvutalous vaihtui talouskuripolitiikkaan, eriarvoistumiseen ja velkaantumiseen. Historiallinen n\u00e4k\u00f6kulma selvent\u00e4\u00e4 sek\u00e4 sit\u00e4 taloudellista tilannetta, jossa Eurooppa oli 1990-luvulla, ett\u00e4 Euroopan eliitin taloudellisia ja poliittisia linjauksia. Samainen historiallinen n\u00e4k\u00f6kulma paljastaa my\u00f6s kapitalistisen talouden irtautuneen poliittisesta ohjailusta ja tekee t\u00e4ll\u00e4 tavoin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi eurooppalaisen demokratian kriisin, jota k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n seuraavissa kappaleissa.<\/p>\n
Toisen maailmasodan j\u00e4lkeen l\u00e4nsimaista kapitalismia ovat luonnehtineet nopea taloudellinen kasvu ja valtion vahva rooli talouden s\u00e4\u00e4ntelyss\u00e4. Nopean kasvun vuosikymmenet mahdollistivat sek\u00e4 t\u00e4ysty\u00f6llisyyteen pyrkiv\u00e4n talouden poliittisen ohjailun ett\u00e4 hyvinvointivaltion rakentamisen. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeisin\u00e4 parina vuosikymmenen\u00e4 my\u00f6s eriarvoistumisen kehitys taittui ja taloudellisen kasvun tuottamat hy\u00f6dyt jakautuivat tasaisemmin ty\u00f6n ja p\u00e4\u00e4oman v\u00e4lille. 1970-luvulle tultaessa globaali kapitalismi kuitenkin sy\u00f6ksyi taantumaan ja kasvukausi oli tullut p\u00e4\u00e4pisteeseens\u00e4. Taantuman j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 taloudellinen kasvu on pysytellyt alhaisena ja ep\u00e4vakaana ajaen kapitalismin yh\u00e4 uusiin kriiseihin. Vuoden 2007 globaalin talouskriisin ja sen johdannaisen, eurokriisin, juuret l\u00f6ytyv\u00e4tkin juuri 1970-luvulla alkaneesta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4 ja sen mukanaan tuomista trendeist\u00e4. (Streeck 2014.) Ennen n\u00e4ihin trendeihin pureutumista on kuitenkin syyt\u00e4 selvent\u00e4\u00e4 1970-luvun globaalin taantuman syit\u00e4.<\/p>\n
Taloudellisen kasvun moottorina toimivat yritysten investoinnit, jotka tuovat yrityksille voittoja, palkansaajille ty\u00f6t\u00e4 ja valtiolle verotuloja. Yritysten investointihalukkuus taas riippuu investointien kannattavuudesta, joka saa ilmaisunsa niin kutsutussa voiton suhdeluvussa, eli voittojen osuudessa sijoitetusta p\u00e4\u00e4omasta. Yritysten v\u00e4linen kilpailu kuitenkin painaa voiton suhdelukua jatkuvasti alasp\u00e4in: Kilpailuetujen saavuttamiseksi yritykset tehostavat tuottavuuttaan erilaisin keinoin, erityisesti ottamalla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uudenlaista teknologiaa ja automatisoimalla ty\u00f6prosesseja. Tuottavuuden tehostamisen seurauksena yritykset pystyv\u00e4t tuottamaan yh\u00e4 enemm\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4en yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ty\u00f6voimaa, ja ty\u00f6voimakustannusten osuus p\u00e4\u00e4oman investoinneista pienenenee. Kilpailu kuitenkin ajaa kapitalistisen talouden ristiriitaan, sill\u00e4 tehokkuus alentaa tuotteiden (ja palveluiden) hintoja kutistaen n\u00e4in p\u00e4\u00e4oman investointien tuottamia voittoja sek\u00e4 suhteellisesti ett\u00e4 pidemm\u00e4n ajan kuluessa my\u00f6s absoluuttisesti. Kyseist\u00e4 prosessia kutsutaan marxilaisessa terminologiassa voiton suhdeluvun laskutendessiksi. Voittojen kutistuessa yritykset ”menev\u00e4t lakkoon”, eli lopettavat investointien tekemisen, mink\u00e4 seurauksena talous ajautuu taantumaan pys\u00e4ytt\u00e4en talouskasvun ja tuoden mukanaan korkean ty\u00f6tt\u00f6myyden. (Marx 1981; Carchedi & Roberts 2013; Kliman 2012.)<\/p>\n
Carchedi ja Roberts (2013) ovat tarkastelleet voiton suhdeluvun historiallisia trendej\u00e4 Yhdysvalloissa ja muissa kehittyneiss\u00e4 talouksissa. Yhdysvalloissa voiton suhdeluku aloitti laskevan trendins\u00e4 1950-luvulta l\u00e4htien. My\u00f6s kehittyneiden talouksien G7-maissa voiton suhdeluku laski jyrk\u00e4sti aina 1970-luvun puoliv\u00e4liin asti ajaen lopulta globaalin kapitalismin syv\u00e4\u00e4n taantumaan. 1980-luvulla voiton suhdeluku elpyi, muttei koskaan en\u00e4\u00e4 ylt\u00e4nyt 1960-lukua edelt\u00e4neelle tasolle. Seurauksena l\u00e4nsimaista kapitalismia ovat 1970-luvulta l\u00e4htien luonnehtineet yll\u00e4 mainitut trendit: alhainen kasvu, yleistynyt ty\u00f6tt\u00f6myys, yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja velkaantuminen.<\/p>\n
<\/p>\n
Finansialisaatio ja kapitalismin uusliberalistinen muodonmuutos<\/b><\/p>\n
L\u00e4nsimaiden taloudellinen ja poliittinen eliitti vastasi 1970-luvun j\u00e4lkeisiin taloudellisiin vaikeuksiin kaksin tavoin. Ensinn\u00e4kin, tuotantosektorin kannattavuuden hiipuessa p\u00e4\u00e4oma virtasi rahoitussektorille. T\u00e4m\u00e4n seurauksena pankit ja yritykset ovat ker\u00e4nneet yh\u00e4 enemm\u00e4n rahoitusomaisuutta ja finanssisektorilla tuotetut voitot ovat muodostaneet yh\u00e4 suuremman osan talouden kokonaisvoitoista. Rahoitussektorin s\u00e4\u00e4ntely\u00e4 alettiin my\u00f6s purkaa. T\u00e4ll\u00e4 ”finansialisaationa” tunnetulla ilmi\u00f6ll\u00e4 on monia k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolia, joista yksi on kotitalouksien raskas velkaantuminen. Rahoitussektori ei kuitenkaan luo talouteen uutta arvoa, ja Marx kutsuukin finanssip\u00e4\u00e4omaa fiktiiviseksi p\u00e4\u00e4omaksi. Finansialisaatio on siis tehnyt talousj\u00e4rjestelm\u00e4n entist\u00e4 ep\u00e4vakaammaksi ja luonut siihen kuplia, joihin lukeutuu muun muassa Yhdysvaltain subprime-lainojen s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 kiinteist\u00f6kupla, joka laukaisi vuoden 2007 talouskriisin. (Lapavitsas 2013; Marx 1981.)<\/p>\n
Toiseksi, valtiot ovat vastanneet 1970-luvun j\u00e4lkeiseen talouskasvun j\u00e4hmettymiseen toimenpiteill\u00e4, joilla on vapautettu markkinoita s\u00e4\u00e4ntelyst\u00e4 ja purettu kasvukaudella luotuja ty\u00f6markkinoiden suojia. J\u00e4lkimm\u00e4inen on tarkoittanut palkkojen j\u00e4\u00e4dytt\u00e4mist\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6suhteiden turvattomuutta irtisanomisten helpottamisen sek\u00e4 ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisten ty\u00f6suhteiden muodossa. Lis\u00e4ksi ammattiliittojen valtaa ja ty\u00f6v\u00e4en vastarintaa on pyritty musertamaan, mik\u00e4 n\u00e4kyy lakkojen v\u00e4hentymisen\u00e4 1970-luvulta l\u00e4htien. Hyvinvointivaltion perustaa on my\u00f6s murennettu muun muassa yksityist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 palveluja ja supistamalla julkisen sektorin henkil\u00f6st\u00f6\u00e4. N\u00e4it\u00e4 poliittisia toimenpiteit\u00e4 ja niiden ideologisia oikeutuksia on alettu kutsua sateenvarjotermill\u00e4 ”uusliberalismi”. (Harvey 2008; Streeck 2014.)<\/p>\n
Uusliberalismi ei siis syntynyt tyhj\u00e4st\u00e4, vaan vastauksena kapitalismin sis\u00e4isiin ristiriitoihin, jotka laukesivat 1970-luvun taitteessa. Talouden ajauduttua vaikeuksiin ja kasvun pysyess\u00e4 alhaisena valtiot ajautuivat rahoitusongelmiin veroilla ker\u00e4ttyjen tulojen pienentyess\u00e4. Useat valtiot alkoivatkin velkaantua 1970-luvulta l\u00e4htien. Velkaantumisen seurauksena valtioista on tullut yh\u00e4 riippuvaisempia yksityisist\u00e4 velkojistaan, jonka seurauksena poliitiikkaa on harjoitettu yksityisen sektorin sanelemana. (Streeck 2014.) Uusliberalistisella ty\u00f6voimapolitiikalla taas on pyritty painamaan ty\u00f6voimakustannuksia alas liiketoiminnan kannattavuuden parantamiseksi. T\u00e4ss\u00e4 osittain onnistuttiinkin, sill\u00e4 voiton suhdeluku koheni l\u00e4nsimaiden kehittyneiss\u00e4 talouksissa 1980-luvulla. (Carchedi & Roberts 2013.)<\/p>\n
N\u00e4iden trendien valossa Euroopan talous- ja rahaliittoa tukevien sopimusten ja rahapolitiikan luonne tulee selv\u00e4ksi. Euro otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n aikana, jolloin rahoitus- eli finanssip\u00e4\u00e4omasta oli tullut keskeinen kapitalistisen kasautumisen malli, ja yhteinen valuutta onkin edist\u00e4nyt finansialisaatiota euroalueella. Vahvan euron politiikasta ovat hy\u00f6tyneet eniten finanssieliitti ja rahoitussektorin toimijat, erityisesti saksalaiset pankit ja muut finanssialan yritykset. Euroalueen uusliberalistinen politiikka taas on suoraa jatkoa 1970-luvun j\u00e4lkeiselle politiikan muodonmuutokselle, jolla on pyritty tekem\u00e4\u00e4n liiketoiminnasta kannattavampaa ajamalla ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ahtaalle ja kevent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rahoitusongelmiin joutuneiden valtioiden julkisia menoja muun muassa julkisia palveluita leikkaamalla.<\/p>\n
<\/p>\n
Talouden irtautuminen demokraattisesta ohjailusta<\/b><\/p>\n
Alhaisen kasvun vuosilla on ollut merkitt\u00e4vi\u00e4 vaikutuksia demokratian toteutumiselle. T\u00e4h\u00e4n liittyy kaksi erilaista trendi\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 ensimm\u00e4inen liittyy valtioiden rahoitusongelmiin ja kasvavaan velkaantumiseen. OECD-maissa valtioiden verotulojen kasvu osuutena BKT:sta hidastui 1970-luvulla ja taittui 1980-luvulle tultaessa. T\u00e4m\u00e4n johdosta rahoitusongelmiin ajautuneet valtiot joutuivat turvautumaan velanottoon turvatakseen kasvukaudella luodun hyvinvointivaltion rahoituksen ja vastatakseen kansalaistensa kasvaneisiin vaatimuksiin demokraattisten periaatteiden mukaisesti. Velkaantuminen on kuitenkin tehnyt valtiot yh\u00e4 riippuvaisemmiksi yksityisist\u00e4 velkojistaan ja ajanut niit\u00e4 palvelemaan yksityisen sektorin intressej\u00e4. (Streeck 2014.)<\/p>\n
Saksalainen sosiologi Wolfgang Streeck (2014) on kuvaillut t\u00e4t\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 verovaltiosta velkavaltioon ja eritellyt sen seurauksia demokratian toteutumisen kannalta. Demokraattisen periaattein toimivan valtion tulisi vastata kansalaistensa intresseihin ja toteuttaa politiikkaa kansalaistensa ehdoilla. Velkavaltio joutuu kuitenkin vastaamaan lis\u00e4ksi my\u00f6s toisenlaisiin intresseihin, jotka kumpuavat ryhm\u00e4st\u00e4, jota Streeck kutsuu ”markkinav\u00e4eksi” (marktvolk<\/i>). Markkinav\u00e4ess\u00e4 kansalaisten paikan ottavat sijoittajat, \u00e4\u00e4nest\u00e4jin\u00e4 toimivat velkojat, julkiset palvelut korvautuvat lainojen maksuilla ja julkinen mielipide ilmaistaan valtion velkojen korkotasoina. Markkinav\u00e4ki ei ole valtion kansalaisten tapaan valtion rajojen sis\u00e4lle sidottu, vaan kansainv\u00e4linen kollektiivi, joka pystyy asettamaan valtioille vaatimuksia ja rankaisemaan niit\u00e4 korkeilla korkotasoilla valtion rajojen ulkopuolelta. Politiikkaa on siis jouduttu toteuttamaan yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ep\u00e4demokraattisin periaattein markkinav\u00e4en intressien syrj\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 kansalaisten tarpeet ja vaatimukset.<\/p>\n
Kansalaisten ja markkinav\u00e4en intressien t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4 – mik\u00e4 tapahtuu usein, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4oman ja ty\u00f6v\u00e4en edut ovat perustavanlaatuisesti ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n – velkojien vaatimukset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t yleisimmin voitolle. Turvatakseen rahoituksensa ja sijoitusten virtaamisen rajojensa sis\u00e4lle valtioiden tulee osoittaa kunnioittavansa lainojen takaisinmaksun periaatetta ja pit\u00e4\u00e4 budjettinsa tasapainossa. Helpoimmat keinot n\u00e4iden toteuttamiseen ovat julkisten menojen leikkaaminen ja kansalaisten verotuksen kirist\u00e4minen, toisin sanoen uusliberalistisen talouskuripolitiikan ajaminen. Globalisaatio ja velkasuhteiden kansainv\u00e4linen luonne on my\u00f6s vahvistanut velkavaltioiden v\u00e4lisi\u00e4 riippuvuussuhteita. Yhden velkavaltion ajautumisella maksukyvytt\u00f6myyteen voi olla vakavia seurauksia toisen valtion piiriss\u00e4 oleville velkojille. Siisp\u00e4 velkavaltiot ovat osittain joutuneet kantamaan vastuuta my\u00f6s muiden valtioiden maksukyvyst\u00e4. (Emt., 79-90.) Esimerkiksi Saksan ja muiden rikkaiden euroalueen valtioiden periferiamaille my\u00f6nt\u00e4m\u00e4t lainapaketit eurokriisin yhteydess\u00e4 ovat palvelleet periferiamaiden velkojien intressej\u00e4. Erityisen suojelun kohteena ovat olleet saksalaiset ja ranskalaiset pankit, jotka ovat ottaneet kontolleen suuren osan periferiamaiden veloista.<\/p>\n
Toinen trendi liittyy p\u00e4\u00e4oman tarpeeseen leikata kustannuksiaan investointien kannattavuuden parantamiseksi. P\u00e4\u00e4oman on t\u00e4ten t\u00e4ytynyt vapauttaa itsens\u00e4 demokraattisen ohjailun kahleista. Poliittisesti t\u00e4h\u00e4n on pyritty esimerkiki markkinoiden s\u00e4\u00e4ntely\u00e4 purkamalla ja yritysten verotusta kevent\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Lis\u00e4ksi se on asettanut valtioille paineita toteuttaa uusliberalistista ty\u00f6voimapolitiikkaa, jonka seurauksia on eritelty yll\u00e4. Ty\u00f6voiman riistoa ajavaa politiikkaa on kuitenkin hankala toteuttaa demokraattisin periaattein. Kuilu poliittisten toimijoiden ja \u00e4\u00e4nest\u00e4jien v\u00e4lill\u00e4 onkin syventynyt, ja valtiot ovat yh\u00e4 enemm\u00e4n pyrkineet vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n yhteiskunnallisesta vastuusta. (Harvey 2008; Mair 2013; Streeck 2014.)<\/p>\n
<\/p>\n
Eurooppalaisen demokratian kriisi<\/b><\/p>\n
Demokratia toteutuminen on ollut uhan alla my\u00f6s Euroopassa, mik\u00e4 n\u00e4kyy erityisesti tavoissa, joilla valtiot ovat reagoineet eurokriisiin. Eurooppalaisen demokratian perustaa on kuitenkin nakerrettu jo useamman vuosikymmenen ajan ennen eurokriisin syttymist\u00e4. Finansialisaatio, valtioiden velkaantuminen ja uusliberalismi ovat ohjailleet eurooppalaisten valtioiden politiikkaa erityisesti 1980-luvulta alkaen. N\u00e4m\u00e4 kehityslinjat ovat tehneet p\u00e4\u00e4oman demokraattisen ohjailun entist\u00e4 vaikeammaksi. Eurooppalaisen demokratian murenemisen on kruunannut Euroopan unioni, joka on tullut surullisenkuuluisaksi demokratiavajeensa ansiosta. Pintapuolisesti demokratian heikentyminen on n\u00e4kynyt sek\u00e4 kansalaisten ett\u00e4 poliittisten toimijoiden vet\u00e4ytymisen\u00e4 poliittiselta areenalta.<\/p>\n
Politiikan tutkija Peter Mair (2013) on tutkinut \u00e4\u00e4nest\u00e4jien ja poliittisen eliitin erkaantumista toisistaan Euroopassa. Prosessia ovat ajaneet sek\u00e4 kansalaiset ett\u00e4 poliitikot. Kansalaisten vet\u00e4ytyminen poliittiselta areenalta on n\u00e4kynyt muun muassa laskeneessa \u00e4\u00e4nestysaktiivisuudessa. \u00c4\u00e4nest\u00e4j\u00e4t ovat my\u00f6s yh\u00e4 taipuvaisempia vaihtamaan kannattamaansa puoluetta lyhyen ajan sis\u00e4ll\u00e4 tehden vaaleista entist\u00e4 ennalta-arvaamattomampia. \u00c4\u00e4nest\u00e4jien puoluelojaliteetin heikentyminen on n\u00e4kynyt my\u00f6s puoluej\u00e4senyyden dramaattisena laskuna l\u00e4hes kaikissa Euroopan maissa.<\/p>\n
Poliittisen eliitin osalta vet\u00e4ytyminen poliittiselta areenalta on tarkoittanut puolueiden irtautumista kansalaisyhteiskunnasta ja sulautumista osaksi valtiollisia elimi\u00e4. Puolueiden painotus on siirtynyt kansan edustamisen roolista kansan hallintaan. T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4kynyt muun muassa puolueiden toiminnan rahoituksessa, joka tulee eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin valtiolta puoleiden j\u00e4senten tai kumppanij\u00e4rjest\u00f6jen sijaan. Puoleet ovat my\u00f6s menett\u00e4neet autonomiaansa niiden sis\u00e4iseen organisaatioon liittyviss\u00e4 kysymyksiss\u00e4. Lakis\u00e4\u00e4teiset muutokset ovat luoneet niist\u00e4 edustuksellisten kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen sijaan julkispalvelulaitosten tyylisi\u00e4 valtion elimi\u00e4. (Emt.)<\/p>\n
Puolueet ovat my\u00f6s l\u00e4hentyneet toisiaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 puolueiden poliittisia linjauksia on vaikea jaotella vasemmisto\/oikeisto-akselille, vaikka ideologiset jakolinjat el\u00e4v\u00e4tkin yh\u00e4 kansalaisten poliittisessa mielekuvituksessa (emt). T\u00e4m\u00e4 puolueiden v\u00e4listen erojen kaventuminen on tullut tunnetuksi ”konsensuksena”, jolla viitataan sek\u00e4 politiikan tosiasialliseen tilaan ett\u00e4 valtavirtaisen politiikan teorian suuntauksiin, joissa demokratia ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n prosessiksi, jolla pyrit\u00e4\u00e4n luomaan yhteisymm\u00e4rrys eri\u00e4vien osapuolten v\u00e4lille. Tosi asiassa konsensus tarkoittaa kuitenkin demokratian lakkauttamista, sill\u00e4 se eliminoi vaihtoehdot politiikasta ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 demokratian toteutumiselle olennaisen, eri osapuolten v\u00e4lisen konfliktin. Konsensus on pikemminkin tulosta yhden osapuolen saavuttamasta hegemoniasta – joka on 1980-luvulta l\u00e4htien ollut uusliberalistinen. (Mouffe 2013.) Velkavaltion kontekstissa konsensus on my\u00f6s erinomainen keino taata valtion velkojille, ettei valtaan tule nousemaan velkojien intressej\u00e4 vastustavia puolueita (Streeck 2014, 87).<\/p>\n
Euroopan unionin institutionaaliset j\u00e4rjestelyt eiv\u00e4t ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n taanneet demokratian toteutumista. P\u00e4invastoin EU on tullut tunnetuksi instituutiona, jonka hallinnollinen asetelma est\u00e4\u00e4 tarkoituksenmukaisesti demokratian toteutumisen EU:n sis\u00e4ll\u00e4. EU:n politiikkaa luonnehtivat yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 kysymykset Euroopan institutionalisoitumisesta, eli kysymykset ylikansallista valtaa k\u00e4ytt\u00e4vien instituutioiden luonteesta ja vaikutuspiirist\u00e4, ja toisaalta kysymykset EU:n direktiivien ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten roolista valtioiden sis\u00e4isess\u00e4 politiikassa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Euroopan institutionalisoituminen on j\u00e4\u00e4nyt alipolitisoiduksi kysymykseksi, sill\u00e4 europarlamenttivaaleilla, joilla kansalaisten pyrkiv\u00e4t rajoittamaan EU:n ylikansallista valtaa, on ainoastaan v\u00e4h\u00e4n vaikutusvaltaa EU:n institutionalisoitumiseen liittyviin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. (Mair 2013, 103-109.)<\/p>\n
EU:sta onkin muodostunut instituutio, jonka avulla j\u00e4senmaat ovat pystyneet ajamaan l\u00e4pi uusliberalistista politiikkaa kansalaisten demokraattisen vaikutusvallan ulottumattomissa. EU-sopimuksilla on pyritty muun muassa asettamaan rajoitteita j\u00e4senmaiden finanssipolitiikalle ja painostamaan niit\u00e4 omaksumaan taloudellisia sopeutusohjelmia, joilla puututaan suoraan j\u00e4senmaiden talous- ja sosiaalipolitiikkaan. N\u00e4ill\u00e4 ohjelmilla on pyritty esimerkiksi velkakattojen asettamiseen j\u00e4senmaille ja rajoittamaan ty\u00f6ehtosopimusneuvotteluja. EU:n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t sanktiot s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 rikkovia valtiota vastaan ovat my\u00f6s kasvaneet. Lis\u00e4ksi EU:n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 on pyritty luomaan pysyviksi ja suojelemaan j\u00e4senmaiden hallitusten vaihdoilta ja valtasuhteiden muutoksilta Euroopan parlamentissa. (Streeck 2014, 103-110.)<\/p>\n
<\/p>\n
Kapitalismia vai demokratiaa?<\/b><\/p>\n
Edell\u00e4 kuvailtu historiallinen prosessi on ollut varsin yksisuuntainen. P\u00e4\u00e4oma on pitk\u00e4lti onnistunut irrottamaan itsens\u00e4 demokraattisesta ohjailusta. My\u00f6s Euroopan integroitumisen kehitys on mukaillut samaa linjaa. T\u00e4m\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksen siit\u00e4, olisiko kehityssuuntaa mahdollista k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja palauttaa talous demokraattisen kontrollin piiriin. Vastaus on kyll\u00e4 tai ei riippuen siit\u00e4, kuinka suuria yhteiskunnallisia muutoksia ollaan valmiita tekem\u00e4\u00e4n ja kuinka pitk\u00e4lle poliittista tahtoa riitt\u00e4\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 polttavaksi kysymykseksi muodostuu demokratian suhde kapitalismiin, eli yksityisomaisuuteen perustuvaan markkinatalousj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jossa yritykset kilpailevat voitoista ja kasvattavat p\u00e4\u00e4omiaan. Demokratiaa ajavien poliittisten toimijoiden tulisi osata vastata seuraavaan kysymykseen: kuinka pitk\u00e4lle demokratiaa on mahdollista toteuttaa kapitalismissa?<\/p>\n
Wolfgang Streeckin vastaus vaikuttaisi olevan fatalistinen. L\u00e4nsimaita kohdannut uusliberalistinen talouskuri ja demokratian heikentyminen eiv\u00e4t ole Streeckille seurausta eliittien ideologisista p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoista, vaan ne kumpuavat kapitalistisen talouden realiteeteista. 1970-luvulta alkanut alhaisen talouskasvun kausi murskasi demokraattisen hyvinvointivaltion perustan, vei l\u00e4nsimaiset valtiot velkavankeuteen ja varmisti uusliberalistisen ideologian nousun hegemoniseen asemaan. Kuten Andrew Kliman (2012) on vakuuttavasti osoittanut, 1970-luvun talousvaikeudet taas olisivat seurausta p\u00e4\u00e4oman kasautumisen ristiriitaisesta logiikasta, jonka seurauksena taloudellisen kasvun periodit johtavat aina v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kohti uusia kriisej\u00e4. N\u00e4iden pohdintojen valossa p\u00e4\u00e4oman irtautuminen demokraattisen ohjailun kahleista vaikuttaisi olleen seurausta kapitalismin historiallisen kehitysprosessin sis\u00e4isest\u00e4 logiikasta.<\/p>\n
Kapitalismin ja demokratian yhteensopimattomuus ei toki ole mik\u00e4\u00e4n uusi ilmi\u00f6. Kapitalismin historia on my\u00f6s kertomus ty\u00f6v\u00e4enluokan taisteluista voittaa itselleen demokraattisia oikeuksia, joihin lukeutuvat muun muassa \u00e4\u00e4nestysoikeus ja oikeus j\u00e4rjest\u00e4yty\u00e4 ammattiliitoiksi. Omistava luokka on vastustanut n\u00e4it\u00e4 vaatimuksia usein v\u00e4kivaltaisinkin ottein. (Polanyi 2009.) Kapitalistien vastustus ty\u00f6v\u00e4enluokan demokraattista valtaa kohtaan selittyy kapitalistisen tuotantoj\u00e4rjestelm\u00e4n antagonistisella luonteella. Kuten Marx (1976) on tunnetusti osoittanut, p\u00e4\u00e4oman ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden edut ovat perustavanlaatuisesti ristiriitaisia, sill\u00e4 yritykset voivat menesty\u00e4 kilpailussa viime k\u00e4dess\u00e4 ainoastaan tehostamalla jatkuvasti tuotantoaan ja painamalla kustannuksiaan alas samaan aikaan – toisin sanoen teett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 mahdollisimman paljon t\u00f6it\u00e4 painaen samalla palkkoja alas ja heikent\u00e4en ty\u00f6oloja.<\/p>\n
Kaikki t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita, etteik\u00f6 demokratialla voisi olla Euroopassa tulevaisuutta. Kirjoitushetkell\u00e4 toiveet talouden palauttamisesta demokraattisen ohjailun piiriin n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t ilmenneen Syrizan vaalivoittona Kreikassa. Syriza nousi suosioon talouskuria ja ”Troikkaa” (joka muodostuu Euroopan unionion, Kansainv\u00e4lisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin v\u00e4lisest\u00e4 koalitiosta) vastustavana puolueena. Syriza on muun muassa uhannut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 suuren osan Kreikan valtion veloista maksamatta, jolloin valtio vapautuisi velkavankeudestaan ja Troikan r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6imien lainapakettien edellytt\u00e4mist\u00e4 sopeutusohjelmista, jotka ovat tarkoittaneet kovaa talouskuria Kreikassa. T\u00e4ll\u00e4 tavoin Kreikan valtio saisi j\u00e4lleen autonomiansa takaisin ja pystyisi toteuttamaan kansalaistensa tarpeisiin vastaavaa politiikkaa demokraattisin periaattein.<\/p>\n
Kuten yll\u00e4 on jo esitetty, Kreikan talousongelmat eiv\u00e4t kuitenkaan johdu yksinomaan Kreikan valtion veloista, jotka ovat pikemminkin pinnan alla kytevien talousongelmien seuraus eiv\u00e4tk\u00e4 syy. Velkojen suuret leikkaukset tarkoittaisivat my\u00f6s todenn\u00e4k\u00f6isesti Kreikan eroa eurosta, jolla olisi merkitt\u00e4vi\u00e4 seurauksia Kreikan taloudelle. Syrizan kohtaamien haasteiden luonne kiteytt\u00e4\u00e4kin hyvin talouden demokraattista hallintaa ajavien puolueiden tilanteen: demokratian toteuttamiseksi puolueiden tulisi ajaa entist\u00e4 radikaalimpia yhteiskunnallisia muutoksia. Lapavitsas et al. (2012) ovat visioineet tapoja, joilla Kreikka pystyisi k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n talouskurilinjansa, toisin sanoen realisoimaan niit\u00e4 odotuksia, joita Syrizan \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4t ovat puolueelta vaatineet. Velkojen leikkaus ja ero eurosta tarkoittaisivat Kreikan erist\u00e4mist\u00e4 rahamarkkinoilta, joka taas tarkoittaisi sit\u00e4, ett\u00e4 Kreikka joutuisi kansallistamaan pankkinsa ja ottamaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kansallisen valuutan. P\u00e4\u00e4omapaon est\u00e4miseksi p\u00e4\u00e4oman liikkuvuttaa tulisi my\u00f6s rajoittaa autoritaariseen s\u00e4vyyn. Talouden romahtamisen est\u00e4miseksi Kreikka joutuisi my\u00f6s kansallistamaan kokonaisia tuotannonaloja. Vihjaus on selv\u00e4: demokratia voi toteutua ainoastaan post-kapitalistisessa yhteiskunnassa.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirjoittaja on Artti Kellokumpu Helsingin yliopistosta<\/strong><\/p>\n (Artikkelin kuvan l\u00e4hde: http:\/\/www.telegraph.co.uk\/finance\/comment\/rogerbootle\/9531733\/The-euro-crisis-is-not-over-and-is-about-to-get-interesting.html)<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/b><\/p>\n Carchedi, Guglielmo & Roberts, Michael (2013) The Long Roots of the Present Crisis. Keynesians, Austerians, and Marx’s Law.<\/i> World Review of Political Economy, 4 (1), 86-115.<\/p>\n Harvey, David (2008) [2005] Uusliberalismin lyhyt historia. <\/i>[A Brief History of Neoliberalism.]<\/i> K\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Kaisa Koskinen. Vastapaino: Tampere.<\/p>\n Kliman, Andrew (2012) The Failure of Capitalist Production. Underlying Causes of the Great Recession.<\/i> Pluto: London.<\/p>\n Lapavitsas, Costas (2013) Profiting Without Producing. How Finance Exploits Us All. <\/i>Verso: London.<\/p>\n Lapavitsas, C., Kaltenbrunner, G., Labrinidis, G., Lindo, D., Meadway, J., Michell, J., Painceira, J.P., Pires, E., Powell, J., Stenfors, A., Teles, N. & Vatikiotis, L. (2012) Crisis in the Euroze<\/i>. Verso: London.<\/p>\n Mair, Peter (2013) Ruling the Void. The Hollowing of Western Democracy. <\/i>Verso: London.<\/p>\n Marx, Karl (1976) Capital. A Critique of Political Economy. Volume One. <\/i>K\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Ben Fowkes. Penguin: London.<\/p>\n Marx, Karl (1981) Capital. A Critique of Political Economy. Volume Three. <\/i>K\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt David Fernbach. Penguin: London.<\/p>\n Mouffe, Chantal (2013) Agonistics. Thinking the World Politically. <\/i>Verso: London.<\/p>\n Polanyi, Karl (2009) [1944] Suuri murros. Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. <\/i>[The Great Transformation. The Political and Economic Origins of Our Time.]<\/i> K\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Natasha Vilokkinen. Vastapaino: Tampere.<\/p>\n Roberts, Michael (2015) The ECB, QE and Escaping Stagnation<\/i>. Luettu 30.1.2015. https:\/\/thenextrecession.wordpress.com\/2015\/01\/23\/the-ecb-qe-and-escaping-stagnation\/<\/p>\n Streeck, Wolfgang (2014) [2013] Buying Time. The Delayed Crisis of Democratic Capitalism. [Gekaufte Zeit.]<\/i> K\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Patrick Camiller. Verso: London.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Johdanto Euroopan talous on ollut heikossa tilassa jo useamman vuoden, eik\u00e4 loppua ole viel\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4. Yhdysvaltain subprime-lainoihin perustuneen kiinteist\u00f6kuplan posahtaminen laukaisi ketjureaktion, joka ajoi my\u00f6s Euroopan talousalueen taantumaan. Talouskasvun romahtamisesta, korkeasta ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 ja kriisi\u00e4 seuranneesta talouskurista ovat erityisesti saaneet k\u00e4rsi\u00e4 Euroopan heikoimmin suoriutuneet kansantaloudet. N\u00e4m\u00e4 maat, joihin yleens\u00e4 lasketaan mukaan Portugali, Italia, Kreikka ja Espanja, … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,81],"tags":[84,83,89,87,86,85,88],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/398"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=398"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/398\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":460,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/398\/revisions\/460"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=398"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=398"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=398"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}