{"id":479,"date":"2015-11-10T15:58:30","date_gmt":"2015-11-10T13:58:30","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=479"},"modified":"2022-08-18T21:33:11","modified_gmt":"2022-08-18T18:33:11","slug":"tas-elamas-pitaa-jossai-vaihees-muuttuu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/?p=479","title":{"rendered":"\u201dT\u00e4s el\u00e4m\u00e4s pit\u00e4\u00e4 jossai vaihees muuttuu\u201d"},"content":{"rendered":"

<\/a>Kuvauksia kohtalokkaista hetkist\u00e4 my\u00f6h\u00e4ismodernissa Helsingiss\u00e4<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Abstrakti<\/strong><\/p>\n

Tutkimus, johon artikkeli pohjautuu, on osa Non Fighting Generation ry:n hanketta, joka tutkii etnisten v\u00e4hemmist\u00f6ryhmien v\u00e4list\u00e4 rasismia nuorten keskuudessa Suomessa. Pro gradu-tutkielma, johon artikkeli perustuu, keskittyy tarkastelemaan Suomea my\u00f6h\u00e4ismodernina yhteiskuntana sosiologi Anthony Giddensin teorian valossa. Giddens kirjoittaa, ett\u00e4 el\u00e4mme my\u00f6h\u00e4ismodernia aikaa. Yhteiskunta sek\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti vaikuttavat jokaiseen ihmiseen tavalla tai toisella. Esimerkiksi ajatus, ettei tunne olevansa suomalainen, on kuitenkin suhde suomalaisuuteen. Tunne siit\u00e4, ettei kuulu yhteiskuntaan on suhde yhteiskuntaan. My\u00f6h\u00e4ismodernilla yhteiskunnalla on tiettyj\u00e4 piirteit\u00e4, jotka tekev\u00e4t yhteiskunnasta my\u00f6h\u00e4ismodernin. N\u00e4it\u00e4 ovat esimerkiksi yksil\u00f6llisyyden korostaminen, oman el\u00e4m\u00e4n merkityksett\u00f6m\u00e4ksi tunteminen, joidenkin ihmisryhmien marginalisoituminen, valinnanvapauden aiheuttama ahdistus ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 muokkaavat kohtalokkaat hetket.<\/p>\n

Aineisto on ker\u00e4tty etnografisesti: keskustelemalla, havainnoimalla ja haastattelemalla. Informanttien kertomuksia on tarkasteltu narratiivisen tutkimusmetodin avulla. Pyrkimys on ollut tarkastella v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien nuorten miesten narratiivej\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 my\u00f6h\u00e4ismodernissa yhteiskunnassa. Tutkimusote keskittyy yksil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n itsens\u00e4 kokemana sek\u00e4 merkityksiin, joita he antavat el\u00e4m\u00e4lleen tarinoiden v\u00e4lityksell\u00e4. Idealistisesti yritys on maailman kuvaamisen lis\u00e4ksi muuttaa sit\u00e4 siten, ett\u00e4 se muuttuisi paremmaksi tutkittavien kannalta. Artikkelissa keskityt\u00e4\u00e4n my\u00f6h\u00e4ismodernissa yhteiskunnassa tapahtuviin kohtalokkaisiin hetkiin ja pohditaan toimijuutta ja sosiaalista statusta hetkiin liittyen. Havainnot osoittavat kohtalokkaan hetken voivan muuttaa jopa arvoja tai saada henkil\u00f6n irtautumaan aikaisemmin t\u00e4rke\u00e4ksi kokemastaan ryhm\u00e4st\u00e4 tai tekemisest\u00e4. Vaikka my\u00f6h\u00e4ismodernille yhteiskunnalle on tyypillist\u00e4 ajatella ihmisi\u00e4 yksil\u00f6in\u00e4, jotka voivat valinnoillaan vaikuttaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kulkuun, esiintyy valinnanmahdollisuuksissa ep\u00e4tasa-arvoa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tausta, aihe ja teoreettinen kehys<\/strong><\/p>\n

Artikkelissa k\u00e4sittelen itsens\u00e4 ei-suomalaiseksi tuntevien nuorten miesten, Axelin, Jessen ja Maken narratiiveja omista kokemuksistaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Suomessa. Ei-suomalaisuudella viittaan informanttieni kulttuuritaustan olevan valtav\u00e4est\u00f6st\u00e4 poikkeava, esimerkiksi t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa esiintyv\u00e4 Jesse on Suomen romani, Axel saapunut Pakistanista vanhempiensa kanssa pakolaisena pikkulapsena ja Make on kurdi, mutta saapunut Suomeen pienen\u00e4 perheens\u00e4 kanssa Irakista. Informanteilla on kaikilla ollut ”j\u00e4nn\u00e4 nuoruus”: v\u00e4kivaltaista toimintaa, tappeluita, mutta my\u00f6s muita asioita, kuten harrastuksia, jotka ovat voimaannuttaneet ja ohjanneet el\u00e4m\u00e4\u00e4 poisp\u00e4in mahdollisilta destrukturoivilta teilt\u00e4. K\u00e4yt\u00e4n sosiologi Anthony Giddensin teoriaa my\u00f6h\u00e4ismodernismista, jota h\u00e4n k\u00e4sittelee erityisesti teoksessaan Modernity and Self-Identity: Self and Society in the Late Modern Age<\/em> (1991) ja pyrin tarkastelemaan informanttejani my\u00f6h\u00e4ismodernin linssin l\u00e4pi ja tarkastelemaan ajan yht\u00e4 piirrett\u00e4, kohtalokasta hetke\u00e4, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Giddensin mukaan kohtalokas hetki<\/em> voi olla henkil\u00f6n kontrollissa, kuten yrityksen perustaminen, tai se voi nousta kontrolloimattomien tekij\u00f6iden v\u00e4liintulosta (Thomson ym. 2002; Giddens 2006 & 1991). Kohtalokkaissa hetkiss\u00e4 yksil\u00f6iden on teht\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, joilla voi olla kauaskin kantavia seuraamuksia. Moni arkip\u00e4iv\u00e4inen toiminta on sin\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ysin seuraamuksetonta, mutta pidemm\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isell\u00e4kin toiminnalla saattaa olla huomattavaa merkityst\u00e4. (Giddens 2006 & 1991.) Kohtalokkaassa hetkess\u00e4 tapahtumat tulevat yhteen tavalla, jolloin yksil\u00f6 huomaa seisovansa olemassaolonsa risteyksess\u00e4. Hetken kohtalokkuuden voi tiedostaa sen tapahtuessa. Hetket ilmestyv\u00e4t asioiden vaikutuksesta tai yksil\u00f6 itse ohjailee niit\u00e4. Ne ovat yht\u00e4 aikaa ongelmallisia ja seuraamuksellisia (Giddens 1991 ja 2006).<\/p>\n

Sosiologit Tracy Shildrick ja Robert MacDonald (2008) kirjoittavat artikkelissaan Understanding youth exclusion: critical moments, social networks & social capital<\/em> kriittisen hetken roolista, sosiaalisesta p\u00e4\u00e4omasta ja sosiaalisista verkostoista, ja miten edell\u00e4 mainitut muokkaavat nuorten siirtymi\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Heid\u00e4n mukaansa jotkin kriittiset hetket n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t selke\u00e4sti kaikille dramaattisina, traumaattisina ja mahdollisesti jopa el\u00e4m\u00e4nkulun katkeamilta. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 kyseisenlaiset yksitt\u00e4istapaukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t voivan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 kohti, mutta my\u00f6s poisp\u00e4in destrukturoivammista, sekavista el\u00e4m\u00e4ntyyleist\u00e4. Mielenkiintoisempi ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4mpi kuin tapahtumien oletettavuus, on niiden ilmeinen odottamattomuus yksil\u00f6ille (Shildrick & MacDonald 2008).<\/p>\n

Holland ja Thomson (2009) k\u00e4sittelev\u00e4t nuorten aikuisuuteen siirtymisest\u00e4 artikkelissaan Gaining Perspective on Choice and Faith<\/em>. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvalinnat ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 syv\u00e4sti sidoksissa ep\u00e4tasa-arvoisuuteen eli siihen, ettei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia edess\u00e4\u00e4n. He tutkivat pitk\u00e4n aikav\u00e4lin kvalitatiivisessa tutkimuksessaan nuorten ihmisten siirtymist\u00e4 nuoruudesta aikuisuuteen, k\u00e4ytt\u00e4en Giddensin teoriaa kohtalokkaista hetkist\u00e4 ja valinnasta. Heid\u00e4n mukaansa yksil\u00f6llisyyden korostaminen voi aiheuttaa ongelmia. Ongelmallista on jos, yksil\u00f6n koetaan voivan valinnoillaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suunnan. Heid\u00e4n mukaansa kaikki ei ole omista valinnoista riippuvaista. (Holland & Thomson 2009.) N\u00e4iden aikaisempien tutkimusten ja Giddensin kautta l\u00e4hdin tarkastelemaan informanttieni kertomuksia: mik\u00e4 on ollut sellainen kohtalokas hetki, joka on muuttanut informanttieni el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja miten se on muuttunut?<\/p>\n

Artikkelissani tarkastelen Maken, Axelin ja Jessen, kuvauksia el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja Suomessa. Helsinki, miss\u00e4 he ovat kasvaneet, on heid\u00e4n kuvaustensa mukaan ep\u00e4tasa-arvoisempi, v\u00e4kivaltaisempi ja kaikin puolin erilainen kuin se Helsinki, miss\u00e4 esimerkiksi itse olen el\u00e4nyt. Etnografian, osallistuvan havainnoinnin, keskustelujen ja haastattelujen kautta kuulin kokemuksia ja kertomuksia heilt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n. Iso osa tutkielmani, ja siten my\u00f6s artikkelini, merkityst\u00e4 tulee edell\u00e4 mainitusta seikasta \u2013 ihmisten omien kokemusten kuulemisesta.<\/p>\n

Yrit\u00e4n hahmottaa nuorten ihmisten kokemusta todellisuudesta, jossa he el\u00e4v\u00e4t ja millaisia valintoja he ovat el\u00e4miss\u00e4\u00e4n tehneet sek\u00e4 miten kohtalokkaat hetket<\/em> ovat muuttaneet heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Pyrkimyksen\u00e4 on k\u00e4sitell\u00e4 ja kuvata vain sit\u00e4, mink\u00e4 informantit itse minun tarkasteltavakseni antavat. Esimerkiksi kukaan ei voi objektiivisesti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 mik\u00e4 hetki on Giddensin teorian mukainen kohtalokas hetki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jonkin muutoksen kannalta. Voidaan my\u00f6s perustellusti voitaisiin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4isi\u00e4 kohtalokkaita hetki\u00e4 ole olemassakaan, vaan muutos on aina prosessuaalista. My\u00f6h\u00e4ismodernille yhteiskunnalle ja kulttuurille on kuitenkin ominaista se, ett\u00e4 siihen kuuluvat ihmiset pyrkiv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n muutoksen omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kohtalokkaina hetkin\u00e4<\/em>, jotka muuttavat el\u00e4m\u00e4nkulun suunnan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Informantit ja kentt\u00e4<\/strong><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 luvussa annan \u00e4\u00e4nen informanteilleni. Olen liitt\u00e4nyt t\u00e4h\u00e4n osioon mukaan p\u00e4tki\u00e4 niist\u00e4 kertomuksista tai haastatteluista, miss\u00e4 ilmeni heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kohtalokas hetki ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6spiste. Ker\u00e4sin aineistoni etnografisesti ja tein nelj\u00e4 puolistrukturoitua haastattelua. Kentt\u00e4ni oli it\u00e4helsinkil\u00e4inen kerhohuone, joka toimi kerran viikossa nyrkkeilysalina. Tapasin ja treenasin informanttieni kanssa marraskuusta 2013 huhtikuun 2014 loppuun. Keskeisi\u00e4 informantteja minulla oli 4. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa keskityn heist\u00e4 kolmeen – Jesseen, Makeen ja Axeliin – yksityisyydensuojan vuoksi kyseess\u00e4 eiv\u00e4t ole heid\u00e4n oikeat nimens\u00e4. Salilla k\u00e4vi viikoittain my\u00f6s muita ihmisi\u00e4, joiden l\u00e4sn\u00e4olo ilman muuta vaikutti yleiseen vuorovaikutukseen ja dynamiikkaan. Tutkielmassa, johon artikkeli pohjautuu kerron kentt\u00e4havainnoista enemm\u00e4n, joten siin\u00e4 kuuluvat my\u00f6s muiden kuin p\u00e4\u00e4informanttieni \u00e4\u00e4net.<\/p>\n

Jesse, Make ja Axel olivat tutkimusta tehdess\u00e4 19\u201321-vuotiaita nuoria miehi\u00e4, jotka oman kertomansa mukaan ovat kotoisin v\u00e4kivaltaisesta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Jesse kertoo, ett\u00e4 h\u00e4nen kotikaupunginosassaan ollaan \u201dsekaisin\u201d: \u201dSiel on niin paljon zombei, lapsii ja aikuisii\u201d.<\/em> Maken mukaan alueet ovat v\u00e4kivaltaisia monen syyn seurauksena; k\u00f6yh\u00e4t laitetaan samalle alueelle, jossa huumeiden ja alkoholink\u00e4ytt\u00f6 on arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Make esitt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n ohjaavan ihmist\u00e4 voimakkaasti: jos ymp\u00e4rist\u00f6n malli on konfliktitilanteissa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa, lapset tarttuvat malliin ja toistavat sit\u00e4, niin kauan ennen kuin toinen k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen malli syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 edellisen mallin; tosin toista toimintamallia ei tietty ymp\u00e4rist\u00f6 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ikin\u00e4 tarjoa. Ajatuksen valossa ihminen on siis l\u00e4hes tuomittu tietynlaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tietynlaisesta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ponnistaessa.<\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6n vaikutusta on kuitenkin mahdollista my\u00f6s karistaa. Esimerkiksi informanttini ovat kykenevi\u00e4 kertomaan siit\u00e4, miten he kokevat tulleensa v\u00e4kivaltaisiksi katutappelijoiksi, huumeidenk\u00e4ytt\u00e4jiksi, nuorisorikollisiksi, mutta my\u00f6s siit\u00e4, miten he eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet siihen, vaan muuttuivat edelleen urheilijoiksi, vapaaottelijoiksi, isiksi, ty\u00f6ntekij\u00f6iksi, ylioppilaiksi ja kihlatuiksi.<\/p>\n

Jesse kertoi olleensa nuorena hankala tapaus: \u201dm\u00e4 olin ihan kauhee, m\u00e4 vaan tappelin ja riehuin koko ajan\u201d.<\/em> Jesse kertoo, ett\u00e4 heid\u00e4n kaveriporukalleen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s v\u00e4rv\u00e4t\u00e4 mukaan nuorempia, jotka he saisivat tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 halusivat. Tilanne on muuttunut nykyisen nyrkkeilyohjaajana toimimisen ja ty\u00f6paikan ansiosta: \u201dnyt me v\u00e4rv\u00e4t\u00e4\u00e4n niit hyville teille ku ennen me v\u00e4rv\u00e4ttiin niit pahoille\u201d.<\/em><\/p>\n

Make sanoi, ettei heid\u00e4n porukkansa ollut yht\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ytynyt kuin Jessen. Make kertoi olleensa koulukiusattu ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 pysty\u00e4 puolustautumaan. Vapaaottelu ja kurinalainen treenaaminen tekiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 jonkun, joka koki olevansa jotakin. Jesse ei aluksi meinannut sopeutua nyrkkeilyn kurinalaiseen ja savuttomaan maailman yht\u00e4\u00e4n. Make ja Jesse kuvailivat ylpe\u00e4sti kuinka Axel on \u201dj\u00e4tk\u00e4 joka ei oo koskaan polttanu tai dokannu tai vet\u00e4ny mit\u00e4\u00e4n kamaa, mut aina hengaa mei\u00e4n kaa\u201d.<\/em> Axelkaan ei ole sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n tekemisiss\u00e4\u00e4n olisi ollut kyse nuorisojengeist\u00e4 \u2013 \u201don vaan kaveriporukoit, jengeil on joku johtaja, meil ei ollu\u201d<\/em>.<\/p>\n

 <\/p>\n

<\/a>Axel<\/u> \u2013 kohtalokas hetki ja merkityksellinen status<\/u><\/strong><\/p>\n

\u201dSit\u00e4 on ku joku eri ihminen siin\u00e4 porukassa\u201d, Axel kertoi nuoruudestaan kaveriporukassa, jonka mukana tappeli, riehui ja hengaili, vaikka kuvaileekin itse\u00e4\u00e4n rauhalliseksi ihmiseksi. \u201dHengattiin ostareil, riitti et joku katto jotenkin niin sit alko tappelu. Menin aina mukaan ku ne dokas viikonloppuna. Sit siel tapahtu kaikkee, esim taiteiden y\u00f6n\u00e4 aina oli tappelui. SIt jotkut niist alko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huumeit. Kaverit ei menny kouluun, niin en m\u00e4k\u00e4\u00e4n jaksanu menn\u00e4\u201d, Axel sanoi. \u201dEi yksitt\u00e4isii tekoi, vaan kaveriporukat vastaan kaveriporukat,\u201d Axel jatkoi. \u201dNiist\u00e4 tapahtumistako sun rikossyytteet on?\u201d, kysyin. \u201dOsalliset ja rikoksen tehneet, ne saa rikossytteen\u201d, Axel vastasi rauhallisesti. \u201dEn oo yht\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 niiden tyyppien kaa. Ku alotin vaparin ei ollu aikaa en\u00e4\u00e4 olla niitten kaa ja kavereiden kaa\u201d. \u201dMink\u00e4 ik\u00e4sen\u00e4 s\u00e4 olit siin\u00e4 porukassa?\u201d, kysyin. \u201dKu m\u00e4 olin jotain 12\u201318 \u2013 vuotias,\u201d Axel vastasi rauhallisesti. \u201dTunsits\u00e4 Jessen sillon?\u201d, \u201dJoo, on tunnettu ihan pienest\u00e4 ja oltu samassa porukassa x:ss\u00e4. M\u00e4 lopetin v\u00e4h\u00e4n ennen Jessee\u201d, Axel kertoi. H\u00e4n kertoi kuinka itse lopetti, koska \u00e4iti oli harmissaan h\u00e4nen tekemisist\u00e4\u00e4n, se vaikutti mutta sanoi: \u201d tietyil alueil on nuorii paljon, joiden vanhempii ei oikeen kiinnosta, jotka ei pid\u00e4 kuria, ja sit ei oo tekemist\u00e4\u201d. \u201dOnko jotain Tapuli porukkaa, josta Jesse ja Make joskus puhuu?\u201d, kysyin. \u201dEi oikeestaan, ne vaan kaikki asuu siell\u00e4\u201d, Axel vastasi. \u201dMit\u00e4 te teette nyky\u00e4\u00e4n kavereitten kaa?\u201d, kysyin. \u201dN\u00e4\u00e4n eniten Makea, Jesse\u00e4 ja Markoa, se ei oo X-porukka. Me k\u00e4yd\u00e4\u00e4n salilla, menn\u00e4\u00e4n kahville Helsinkiin ja sellast\u201d, Axel sanoi. <\/em><\/p>\n

Axelin kohdalla \u00e4idin kuullessa poikansa tekemisist\u00e4 vaikutti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiins\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kulusta. H\u00e4n vet\u00e4ytyi porukoista pois, alkoi keskitty\u00e4 koulunk\u00e4yntiin ja pyrki mahdollisuuden tullessa aikuislukioon, ylioppilaslakki tavoitteenaan. Miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ei vaikuttanut informanttien kanssa hengaillessani silt\u00e4, ett\u00e4 porukoihin, niin sanottuihin jengeihin liittyminen olisi ollut tiedostettu merkitt\u00e4v\u00e4 hetki, jolla olisi haluttu osoittaa mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4. Make ja Jesse olivat aikoinaan aivan eri porukoissa, mutta yhteisten kavereiden kautta tutustuivat ja jossakin vaiheessa muodostui X-porukka, miss\u00e4 he viett\u00e4v\u00e4t nyky\u00e4\u00e4nkin paljon aikaa tai joidenkin siihen kuuluvien ihmisten kanssa. Porukan muodostumisessa ei ollut kyse sen kummemmasta kuin kaveruudesta ja aina joku tunsi jonkun joka liittyi mukaan, ja niin edelleen. Osa my\u00f6s asui tai asuu yh\u00e4 tiivisti samalla alueella. Ryhm\u00e4 ei siis heid\u00e4n mukaansa ole jengi, eik\u00e4 siin\u00e4 ole niin kutsuttuja etnisi\u00e4 rajoja \u2013 heid\u00e4n mukaansa siell\u00e4 ihmisi\u00e4 monesta l\u00e4ht\u00f6kohdasta. Axel alkoi kaveerata Jessen kanssa jo pienen\u00e4, koska Jesse asui samassa taloyhti\u00f6ss\u00e4. Kyseess\u00e4 on ollut ennen kaikkea yst\u00e4vystyminen eik\u00e4 jengiytyminen, \u201dhyvien tyyppien kanssa ajan viett\u00e4misest\u00e4<\/em>\u201d. Tietyiss\u00e4 porukoissa oleminen kuitenkin vaikutti el\u00e4m\u00e4\u00e4n joskus kohtalokkaastikin, mutta porukan tarkoitus oli kaveruus.<\/p>\n

Axelin vet\u00e4ytymiseen ep\u00e4toivotusta porukasta sai aikaan \u00e4idin pettymys poikansa puuhista. Merkityst\u00e4 oli n\u00e4in ollen my\u00f6s sill\u00e4 sosiaalisella statuksella ja toimijuudella, joka Axelilla oli kotonaan ja perheens\u00e4 j\u00e4senen\u00e4. Status vanhempiensa lapsena, joka kunnioitti heid\u00e4n n\u00e4kemyst\u00e4\u00e4n, oli lopulta se vahvin. Spekuloin my\u00f6s ajatuksella, ett\u00e4 voi olla mahdollista Axelin halunneen toisinaan irrottautua, mutta irrottautumiselleen h\u00e4n tarvitsi ulkopuolisen porukasta ulosvet\u00e4j\u00e4n \u2013 mik\u00e4 sattui olemaan h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4. En ihmettele, vaikka porukasta irrottautuminen olisi vaikeakin haaste ja sis\u00e4lt\u00e4isi useita riskej\u00e4, joita Axelin t\u00e4ytyi mietti\u00e4 tuossa kohtalokkaassa tilanteessa, kuten jo aikaisemmin mainitsin.<\/p>\n

Axel esitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 suhteessa entiseen porukkaan; siell\u00e4 toimimiseen ja sielt\u00e4 l\u00e4htemiseen, melko passiivisena toimijana. Enemm\u00e4n arvostusta, t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa vanhempien, h\u00e4n kuitenkin sai tekemiselleen porukan ulkopuolella. Joku varmasti ajattelee vanhempien kulttuuritaustalla olevan merkityst\u00e4 erin\u00e4isiin arvoihin ja toimintamalleihin, jotka informanttini kokevat esimerkiksi t\u00e4rkeiksi. Aikomukseni ei kuitenkaan ole tarkastella niiden vaikutusta. Olen kuunnellut informanttejani ja tiedostan, ett\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4kemyksiins\u00e4, valintoihinsa ja muihin vaikuttavat ilman muuta kaikki sosiaaliset ymp\u00e4rist\u00f6t, joissa he ovat olleet osallisina ja joissa ovat yh\u00e4 edelleen.<\/p>\n

Thomson ja kumppanit (2002) kirjoittavat: mist\u00e4 nuori kokee itse saavansa eniten arvostusta, voi olla aivan toinen arvostuksen l\u00e4hde kuin se, mit\u00e4 esimerkiksi koulu tai vanhemmat arvostavat. Nuoret voivat tiet\u00e4\u00e4 esimerkiksi koulussa menestymisen olevan arvostettavaa, mutta my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 lintsaamisen olevan arvostettavaa. T\u00e4rkeint\u00e4 on, kummalta ryhm\u00e4lt\u00e4 haluaa arvostusta \u2013 silt\u00e4 joka arvostaa koulunk\u00e4ynti\u00e4 vai silt\u00e4 joka arvostaa sielt\u00e4 lintsaamista.<\/p>\n

<\/a><\/p>\n

Jesse<\/u> & Make \u2013 kohtalokas hetki ja keh\u00e4n vaikutus<\/u><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

\u201d<\/em>Mit\u00e4 kuuluu?\u201d, Jesse kysyi sohvalta takkinsa uumenista. \u201dIhan hyv\u00e4\u00e4, ei mit\u00e4\u00e4n kummempaa, mit\u00e4s sulle?\u201d, vastasin hymyillen. \u201dIha hyv\u00e4\u00e4, \u201d h\u00e4n vastasi ryhdist\u00e4ytyi v\u00e4h\u00e4n ja jatkoi: \u201dmua pyydettiin uudestaan ottelee\u201d, h\u00e4n virnisti, tai Jessen tapauksessa siristi silmi\u00e4\u00e4n hiukan ja n\u00e4ytti v\u00e4h\u00e4n hymyilev\u00e4n.. \u201dMit\u00e4, v\u00e4h\u00e4 siistii, millon?\u201d, kysyin. Kyseess\u00e4 olisi, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 ottelutapahtuma, johon h\u00e4n saattaisi alkaa harjoitella vanhan valmentajansa kanssa, sata prosenttisen varma osallistumisestaan Jesse ei viel\u00e4 kuitenkaan ollut. (Kentt\u00e4muistiinpanot, 2013\/12)<\/em><\/p>\n

\u201d<\/em>M\u00e4 tutustuin Axeliin tosi pienen\u00e4\u201d, Jesse kertoi. \u201dEnt\u00e4 millon te ootte tutustunut?\u201d, kysyin Makelta ja Jesselt\u00e4, he katsoivat toisiaan ja hetken mietitty\u00e4\u00e4n vastasivat, \u201dm\u00e4 olin jotain 15\u201d, Jesse sanoi, \u201dja m\u00e4 olin 17\u201d, vastasi Make. \u201dMillanen s\u00e4 olit nuorempana?\u201d, kysyin Jesselt\u00e4. \u201dNo nyt et sano sit\u00e4 samaa mink\u00e4 s\u00e4 sanot joka kerta,\u201d Make sanoi Jesselle tuimasti. \u201dHahha siis ihan kauhee, m\u00e4 vaan riehuin ja potkin, hakkasin ja join\u201d, Jesse sanoi kohta, \u201dme vaan ootettiin aina kaikkee vappuu ja t\u00e4ll\u00e4st et p\u00e4\u00e4see riehuu, vet\u00e4\u00e4 jengii kuonoon. Meil oli tollasii pienempii, niinku Rami, joita v\u00e4rv\u00e4ttiin mukaa hehe\u201d, Jesse kuvaili. \u201dTeil oli paljo organisoidunpaa, meil ei ollut tollasta, meil ei ollu pienempii\u201d, Make sanoi. <\/em><\/p>\n

Jessen kohdalla nyrkkeilyvalmentajan kohtaaminen kotipihalla on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 tapahtuma, mik\u00e4 vaikutti esimerkiksi h\u00e4nen vapaa-ajan toimintaansa paljon: \u201dEi jaksa riehuu kaduil ku treenannu monta tuntii, sit\u00e4 menee himaan lep\u00e4\u00e4 eik\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n kaduille\u201d<\/em>.<\/p>\n

\u201dOlin k\u00e4velees himaan koulust. M\u00e4 olin taas tapellu tai jotain. Faija oli linnast lomil tai jotain ja se oli pihal myym\u00e4s autoo. Ja sit t\u00e4\u00e4 tyyppi, joka oli ostamas sit\u00e4 autoo oli nyrkkeilyvalmentaja. Se sit kyl my\u00f6hemmin heitettiin ulos sielt salilt X, se j\u00e4i kii kaman k\u00e4yt\u00f6st ja sillee. Mut sit m\u00e4 j\u00e4in muiden valmentajien kaa, m\u00e4 olin joku 12 vee. M\u00e4 muistan et m\u00e4 olin treenannu joku nelj\u00e4 kuukaut ku mut heitettiin ekan kerran keh\u00e4\u00e4n (\u2026) Mut niin sillon se oli siin pihal ja sit se sano mulle, et jos s\u00e4 oot kova j\u00e4tk\u00e4 niin tuu tonne salille koittaa nyrkkeilyy\u2026ja sit m\u00e4 menin.\u201d (Jesse, 2013\/ 12, 2014, haastattelu\/ kentt\u00e4muistiinpanot\/ keskustelu)<\/em><\/p>\n

Make viittasi useasti samaan seikkaan ja korosti puheissaan yritt\u00e4mist\u00e4, ohjien omiin k\u00e4siin ottamista. Jesse sen sijaan antaa valmentajalle puheissaan paljon painoarvoa. Valmentaja on kertomusten mukaan ollut auktoriteetti, joka on tukenut menestykseen ja \u201dhyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d suuntaamisessa. Valmentaja on niin sanotusti pit\u00e4nyt ruodussa, kuten voi huomata kertomuksesta, jossa valmentaja sai Jessen kiinni tupakoinnista.<\/p>\n

\u201dValmentaja oli ihan raivona, siis ruskeesuolt piti juosta kisikselle ja takas. Se polki py\u00f6r\u00e4l vieres ja raivos, m\u00e4 olin iiha kuollu hehe\u201d. Make nosti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 keng\u00e4nnauhoista ja selvensi \u201dnii ja j\u00e4tk\u00e4 poltti koko ajan samaan aikaan ku treenas, toi oli vaan eka kerta ku se sai Jessen siit kii\u201d. Jesse n\u00e4ytti l\u00e4hes innostuvan \u201dsiis m\u00e4 oon polttanut varmaan jostain ekaluokasta asti!\u201d, N\u00e4ytin ehk\u00e4 yll\u00e4ttyneelt\u00e4 ja huvittuneelta. Jesse ja Make virnuilivat, molemmilla oli kesto virne naamalla. <\/em><\/p>\n

Informanttini ilmaisevat oman toimijuutensa samankaltaisista tilanteista kertoessaan hyvin eri tavalla. Esimerkiksi Makea ja Jesse\u00e4 vertaillessa huomaa Maken painottavan omaa toimijuuttaan ja otettaan asioiden kulusta. Jesse puolestaan tuntuu v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4n omaa aktiivista rooliaan niiss\u00e4 tilanteissa, joista on kuitenkin ollut ylpe\u00e4.<\/p>\n

Make l\u00f6ysi pitk\u00e4n \u201doman jutun\u201d etsimisen j\u00e4lkeen noin 15-vuotiaana vapaaottelun. H\u00e4n treenasi paljon ja menestyi, hypp\u00e4si varhaisessa vaiheessa kilpakehiin. Sitten Suomen mestaruuskisoissa tapahtui jotain.<\/p>\n

Niin joka tapauksessa sitte tota se loppu siihen, et m\u00e4 h\u00e4visin mun vaparin SM:t. Finaaleis m\u00e4 h\u00e4visin ja jotenki se iski niin pahasti syd\u00e4mii my\u00f6ten. Se niinku\u2026lannisti niin paljo ku m\u00e4 niinku omaa tyhmyytt\u00e4ni h\u00e4visin ne. M\u00e4 olin niin varma. M\u00e4 en oo ikin\u00e4 ollu niin varma MIST\u00c4\u00c4N et m\u00e4 voitan et se on ihan tehty diili et t\u00e4\u00e4 on ihan selv\u00e4 homma ja m\u00e4 treenasin ku hullu ja m\u00e4 olin tosi kehittyny ja sit m\u00e4 menin ja m\u00e4 tyr\u00e4sin siell\u00e4 ja sit jotenki, m\u00e4 muutenki olin v\u00e4syny siihen stressaamiseen ja siihen semmoseen\u2026<\/em><\/p>\n

Siel joko p\u00e4rj\u00e4\u00e4 tai ei p\u00e4rj\u00e4\u00e4 ja sit kylh\u00e4 m\u00e4 enemm\u00e4n p\u00e4rj\u00e4sin ku en p\u00e4rj\u00e4nny mut sit ku m\u00e4 h\u00e4visin niin se s\u00f6i mun innon jotenki t\u00e4ysin ja m\u00e4 olin kuluttanu puoltoist vuot siel et m\u00e4 en tehny mit\u00e4\u00e4 muut, kirjaimellisesti siis, m\u00e4 en tehny mit\u00e4\u00e4n muuta. M\u00e4 vaan treenasin ku hullu ja sit m\u00e4 vaan, emm\u00e4 tii\u00e4 must tuntuu et m\u00e4 paloin loppuun ja sit m\u00e4 rupesin juomaan, enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n\u2026 (Make, haastattelu, 12\/2013)<\/em><\/p>\n

SM-kisojen h\u00e4vi\u00e4misen voi n\u00e4hd\u00e4 olleen kriittinen hetki Maken el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Se ajoi toiseen kriittiseen hetkeen; lis\u00e4\u00e4ntynyt juominen ja p\u00e4ihteiden k\u00e4ytt\u00f6 treenitauon aikana p\u00e4\u00e4ttyi turhan v\u00e4kivaltaiseksi \u00e4ityneeseen tappeluun. Make sai tappelusta vankilatuomion. Kohtalokkaaksi hetkeksi n\u00e4en sen hetken jona Maken is\u00e4 sanoi: \u201dS\u00e4 voit joko murehtii t\u00e4t\u00e4 lopun el\u00e4m\u00e4\u00e4s tai sit menn\u00e4 eteenp\u00e4in, s\u00e4 oot viel\u00e4 nuori\u201d<\/em>, tuona hetken\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi ulkopuolelta annettu mahdollisuus katsoa tulevaan, mik\u00e4 kannattelisi \u201dvirheidenkin\u201d yli.<\/p>\n

Mielest\u00e4ni kriittinen tai kohtalokas hetki voi olla mik\u00e4 tahansa, mink\u00e4 henkil\u00f6 sellaiseksi omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kokee. Vain hyvin harvat asiat, jos mitk\u00e4\u00e4n, voi objektiivisesti n\u00e4hd\u00e4 kohtalokkaiksi. Antropologian relevanttius piileekin sen kyvyss\u00e4 ja yrityksess\u00e4 huomioida ihmisen oma kokemus ja todellisuus. Oleellista on kohtalokkaiden hetkien muutokseen ajava voima. Ratkaisevaa on, ett\u00e4 yksil\u00f6 huomaa itse jonkin tapahtuman merkityksellisyyden ja tarttuu mahdollisuuteen, joka voi muuttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 (Thomson ym. 2002).<\/p>\n

Nuorten pyrkimysten, suuntausten ja heid\u00e4n todellisten toimiensa v\u00e4lill\u00e4 voi olla my\u00f6s selke\u00e4 ristiriita. T\u00e4m\u00e4 heijastelee asian monimutkaisuutta. Esimerkiksi nuori voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 jotain, vaikka tiet\u00e4isi, ett\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 asiaa arvostettaisiin. (Tomanovic 2012). Esimerkiksi Jesse\u00e4 pyydettiin er\u00e4\u00e4seen nyrkkeilyotteluun, mist\u00e4 h\u00e4n oli mit\u00e4 ilmeisimmin tyytyv\u00e4inen. Jotkin asiat, kuten Jessen oman n\u00e4kemyksen mukainen huono valmistautuminen ja ajanpuute kuitenkin tyss\u00e4siv\u00e4t kilpailuun osallistumisen.<\/p>\n

Nuorten valinnat ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset perustuvat tunnustuksen saamisen tunteelle. T\u00e4ll\u00f6in on taipumus keskitty\u00e4 el\u00e4m\u00e4nalueille tai tekemiseen, jossa nuoret kokevat muiden tunnustavan heid\u00e4n p\u00e4tevyytens\u00e4. Kyseisi\u00e4 alueita voivat olla koulutus, ty\u00f6, vapaa-aika, kulutus. (Tomanovic 2012) T\u00e4m\u00e4n ajatuksen valossa my\u00f6s tietynlaisissa porukoissa asioiden tekeminen, kuten tappelu, r\u00f6t\u00f6stely tai vaikka nyrkkeily valtaavat el\u00e4m\u00e4n helposti, jos henkil\u00f6st\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 muut arvostavat h\u00e4nt\u00e4 kyseisen asian tekij\u00e4n\u00e4. Mielest\u00e4ni tekemisen kautta voidaan siis olla jotakin ja luoda sellaista \u201dmin\u00e4\u00e4\u201d, jota sek\u00e4 muut, ett\u00e4 itse arvostavat. Esimerkiksi Vigil (1988) ja Ness (2004) kirjoittavat niin ik\u00e4\u00e4n tappelemisen olleen heid\u00e4n informanttiensa piiriss\u00e4 se keino, jolla vahvistettiin min\u00e4kuvaa ja jonakin olemista. Yht\u00e4lailla Heiskasen (2012) tutkimuksessa nyrkkeilij\u00f6iden parissa ilmenee sama seikka, mutta siin\u00e4 min\u00e4\u00e4 ja maailmaan kuulumista muodostettiin nyrkkeilyn kautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lopuksi<\/strong><\/p>\n

My\u00f6h\u00e4ismodernissa yhteiskunnassa on tyypillist\u00e4 ajatella ihmiset yksil\u00f6in\u00e4, jotka voivat ohjata l\u00e4hes kaikkea omilla valinnoillaan. N\u00e4enn\u00e4isesti my\u00f6h\u00e4ismodernius olettaa j\u00e4seniens\u00e4 olevan samalla viivalla, sill\u00e4 valinnat vaikuttavat. Havainnot osoittavat, ett\u00e4 valinnanmahdollisuuksissa esiintyy ep\u00e4tasa-arvoa, esimerkiksi sosioekonominen tausta vaikuttaa valinnanmahdollisuuksiin. Kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 muilla on suuremmat valinnanmahdollisuudet voi aiheuttaa ongelmia. Nuoruudessa ja lapsuudessa ymp\u00e4rist\u00f6n ihmisten el\u00e4m\u00e4ntyylit ovat helposti siin\u00e4 roolimallin asemassa, jota kohti itsekin alkaa tavoitella (ks. esim. Giddens 1991).<\/p>\n

Kohtalokas hetki on kaikilla informanteillani muuttanut arvoja ja ajatuksia maailmasta siten. Makella SM-kisojen h\u00e4vi\u00e4misen j\u00e4lkimainingit, is\u00e4n sanat ja uusi usko tulevaan, Jessell\u00e4 nyrkkeilyvalmentajan kohtaaminen avasi oven toisenlaiseen ajanvietteeseen, josta tunsi saavansa arvostusta, siin\u00e4 miss\u00e4 tappelijanakin. Axelin \u00e4idin kuullessa poikansa ajanvietosta tapplelevissa porukoissa, Axelille painottui t\u00e4rkeys perheens\u00e4 j\u00e4senen\u00e4 ja joutui valitsemaan, sen sosiaalisen statuksen, jonka loppu peleiss\u00e4 arveli itselleen paremmaksi. Kohtalokkaat hetket ovat osoittaneet, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyylin muutos on ollut mahdollinen, he ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 valitsemalla toisin, voi el\u00e4\u00e4 lopulta toisin. Ymp\u00e4rist\u00f6n koettua ohjailevuutta voi uhmata. Kuitenkin informanttieni el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 muutos on tapahtunut puolihuolimattomasti. Tilanne, joka on osoittautunut muutokseen ajavaksi, ei ole vaikuttanut niin kohtalokkaalta sen sattuessa.<\/p>\n

Tutkimukseni tarkoitus piilee siin\u00e4, ett\u00e4 on aina merkityksellist\u00e4 kuulla eri v\u00e4est\u00f6nosien kuvauksia el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. On paradoksaalista, jos ihminen ei tunne kuuluvansa yhteiskuntaan, jossa asuu, ja johon virallisesti esimerkiksi kansalaisuuden perusteella kuuluu. Huolestuttavaa on my\u00f6s, jos on joukko nuoria ihmisi\u00e4, jotka kuvaavat kasvuymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltaiseksi. My\u00f6h\u00e4ismodernin ajan piirteiden, kuten yksil\u00f6llisyyden ja marginalisaation, vaikutuksesta nuorten el\u00e4m\u00e4\u00e4n Suomessa on tehty useita tutkimuksia (ks. esim. Kuronen 2010; Komonen 2001a), joten artikkelin voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s sujahtavan mukaan t\u00e4h\u00e4n jo aloitettuun keskusteluun. Jokainen tutkimus ja artikkeli tuonee joka tapauksessa edes ripauksen uutta tietoa, mik\u00e4 on aina arvokasta.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjoittaja on Ritva Soive Helsingin yliopistosta.<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Kiitokset:<\/em><\/p>\n

Olen kiitollinen Jesse, Makelle, Jannelle, Axelille ja muille salilla py\u00f6rineille, joiden juttuja ja kertomuksia sain kuulla. Olen my\u00f6s otettu siit\u00e4 luottamuksesta, jota sain osakseni. Heid\u00e4n arvostava suhtautumisensa minuun ei anna minulle muuta mahdollisuutta, kuin arvostaa heit\u00e4 takaisin samalla mitalla. Ei ole yht\u00e4\u00e4n liioiteltua todeta, ett\u00e4 ilman n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4, ei olisi koko tutkielmaa saati siihen perustuvaa artikkelia.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Giddens, Anthony (1991) Modernity and Self-Identity \u2013 Self and Society in the Late Modern Age<\/em>.Stanford California, Stanford University Press<\/p>\n

Giddens, Anthony (2006) Fate, Risk and Security. (toim.) Cosgrave, James F. The Sociology of Risk and Gambling Reader<\/em>. New York, Routledge, Taylor and Fracis GroupHeiskanen, Benita (2012) The Urban Geography of Boxing \u2013 race, class, and the gender in the ring<\/em>. New York, Routledge<\/p>\n

Holland, Janet & Thomson, Rachel (2009) Gaining Perspective on Choice and Fate \u2013 Revisiting critical moments. European Societies<\/em>, Vol. 11, Iss. 3. s. 451-469. Special Issue: At crossroads: Contemporary lives between fate and choice. DOI:<\/strong>10.1080\/14616690902764799<\/p>\n

Komonen, Katja (2001a) Koulutusyhteiskunnan marginaalissa? Ammatillisen koulutuksen keskeytt\u00e4neiden nuorten yhteiskunnallinen osallisuus<\/em>. V\u00e4it\u00f6skirja. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisi\u00e4 julkaisuja 47.<\/p>\n

Kuronen, Ilpo (2010) Peruskoulusta el\u00e4m\u00e4nkouluun: ammatillisesta koulutuksesta syrj\u00e4ytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten tarinoita peruskoulusuhteesta ja el\u00e4m\u00e4nkulusta peruskoulun j\u00e4lkeen. <\/em>V\u00e4it\u00f6skirja. Jyv\u00e4skyl\u00e4, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos, Tutkimuksia \/ Koulutuksen tutkimuslaitos; 1455-447X;26<\/p>\n

Ness, Cindy (2004) Why Girls Fight: Female Youth Violence in the Inner City. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science<\/em>, <\/strong>vol. 595 no. 1, s. 32-48<\/p>\n

Shildrick, Tracy and MacDonald, Robert (2008) Understanding youth exclusion: critical moments, social networks and social capital. Youth and Policy<\/em>, 99, s. 46-64<\/p>\n

Thomson, Rachel; Bell, Robert; Holland, Janet; Henderson, Sheila; McGrellis, Sheena; Sharpe, Sue (2002) Critical Moments: Choice, Chance and Opportunity in Young People\u2019s Narratives of Transition. Sociology<\/em>, vol. 36 No. 2, s. 335-354<\/p>\n

Tomanovic, Smiljka (2012) Agency in the Social Biographies of Young People in Belgrad. Journal of Youth Studies, <\/em>Vol. 15, Iss. 5, s. 605-620<\/p>\n

Vigil, James Diego (1988) Barrio Gangs \u2013 Street Life and Identity in Southern California<\/em>. Austin, University of Texas Press<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuvauksia kohtalokkaista hetkist\u00e4 my\u00f6h\u00e4ismodernissa Helsingiss\u00e4   Abstrakti Tutkimus, johon artikkeli pohjautuu, on osa Non Fighting Generation ry:n hanketta, joka tutkii etnisten v\u00e4hemmist\u00f6ryhmien v\u00e4list\u00e4 rasismia nuorten keskuudessa Suomessa. Pro gradu-tutkielma, johon artikkeli perustuu, keskittyy tarkastelemaan Suomea my\u00f6h\u00e4ismodernina yhteiskuntana sosiologi Anthony Giddensin teorian valossa. Giddens kirjoittaa, ett\u00e4 el\u00e4mme my\u00f6h\u00e4ismodernia aikaa. Yhteiskunta sek\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,117],"tags":[122,123,124,125],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/479"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=479"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/479\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":480,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/479\/revisions\/480"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=479"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=479"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=479"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}