Leikkauspolitiikan vastustajia on syytetty monesta, ainakin realisimin puutteesta ja vain omien, kapea-alaisten saavutettujen etujen puolustamisesta. Sosiologian opiskelijoiden ja henkil\u00f6kunnan kapina perusteluineen hallituksen lyhytn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 koulutuspolitiikkaa ja erityisesti Helsingin yliopiston tietoista kurjistamista kohtaan osoittaa, ettei kummastakaan todellakaan ole kyse, vaikka oma lehm\u00e4, oma koulutus, olisikin ojassa. Nuorten huoli oman tulevaisuuden suhteen ei ole erillinen, itsek\u00e4s toive, vaan aitoa huolta yhteiskunnasta. Niin kliseiselt\u00e4 kuin se kuulostaakin, ilman juuri nyt opiskelevien ja tutkijauraansa aloittelevien nuorten viisautta, avarakatseisuutta, tietoja, taitoja ja kriitist\u00e4 ajattelua ei hallituksella taida olla tulevaisuuden kansakuntaa saati taloutta, jota uhmakkaasti puolustaa. Oma etu voi olla yleinen etu koulutuksen ja sivistyksen alalla – n\u00e4kemys, jota akateemisuutta vierastava hallitus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4heksyv\u00e4n elitismin vastustamisen varjolla. Yliopistov\u00e4en pyrkimys puolustaa tiedeyliopistoa on kaukana sellaisesta oman edun ajamisesta, joka johtaa yhteiskunnan syvemp\u00e4\u00e4n jakautumiseen p\u00e4rj\u00e4\u00e4jiin ja putoajiin. Julkisin varoin turvattu koulutus ei ole verorahojen syyt\u00e4mist\u00e4 eliitille, vaan koulutuksen mahdollistamista kotitaustasta riippumatta.
\nYliopistov\u00e4ki on toki aina napissut ja vaatinut lis\u00e4\u00e4 milloin mit\u00e4kin, se kuuluu rooliimme, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa kapinassa huokuu syv\u00e4, aito pelko ja huoli tulevaisuuden yhteiskunnan puolesta, jota nykypolitiikka tosiasiallisesti uhkaa. Nykyhallitus on harvinaisen selv\u00e4sti tehnyt tietoisia valintoja ja osoittanut hyyt\u00e4v\u00e4\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tulevaisuuden monialaisia, kriittisi\u00e4 osaajia kohtaan. V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys saattaa olla v\u00e4\u00e4r\u00e4 ilmaus, on my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 tavoitteena on nimenomaan vaientaa.
\nNuoret yhteiskuntatieteilij\u00e4t joutuvat jo toista kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vastaamaan seurauksista, kun tartutaan ideologiapohjaiseen, demokratianvastaiseen mantraan, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaihtoehtoja ei ole. Se oli tuttu virsi 1990-luvun lamavuosina, jolloin nykyopiskelijat olivat lapsia. Sen ehdottomuus kohtaa heid\u00e4t j\u00e4lleen. Nyt kuitenkin tied\u00e4mme tutkimustiedon, taloustieteen nobelistien ja arkij\u00e4rjen avulla, ett\u00e4 vaihtoehtoja on, valtiontalous ei kurjistamalla kohennu, ja eriarvoinen, jakautunut yhteiskunta ei ole tavoittelun arvoinen edes sen rikkaimmalle eliitille. Koulutusleikkauksien vastustaminen niill\u00e4 perusteluilla, joita sosiologit nyt julkilausumassaan luettelevat, on ilmaus tulevaisuudenuskon puolesta. Siin\u00e4 pilkahtaa hauras h\u00e4iv\u00e4hdys toiveikkuutta, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hallitukseen ja sen huolestuttavaan politiikkaan voi viel\u00e4 j\u00e4rkeen vetoamalla vaikuttaa. On surullista, jos he ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Nuoret ja valtiontalous ovat siin\u00e4 mieless\u00e4 samanlaisia ettei niill\u00e4 ole varaa odottaa kokonaista vaalikautta, ja toivoa parempia p\u00e4ivi\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4 joskus my\u00f6hemmin.<\/p>\n
Kirjoittaja on Elina Oinas, Sosiologian Professori, Svenska social- och kommunalh\u00f6gskolan<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Leikkauspolitiikan vastustajia on syytetty monesta, ainakin realisimin puutteesta ja vain omien, kapea-alaisten saavutettujen etujen puolustamisesta. Sosiologian opiskelijoiden ja henkil\u00f6kunnan kapina perusteluineen hallituksen lyhytn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 koulutuspolitiikkaa ja erityisesti Helsingin yliopiston tietoista kurjistamista kohtaan osoittaa, ettei kummastakaan todellakaan ole kyse, vaikka oma lehm\u00e4, oma koulutus, olisikin ojassa. Nuorten huoli oman tulevaisuuden suhteen ei ole erillinen, itsek\u00e4s toive, vaan … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,117],"tags":[133,135,109],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/489"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=489"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/489\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":490,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/489\/revisions\/490"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=489"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=489"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sosiologi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=489"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}