<\/p>\n
Sek\u00e4 muuttoliike ett\u00e4 huoli nuorten ty\u00f6llisyydest\u00e4 ovat suomalaisen politiikan ikuisuuskysymyksi\u00e4. Nuorisotutkimuksen ja muuttoliiketutkimuksen maailmat ovat kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n olleet erill\u00e4\u00e4n. Miten n\u00e4iden kahden tieteenalan et\u00e4isyytt\u00e4 voisi kuroa umpeen?<\/em><\/p>\n Miksi nuorten muuttoliike on kiinnostava kysymys?<\/strong><\/p>\n Muuttoliike, tai sen oletettu v\u00e4hyys, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Suomessa aina aika ajoin keskustelua. Puhutaan kohtaanto-ongelmasta, eli siit\u00e4, ett\u00e4 potentiaaliset ty\u00f6ntekij\u00e4t ja ty\u00f6paikat ovat sijoittuneet eri puolille Suomea (Hynninen 2007, 507). Usein esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sosiaaliturvaj\u00e4rjestelm\u00e4 passivoi ihmisi\u00e4, ja saa heid\u00e4t j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kotiseuduilleen. Samoja argumentteja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s Suomen ulkopuolella selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n eurooppalaisten matalaa liikkuvuutta suhteessa yhdysvaltalaisiin. (ks. esim. Hassler et al. 2005, Faini et al. 1997.)<\/p>\n Tosiasiallisesti suomalaiset ovat kuitenkin ainakin eurooppalaisten keskuudessa varsin liikkuvaista v\u00e4ke\u00e4, ja Suomessa muutetaan muita pohjoismaita enemm\u00e4n t\u00f6ihin liittyvist\u00e4 syist\u00e4 (Holm, Nivalainen, Volk 2008, 22-23). Ehk\u00e4p\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 johtuen jo 1980-luvulta l\u00e4htien on my\u00f6s kannettu huolta v\u00e4est\u00f6n liiallisesti keskittymisest\u00e4 kasvukeskuksiin (Korkiasaari 1991, 1-2).<\/p>\n Suomalainen muuttoliikekeskustelu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4kin er\u00e4\u00e4nlaisen poliittisen paradoksin: toisaalta halutaan, ett\u00e4 ihmiset muuttavat t\u00f6iden per\u00e4ss\u00e4, mutta tosiasiallisen muuttoliikkeen suuntaan ei olla tyytyv\u00e4isi\u00e4. Muuttoliikekeskustelu onkin yksi suomalaisen politiikan ikuisuuskysymyksist\u00e4.<\/p>\n Huoli nuorten ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 ja syrj\u00e4ytymisest\u00e4 on toinen ikuisuuskysymys. Viimeisin t\u00e4m\u00e4n huolen aalto nousi pinnalle, kun OECD:n tulosten mukaan noin 25 prosenttia suomalaisista nuorista on syrj\u00e4ytyneit\u00e4. (Helsingin Sanomat 15.9.2016.) Olisi toki syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 OECD:n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan kuka tahansa, joka ei ole t\u00f6iss\u00e4 tai opiskele on syrj\u00e4ytynyt (OECD). Tarkkoja m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 onkin ehk\u00e4 se, ett\u00e4 aihe her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huolta.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tekee nuorten muuttoliikkeest\u00e4, erityisesti ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4st\u00e4 liikkuvuudesta, kiinnostavan kysymyksen. Voisi helposti olettaa, ett\u00e4 aihetta olisi tutkittu paljon. Ker\u00e4tess\u00e4ni l\u00e4hteit\u00e4 aihetta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 graduani varten t\u00f6rm\u00e4sin kuitenkin siihen, ett\u00e4 nuorten muuttoliikett\u00e4 on tutkittu paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin oletin.<\/p>\n V\u00e4est\u00f6- ja taloustieteellisess\u00e4 muuttoliiketutkimuksessa nuoret puristuvat vain yhdeksi ik\u00e4luokaksi muiden joukossa. Nuorisotutkimuksen sis\u00e4ll\u00e4 nuorten muuttoliikett\u00e4 on tutkittu hyvin erilaisissa konteksteissa k\u00e4ytt\u00e4en laadullisia menetelmi\u00e4, ja jonkinlainen yleisempi nuorten muuttoliikkeen teoria on ollut muotoutumassa vasta aivan viime vuosina.<\/p>\n Muuttoliiketutkimuksella ja nuorisotutkimuksella on opittavaa toisistaan. Nuorisotutkimus voi tarjota muuttoliiketutkimukselle nyanssirikkaampaa tietoa juuri nimenomaan nuorten muuttoliikkeeseen- ja halukkuuteen liittyvist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4. On helppo kuvitella, ett\u00e4 eri tekij\u00e4t saattavat olla t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 eri ik\u00e4ryhmien muuttop\u00e4\u00e4t\u00f6ksille. Toisaalta muuttoliiketutkimuksen tilastollinen l\u00e4hestymistapa tarjoaa nuorisotutkimukselle uusia ty\u00f6kaluja ja uusia keinoja tehd\u00e4 vertailevaa tutkimusta. Tavoitteena on siis kahden melko eri maailmassa el\u00e4neen tieteenalan hedelm\u00e4llinen ykseys.<\/p>\n <\/p>\n Muuttoliike ja muuttohalukkuus<\/strong><\/p>\n Kuten monissa muissakin asioissa, on t\u00e4m\u00e4nkin aiheen suhteen liikkua yleisest\u00e4 kohti yksityiskohtaisempaa. Aloitetaan tarkastelu siis yleisen v\u00e4est\u00f6tieteellisen muuttoliike- ja muuttohalukkuustutkimuksen esittelyll\u00e4.<\/p>\n Muuttoliiketutkimuksella on eritt\u00e4in pitk\u00e4t historialliset juuret. Monet muuttoliikkeeseen viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin vaikuttavat tekij\u00e4t havaittiin jo 1800-luvun loppupuolella. On hieman harhaanjohtavaa puhua yhdest\u00e4 muuttoliiketutkimuksesta, sill\u00e4 tosiasiallisesti muuttoliiketutkimuksen kentt\u00e4 on eritt\u00e4in hajanainen, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 kaikkea yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4 muuttoliiketutkimuksen teoriaa ole onnistuttu luomaan. Muuttoliiketutkimuksissa on tutkittu sek\u00e4 muuttoliikkeen syit\u00e4 ett\u00e4 seurauksia, ja lis\u00e4ksi teorioita mahdollista luokitella hyvin eri tavoin. (Korkiasaari & S\u00f6derling 2007.)<\/p>\n Muuttoliiketutkimusta yhdist\u00e4\u00e4 kuitenkin er\u00e4s n\u00e4k\u00f6kulma, jota kutsutaan ty\u00f6nt\u00f6-veto-malliksi. Ty\u00f6n-veto-mallin mukaan muuttok\u00e4ytt\u00e4ytymiseen vaikuttavat tekij\u00e4t voidaan jakaa nelj\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n: l\u00e4ht\u00f6alueen ty\u00f6nt\u00e4viin, tuloalueen vet\u00e4viin, v\u00e4liintuleviin tekij\u00f6ihin sek\u00e4 yksil\u00f6llisiin tekij\u00f6ihin. Ajatellaan, ett\u00e4 muuton etuja ja haittoja pohtiessaan ihmiset vertaavat l\u00e4ht\u00f6- ja tuloalueen mahdollisuuksia. Yksil\u00f6lliset tekij\u00e4t, kuten vaikkapa ty\u00f6llisyys ja terveydentila, vaikuttavat muuttop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Muuttop\u00e4\u00e4t\u00f6kset eiv\u00e4t siis suinkaan perustu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n alueellisiin tekij\u00f6ihin. Lis\u00e4ksi erilaiset v\u00e4liintulevat tekij\u00e4t kuten esimerkiksi kustannukset, et\u00e4isyys ja saadun informaation m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaikuttavat muuttop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. (Korkiasaari & S\u00f6derling 2007, 246.)<\/p>\n Ik\u00e4, sukupuoli, koulutustaso, p\u00e4\u00e4asiallinen toiminta ovat nousseet johdonmukaisesti esille muuttohalukkuuteen ja toteutuneisiin muuttoihin vaikuttavana tekij\u00e4n\u00e4. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 muuttajat ovat usein muuta v\u00e4est\u00f6\u00e4 nuorempia. Suurinta muuttoalttius on 20-29-vuotiailla. Ik\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4 k\u00e4site el\u00e4m\u00e4nvaiheteoriassa, jossa ollaan kiinnostuneita el\u00e4m\u00e4n eri nivelkohtien vaikutuksesta muuttoliikkeeseen. Nuorten korkea muuttoalttius selittyykin ainakin osittain sill\u00e4, ett\u00e4 monet syyt muuttaa kuten opiskelupaikan saaminen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyminen osuvat t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4ryhm\u00e4n edustajien kohdalle. Muuttajat ovat usein my\u00f6s naimattomia, ja my\u00f6s nuoret ovat vanhempia useammin naimattomia. (Korkiasaari & S\u00f6derling, 253-254.)<\/p>\n Koulutustasolla on havaittu olevan eritt\u00e4in suuri vaikutus toteutuneisiin muuttoihin. Ilmi\u00f6t\u00e4 on selitetty esimerkiksi sill\u00e4, ett\u00e4 korkeasti koulutetut ovat valikoivampia, ja sill\u00e4 ett\u00e4 korkea koulutus kielisi yleisest\u00e4 korkeasta motivaatiosta (Hensen et al 2009, 668-670). Lis\u00e4ksi koulutus on helpommin siirrett\u00e4v\u00e4\u00e4 inhimillist\u00e4 p\u00e4\u00e4omaa kuin esimerkiksi kokemus juuri tietyst\u00e4 ty\u00f6paikasta (Holm, Nivalainen, Volk 2008, 42).<\/p>\n Ty\u00f6tt\u00f6mien ja ty\u00f6llisten muuttoliike tiedet\u00e4\u00e4n erilaiseksi. Ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t muuttavat enemm\u00e4n pakosta, ja ty\u00f6llisten ty\u00f6nhaku tyrehtyy helposti laman aikana (B\u00f6ckerman 2001). Ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t, erityisesti nuoret ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t, muuttavat enemm\u00e4n kuin muut (Holm, Nivalainen, Volk 2008, 45).<\/p>\n Muuttohalukkuustutkimus on muuttoliiketutkimuksen pienempi osa-alue, miss\u00e4 keskityt\u00e4\u00e4n nimenomaan muuttohalukkuuden tutkimiseen. Muuttohalukkuutta on k\u00e4ytetty sek\u00e4 selitett\u00e4v\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 selitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 muuttujana. Tutkimusta on tehty monessa eri maassa melko erilaisista l\u00e4ht\u00f6kohdista, ja esimerkiksi muuttohalukkuuden m\u00e4\u00e4rittelyyn k\u00e4ytetyt muuttujat ovat vaihdelleet paljon. Muuttohalukkuustutkimuksen tulokset ovat kuitenkin olleet varsin johdonmukaisia, ja yhdenmukaisia toteutunutta muuttoliikett\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n tutkimuksen kanssa. (ks. esim. Hughes & McCormick 1985, Faini et al. 1997, Burda et al. 1999, Ahn et al.1999 & 2002, Yang 2000, Drinkwater 2003).<\/p>\n Muuttohalukkuudella on ollut muuttoliikett\u00e4 ennakoivaa voimaa. Espanjalaisessa tutkimuksessa havaittiin, ett\u00e4 vuodessa 1% muuttohalukkaista vaihtoi asuinpaikkaa, kun muuttohaluttomista vain 0,4% vaihtoi. Luvut eiv\u00e4t ole kovin suuria, mutta muuttohalukkaat muuttivat yli kaksi kertaa todenn\u00e4k\u00f6isemmin. Lis\u00e4ksi muuttohalukkailla on havaittu olevan lyhyemm\u00e4t ty\u00f6tt\u00f6myysjaksot. (Ahn et al. 2002.)<\/p>\n <\/p>\n Urbanismin houkutus \u2013 nuorisotutkimuksen perspektiivi muuttoliikkeeseen<\/strong><\/p>\n Nuorisotutkimuksen sis\u00e4ll\u00e4 nuorten muuttoliikett\u00e4 on tutkittu laadullisin menetelmin hyvin erilaisissa konteksteissa. David Farrugia on kuitenkin punonut n\u00e4it\u00e4 tutkimuksia yhteen, ja muodostanut niiden peruusteella liikkuvuuspakon (mobility imperative<\/em>) k\u00e4sitteen. Liikkuvuuspakon k\u00e4sitteell\u00e4 viitataan monimuotoisista ainesosista muodostuvaan nuoria maaseudulta kohti kaupunkeja vet\u00e4v\u00e4\u00e4n ilmi\u00f6\u00f6n. Farrugian mukaan maaseudun nuoria vet\u00e4\u00e4 kaupunkeihin taloudellisten tekij\u00f6iden lis\u00e4ksi se, ett\u00e4 erilaiset konsumeristiset nuorisokulttuurin ilmentym\u00e4t ovat keskittyneit\u00e4 kaupunkeihin. T\u00e4ten nuorisokulttuuri luo er\u00e4\u00e4nlaisen symbolisen ja affektiivisen vetovoimatekij\u00e4n kaupunkeihin taloudellisten vetovoimatekij\u00f6iden rinnalle. T\u00e4m\u00e4 liikkuvuuspakko, mobility imperative<\/em>, on Farrugian mukaan globaali ilmi\u00f6, ja h\u00e4n antaa esimerkkej\u00e4 ilmi\u00f6st\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa. (Farrugia 2015)<\/p>\n Farrugian mukaan liikkuvuuspakolla on kolme eri ulottuvuutta. Ensimm\u00e4inen ulottuvuus on rakenteellinen ulottuvuus, joka k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 taloudelliset rakenteet joissa maaseudun nuoret ovat kiinni. Toinen ulottuvuus on symbolinen ulottuvuus, jossa maaseudun nuoret osallistuvat kaupunkikeskeiseen, konsumeristiseen nuorisokulttuuriin. Kolmas ulottuvuus on er\u00e4\u00e4nlainen tunneulottuuvuus (non-represantional dimension<\/em>), jossa maaseudun nuorilla on erilaisia tunnekytk\u00f6ksi\u00e4 sek\u00e4 maaseutuun ett\u00e4 kaupunkiin. (Farrugia 2015, 848) N\u00e4ist\u00e4 kolmesta ulottuvuudesta rakenteellinen ulottuvuus lienee helpointa kytke\u00e4 muuhun muuttoliiketutkimukseen.<\/p>\n Maaseudun nuorten liikkuvuuden rakenteelliset tekij\u00e4t koostuvat Farrugian mukaan useasta eri osatekij\u00e4st\u00e4. Yksi n\u00e4ist\u00e4 on opiskelu- ja ty\u00f6paikkojen keskittyminen kaupunkeihin, joka vet\u00e4\u00e4 nuoria mukanaan. T\u00e4m\u00e4 nuorten tarvitsemien palvelujen keskittyminen urbaaneihin keskuksiin on osa prosessia, jossa maailmanlaajuiset p\u00e4\u00e4oman ja ty\u00f6voiman virrat vet\u00e4v\u00e4t alueita kesken\u00e4\u00e4n ep\u00e4tasapainoon. P\u00e4\u00e4oman vapaa liikkuvuus on my\u00f6s johtanut monien entisten teollisuusalueiden rappeutumiseen l\u00e4nsimaissa. Talouskasvu onkin 1980-luvun j\u00e4lkeen keskittynyt urbaaneille palvelualoille. (Farrugia 2015, 838-839)<\/p>\n Farrugia katsoo muuttoliikkeen suunnan olevan juuri maaseudulta kaupunkeihin. Samanlaisia oletuksia sis\u00e4ltyy my\u00f6s suomalaiseen nuorisotutkimukseen, ja n\u00e4m\u00e4 taustaoletukset mit\u00e4 luultavammin heijastavat todellisia laajoja urbanisaation trendej\u00e4. Suomessa liikkuvuuspakon k\u00e4sitett\u00e4 on soveltanut Tomi Kiilakoski (2016), ja h\u00e4n on my\u00f6s kritisoinut nuorisotutkimuksen kaupunkikeskeisyytt\u00e4. My\u00f6s Reunamerkint\u00f6j\u00e4 Hylkysyrj\u00e4ss\u00e4-kirjassa (2016) k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n osittain nuorten kokemaa pakkoa siirty\u00e4 pois kotipaikkakunnalta ty\u00f6n ja koulutuksen per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Tomi Kiilakoski (2016) tutki liikkuvuusteemoja osana Inarin nuoria k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4\u00e4n tutkimuksessaan. Kiilakosken mukaan liikkuvuus muodosti t\u00e4rke\u00e4n roolin alueen nuorten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. V\u00e4limatkat Inarin seudulla ovat pitki\u00e4, ja nuorilla oli vaikeuksia esimerkiksi tavata kavereitaan tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 julkisia palveluita. Monet my\u00f6s kokivat nuorisokulttuurin ja urbaanien vapaa-ajanviettomahdollisuuksien olevan eritt\u00e4in kaukana, ja t\u00e4m\u00e4 osaltaan rakensin k\u00e4sityst\u00e4 Inarista \u201dkylm\u00e4n\u00e4\u201d ja \u201dtyls\u00e4n\u00e4\u201d paikkana asua. Monet nuoret p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4tkin muuttamaan opiskelujen tai ty\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 urbaanimpaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Inarista pois muuttamisen yleisyys muokkasi nuorten k\u00e4sityst\u00e4 ihmissuhteista ja niiden pysyvyydest\u00e4. Kiilakoski ei kuitenkaan havainnut varsinaista koettua liikkumispakkoa, mutta toisaalta pitk\u00e4t et\u00e4isyydet, urbaanin nuorisokulttuurin houkutus ja kavereiden poisl\u00e4ht\u00f6 saattoivat valmistella nuoria muuttoa varten. (Kiilakoski 2016, 37-45.)<\/p>\n T\u00f6iden per\u00e4ss\u00e4 muuttaminen ei suinkaan ole nuorille ainoa syy muuttaa, sill\u00e4 my\u00f6s koulutuksen per\u00e4ss\u00e4 muutetaan. Milka Lampela, Elina Moilanen, P\u00e4ivi Armila ja Terhi Halonen kirjoittavat Reunamerkint\u00f6j\u00e4 Hylkysyrj\u00e4st\u00e4-kirjassa toisen asteen koulutuksen per\u00e4ss\u00e4 muuttavista nuorista.<\/p>\n Suomessa on syrj\u00e4isi\u00e4 alueita, joilla ei ole omaa toisen asteen koulutuksen tarjontaa. T\u00e4llaisten alueiden nuoret ovat kasvaneet henkisess\u00e4 ilmapiiriss\u00e4, jossa muuttaminen muualle ty\u00f6llistymisen ja itse\u00e4\u00e4n kiinnostavan koulutuksen per\u00e4ss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n luonnollisena osana el\u00e4m\u00e4nkulkua. Syrj\u00e4seudulle j\u00e4\u00e4minen vaatii perusteluja, ja paikoilleen j\u00e4\u00e4minen saatetaan mielt\u00e4\u00e4 toimettomuudeksi, jopa \u201dsossupummina\u201d olemiseksi. (Lampela et al. 2016, 99-103)<\/p>\n Kaikki eiv\u00e4t kuitenkaan halua l\u00e4hte\u00e4, ja harvaan asutun maaseudun oppilaanohjauksessa ty\u00f6skentelev\u00e4t kantavat huolta nuorista, jotka mieluummin j\u00e4\u00e4v\u00e4t ty\u00f6tt\u00f6miksi kotiseuduilleen omasta tahdostaan. On vaikeaa arvioida kuinka monet nuorista ovat t\u00e4llaisia. Taustalla on ainakin joissain tapauksissa ylisukupolvinen ty\u00f6tt\u00f6myys: nuori on n\u00e4hnyt vanhempiensa ja jopa isovanhempiensa p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4n ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, ja arvelee p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 my\u00f6s itsekin. Poismuuttajat valitsevat kuitenkin varsin usein l\u00e4heisten kaupunkien tai maakuntakeskusten oppilaitokset. L\u00e4heinen on t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa varsin subjektiivinen k\u00e4site, sill\u00e4 tietyill\u00e4 alueilla maakuntakeskukseen saattaa olla yli sadan kilometrin et\u00e4isyys. (Lampela et al. 2016, 103-110)<\/p>\n <\/p>\n Mit\u00e4 muuttoliiketutkimus ja nuorisotutkimus voisivat oppia toisiltaan?<\/b><\/p>\n Nuorten muuttoliikett\u00e4 tutkittaessa olisi hyv\u00e4 ottaa huomioon sek\u00e4 laajemman muuttoliiketutkimuksen ett\u00e4 nuorisotutkimuksen tieto. Mutta miten yhdist\u00e4\u00e4 kaksi tutkimustraditiota, jotka ovat toimineet huomattavan erilaisista l\u00e4ht\u00f6kohdista? Ensimm\u00e4inen askel on pohtia, mitk\u00e4 ovat sellaisia tekij\u00f6it\u00e4, joista ollaan oltu kiinnostuneita molemmissa traditioissa.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen\u00e4 nousee esille asuinpaikan vaikutus ja sosioekonomiset tekij\u00e4t. Nuorisotutkimuksessa alueellinen ja sosioekonominen n\u00e4k\u00f6kulma ovat sulautuneet toisiinsa. Farrugian kuvaama liikkuvuuspakon rakenteellinen ulottuvuus olisi muuttoliiketutkimuksen kielell\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 kuvaus erilaisten alueiden ty\u00f6nt\u00f6- ja vetovoimatekij\u00f6ist\u00e4. Talouden rakennemuutos on tehnyt kaupungeista vetovoimaisia, ja samalla heikent\u00e4nyt maaseudun kokonaisvaltaista sosioekonomista asemaa. Muuttoliiketutkimuksessa on enemm\u00e4n eritelty my\u00f6s yksil\u00f6iden sosioekonomisen aseman vaikutusta, esimerkiksi sit\u00e4, miten ty\u00f6tt\u00f6myys tai kuukausitulot vaikuttavat liikkuvuuteen.<\/p>\n Kiinnostus ik\u00e4\u00e4 kohtaan yhdist\u00e4\u00e4 molempia tutkimustraditioita. Oikeastaan nuorisotutkimus on kiinnostunut juuri tietyn ik\u00e4ryhm\u00e4n asioista. Nuorisotutkimuksen sis\u00e4ll\u00e4 tehdyss\u00e4 muuttoliiketutkimuksessa ei olekaan tutkittu ik\u00e4\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4, vaan siihen liittyvien nivelvaiheiden, kuten koulutusasteelta toiselle siirtymisen vaikutuksista. Ik\u00e4 on ollut muuttoliiketutkimuksessa kiinnostuksen kohteena sek\u00e4 muuttujana itsess\u00e4\u00e4n ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheteorian kautta. El\u00e4m\u00e4nvaiheteoriassa ollaan oltu juurikin kiinnostuneita el\u00e4m\u00e4n eri nivelvaiheiden vaikutuksista muuttoliikkeeseen. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa nuorisotutkimus ja muuttoliiketutkimus ovat itse asiassa varsin harmoniset.<\/p>\n Nykyisell\u00e4 asuinalueella vietetty aika kytkeytyy yhteen sek\u00e4 ik\u00e4\u00e4n ett\u00e4 tunnesiteisiin. Nuorisotutkimuksen sis\u00e4ll\u00e4 ei tiet\u00e4\u00e4kseni ole tutkittu asuinajan vaikutusta nuorten muuttamiseen, ehk\u00e4 senkin takia, ett\u00e4 usein nuoret k\u00e4yv\u00e4t suhteellisen samoja nivelvaiheita suhteellisen saman ik\u00e4isen\u00e4. Muuttoliiketutkimuksessa sen sijaan ollaan oltu kiinnostuneita asuinalueella vietetyst\u00e4 ajasta. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 seitsem\u00e4n vuoden j\u00e4lkeen ihmisten halukkuus muuttaa alkaa laskea varsin dramaattisesti. Onkin kiinnostava kysymys, miten alueella vietetty asuinaika vaikuttaisi muuttohalukkuuteen juuri nuorten keskuudessa.<\/p>\n Eri tavalla k\u00e4sitteellistettyjen samanaisten tekij\u00f6iden lis\u00e4ksi l\u00f6ytyy sellaisia tekij\u00f6it\u00e4, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet jommassa kummassa tutkimustraditiossa v\u00e4h\u00e4lle huomiolle. Sukupuolen vaikutusta muuttoliikkeeseen on k\u00e4sitelty melko implisiitisti nuorisotutkimuksen parissa. Farrugia esittelee esimerkkej\u00e4 tutkimuksista, joissa on keskitytty joko nuorten naisten tai miesten liikkuvuuden syihin tai seurauksiin. T\u00e4llaiset tutkimusasetelmat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t oletuksen siit\u00e4, ett\u00e4 sukupuolten v\u00e4lill\u00e4 on eroja liikkuvuudessa.<\/p>\n Muuttoliiketutkimuksessa ei vuorostaan ole juurikaan tutkittu symbolisia tai emotionaalisia tekij\u00f6it\u00e4. Tunnesiteet kyll\u00e4 kuuluvat esimerkiksi inhimillisen p\u00e4\u00e4oman teorian sis\u00e4\u00e4n, jossa ajatellaan, ett\u00e4 tunnesiteiden katkeaminen muodostaa ei-taloudellisen kustannuksen muuttajalle. T\u00e4st\u00e4 huolimatta esimerkiksi tunnesiteit\u00e4 luotaavia kysymyksi\u00e4 ei ole kehitetty. Juuri nimenomaan nuorten muuttoliikkeest\u00e4 kiinnostunut tilastollinen tutkimus hy\u00f6tyisi siit\u00e4, mik\u00e4li t\u00e4llaisia tekij\u00f6it\u00e4 kartoittavia kysymyksi\u00e4 otettaisiin mukaan. Asennekysymysten mittaaminen tilastollisesti ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta, ja esimerkiksi kaupunkien koettua houkuttelevuutta tai nuorten tunteita omaa asuinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n kohtaan voisi analysoida samankaltaisin keinoin.<\/p>\n <\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n Erilaisista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan ja poikkeavista metodeistaan huolimatta on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteyksi\u00e4 muuttoliiketutkimuksen ja nuorisotutkimuksen v\u00e4lille. Molempien traditioiden tyypillisill\u00e4 l\u00e4hestymistavoilla on omat soveltuvuusalueensa, ja mielest\u00e4ni kysymys siit\u00e4, olisiko nuorten muuttoliikett\u00e4 parempi tutkia laadullisesti vai m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti ei ole kovinkaan mielek\u00e4s. Tarkempi tutkimuskysymys toki asettaa omat rajoitteensa. Esimerkiksi muuttoliikkeen pitkitt\u00e4istutkimus on luultavasti helpompaa tilastollisin menetelmin.<\/p>\n Muuttop\u00e4\u00e4t\u00f6kset ja muuttohalukkuus ovat mielest\u00e4ni erityisen hedelm\u00e4llinen kohde molemmille metodeille. Laadullisilla menetelmill\u00e4 olisi mahdollista pureutua syvemmin tutkimaan esimerkiksi vaikkapa korkeakouluun hakemista harkitsevien nuorten muuttohalukkuutta, tai ty\u00f6tt\u00f6mien nuorten muuttohalukkuutta.<\/p>\n Systemaattisella, tilastollisella muuttohalukkuustutkimuksella sen sijaan saattaisi olla ennakoivaa voimaa, ainakin mik\u00e4li aiemmin havaitut tulokset pit\u00e4v\u00e4t paikkaansa, my\u00f6s Espanjan (Ahn et al 2002) ulkopuolella. Koska nuoret tiedet\u00e4\u00e4n erityisen muuttoalttiiksi ryhm\u00e4ksi, niin muuttohalukkuuteen vaikuttavat valikoivat mekanismit ovat heid\u00e4n kohdallaan erityisen kiinnostava tutkimuskohde. Vanhemmilla ik\u00e4ryhmill\u00e4 el\u00e4m\u00e4n vakiintuminen alkaa mahdollisesti peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n muita tekij\u00f6it\u00e4. Tai ehk\u00e4p\u00e4 el\u00e4m\u00e4n vakiintuminen onkin yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 muuttohalukkuutta v\u00e4hent\u00e4vist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4?<\/p>\n Koska muuttoliike ja nuorten ty\u00f6llistyminen ja opintoihin molemmat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t Suomessa paljon ristiriitaista poliittista keskustelua, niin toivon, ett\u00e4 aihepiiri vet\u00e4isi puoleensa jatkossa enemm\u00e4n tutkijoita. Suomen urbanisaatio ei ole viel\u00e4 saavuttanut huippuaan. Suomen kaupungistumisaste oli vuonna 2014 noin 70 prosenttia, ja se tulee Aron ja Laihon (2014) arvioiden mukaan kasvamaan noin 85 prosenttiin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa 700 000 ihmisen muuttoa maan sis\u00e4ll\u00e4. Monet n\u00e4ist\u00e4 muuttajista tulevat aiemman tiedon perusteella todenn\u00e4k\u00f6isesti olemaan nuoria. Tutkimuskohde ei siis ole ainakaan l\u00e4hivuosina ehtym\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Oskari Lappalainen<\/strong><\/p>\n Kirjoittaja on VTK ja Sosiologi-lehden p\u00e4\u00e4toimittaja.<\/em><\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Ahn, Namkee, de la Rica, Sara ja Ugidos, Arantza. 1999. Willingness to Move for Work and Unemployment Duration in Spain. Economica 8\/1999.<\/p>\n Ahn, Namkee, Jimeno, Juan F., Garc\u00eda, Emma. 2002. Migration Willingness in Spain: Analysis of Temporal and Regional Differences. Fedea, DOCUMENTO DE TRABAJO 2002-21.<\/p>\n Aro, Timo & Anna, Laiho. 2014. Metropolialueen demografinen kilpailukykyanalyysi. Valtionvarainministeri\u00f6.<\/p>\n http:\/\/vm.fi\/documents\/10623\/357692\/3%20Metropolialueen_demografinen_kilpailukykyanalyysi_2014.pdf\/b85bbd0d-5868-4bbd-b4c5-9fae1a389e7a<\/a><\/p>\n Burda, Michael C. H\u00e4rdle, Wolfgang, M\u00fcller, Marlene ja Werwatz, Axel. 1998. Semiparametric Analysis of German East-West Migration Intentions: Facts and Theory. Journal of Applied Econometrics, 13, 525-541 (1998).<\/p>\n B\u00f6heim, Rene ja Taylor, Mark P. 2002. Tied down or room to move? Investigating the relationships between housing tenure, employment status and residential mobility in Britain. 369-392. Scottish Journal of Political Economy, Vol. 49, No. 4, September 2000.<\/p>\n Drinkwater, Stephen. 2003. Estimating the willingness to move within Great Britain: Importance and implications. University of Surrey, Discussion Papers in Economics, DP 12\/03.<\/p>\n Faini, Ricardo, Galli, Giampalo, Gennari, Pietro ja Rossi, Fulvilio. 1997. An empirical puzzle: Falling migration and growing unemployment differentials among Italian regions. 571-579. European Economic Review 41 (1997).<\/p>\n Farrugia, David. 2016. The mobility imperative for rural youth: the structural, symbolic and non-representational dimensions rural youth mobilities, 836-851. Journal of Youth Studies, 19:6.<\/p>\n Hassler, John, Rodrigues, Jose V., Storesletten Kjetil, Zilibotti Fabrizio. 2005. A Positive Theory of Geographic Mobility and Unemployment Insurance. International Economic Review, Vol. 46, No. 1, February 2005.<\/p>\n Hensen, Maud. M, de Vries, Robert, C\u00f6rvers, Frank. 2009. The role of geographic mobility in reducing education-job mismatches in the Netherlands. Papers in Regional Science. Volume 88, Issue 3, August 2009, 667\u2013682.<\/p>\n Holm, Pasi, Nivalainen, Satu ja Volk, Raija. 2008. Ty\u00f6voiman alueellisen liikkuvuuden kannustavuus. 9-118. Teoksessa valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1\/2008.<\/p>\n Hynninen, Sanna-Mari. Kohtaanto paikallisilla ty\u00f6markkinoilla Suomessa. Kansantaloustieteellinen aikauskirja 103, vuosikerta 4\/2007.<\/p>\n Kiilakoski, Tomi. 2016. I Am Fire but My Environment Is the Lighter: A Study on Locality, Mobility, and Youth Engagement in the Barents Region. Nuorisotutkimusverkosto.<\/p>\n Lampela, Milka, Moilanen, Elina, Armila, P\u00e4ivi ja Halonen, Terhi. 2016. Oppilaanohjaajadilemmoja: toiveiden ja todellisuuden railossa. 99-110. Teoksessa Armila, P\u00e4ivi, Halonen, Terhy ja K\u00e4yhk\u00f6, Mari (toim.) Reunamerkint\u00f6j\u00e4 Hylkysyrj\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Liiten, Marjukka. Suomesta synkk\u00e4 kuva maavertailussa: Nuorista miehist\u00e4 joka viides koulutuksen ja ty\u00f6voiman ulkopuolella \u2013 \u201dTodella huolestuttava tulos\u201d. Helsingin Sanomat 15.9.2016.\u00a0http:\/\/www.hs.fi\/kotimaa\/a1473905792709<\/a><\/p>\n