Numero 2/2018 Numerot Yleinen

Naissukupuolen representaatio pornoistuneessa mediakuvastossa

Naissukupuolta on seksualisoitu vaihtelevasti eri aikakausina. Vaikka nykypäivänä myös miehet ovat osana seksuaalissävytteistä mediakuvastoa, on naissukupuoli usein katseen ja halun kohteena, kun taas mies on tekijä, kokija ja katsoja (Rossi 2005). Naistoimijuutta myös rajoitetaan tavoilla, joilla naisista puhutaan sekä tavoilla, joilla naisia kuvataan ja nimetään (Paasonen 2005). Tällä tavalla naiset ovat myös herkemmin arvostelun kohteena. Annettu asema korostuu muun muassa puhetapojen ja käsitteiden kautta, joita käytetään naiseutta representoidessa.

Halusin kandidaatintutkielmassani keskittyä pelkästään naissukupuolen representaatioihin pornoistuneessa mediakuvastossa, enkä tästä syystä huomioinut muita sukupuolia. Tutkielman pohjana käytin Anette Dina Sørensenin ja Susanne V. Knudsenin (2007) raportoimia pohjoismaalaisia tutkimuksia sekä aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Pohdin median pornografisoitumista 1960-luvulla tapahtuneesta populaarikulttuurin räjähtämisestä nykypäivään asti, ja sitä, miten seksuaalissävytteisistä kuvastoista on tullut osa arkipäivää. Kävin läpi myös miehisen katseen vaikutusta ja objektivointia feministisestä näkökulmasta sekä miten nuoret naiset tuottavat seksuaalista mediakuvastoa pornografiasivustojen rinnalle.

Teknologian kehittyminen ja mediasäännösten vapautuminen ovat mahdollistaneet pornograafisten kuvien leviämisen aiempaa julkisemmalle ja laajemmalle yleisölle. Myös 1960-luvulla tapahtuneella populaarikulttuurin räjähtämisellä on suuri vaikutus pornografian leviämiseen sekä pornoistuneen naissukupuolen representaatioiden yleistymiseen (Nikunen ym. 2005). Naomi Wolf (1991) kutsuukin 1960–70-luvun jälkeen syntyneitä “pornografian sukupolveksi”.

Sensuurin vastainen liike (tai anti-antipornoliike) syntyi 1980-luvulla vastustamaan antipornoliikkeen näkemyksiä pornografiasta naisia sortavana mediakuvastona. Vastanäkemyksenä antipornoliikkeelle, sensuurin vastainen liike korostaa yhteiskunnan ja kulttuurin rakentamaa näkemystä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Liike puoltaa monimuotoista naiseutta ja seksuaalisuutta, vastustaa pornon sensuroimista sekä seksuaalisuuksien hierarkisointia poikkeavaan tai normaaliin. (Nikunen ym. 2005, 15-16.) Tämä vastakkainasettelu kuvaa porno- ja erotiikka-alan asemaa nykykulttuurissa.

Pornoistumisen käsite on syntynyt kuvaamaan etenkin 1990 ja 2000-luvun aikaista pornoteollisuuden kasvua sekä sen yhteiskunnallisia ja kulttuurisia seurauksia (Nikunen 2006). Keskeistä 2000-luvulle tultaessa onkin ollut pornografian sallittavuus, laajuus ja julkisuus. Pornoistuminen ja pornon valtavirtaistuminen näkyy median tarjonnassa, kuten televisio-ohjelmissa, mainoksissa ja populaarikulttuurissa. Kuitenkin se, mitä ennen on pidetty pornona, on nykyään median valtavirtaa ja mainontaa (Karkulehto 2011). Toisaalta kysymyksestä “mikä on pornoa?” saisi jo oman tutkimusaiheensa. Pornon käsitettä on vaikea määritellä, mutta usein pornografian ajatellaan sisältävän seksiä.

Kun valtavirtapornografian tuottajat ja katsojat ovat suurimmaksi osaksi miehiä, on seksuaalisten esitysten kuvakulmakin miehiselle katseelle tehtyjä. Myös populaarikulttuurin erot representaatioissa on nähtävillä silloin, kun näkyville on asetettu selkeästi heteronormatiivisesti sukupuolittuneet roolit naisesta ja miehestä. Katsomisen tavat vaikuttavat siihen, miten yksilöt ovat esillä ja myös tarkkailevat toisia. (Rossi 2007; 2006.) Usein naiset passivoidaan miehisen halun kohteeksi, ja tällä tavalla mainonta tukee ajatusta vallitsevista sekä oletetuista katsomisen tavoista, johon pystyy samaistumaan sukupuolesta riippumatta.

Länsimaisen mediakulttuurin seksuaalissävytteisillä representaatioilla kontrolloidaan ”oikeanlaisen” seksuaalisuuden näkymistä, sillä samalla rajoitetaan seksuaalisen monimuotoisuuden näkymistä ylipäätään (Karkulehto 2006). Ristiriitaisesti asetetut oletukset ja odotukset naisia kohtaan voivat näkyä tavoilla, joilla ”pikkutuhmaa” kuvastoa tuotetaan mieskatsojille. Muun muassa Playboy-lehden kuvasto on kahtiajakautunut (Saarenmaa 2005). Naisia kuvataan viattomina ja kiltteinä, mutta kuitenkin seksikkäinä. Sama ilmiö toistuu myös sivustoilla, joilla nuoret julkaisevat omakuvia.

Pohjoismaalaisen projektin tutkimukset (Sørensen & Knudsen 2007) paljastavat omakuvasivustojen kuvista suurimman osan olevan nuorten naisten seksuaalissävytteistä kuvastoa. Kuvia pystytään arvostelemaan asteikolla 1–10, ja parhaimmat pisteet saaneet pääsevät sivuston top10-listalle. Kuvissa nuoret naiset kopioivat pornografiasivustoja noudattamalla samanlaisia esilläolon konventioita. Ottaessaan mallia mediakuvastoista ja oppiessaan naiseuden “roolin” seksuaalissävytteisin poseerauksineen, nuoret naiset uusintavat tahtoen tai tahtomattaan kulttuurin antamaa heteronormatiivista hegemoniaa.

Median tarjonta sekä nuorten omakuvat vaikuttavat kumpikin omalta osaltaan median seksuaalissävytteisiin kuvastoihin. Omakuvat ovat hyvä esimerkki seksualisaation kehityksestä länsimaisessa kulttuurissa. Suuri kulttuurinen ja sukupolvellinen tekijä seksualisoituneen median murroksessa on halu tulla nähdyksi. Nuorten kuvat voidaan nähdä haluna itsensä ilmaisuun sekä mielihyvän tuottamisena, kuten myös pornotähteyskin. Tulee kuitenkin muistaa, että pornoalaan voi liittyä orjuutta vastaavia piirteitä, kuten ihmiskauppaa ja pakottamista. Valtavirtamediassa näkyvätkin ainoastaan julkiseen menestykseen päässeet pornotähdet (Laine 2005).

Seksuaalissävytteiset representaatiot omakuvissa voivat ilmaista aiempia sukupolvia sallivampaa ja ymmärtäväisempää suhtautumista pornografiaan. Voi myös olla, että kuvasto heijastaa pikemminkin vallitsevaa mediakulttuuria, kuin asenteita itse pornografiaa kohtaan, sillä seksuaalisuuden representaatiot ovat olleet pitkään yhteiskunnallinen tabu, jonka julkista näkymistä on monella tapaa kontrolloitu. Eli voidaanko seksuaalisuuden näkymistä mediakuvastossa kutsua edes pornoksi, yliseksualisoituneeksi tai erotisoitumiseksi?

 

Essi Tervonen, kirjoittaja on maisteritutkielmaansa aloittava sosiologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Lähteet:

Karkulehto, S. (2011) Seksin mediamarkkinat. Helsinki: Gaudeamus.

Laine, T. (2005) Pornotähti: Oman aikansa sankaritar? Pornon naiskuva ja naiskatsojuus. Teoksessa Kaarina Nikunen, Susanna Paasonen & Laura Saarenmaa (toim.) Jokapäiväinen pornomme. Tampere: V astapaino.

Nikunen, K. (2006) Feministiset keskustelut pornosta. Teoksessa Anna Mäkelä, Liina Puustinen & Iiris Ruoho (toim.) Sukupuolishow: Johdatus feministiseen mediatutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus.

Nikunen, K. Paasonen, S. & Saarenmaa, L. (toim.) (2005) Jokapäiväinen pornomme. Tampere: V astapaino.

Paasonen, S. (2005) Sähköpostia Sirpa Revalta: Internet-porno, valta ja nautinto. Teoksessa Kaarina Nikunen, Susanna Paasonen & Laura Saarenmaa (toim.) Jokapäiväinen pornomme. Tampere: V astapaino.

Rossi, L-M. (2005) Halukasta & Mukautuvaa: Katumainontaa arjen heteroseksualisoijana. Teoksessa Kaarina Nikunen, Susanna Paasonen & Laura Saarenmaa (toim.) Jokapäiväinen pornomme. Tampere: Vastapaino.

Saarenmaa, L. (2005) Käsi sydämellä, povi paljaana. Iltapäivälehtien kansikuvatyttöjen avomieliset tunnustukset. Teoksessa Kaarina Nikunen, Susanna Paasonen & Laura Saarenmaa (toim.) Jokapäiväinen pornomme. Tampere: Vastapaino.

Sørensen, A. D. & Knudsen, S. V. (toim.) (2007) Nuoret, sukupuoli ja pornografia Pohjolassa. Loppuraportti. Kööpenhamina: Arco Grafisk. A/S, Skive. Norden. http://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:702496/FULLTEXT01.pdf. Haettu: 18.9.2018

Wolf, N. (1991) The Beauty Myth. How Images of Beauty are Used Against Women. London: Vintage.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *