Yhteiskunta ja yhteiskuntaluokat: reflektiota HS:n luokkakonehankkeesta
Vuoden vaihteessa Helsingin Sanomat julkaisi Luokkakone-nettipalvelun, jonka avulla verkon käyttäjien on mahdollista testata, mihin yhteiskuntaluokka-asemaan kuuluvat. Testiä on tehty yli puoli miljoonaa kertaa ja toimittaja Saska Saarikosken kirjoittama juttu oli luetumpi kuin yksikään HS:n 2013 julkaisemista artikkeleista.Olin mukana toteuttamassa Luokkakonetta HS:n toimittajien Esa Mäkisen ja Saska Saarikosken kanssa alusta saakka. Suunnittelussa hyödynnettiin yhteiskuntaluokkia koskevia teorioita ja ennen kaikkea aiempaa tutkimusta aiheesta. Testin pohjaksi toteutettiin alkukesästä 2013 kysely HS:n verkkosivulla, johon saatiin yli 60000 vastausta.
Silti Luokkakone ei ollut missään vaiheessa ensisijaisesti akateeminen tutkimushanke. Sellaisen tutkimuksen tulokset olisin luultavasti pyrkinyt välittämään suurelle yleisölle vaikkapa lehdistötiedottein tai vaikkapa ”Luokaton Suomi?”-kirjan (Erola 2010a) tapaisen teoksen kokoamalla.
Miksi sitten lähdin hankkeeseen? Alkujaan motiivina oli aineiston saaminen tutkimuskäyttöön. Muutamankin tuhannen vastaajan kyselyaineiston kerääminen postitse maksaa tavallisesti kymmeniä tuhansia euroja eikä edes nettikyselyissä yleensä päästä vastaaviin volyymeihin. Kyselyyn oli mahdollista sisällyttää asioita, joita Suomessa ei ole tässä mittakaavassa koskaan aiemmin selvitetty. Kun suuria tieteellisiä ambitioita ei ollut, kysely mahdollisti myös hieman vähemmän ilmeisten asioiden kysymisen testaamisen.
Jälkikäteen arvioiden suurimmat akateemiset hyödyt ovat olleet toisaalla. Selvitän tässä artikkelissa kyselyn sosiologista taustaa, sen rajoitteita ja vahvuuksia, sekä mitä koko projekti on opettanut yhteiskuntaluokista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Kapeasta laveaan
Luokkakone sai alkunsa keväällä 2013, jolloin toimittaja Esa Mäkinen pyysi apua yhteiskuntaluokkaa koskevan testin suunnittelemiseksi HS:n verkkosivulle. Mäkinen oli aiemmin tutustunut Fiona Devinen ja Mike Savagen BBC:lle toteuttamaan yhteiskuntaluokkatestiin ja halusi tehdä jotain samanlaista Suomessa. Lähestymistavan oli tarkoitus olla brittejä kevyempi. Esa pyysi minua aluksi yksinkertaisesti listaamaan kriteereitä, joita hyödyntäen suomalaiset voitaisiin jakaa yksinkertaisella tavalla pisteyttämällä yhteiskuntaluokkiin. En suostunut. Vakuutin Esan ja pian mukaan tulleen Saska Saarikosken, että ei ole lainkaan itsestään selvää, millaisin kriteerein suomalaiset pitäisi luokkiin jakaa.
Itselläni on vuosien kokemus perinteisemmästä lähestymistavasta yhteiskuntaluokkien mittaamiseen. Se perustuu ammattien mittaamiselle ja luokittelulle vahvoja teoreettisia periaatteita hyödyntäen. Esimerkiksi kansainvälisesti eniten käytetty ja myös itseni eniten soveltama Eriksonin-Goldthorpen (EG) luokkaluokittelu jakaa ihmiset yhteiskuntaluokkiin ammattien mukaan valvonnan helppouden ja työn itsenäisyyden asteen perusteella (Erikson & Goldthorpe 1992; Goldthorpe 2000).
On niin teoreettisesti kuin empiirisestikin helppoa perustella, että mikäli yhteiskuntaluokilla tarkoitetaan kaikkein perustavimminlaatuista tapaa jakaa ihmiset ryhmiin, ammatti on näistä ilmeisin. Se on tärkeä linkki koulutuksen ja tulojen välillä. Pelkkä koulutus ei moderneissa yhteiskunnissa takaa asemaa, hyvinvointia, valtaa tai arvostusta. Ammatti on useimpien tulojen tärkein lähde, olkoon kyse sitten omasta, puolison tai muiden perheenjäsenten ammateista. (Ks. Erola 2010b.)
Viime vuosien keskeinen kiistakysymys luokkatutkimuksessa on kuitenkin ollut, onnistutaanko tällaisella kapea-alaisella määrittelyllä todellakin tavoittamaan yhteiskuntaluokka-asemien ydin. Vastakkaista näkemystä edustaa ns. ”sateenvarjolähestymistapa” (Conley 2008). Sen mukaan luokka-asemaan vaikuttaa käytännössä kaikki yhteiskunnan stratifioivat tekijät; näistä oikeastaan mitä tahansa voidaan tutkimuksen tarkoitus huomioon ottaen käyttää luokka-aseman mittaamiseen.
Vaikka sateenvarjolähestymistapa hyväksyttäisiinkin, voidaan edelleen kysyä, ovatko kaikki stratifioivat tekijät todella yhtä tärkeitä ja mikä niiden suhde toisiinsa on. Ja edelleen, millainen näiden eriarvoisuutta kuvaavien tekijöiden perusteella muodostettu luokkaluokittelu tarkkaan ottaen olisi? Jotta Luokkakone oli mahdollista toteuttaa jonkinlaisella luotettavuudella, piti sitä varten ensin pystyä vastaamaan kaikkiin näistä kysymyksistä.
Luokkakysely
Aikaisempien sosiaalista eriarvoisuutta koskevien tutkimusten perusteella voitiin olettaa, että ammatin lisäksi keskeisiä yhteiskuntaa stratifioivia tekijöitä ovat ainakin koulutus ja tulot (esim. Ganzeboom ym. 1992; Hansen 2001). Samaan tapaan voitiin argumentoida, että yksilöiden oman aseman lisäksi keskeisiä tekijöitä ovat läheisten asemat: vanhemmat (Hout & DiPrete 2006), mahdollinen puoliso (Blossfeld & Timm 2003) ja ystävät (Chan & Goldthorpe 2004). Niin sanotussa ”urban underclass” –keskustelussa (Marks 1991; Wilson 2012) ja postmodernissa luokkakritiikissä (Waters 1994) oli lisäksi nostettu esille myös työttömyys eriarvoisuuden ulottuvuutena, jonka ammattipohjainen tarkastelu mahdollisesti hukkaa. Toinen samoissa puheenvuoroissa toisinaan esille tuotu aspekti oli luokka-aseman subjektiivinen merkitys; voidaan argumentoida, että yhteiskuntaluokilla ei ole merkitystä, koska ihmiset eivät identifioi itseään enää luokkien mukaan (Pakulski & Waters 1996).
Muita perinteisesti luokka-asemiin liitettyjä tekijöitä ovat valta ja varallisuus (Mills 1999; Wright 2008). Ensimmäistä on vaikea mitata suoraan. Välillinen mittaaminen sen sijaan on mahdollista. Esimerkiksi EG-luokittelu ottaa esimiesaseman jossain määrin huomioon. Vielä kontrastoituneemmin valta-asema korostuu, kun luokittelun ylemmästä professioluokasta (I) erotellaan erikseen johtajat. Varallisuuden merkitys yhteiskuntaluokille on kiistaton. Ongelmana on varallisuuden mittaaminen survey-kyselyssä. Esimerkiksi omistusasumisen voidaan ajatella olevan jonkinlainen epäsuora varallisuuden mittari, mutta miten arvioida asuntovarallisuuden suuruus taikka käytetyn auton ja metsäpalstan arvo? Toisaalta voidaan argumentoida, että varallisuus on joko kasautunutta pitkän aikavälin tuloa tai perittyjä materiaalisia resursseja. Näin ollen tulojen ja vanhempien aseman pitäisi kattaa suuri osa varallisuuden stratifioivista elementeistä.
Tällaista yhteiskuntaluokkien rakenteellisiin ominaisuuksiin liittyvää tietoa sisältäviä survey-aineistoja oli toki olemassa jo ennestään; ensimmäinen itselleni mieleen tuleva oli Turussa keräämämme Suomi 1999-2009 kulutus ja elämäntapa-kyselyt (Sarpila ym. 2010). Uusinkin aalto näistä aineistoista oli kuitenkin jo muutaman vuoden vanha (medianäkökulmasta arvioiden) eivätkä ne olleet erityisesti suunniteltuja luokkatutkimukseen. Ratkaiseva puute oli Luokkakoneeseen halutut kulttuuriset tekijät muuttujat, joilla selvitettäisiin hieman bourdieulaisittain erilaisia harrastuksia ja mediankäyttöä eri luokka-asemissa.
Keräämällä uusi aineisto verkkokyselynä Helsingin Sanomien nettisivulla oli mahdollista huomioida kaikki edeltävät tekijät. Lisäksi etuna olisi se, että nettiaineistoa käytettäisiin nettivastaajien luokittelemiseen. Aineiston ja tulevien luokkakoneen vastaajien voitiin olettaa edustavan suurin piirtein toisiaan vastaavia populaatioita.
Itse aineiston kerääminen sujui kesällä 2013 ilman suurempia ongelmia. Suurin yllätys oli kyselyn suosio; aineistoon saatiin yli 60000 vastausta. Nämä sisälsivät yli 16000 erilaista ammattinimikettä, jotka tutkimusavustajina toimineet opiskelijat Sanna Kailaheimo, Ville Savolainen ja Essi Virtanen menestyksekkäästi jakoivat ISCO88-ammattiluokittelun ryhmiin.
Aineisto ja analyysit
Syksy oli pitkällä ennen kuin aineiston analyysiin luokkakoneen mittareita varten varsinaisesti päästiin. Erityisiä ongelmia aiheutti painottaminen. Vaikka painottamalla korjattiin aineisto niin iän, sukupuolen, koulutuksen kuin asuinalueenkin mukaan väestöä vastaavaksi (jotka tavallisesti riittävät aineiston oikaisemiseen mainiosti), sisälsi se edelleen liikaa professioammateissa toimivia ja liian vähän perinteisiin työväenluokkiin kuuluvia. Tämä näkyisi myös tuloksissa, jotka kuvaisivat ennen kaikkea hyväosaisten Suomen luokkarakennetta. Jos aineiston vinous olisi ollut entuudestaan tiedossa, olisi sitä voinut käyttää myös hyväksi varsinkin kaikkein etuoikeutetuimmissa asemissa olevien tarkempaa analyysia varten.
Varsinaisen analyysin yksityiskohdat ja tulokset olen esittänyt jo blogissani (Näin yhteiskuntaluokat luotiin ja Kuulut myös muihin luokkiin). Niiden yhteenveto on esitetty Taulukoissa 1 ja 2. Latent class -menetelmää hyödyntäen aineistosta erottui kuusi luokkaa: eliitti, asiantuntijat, nousijat, leipätyöläiset, duunarit ja vähäosaiset. Vaikka osan luokista olisi voinut nimetä tulosten perusteella toisinkin ja aineisto olisi voinut edustaa kansaa paremmin, löydökset eivät ei ole triviaaleja. Kun kapea-alaiseen ammattipohjaiseen luokitteluun hyödynnetään yleensä kolmea muuttujaa (ammattinimike, yrittäjyys ja alasten määrä), käytettiin tähän analyysiin tietoa peräti 19 eri sosiaaliseen eriarvoisuuteen kytketystä muuttujasta. Hyödynnetty tietopohja on siis merkittävästi suurempi ja asetelma huomattavasti monimutkaisempi kuin tavallisesti luokkatutkimuksessa. Havaitut ryhmät muistuttavat aiempia luokkaluokitteluja erottelemalla valkokaulustyöt ja duunarit. Toisaalta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden molemmat ääripäät eli yhteiskunnallinen eliitti ja huono-osaisimmat erottuvat selvästi. Jälkimmäisen ryhmän selvä erottautuminen oli jopa hieman yllättävää aineiston painottuminen huomioiden.
Harrastusten ja medioiden seuraamisen osalta erot pieniä. Varsinkin yhteiskunnallisen eliitin osalta todennäköisten harrastusten ryhmästä löytyy yllätyksiä. Eliittiharrastuksia näyttävät miehillä olevan hiihto, metsästys, golf, sauvakävely ja sisustaminen! Tietokoneharrastus näyttää olevan erityisen tavanomainen vähäosaisilla naisilla.
Aineiston ja analyysien suurin ongelma on, että emme voi sen perusteella selvittää, kuinka suuria erotellut luokat Suomessa ovat. Tällä ei ole juuri merkitystä luokkakoneen toimivuuden kannalta. Se arvioi vastaajan todennäköisyyttä kuulua kuhunkin ryhmistä ja raportoi kaikkein todennäköisimmän näistä. Jokainen kuuluu siis jollain todennäköisyydellä kuhinkin ryhmistä, mutta nämä todennäköisyydet poikkeavat ryhmästä toiseen. Ryhmien koon arvioinnin mahdottomuus on sen sijaan ongelma yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta. Väestöosuuksien laskeminen edellyttäisi paremmin sitä edustavan aineiston käyttämistä. Rakenteellisten ominaisuuksien arviointiin sopisi pääosin esimerkiksi Tilastokeskuksen väestörekisteriaineistot, jos ystävien merkitys ollaan valmiita jättämään pois malleista.
Sen sijaan en pidä suurena puutteena sitä, että mallinnettaessa ei otettu huomioon varallisuutta tai opiskelijoiden ja eläkeläisten asemaa. Lisäanalyysien perusteella esimerkiksi omistusasuminen ei tuonut juurikaan lisää tietoa luokkien eroista. Opiskelijoiden kohdalla omaa vakiintunutta luokka-asemaa ei vielä ole ja se määräytyy etenkin perhetaustan ja muiden läheisten perusteella. Eläkeläisten asemaan vaikuttaa aikaisempi ammatti, koulutus ja tulot.
Mitä projektista jäi käteen?
Kuten alussa mainitsin, ryhdyin hankkeeseen aineiston takia. Koska akateemista tutkimuksellista painolastia ei ollut, aineisto oli mahdollista kerätä kattamaan asioita, joiden tutkimuksellisesta arvosta ei ollut varmuutta, mutta jotka saattaisivat silti paljastaa jotain uutta, yllättävää ja konkreettista suomalaisesta yhteiskunnasta. Erityisen arvokkaalta vaikuttaa tiedot ystävien ammateista. Aineiston hyödyntämistä akateemisessa tutkimuksessa rajoittaa kuitenkin sen vinous suhteessa väestöön. Olisikin entistä tärkeämpää kehittää työkaluja nettiaineistojen parempaan painottamiseen yhteiskuntatutkimuksen työkaluna.
Hankkeen suurimmat akateemiset hyödyt ovatkin toisaalla. Projektista muodostui eräänlainen koe sille, miten yhteiskunnallista tietoa voisi olla mahdollista välittää muulle yhteiskunnalla tavalla, joka olisi helposti lähestyttävä ja ymmärrettävää ilman akateemisen tutkimuksen tekemisen perusteiden tuntemista. Luokkakone tarjoaa hyvin suoraviivaisen tavan tavalliselle ihmiselle konkretisoida suhteellisen monimutkaisen analyysin tuloksia oman elämän kohdalla. Tämä osoittautui poikkeuksellisen arvokkaaksi. En usko, että mikään yksittäinen suomalainen yhteiskuntatutkimuksellinen projekti olisi viime vuosina saanut yhtä paljon julkista huomiota. Luokkakoneen kaltaisen sovellutuksen rakentaminen olisi mahdollista useimpien väestöön yleistämään pyrkivien kvantitatiivisten tutkimusten tulosten kohdalla – myös silloin, kun tutkimushanke on toteutettu akateemisen tutkimuksen lähtökohdista käsin. Tällaista osaamista ei kuitenkaan ainakaan vielä opeteta suomalaisissa yliopistoissa. Varsinkin yliopistojen tiedotusyksikköjen olisi ehdottomasti omaksuttava tällaiset työkalut tutkimuksista tiedottamiseen.
Lisäksi Luokkakone osoitti, että suomalaiset ovat paljon kiinnostuneempia yhteiskuntaluokista kuin mitä ikinä olin kuvitellut. Oma olettamukseni oli, että vaikka toki yhteiskuntaluokat ovat aina yhteiskunnan kannalta keskeisiä erottelevia tekijöitä ja näin sosiologisen tutkimuksen näkökulmasta yksi kiinnostavimmista yhteiskunnallisista ilmiöistä, ”tavallisen kansan” kiinnostus olisi ollut lähinnä anekdoottista. Sen sijaan osoittautui, suomalaiset kokevat suurta tarvetta keskustella yhteiskuntaluokista. Näyttää siltä, että suomalaisilla (ja myös sosiologeilla) on paljon vahvoja uskomuksia siitä, mitä yhteiskuntaluokkien pitäisi oikeastaan olla ja millaisten asioiden niihin pitäisi erityisesti vaikuttaa.
Yhteiskuntaluokkatutkimuksessa toteutuukin hyvin juuri se, mitä C. Wright Mills (1959) esittää sosiologisen mielikuvituksen vahvuudeksi: sosiologian tehtävä on toisaalta osoittaa, että ihmiset eivät ole omien uniikkeina pitämiensä elämänkokemusten kanssa yksin, toisaalta havainnollistaa yksilöille, että omat arkikokemukset eivät sellaisenaan ole välttämättä yleistettävissä koko yhteiskuntaan. Erityisen tärkeä sosiologian tehtävä näyttäisi olevan näiden seikkojen osoittaminen yhteiskuntaluokkiin liittyvien sosiaalisten ilmiöiden kohdalla. Kansa siis kuuntelisi, oletko sosiologi valmis välittämään tietosi?
Jani Erola
Kirjoittaja on Turun yliopiston sosiologian professori, joka tutkii yhteiskuntaluokkia ja erityisesti niiden periytymistä.
Lähteet
Blossfeld, Hans-Peter. & Andreas Timm (2003) Who Marries Whom?: Educational Systems as Marriage Markets in Modern Societies. Kluwer, Dordrecht
Chan, Tak Wing & John H. Goldthorpe (2004) Is There a Status Order in Contemporary British Society? Evidence from the Occupational Structure of Friendship. European Sociological Review 20: 5, 383–401.
Conley, Dalton S. (2008) Reading Class Between the Lines (of This Volume): A Reflection on Why We Should Stick to Folk Concepts of Social Class. Teoksessa Annette Lareau & Dalton S. Conley (toim.) Social Class — How Does It Work?, 366–373. Russel Sage Foundation, New York
Erikson, Robert & John H. Goldthorpe (1992) The Constant Flux. Oxford: Clarendon Press
Erola, Jani (toim.) (2010a) Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Gaudeamus, Helsinki
Erola, Jani (2010b) Luokkarakenne ja luokkiin samastuminen Suomessa. Teoksessa Jani Erola (toim.) Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa27–44. Gaudeamus, Helsinki
Ganzeboom, Harry B. G., Paul M. De Graaf & Donald J. Treiman (1992) A Standard International Socio-Economic Index of Occupational Status. Social Science Research 21: 1–56.
Goldthorpe, John H. (2000) On Sociology: Numbers, Narratives and the Integration of Research and Theory. I. Oxford University Press, Oxford
Hansen, Marianne Nordli (2001) Education and Economic Rewards. Variations by Social-Class Origin and Income Measures. European Sociological Review 17: 3, 209–231.
Hout, Michael & Thomas A. DiPrete (2006) What We Have Learned: RC28’s Contributions to Knowledge About Social Stratification. Research in Social Stratification and Mobility 24: 1–20.
Marks, Carole (1991) The Urban Underclass. Annual Review of Sociology 17: 445–466.
Mills, C. Wright (1959) The Sociological Imagination. Oxford University Press, New York
Mills, C. Wright (1999) The Power Elite. Oxford University Press
Pakulski, Jan & Malcolm Waters (1996) The reshaping and dissolution of social class in advanced society. Theory and Society 25: 5, 667–691.
Sarpila, Outi, Pekka Räsänen, Jani Erola, Joonas Kekki & Karolina Pitkänen (2010) Suomi 2009. Tutkimusseloste ja aineistojen 1999–2009 vertailua. Turun yliopisto/Turun kauppakorkeakoulu, Turku
Waters, Malcolm (1994) Succession in the stratification system: a contribution to the ”Death of class” debate. International Sociology 9: 3, 295–312.
Wilson, William Julius (2012) The Truly Disadvantaged: The Inner City, the Underclass, and Public Policy, Second Edition. University of Chicago Press, Chicago
Wright, Erik Olin (2008) Logics of Class Analysis. Teoksessa Annette Lareau & Dalton S. Conley (toim.) Social Class — How Does It Work?, 329–349. Russel Sage Foundation, New York
