Maskuliinisuuden vaatimusten painostamat. Incel varaventtiilinä, ideologiana ja yhteiskunnallisena ilmiönä

Numero 1/2019 Numerot

Incel-vallankumous on jo alkanut! Kukistamme kaikki Chadit ja Stacyt! Kunnioittakaamme Ylintä Herrasmiestä, Elliot Rodgeria!”  

Näin julisti Facebook-seinällään 25-vuotias opiskelija Alek Minassian hetkeä ennen kuin toteutti verilöylyn Toronton kaduilla aivan tavallisena maanantai-iltapäivänä (Yle 25.4.2018.) 

Viime vuosina julkisessa keskustelussa on ollut esillä internetissä leviävä vihapuhe (Savimäki, Kaakinen, Räsänen & Oksanen 2018). Maahanmuuttajiin kohdistuneen vihapuheen lisäksi erityistä huomiota on herättänyt uudenlainen naisvihamielisten verkostojen aalto, niin kutsuttu manosfääriYksi manosfäärin misogynistisimmistä alakulttuureista on Incel-verkosto, jonka nimi muodostuu sanoista involuntarily celibate, vastentahtoisesti selibaatissa. (Ging 2015.) Internetin syövereissä operoiva seksuaalisesti syrjäytyneiden miesten verkosto nousi julkiseen tietoisuuteen viimeistään, kun opiskelija Alek Minassian murhasi kymmenen ihmistä ”Incel-vallankumouksen” nimessä. Pakkoselibaatin aiheuttaman turhautumisen Minassian purki mainitsemiinsa Chadeihin ja Stacyihin, joilla hän viittasi seksuaalisesti menestyneisiin miehiin ja naisiin.   

Tämä vihateko oli jatkoa vuoden 2014 Isla Vistan verilöylylle, jossa Elliot Rodger -niminen nuori mies surmasi opiskelutovereitaan Santa Barbaran yliopistokampuksella (The Guardian 25.4.2014). Internetiin lataamallaan videolla Rodger (2014) perustelee massamurhaa seksistä paitsi jäämisen synnyttämällä vihalla ja katkeruudella. Rodgerin teko pani liikkeelle seksuaalisesti syrjäytyneiden, radikalisoituneiden miesten muodostaman Incel-alakulttuurin.  

Tutkin taannoin kandidaatintutkielmassani Incel-verkostoa ja sen ideologista maailmaa liikkeen keskustelualustan osia tutkimusmateriaalina käyttäen. Tässä artikkelissa keskityn tutkielmani keskeisimpiin havaintoihin toksisen maskuliinisuuden viitekehyksen sekä Robert K. Mertonin (1938) poikkeavuutta selittävän teoretisoinnin avulla. Tarkastelen Incel-liikettä ja sen diskursseissa ilmenevää ajatusmaailmaa Mertonin paineteorian avulla. Paineteoria on monissa tutkimuksissa osoittautunut kestäväksi (mm. Kivivuori 2008) ja kumuloituvan paineen käsitettä on sovellettu aiemmin myös koulusurmien selittäjänä (Levin & Madfis 2009). Koska maskuliinisuus on liikkeen keskusteluissa sekä välillisesti että välittömästi esiintyvä teema, kartoitan analysoitua keskusteluaineistoa myös toksisen maskuliinisuuden viitekehyksen kautta. 

Incel alakulttuurina 

Elliot Rodgerin tammikuussa 2014 toteuttama massamurha toimi alkusysäyksenä Incel-liikkeen synnylle. Misogynistinen teko keräsi yhteen joukon Rodgeria sympatisoivia miehiä, jotka samastuivat teon taustamotiiveihinManifestissaan Rodger (2014) kertoo elämästään ja naisiin liittyvistä pettymyksistään sekä kuvaa katkeruutta, joka näyttäytyy voimakkaana naisten halveksuntana ja yleisenä vihana maailmaa kohtaan Pahoinvoinnillaan hän oikeuttaa iskunsa sekä hänet torjuneisiin naisiin kohdistuvat väkivallanteotIncelit eli vastentahtoisesti selibaatissa olevat kokoontuvat toisten samanmielisten kanssa internetin välityksellä omalla sivustollaan. Alun perin Redditissä kokoontunut verkosto kiellettiin sivuston käyttäjäsääntöjä rikkovana: naisia halventavat ja väkivaltaa ihannoivat aiheet ovatkin yleisiä verkoston keskusteluaiheita. Ennen massamurhaa Rodger muun muassa kirjoitti palstalle: ”Jos emme pysty ratkaisemaan ongelmiamme, meidän tulee tuhota ne. Jonakin päivänä Incelit huomaavat todellisen vahvuutensa ja joukkojensa määrän, ja he kaatavat tämän alistavan feministisen järjestelmän. Alkakaa siis visioida maailmaa, jossa NAISET PELKÄÄVÄT TEITÄ.” (Mediaite 2014, käännös kirjoittajan.) 

Naisten pitäminen yhteiskunnan systemaattisena ongelmana tarjosi ytimen näiden keskusteluiden, Punaiseksi pilleriksi (engl. The Red Pill) nimitetylle ajatusmaailmalle, joka juontaa The Matrix-elokuvan sininen pilleri – punainen pilleri -analogiasta. Sininen pilleri kuvaa tietämättömyyden autuutta, punainen puolestaan ”totuuden” näkemistä ja ymmärtämistä. Misogynististen liikkeiden mukaan sininen tietämättömyys on valtavirtafeminismille ja länsimaiselle tasa-arvolle antautumista, kun taas ”totuus” nähdään vastakkaisena antifeministisenä ajatusmallina, jonka mukaan naisen aseman tasa-arvoistuminen on vienyt tilaa miehiltä romahduttaen näiden seksuaalisen markkina-arvon.  

Incel-liike pohjautuu samankaltaiseen ajatteluun, mutta vihamielisyyttä on jalostettu Mustan pillerin (engl. The Black Pillkautta vielä pidemmälle. Musta pilleri kuvastaa misogynististä neomaskuliinisuutta edustavaa nihilismiä, jonka ytimeen kuuluu ajatus biologisesta determinismistä sekä naisten oikeuksien liiallisesta vapautumisesta. Seksuaalisen syrjäytymisen katsotaan kumpuavan näistä tekijöistä. Ajatusmaailman ympärille nivoutuu tiiviisti myös oma termistönsä, jota avaan artikkelin tulososiossa. 

Keskeiset käsitteet ja aineisto 

Robert K. Mertonin (1938) paineteoria tarjoaa selitysmallin sosiaalisesti poikkeavan käytöksen (social deviance) lisäksi sen mekanismeille. Mertonin mukaan yhteiskunta luo yksilöille tavoitteita, joiden saavuttamista pidetään ihanteellisena. Kontrasti tavoitteiden ja todellisuuden välillä on avainasemassa poikkeavuuden synnyssä: yksilö turhautuu, kun hänen kokemuksensa omasta elämästä ei vastaa yhteiskunnallisia tavoitteita tai ihanteita. Syntyy painetta, jonka tulppana toimii resurssien niukkuus tai muut tavoitteiden saavuttamisen esteet. Tämä paine purkautuu ikään kuin varaventtiileistä poikkeavana käytöksenä, Inceleiden kontekstissa yhteiskuntaa kohtaan suuntautuvana vihana ja sitä ilmentävinä tekoina. Inceleiden oma ideologia voidaan nähdä poikkeavuuden mekanismina, kapinointina, jonka toimintaperiaate on yhteiskunnan normien ja niiden tavoittelun hylkääminen ja oman normiston kehittäminen (emt.) 

Hegemoninen maskuliinisuus on sosiologi Raewyn Connellin (2005) kehittämä käsite kuvaamaan kulttuurisesti ideaalia maskuliinisuutta, joka ylläpitää ja uusintaa miesten yhteiskunnallista dominanssia. Se on sarja maskuliinisiksi miellettyjä ominaisuuksia ja tapoja, jotka edustavat miehenä olemisen arvostetuinta tapaa yhteiskunnassa. Kulttuurisen johtoasemansa vuoksi hegemonisen maskuliinisuuden ideaalit ovat tavoiteltuja ja näkyvät voimakkaasti miesten sosialisaatiossa. (Connell & Messerschmidt 2005.) Voimakas sosialisaatio hegemonisen maskuliinisuuden ihanteisiin on aiemmissa tutkimuksissa osoittautunut ongelmalliseksi esimerkiksi mielenterveyden ja epäonnistuneiden ihmissuhteiden kautta (Wang & Miller 2017). Toksinen maskuliinisuus ilmentää hegemonisen maskuliinisuuden kielteisiä piirteitä ja seurauksia. Viittaan tässä artikkeissa käsitteellä toksinen maskuliinisuus stereotyyppisen mieheyden ihanteen sisältämiin selkeästi negatiivisiin ominaisuuksiin, kuten aggressiivisuuteen, machokulttuuriin ja herkkyyden ja tunteiden piilottamiseen. Nämä eivät pelkästään toimi naisia satuttavina mekanismeina, vaan kääntyvät myös miehiä vastaan. (Levit 1996.)  

Tutkimuksen aineisto on kerätty Incels-sivuston keskusteluketjuista. Incels on verkkopohjainen keskustelualusta, jonka avulla liikkeen jäsenet pitävät yhteyttä. Tutkimukseen valikoimieni neljänkymmenen viestiketjun havainnoin käsittelevän palstalle ominaisimpia teemoja kuten naisvihaa, miesten biologista hierarkiaa sekä paineen synnyttämiä negatiivisia tunteita. Tarkasteltavat keskustelut on julkaistu Incels-sivustolla aikavälillä 23.5.2018-30.11.2018 ja ne on poimittu 18.11.-30.11.2018. Tulokset esitän kolmessa osiossa, jotka käsittelevät Incel-keskustelupalstalla käytettävää termistöä ja keskustelupalstalla rakentuvaa naiskuvaa, Incel-liikettä mertonlaisena varaventtiilinä, ja toksisen maskuliinisuuden ilmenemismuotoja Incel-keskustelupalstalla. 

Incel-keskustelupalstan termistö ja naiskuva 

Incels-palstan keskusteluaineisto sekä liikettä koskeva uutisointi osoittavat vahvasti liikkeen roolin modernin internetpohjaisen misogynian kentällä. Keskusteluketjut osoittavat, että sisäistetty maskuliinisuuskäsitys, sen toksiset ilmiasut sekä Mertonin paineteoriaa ilmentävä käyttäytyminen kumpuavat liikkeen edustamasta ajatusmaailmasta.  

Tulokset paljastavat Black Pill -ideologian olevan Red Pilliä ehdottomampi. Red Pill -ajattelun näkökulmasta feminismillä pyritään vain näennäisesti tasa-arvoon, vaikka todellisuudessa sen funktio on kastroida miehet sekä psykologisesti, sosiaalisesti että seksuaalisesti, ja tätä vastaan tulee taistella aktiivisesti erilaisin arveluttavin keinoin. Black Pill ei näe mielekkäänä taistelua seksuaalisen arvon palauttamiseksi, sillä se uskoo biologisesti determinoituneeseen hierarkiaan ihmisten välillä; luonnonvalinta ohjaa ulkonäön ja henkisen pääoman jakautumista. Käsitys rodullisesta hierarkiasta näkyy voimakkaasti palstalla käytävässä keskustelussa rasististen termien ja ajatusten muodossa. Tätä ilmentää muun muassa ei-valkoisten jäsenten kutsuminen näiden etnisyyksiin liitetyillä stereotypioilla, kuten curry- ja rice-etuliitteillä. 

Seksuaalinen syrjäytyneisyys polveutuu aineiston perusteella tästä evoluutiopsykologisesta biologisen eriarvoisuuden ajatuksesta. Inceleiden mukaan naiset suosivat parinvalinnassa korkeatasoisiksi miellettyjä alfamiehiä, jotka ovat tyypillisesti valkoisia, komeita, voimakkaita ja täyttävät muutenkin länsimaisen hegemonisen maskuliinisuuden miesihanteen. Jättämällä inceleiden kaltaiset, vähemmän miehiset ”betamiehet” huomiotta naiset aiheuttavat käytöksellään näiden seksuaalisen ulossulkemisen. Tämä käsitys synnyttää liikkeen äärimmäisen naisvihan. 

Keskusteluissa maskuliinista hierarkiaa kuvataan miehen seksuaaliseen markkina-arvoon viittaavin termein. Chad on seksuaalisesti aktiivinen ja kokenut valkoinen alfamies. Seksuaalisesti aktiivisilla, ei-valkoisilla miehillä on omat nimityksensä, kuten Chang (aasialainen chad), Chadrone (useampaa etnistä alkuperää) tai Tyrone (afroamerikkalainen chad).  

Maskuliiniset ominaisuudet ovat ylipäätään yleinen miehen mitta keskustelupalstalla. Normiet ovat alfojen ja betojen väliin putoavia keskimääräisiä miehiä. Pehmeitä arvoja kannattava mies on soy boy, soijapoika, ja pettämisen anteeksiantanut mies cuck (aisankannattaja). Alfa fuck -naistenmiehen vastakohta Beta buck viittaa mieheen, joka kelpaa naisille etupäässä elättäjiksi sitten, kun aloilleen asettuminen on ajankohtaista. Pariutumiskulttuuria kuvaa termi cock carousel (suomeksi ”kullikaruselli”), jossa chadit ja stacyt pyörivät jättäen incelit seksin ja seurustelun – ja siten koko yhteiskunnan – ulkopuolelle. 

Chadien ihailua nauttivat suositut naiset ovat Stacyja. Nimitys halventaa seksuaalisesti aktiivisia naisia, joita pidetään likaisina ja vähä-älyisinä. Stacyn lisäksi naisiin viitataan termeillä femoid tai foid, jotka ovat yhdistelmiä sanoista female ja humanoid. Termien tarkoitus on dehumanisoida naiset ja riisua heidät ihmisyydestä ja ihmisarvosta. Misogynistinen naiskäsitys näkyy lisäksi huoritteluna ja häpäisevän, vulvan venymiseen viittaavan roastie-sanan käytössä.  

Verkoston ideologinen synkkyys ja armottomuus ovat yhteydessä itsetuhoisten ajatusten yleisyyteen. Toiveikkuuden luomisen sijaan ehdoton Black Pill -ideologia tarjoaa itsemurhaa ainoana pakoreittinä inceliydestä. Cope-termillä tarkoitetaan keinoja pakkoselibaatin sietämiseen ja sen parina rope-termi merkitsee pakoa niistä, itsemurhaa. 

Incel paineen varaventtiilinä 

Eri tasoisesti maskuliinisista miehistä käytettävät termit, kuten chad, alfa ja beta sekä incel luovat erottelua kulttuurisesti ideaalisen maskuliinisuuden ja sen toteutumattomuuden välille. Puhumalla itsestään beta-miehinä tai cuckeina incelit luovat riittämättömyyteen pohjaavaa, kulttuurisen maskuliinisuusihanteen vastaista identiteettiä. Incel-nimityksen omaksuminen viimeistelee seksuaalisen puutteen ympärille muotoutuvan minäkuvan – vastentahtoinen selibaatti on jotakin perustavanlaatuista ja henkilön määräävin ominaisuus. Chadien ja alfojen menestyksen vertaaminen omaan seksuaaliseen syrjäytymiseen osoittaa räikeän kontrastin kulttuurisen ihanteen ja koetun epäonnistumisen välillä. Miehisen standardin saavuttamattomuus onkin koko ideologiaa ja sen katkeraa vihamielisyyttä kasassa pitävä voima. Tämä relatiivisen deprivaation aiheuttama turhautuminen on Robert K. Mertonin (1938) mukaan tärkein painetta synnyttävä mekanismi. 

Paineen on mahdollista purkautua normatiivisin tai epänormatiivisin tavoinYleensä ihmiset ratkaisevat ongelmallisia tilanteita elämässään sosiaalisesti normatiivisin keinoin, kuten mukautumalla tai laskemalla standardejaan. (emt.) Keskusteluaineisto kuitenkin osoittaa, että Incel-verkostossa vallitsee paineen normatiivisen poistamisen estäviä tulppia: monet liikkeen kannattajat eivät usko paremman aseman tavoitteluun lamauttavan biologisen determinismin ajatuksen takia.  Monet kokevat myös eri syistä, kuten ulkonäöllisistä tai henkisistä, olevansa estyneitä osallistumasta sosiaaliseen elämään.  

Oma verkosto ja vihamielinen Black Pill -ideologia toimivat paineen varaventtiileinä, joiden kautta syntynyt paine pääsee purkautumaan. Kapinoinnille tyypillinen oman normiston kehittäminen näkyy Black Pill -ideologiassa voimakkaasti: valtakulttuurista poikkeava oma termistö, tasa-arvon kaltaisten vallitsevien arvojen hylkääminen sekä naisten alentaminen epäihmisen tasolle ovat osoituksia tästä. Kivivuoren (2008) mukaan on yleistä, että poikkeava käytös saa monia eri ilmiasuja. Myös Incel-liikkeessä paineen aiheuttama poikkeavuus näkyy väkivallantekojen ja naisvihan lisäksi myös itseinhon ja etnisen erittelyn muodossa. Klaus Theweleitin (1987) mukaan misogynia ja rasismi ovat johdonmukaisesti yhteydessä toisiinsa. Naisviha on keino pönkittää miehistä itsekunnioitusta, ja rasistinen ajattelu on tälle luonteva jatkumo. Näin misogynia toimii eräänlaisena ensiaskeleena laajempaan rasistiseen maskuliinisuuteen.  

Toksinen maskuliinisuus ja Incel 

Toksisen maskuliinisuuden ilmiasut Incel-verkostossa nousevat keskusteluaineistossa esiin monin eri tavoin. Kulttuurinen ihanne hegemonisen maskuliinisuuden kriteerit täyttävästä miehestä rakentuu ennen kaikkea diskursiivisesti ja sosialisaation myötä (Connell & Messerschmidt 2005). Connellin & Messerschmidtin (emt., 832, 838) mukaan, vaikka hegemoninen maskuliinisuus ei olekaan yleisin maskuliinisuuden toteuttamisen tapa, kulttuurisena ihanteena se on silti hallitseva ja muovaa poikien identiteetin kehitystä sekä tarjoaa valta-aseman suhteessa naisiin. Incels-keskusteluiden diskurssit ovat kietoutuneet kulttuurisesti ihanteellisen maskuliinisuuden ympärille korostaen verkoston jäsenten kokemusta tämän kaukaisuudesta. Vaikka incelit eivät toteutakaan hegemonisen maskuliinisuuden ideaalia, he positioivat itsensä suhteessa sen ihanteisiin. Positiivisina pidettyjen ominaisuuksien puuttuessa keskusteluissa näkyy runsaasti hegemonisen maskuliinisuuden tuottamia toksisia piirteitä.  

Hegemoniseen maskuliinisuuteen kuuluu ihanne miehen seksuaalisesta aktiivisuudesta (emt.) – ”tosimiehellä” on elämänsä aikana useampia seksuaalisia kumppaneita ja kokemuksia. Hän on subjekti, aktiivinen toimija, ja nainen objekti, toiminnan kohde. Keskusteluissa käytetyt miehen seksuaalista aktiivisuutta ja maskuliinisuutta kuvaavat termit alfa, beta ja cuck osoittavat, miten miehisyys määrittyy vasta heteroseksuaalisia tendenssejä toteuttaessa. Toteutusmahdollisuuksien puuttuessa inceleiden mieheys rakentuu seksuaalisten saavutusten sijaan niiden puutteesta koetulle katkeruudelle.  

Aineistossa fokus liikkuu tiiviisti maskuliinisiksi miellettyjen ulkoisten piirteiden ihannoinnin ympärillä. Tällaisia ovat esimerkiksi pituus ja miehekäs luusto, kun taas kaljuus, ohuet ranteet tai lihakseton keho nähdään perusteltuina syinä vastentahtoiselle selibaatille. Naisten pariutumisen uskotaan noudattelevan luonnonvalinnan mukaista järjestystä, jossa alfamiehille jakautuu enemmän parittelumahdollisuuksia naisten valitessa geneettisesti ylivertaisia kumppaneita. Armottomat ulkonäkökeskustelut osoittavat inceleiden omaksuneen hegemonisen maskuliinisuuden ulkonäköstandardit – miehen tulee olla kookas, fyysisesti voimakas; virheetön, mutta ei liian kaunis. Näiden ominaisuuksien tulisi lisäksi olla vaivatta saavutettuja, synnynnäisiä piirteitä. Aineistosta ilmenee, että uskomus feminiinisten ulkonäköpiirteiden huonommuudesta liittyy illuusioon hegemonisen maskuliinisuuden biologisesta perustasta jättäen sen kulttuurisesti konstruoidun alkuperän piiloon ja siten suojaan mahdolliselta kritiikiltä. 

Maskuliinisuus ei synny tyhjiössä, vaan suhteessa sen vastakohdaksi miellettyyn feminiinisyyteen (Jokinen 2003). Toksinen maskuliinisuus ilmenee keinona vahvistaa maskuliinisuutta naiseen suuntautuvalla vallalla. Keskusteluaineistolle tyypillinen naisen alentaminen epähumanisoivin termein toimii keinona asettaa naissukupuoli hierarkkisesti heikonkin maskuliinisuuden alle. Naisten kutsuminen ”huoriksi”, ”lutkiksi” ja ”stacyiksi” liittää feminiiniseen seksuaalisuuteen halventavia konnotaatioita. Nimitykset muovaavat naisista kasvotonta massaaNaisiin kohdistuvat väkivaltafantasiat toimivat niin ikään mieheyden säilyttämisen mekanismina: miehisen itsetunnon kolaukset nähdään korjaantuvan palauttamalla nainen alemmalle tasolle väkivallan keinoin. 

Toksisista piirteistä huomattavin onkin Incel-liikkeen hyväksyvä suhde väkivaltaan. Arto Jokisen (2000) mukaan ei ole perusteltua väittää miesten olevan luontaisesti väkivaltaisia, vaan se liittyy tiiviisti juuri toksiseen maskuliinisuuteen: ympäröivä kulttuuri assosioi maskuliinisuuden väkivaltaan ja fyysiseen ylivaltaan (kts. myös MarkwardCline & Markward 2003). Tunnetilojen tunnistamisen ja sanoittamisen sijaan pojat oppivat lapsesta asti purkamaan tunteitaan aggression kautta, sillä tunteiden ilmaukset mielletään heikkoudeksi, passiivisuudeksi ja feminiinisyydeksi (Jokinen 2000). Myös koulusurmiin perehtynyt Jenni Raitanen (2018) uskoo Jokisen tavoin maskuliinisuuden ja väkivallan assosiaation olevan eräs miesten väkivallantekoja selittävistä mekanismeista. 

Lopuksi 

Incel-verkostoa ja sen Black Pill -ideologiaa leimaava, syvään juurtunut naisviha näkyy keskusteluiden teemojen lisäksi myös niiden yksityiskohtaisimmissa piirteissä, kuten sanavalinnoissa ja keskusteluiden sävyissä. Omaan marginalisoituneeseen ääri-ideologiaan turvautuminen ja yhteiskunnan normien hylkääminen toimivat liikkeen selviämismekanismeina kulttuuristen standardien saavuttamattomuuden aiheuttamassa paineessa.  Toksisen maskuliinisuuden jalostuminen naisvihaan ja jopa radikaaleihin väkivallantekoihin tekee liikkeestä traagisen lisäksi potentiaalisesti vaarallisen.  

Incel-verkoston jäsenet näkevät itsensä marginalisoituna ryhmänä siitä huolimatta, että he toteuttavat monia hegemonisen maskuliinisuuden piirteitä – olkoonkin, että ne ovat lähinnä sen toksisia ilmentymiä. Yhteiskunnan uhriksi asettuminen sekä tällainen maskuliinisuuksien yhdistely, joka hylkää osan hegemonisen maskuliinisuuden piirteistä kuitenkin osan säilyttäen, toimivat mahdollisesti inceleiden tiedostamattomina keinoina ylläpitää miehisen vallan ja egon jäänteitä epätyydyttävässä elämäntilanteessa.  

Verkoston ongelmallisuutta on julkisuudessa käsitelty eri näkökulmista, joista monet pyrkivät tarjoamaan ratkaisuja vastentahtoisessa selibaatissa elävien miesten vaikeuksiin (mm. Douthat 2018). Ross Douthatin (2018) mukaan nykyaikainen seksin sääntelyn puute on asettanut yhteiskuntaan uuden hierarkian, jonka pohjalle inceleiden kaltaiset miehet putoavat joutuen vastentahtoiseen selibaattiin. Tämän hierarkian purkamiseksi hän ehdottaa tulonsiirtojen kaltaista ”seksuaalista uudelleenjakoa”, jossa seksityöntekijät ja seksirobotit valjastettaisiin lakien avulla täyttämään hierarkian pohjalla olevien ”oikeus” seksiin. (Douthat 2018.) Tällainen käsitys yksilön oikeudesta seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa on osoitus naisen alisteisen subjektiposition kulttuurisesta normatiivisuudesta. Samanlainen seksuaalisen oikeutuksen ajatus on Incel-verkostossakin näkymättömyydestään huolimatta kantava premissi.  

Sekä internetissä leviävä naisvihamielisyys (Ging 2015) että syrjäytyminen (Sisäministeriö 2017) ovat kasvavia ilmiöitä. Suomen sisäministeriö osoittaa turvallisuusraportissaan (2017) ääriliikkeiden syntyvän oloissa, joita leimaavat syrjäytyminen ja tulevaisuuden näkymien puute. Syrjäytyneisyys nimetäänkin yhdeksi aikamme suurimmista turvallisuusuhkista. Aihe on tutkimuksellisesti merkityksellinen nimenomaan uhrien näkökulmasta: vihapuheen ja mahdollisten väkivallantekojen kohteiden suojaaminen edellyttää vihaverkostojen ymmärtämistä.

 

Kirsti Sippel, sosiaalitieteet, Turun yliopisto

Lähteet:

Connell, R. W. & Messerschmidt, James W (2005) Hegemonic Masculinity. Rethinking the Concept. Gender & Society, 19(6).

Ging, Debbie (2017) Alphas, Betas, and Incels: Theorizing the Masculinities of the Manosphere. Men and Masculinities, 1-20.

Jokinen, Arto (2003) Miten miestä merkitään? Yhdestä puusta. Maskuliinisuuksien rakentuminen populaarikulttuureissa 7-31. Tampere: Tampere University Press.

Levin, Jack & Madfis, Eric (2009) Mass Murder at School and Cumulative Strain: A Sequential Model. American Behavioral Scientist, 52(9), 1227–1245.

Levit, N. (1996) Feminism for men: Legal ideology and the construction of maleness. UCLA Law Review 43(4), 1037-1116.

Markward, Martha, Cline, Stephanne & Markward, Nathan J. (2001) Group Socialization, the Internet and School Shootings. International Journal of Adolescence and Youth 10(1-2), 135-146.

Mediaite (2014) What Is PuaHate? A Look Into Elliot Rodger’s Anti-Pickup-Artist Hangout. [online.] https://www.mediaite.com/online/what-is-puahate-a-look-into-elliot-rodgers-anti-pickup-artist-hangout.  Luettu 2.10.2018.

Merton, Robert K. (1938) Social Structure and Anomie. American Sociological Review 3 (5), 672-682.

Raitanen, Jenni (2018) Koulusurmat ja Väkivaltainen Maskuliinisuus. Poikatutkimus, Tampere: Vastapaino.

Rodger, Elliot (2014) Manifesto – My twisted world. [online.] http://newsball.com/wp-content/uploads/2014/05/Elliot-Rodgers-My-Twisted-World-Manifesto-Complete-146-pages-Compliments-of-NewsBall.com_.pdf. Luettu 10.5.2018.

Rodger, Elliot (2014) The Day of Retribution. [online.] https://www.youtube.com/watch?v=G-gQ3aAdhIo. Luettu 10.5.2018.

Rösner, L. & Kramer, N. (2016) Verbal Venting in the Social Web: Effects of Anonymity and Group Norms on Aggressive Language Use in Online Comments. Social Media + Society 2 (3), 2-11.

Savimäki, Tuukka, Kaakinen, Markus, Räsänen, Pekka & Oksanen, Atte (2018) Disquieted by Online Hate: Negative Experiences of Finnish Adolescents and Young Adults. European Journal on Criminal Policy and Research, 1-15.

Sisäministeriö (2017) Hyvä elämä – turvallinen arki Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017. [online.] http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80782. Luettu 3.12.2018

Sobkowicza, P. & Sobkowicz, A. (2010) Dynamics of hate based Internet user networks. The European Physical Journal B. 73, 633–643.

The Guardian (2014) California killings: UK-born Elliot Rodger blamed for deaths. [online.] https://www.theguardian.com/world/2014/may/25/elliot-rodger-suspect-california-mass-murder-shooting-stabbing. Luettu 31.05.2018.

Theweleit, Klaus (1987) Male fantasies 1: Women, floods, bodies, history. Polity; University of Minnesota Press.

Yle (2018) Toronton yliajosta epäillyn motiivina mahdollisesti naisviha – suurin osa uhreista naisia. https://yle.fi/uutiset/3-10176272. Luettu 27.05.2018.

Post a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*