Kuinka päästä perille yhteisöstä?

Ajankohtaiskynä Numero 1/2020

Kysymys ihmisten yhteenliittymistä ja yhteisöstä on sosiologian klassinen kysymys, joka on sosiaalisten rakenteiden hajaantuessa ja hyvinvointivaltion palveluiden huvetessa yhä ajankohtaisempi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa toive yhteisöllisyydestä nousee kerta toisensa jälkeen esiin tilanteissa, joissa jokin on mennyt pieleen. Kun kotiin kuolleen kansalaisen ruumis löydetään vasta hajun perustella tai moniongelmainen vanhempi surmaa lapsensa, erilaiset yhteiskunnalliset toimijat poliitikoista järjestöihin, virkamiehiin ja ammattilaisiin peräänkuuluttavat yhteisöä. Miksi kukaan ei tiennyt ja tehnyt jotain?

Nikolas Rose kirjoitti jo 1990-luvulla, että yhteisön toivotaan jollain jännittävällä tavalla toimivan sekä ongelmien identifioijana että niiden ratkaisuna. Sosiologisissa keskusteluissa yhteisön käsite johtaa usein haastavaan ja latautuneeseen maastoon, jossa on vaikea navigoida. Craig Calhoun eritteli erinomaisessa artikkelissaan vuonna 1999 kuulumisen eri logiikoita, jotka yhteisökeskustelussa menevät usein sekaisin. Hänelle yhteisö on kuulumisen logiikkana tuttuuteen ja välittömiin sosiaalisiin suhteisiin liittyvä kuulumisen muoto, johon voi kuulua vain rajattu joukko ihmisiä. Kategoria kuulumisen logiikkana sen sijaan perustuu samankaltaiseen ja liittää yhteen laajoja joukkoja ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan. Julkinen tila on kuulumisen logiikkana ainoa, joka mahdollistaa kuulumisen erilaisten kesken näiden osallistuessa samaan julkiseen keskusteluun kuulumisen ehdoista. Empiirisesti nämä kolme logiikkaa limittyvät. Kuinka siis päästä perille yhteisöstä sosiologisena kysymyksenä?

Oma ratkaisuni tähän tutkimukselliseen haasteeseen on ollut tarkastella, mitä suhteissa, ihmisten tarinoissa ja sosiaalisissa ympäristöissä (kuten perhepiireissä, naapurustoissa ja hoitojärjestelmissä) tapahtuu. Kuulumisen kysymys mahdollistaa relationaalisen otteen: kuulumisen asetelmissa yhtä merkittävää on se, missä ihminen on tai ei ole ”kotonaan” kuin se, kuinka toiset hänet tunnistavat. Jos ihminen identifioituu kovin toisin kuin toiset hänet tunnistavat, hänen asemansa on sosiaalisesti hauras. Yhteisön suoma mahdollinen merkityksen tunne, solidaarisuus ja turvaverkko edellyttävät kuulumisen tunteen ja toisten tunnistamisen kohtaamista.

Kuulumisen keskusteluissa on moneen kertaan todettu, että kuulumisen asetelmat ovat prosessiluonteisia, eikä niitä voi pitää itsestään selvinä. Sen sijaan siitä, kuinka kuuluminen ruohonjuuritasolla toteutuu tai ei, ei käsitteellistä työtä ole juuri tehty. Vuodesta 2014 alkaen olemme yhdessä Atte Vienon kanssa kehittäneet kuulumistyön käsitettä (belonging-work). Sen ajatuksena on tarkastella kaikkea sitä, mitä eri toimijat kuulumisen tähden arjessaan tekevät. Kuulumistyön eri ulottuvuudet käsittelevät vuorovaikutuksen hienovaraisuutta, sosiaalisten suhteiden muokkaamista ja työstämistä, rajojen aktivointia ja ylittämistä, sekä aineksia ja niiden liikettä, jonka synkronisointi mahdollistaa kuulumisen.

Kuuluminen tai yhteisö ei ole pelkästään myönteinen asia. Relationaalisesti tarkasteltuna yhteisön luonne on empiirisesti avoin kysymys. Ihmisten yhteenliittymät ovat toisinaan myrkyllisiä, kontrolloivia ja kiinnipitäviä. Osa kuulumistyötä onkin etäisyyden työstäminen tai irrottautumistyö. Nykymaailmassa, jossa ihmiset lähestulkoon aina kuuluvat samanaikaisesti moniin eri asetelmiin ja jossa he liikkuvat eri ryhmittymien, kategorioiden ja yhteisöjen välillä, kuulumistyöhön liittyy oleellisesti liittymisen ja irrottautumisen vaihtelu sekä eri asetelmien yhteensovittaminen. Tarkastelemalla, mitä toimijat ja ainekset tekevät ja mitä siitä syntyy, päästään käsiksi siihen, millaisesta yhteenliittymästä on kysymys.

Kaisa Kuurne

Sosiologian dosentti

Kamppailu synnytyksestä – Suomalaisen synnytyskulttuurin murros-hankkeen (Koneen Säätiö, 2020-2023) johtaja

Helsingin yliopisto

LÄHTEET:

Calhoun, Craig (1999) Nationalism, political community and the representation of society: or, why feeling at home is not a substitute for public space. European Journal of Social Theory 2 (2): 217-231.

Kuurne, Kaisa & Atte Vieno (2020) Developing the concept of belonging-work. Aiempi versio esitetty American Sociological Associationin Social Theory-ryhmässä San Franciscossa 2014, arvioitavana Sociology-lehdessä.

Rose, Nikolas (1996) Powers of Freedom. Reframing political thought. Cambridge: Cambridge University Press.                            

Post a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*