Numero 2/2021 Numerot

Kontrolli elämän hallintana; onnellisuuden problematiikka

Kontrollin kautta utopiaan

Olemme siirtymässä modernista kuriyhteiskunnasta kontrolliyhteiskunnan maailmaan, jossa vapaus
ja kurjuus sekoittuvat toisiinsa, jossa vuorovaikutuksen verkosto, vallan areena saa uudenlaisia nopeampia, joustavampia ja näkymättömämpiä ulottuvuuksia (Deleuze 2005). Yhteiskunnallisen hallinnan muutos ajautuu voimalla kohti dataohjautuvampaa ja ennakoivampaa hallintaa. Tämä tarkoittaa reagointia jo olemassa olevaan, tiedon ja datan maksimaalista hyödyntämistä, sekä tätä kautta mahdollisuutta saavuttaa myös tulevaisuuden hallinta. Yhteiskunnallinen hallinta keskittyy varautumisen, uudistamisen ja kehittämisen ympärille. Teknologian kehittymisen kautta on syntynyt uusia laskennallisia tietoteknisiä välineitä, joilla epävarmasta ja ennustamattomasta saadaan hallittavissa olevaa (Helén 2020). Tämä mahdollistuu digitaalisen, numeerisen kielen, koodien kautta. Kontrollin kieli on koodi, joka pystyttää uudet raja-aidat toimijuudelle, vapaudelle ja jopa merkityksille, joita liitämme itseemme (Deleuze 2005). Kontrolliyhteiskunnassa hallinta saa ennakoivan ulottuvuuden, jolloin se keskittyy ennaltaehkäisyyn, elämän potentiaalien hallintaan, kontrolliin ja kokeiluun (Helén 2020).


Kontrollointi voidaan ymmärtää vallankäyttönä, joka tarkoittaa tässä yhteydessä kokonaisvaltaista ihmisten, elinympäristöjen ja elämänkäytäntöjen jatkuvaa säännöllistä ja yksityiskohtaista valvontaa ja seurantaa. Kontrollointi myös muovaa näitä elämän ulottuvuuksia, ja tarvittaessa valvonta voi johtaa interventioihin, joiden tarkoitus on korjata, normalisoida tai ylläpitää tiettyä asiantilaa, toimintoja tai niiden kokonaisuuksia. Kontrolliin kuuluu jatkuva ennakointi, ja siihen voi liittyä myös parantelua. Kontrolloinnin voidaan katsoa ulottuvan siis tulevaisuuden hallintaan asti. Riskinhallinta on yksi esimerkki ennakoivan kontrollin muodosta (Helén 2020). Tässä suhteessa on mielenkiintoista pohtia mihin tai keneen (yksilö, talous, yhteiskunta) kontrolloitava riski loppujen lopuksi kohdistuu. Ja kenellä on oikeus, pääsy, riskien arviointiin ja hallintaan. Ja osaltaan myös, kuinka riskien arvioinnin ja laskennan kautta on yhtäältä mahdollistunut lisääntynyt kontrollin määrä, sekä uusi markkinarako.


Mielenkiintoista kontrolloinnissa hallinnan muotona on pohtia missä suhteessa ja millaisin tarkoitusperin ihmisiä, heidän elinvoimaansa ja kykyjä, elämäntiloja ja potentiaaleja pyritään hallitsemaan (Helén 2020). Esimerkiksi mikä nähdään potentiaalisena tai potentiaalisuutena? Sekä, millaisen normatiivisen kehikon läpi kontrollia ylipäätään pyritään toteuttamaan, mitkä tekijät (talous vs. terveys) määrittävät kulloinkin tavoiteltavia asiantiloja? Toisaalta, onko tarpeellista erotella myös toisistaan ideologiset, käsitteelliset ja praktiset ulottuvuudet kontrollia edeltävästi, itse kontrollissa ja sen jälkeen? Esimerkiksi hallintaa ja kontrollia edistäväksi toimeksi voidaan ajatella asioiden yhteismitalliseksi tekemistä. Tämä tukee myös hallinnan premissiä, sitä että kaikki on kontrolloitavissa tai saatettavissa kontrollin alaiseksi (Helén 2020). Massa datan kerääminen ja sitä käsittelevät algoritmit ovat näennäisesti mahdollistaneet yhteismitallistamisen. Kontrolliyhteiskunnassa yksilöt muuttuvat, tai yksilöistä kohoaa ”dividuaatteja” joka voidaan käsittää uudenlaisena kehon muodostumana. Ne syntynyt informaation ja datan uudelleen yhdistelystä ja kontrollin kautta. Ikään kuin eräänlainen digitaalinen-algoritminen Frankenstein (Bogard 2008). Ennakoinnin yleinen muoto on siis kontrolli, ja dataohjautuvuus taas lähes poikkeuksetta voidaan käsittää ennakoinniksi (Helén 2020).


Käytännön tasolla kontrollia harjoitetaan yhä enenevässä määrin teknologisten välineiden kuten terveyskellojen ja itse seuraamisen välineiden kautta, algoritmien ja koodien välityksellä, sekä dataa keräten että sitä louhien. Kontrollin logiikkana on siis luoda selkeitä yksiselitteisiä muuttujia, joiden mukaan kaikki tieto lajitellaan. Kontrollin tarkoituksena on myös etsiä säännöllisiä trendejä ja poikkeamia näistä trendeistä. Kontrollin kannalta ensisijaisia kohteita ovat juuri dividuaalit (Helén 2020). Dataohjautuva kontrollointi voidaan osaltaan nähdä yksilöitä kontrollimekanismeihin osallistavana. Teknologian kautta luodaan houkuttavia mahdollisuuksia osallistua itsensä kehittelyyn. Ikään kuin se tapahtuisi juuri yksilön omasta halusta. Kontrollin tilat ja käytännöt ovat arjen teknologisoitumisen, koodien ja algoritmien kautta muuttuneet modulaatioksi, jossa kontrolli on alati läsnä, muuntuva ja itseohjautuva. Kontrollin koura toimii siis ennemminkin ihmisten mielissä kuin niiden ulkopuolella. Itsen kontrollin kautta. Massa datan kautta muodostetaan ja tuotetaan kiistämätöntä faktaa siitä, mikä on tavoiteltavaa. Esimerkkinä arjen tasolla kontrolliyhteiskunnan diskursseja voidaan havaita esimerkiksi työelämän murrokseen liittyvässä puheessa: jatkuva oppiminen, itseohjautuvuus, kestävä hyvinvointi. Kontrollin diskurssit yksilöiden itsen parantelusta ja keskinäisestä kamppailusta maanittelevat yksilöä joustavuuteen, itseohjautuvuuteen ja jatkuvaan muutosvalmiuteen. Kontrolliyhteiskunta houkuttelee näennäisellä vapaudellaan: ”sinä itse” (Deleuze 2005, Helén 2020). Kaiken tämän tavoitteena on vapaampi, turvallinen, terve tulevaisuus?


Miten kontrolli liittyy elämän hallintaan?

Kontrolli elämän hallintana kietoutuu siis osaltaan tiedon luovuttamisen, ja sen hallinnan kautta mahdollistuviin uudenlaisiin valtapyrkimyksiin. Nyky-yhteiskunnassa ihmisen (ihmiselämän) ja teknologian kohtaamisen ja limittymisen kautta yksilö muuttuu datatihentymäksi, joka toimii datan lähteenä, koosteena, sekä datavirtojen kohtaamispisteenä. Kontrolli kohdistuu käytännössä siis ihmisten toiminnan, toimijuuden ja elämän mahdollisuuksien muovaamiseen. Kontrollin lonkerot kutovat verkkoaan solutasolta yksilön tietoisuuteen asti (Helén 2020). Oikeutuksensa kontrolli saa suhteestaan dataan, faktuaaliseen objektiiviseen ja neutralisoituun numeeriseen ’totuuteen’, joka omalla tavallaan puhuu yleisen mielipiteen, turvallisuuden sekä eettisesti oikean nimissä. Kontrollin kautta päästään yhä syvemmälle ihon alle, biopolitiikan ja biovallan ytimessä oleviin kysymyksiin elämästä ja kuolemasta, terveydestä ja sairaudesta. Kontrolli puhuttelee ja vetoaa, sillä sen huoli (voima) kohdistuu juuri yksilöön. Ihmiskehoon ja mieleen kohdistuva valta naamioi itseään mielikuviin huolenpidosta ja elämän edellytysten vaalimisesta (Helén 2016). Toisaalta voitaisiinko sanoa, että dataohjautuvassa kontrollissa on kyse ihmisaineksen optimoimisesta ja standardoimisesta? Kaukana ei, näillä aatoksilla, olla eugeniikasta.


Ajankohtainen esimerkki kontrollista ja biovallasta on taistelu tautivektoreita, viruksia vastaan. Tähän ulottuvuuteen liittyy todellinen riski: biovalta oikeuttaa totalitaarisuutensa taistelun nimissä kuolemaa, eli tautivektoreita vastaan. ”Ei ole mitään syytä luovuttaa, kun tieteen nimissä pystymme periaatteessa pelastamaan ihmishenkiä.” Turvallisuuden nimissä asetetuista yhteiskunnallisista poikkeusoloista siirrytään virtaviivaisesti pysyvään poikkeustilaan (Helén 2020): taistelu kuolemaa vastaan. Elämän hallittavuudesta tehdään uusi normaali; riskit, sairaus, kuolema ja onnettomuudet poistetaan elämän piiristä. Näyttää siltä ikään kuin elämän hallintaa ja sen oikeutusta punotaan tälle vaakalaudalle; elämän ja kuoleman taistelu. Tosin unohtaen, että jokainen on syntynyt lopun eteen (toistaiseksi). Kuolema ikään kuin tieteen avuin naamioidaan tuntemattomaksi viholliseksi, jota vastaan näennäisesti taistellaan.


Kontrolli elämän hallintana on siis mahdollistunut teknologian, massadatan ja algoritmien kautta. On mahdollisuus hallita mahdottomuutta. Kontrollin biopoliittiset ulottuvuudet kietoutuvat kolmen tason ympärille; tieto/data/informaatio, itse elämän ympärille kietoutuvat valtapyrkimykset sekä subjektivoituminen, eli yksilön oman elämänhallinnan käytännöt. Näin ihmisen ja teknologian toimijuuksien verkostossa muodostuu elämän tieteellis-tekninen figuuri, jonka kautta mahdollistuu ja muotoutuu elämän hallinta (Helén 2016). Myös Bogard (2008) viittaa artikkelissaan siihen, kuinka biovallan kehittymisen myötä hallinta siirtyy hiljalleen elämän lähteen juurelle, elämän uudelleen ohjelmointiin. Lopulta yksilölliset kuolevaiset kehot unohtuvat, ja niiden tilalle syntyy hybridejä dividuaaleja kehoja. Ikään kuin biovallan lopullinen päämäärä olisi vapauttaa elämä materiaalisista kahleistaan. Suvereenilla vallalla ei ole enää ”tilaa”. Postmoderni biovalta ei perustu enää näkyville jäykille hierarkioille, vaan merkitystä on ainoastaan datan hallittavuudella ja saatavuudella hajautuneessa toimijoiden verkossa. ”..hybridi-identiteetit, joustavat hierarkiat, moninaiset muutokset moduuliverkostojen kautta..” (Bogard 2008).


Lopuksi onnellisuuden problematiikasta

Lainaan loppuun Aldous Huxleyn (1946) sanoja, sillä mielestäni ne kuvaavat osuvimmin, ja ehkäpä paradoksaalisesti, sitä mitä tällä kurssilla olemme käsitelleet:


”Elämme ensimmäistä vaihetta siitä, joka saattaa olla viimeistä edeltävä vallankumous. Hallitsijain
ei tarvitse olla henkisesti terveitä, mutta mielipuolia he eivät ole, eikä heidän tavoitteenaan ole
anarkia, vaan yhteiskunnan lujuus. – Kaikki inhimilliset elämänmuodot murtuvat, ja tilalle on
inspiroitava uusia muotoja, jotka sopeutuvat ei-inhimillisen (atomi)voiman vaatimuksiin. –
Tietenkään ei ole mitään syytä otaksua, että uusi totalitarismi olisi samanlaista kuin vanha. – Todella
tehokas totalitaarinen valtio olisi sellainen, jossa poliittisten johtajien kaikkivaltias toimeenpaneva
elin ja sen alainen ohjaajien armeija valvovat orjuutettua väestöä, jota ei tarvitse pakottaa, koska se
rakastaa orjuuttaan.”


Onnellisuuden problematiikassa on siis kysymys siitä, millä ihmiset saadaan rakastamaan orjuuttaan. Nähdäkseni tähän ongelmaan on tainnut löytyä jo ratkaisu: hyvinvointi-tyrannia (Huxleyn 1946 sanoin).

Kaisa Heiskanen, YTK

Sosiologian maisteriopiskelija

Tampereen yliopisto



Lähteet:
Bogard Williams. 2008. Empire of the Living Dead. Mortality, Vol 13. No.2 May 2008. Routledge.
Deleuze Gilles. 2005. Jälkikirjoitus kontrolliyhteiskuntiin. https://fi.theanarchistlibrary.org/library/gilles-deleuze-jalkikirjoitus-kontrolliyhteiskuntiin.pdf


Helén Ilpo. 2020. Luento 5: Ennakoiva kontrolli. Luento materiaalit. Moodle. https://moodle.uef.fi/pluginfile.php/3211308/mod_resource/content/1/VaHa2020_lu5.pdf


Helén Ilpo. 2016. Elämä ja Elävät. Elämän politiikat, yhteiskuntatutkimus Foucault’n jälkeen.
Tutkijaliitto, Helsinki. s34-62.


Huxley Aldous. 1946. Uljas uusi maailma. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Yhteistyössä Bonnier
Books Finland

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *