Kaupunki ja urbaani ovat olleet jo pitkään mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä yhteiskunnallisessa tutkimuksessa ja syksyllä 2017 aloittanut Helsingin yliopiston Kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun maisteriohjelma, jonka Aalto-yliopistossa opiskelevat voivat valita myös osaksi opintoja, tarjoaa lisää uusia näkökulmia urbaanien ympäristöjen tutkimiseen Suomessa. Kaupunkitutkimus konkretisoituu parhaiten arkkitehtuurin, yhteiskuntatutkimuksen, estetiikan ja filosofian sekä sosiaalitieteiden monitieteisessä kohtaamispisteessä, jossa eri tieteenalojen tarjoaman käsitteistön avulla on mahdollista tutkia kaupunkia, sen laajaa kerrostuneisuutta ja asukkaita.
Vuoden 2017 Kaupunkitutkimuksen päivät järjestettiin yhteistyössä Yhdyskuntasuunnittelun seuran (YSS), Kaupunkitutkimuksen seuran (SKTS) sekä Tulevaisuudentutkimuksen seuran kanssa. Kaupunkitutkimuksen päivien teemana oli tänä vuonna Kaupunkien aika ja teeman kautta käsiteltiin menneisyyden ja nykyisyyden kerrostumia kaupungeissa, tulevaisuutta ja tulevaisuuden kaupunkien virtuaalisuutta ja verkottuneisuutta. Järjestyksessä viidestoista vuosittainen tapahtuma järjestettiin Tieteiden talolla 27.-28. huhtikuuta.
Keynote-puhujien puheenvuoroissa korostuivat urbanismin ja muuttoliikkeen luomat haasteet megakaupungeissa ja kaupunkiarkkitehtuurin samankaltaisuudet sekä erilaiset toteutustavat ympäri maailman. Myös Kiinan ekokaupunkeja sekä niiden kehitystä ja tulevaisuuskulkuja pohdittiin professori Eero Paloheimon johdolla Kaupunkitutkimuksenpäivien päätteeksi. Geci Karuri-Sebinan (South African Cities network ja Millenium-noodi) innoittava konferenssin aloituspuheenvuoro käsitteli etenkin Etelä-Afrikan suuren kaupungin, Johannesburgin, kohtaamia tulevaisuuden haasteita ja puheenvuorossaan Karuri-Sebina toi esiinmyö yleisemmällä tasolla maailman megakaupunkien mahdollisia kehityskulkuja, jotka ulottuvat tulevaisuuteen. Globaalin etelän väkirikkaissa maissa slummit toimivat pohjana omanlaiselle yhteisöelämälle; esimerkiksi Mumbain Dharavissa, jossa slummiasukkaat ovat aivan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka elävät omassa yhteisössään, luoden vaurautta sekä yhteisön sisällä että sen ulkopuolella, vaikka medioiden välittämä mielikuva slummeista saattaa usein olla toisenlainen. Etelä-Amerikan favelat, siinä missä Etelä-Afrikan vastaavat yhteisökeskittymät olisivat varmasti mielenkiintoisia ja mahdollisia kohteita tutkimukselle, ja niiden todellisuutta ja kehitysmahdollisuuksia on mahdollista pohtia kehitysmaatutkimuksen ja kaupunkitutkimuksen oppiaineen ohella myös sosiologiassa.
David Ponzinin (Politecnico di Milano) keynote-puheenvuoro käsitteli etenkin kaupunkiarkkitehtuurin maailmanlaajuista toistuvuutta paikallisesti – pilvenpiirtäjien ympäristössä voi havaita vaihtuvuutta useammin kuin itse pilvenpiirtäjien ulkoisessa olemuksessa, jotka usein näyttävät tehdyn miltei samasta muotista, oli kyseessä sitten Lontoon, New Yorkin tai Dubain siluetti. Arkkitehtonisesti samanlaisuuksia löytyy usein enemmän kuin eroavaisuuksia maailman kaupunkien ja niiden kuuluisimpien ja täten myös keskeisimpien rakennusten välillä, etenkin kun puhutaan uudemmasta rakennuskannasta kuten megaluokan pilvenpiirtäjistä ja niiden välittömästä ympäristöstä. Arkkitehtuuria ja sen olemusta tarkasteltaessa kansalliset ja valtiolliset tai kulttuuriset rajat eivät näyttäydy kovinkaan olennaisina; arkkitehtuuri on omanlaistaan kansainvälisyyttä, joka noudattelee ainoastaan estetiikkaa ja estetiikalle perustuvaa arkkitehtuurien suunnittelemaa ja kehittämää muotokieltä.
Professori Kimmo Katajalan keynote-puheenvuorossa käsiteltiin sekä Suomen että Venäjän historian kannalta keskeisen Viipurin arkkitehtonista kerrostuneisuutta historiallisesta näkökulmasta. Kaupunkina Viipurilla on ollut keskeinen asema Suomen ja Venäjän välisessä historiassa ja tämä tekee paikasta mielenkiintoisen sosiologeille kuin kaupunkitutkijoille rajan molemmin puolin. Kaupunkitutkija Kaarin Taipale käsitteli innostavassa puheenvuorossaan kaupunkien tulevaisuutta Suomessa monitasoisella otteella niin kunnallisen päätöksenteon kuin tutkimuksen näkökulmasta. Ajatustenvaihto kaupunkitutkijoiden välillä alkoi jo tässä vaiheessa käydä hieman vaikeasti seurattavaksi, ehkä siksi että tutkijat alkoivat tässä vaiheessa päästä vasta kunnolla vauhtiin. Opiskelijan kannattaakin napata ohjelman keynote-puheenvuoroista itselleen kiinnostavimmat ja keskittyä näihin ettei joudu heti kättelyssä eksyksiin kaupunkitutkimuksellisesti merkittävän tiedon valtateillä. Kaupunkitutkimuksen päivillä jaettiin myös Vuoden kaupunkikirjoitus-palkinto, joka myönnettiin Antti Valliuksen artikkelille Kuvallistettu kuuluminen – valokuvahaastattelu ja visuaalinen analyysi paikkasuhteiden tutkimuksessa (Terra-lehti 128:3, 2016), jonka pohjana oleva tutkimus on metodologisesti toteutettu valokuvahaastattelun ja kuva-analyysin keinoin. Antti Vallius työskentelee tällä hetkellä Musiikin, taiteen ja kulttuurintutkimuksen laitoksella Jyväskylän yliopistossa.
Työryhmissä pohdittiin muun muassa kaupunkien estetiikkaa. Työryhmässä Estetiikka kaupungissa, nyt ja tulevaisuudessa ideoitiin muun muassa millaista kaupunkien estetiikka on pimeällä. Pimeän ajan kaupunki voi vaikuttaa uhkaavalta, mutta pimeä kaupunki voidaan kuitenkin kokea myös esteettisesti miellyttävänä verrattuna valoisan ajan kaupunkiin. Mikäli kaupunki ymmärretään toisiaan sivuavien ja toisiinsa limittyvien kaupunkien verkostomaisena maailmana, estetiikan avulla on mahdollista jäsentää tätä kokonaisuutta, jossa erilaiset urbaanit elämänmuodot elävät rinta rinnan, vaikkakin joskus saattavat aiheuttaa myös konflikteja.
Myöhemmin samaisessa työryhmässä siirryttiin esteettisistä pohdinnoista ruohonjuuritason toiminnan tarkasteluun – Suomenlinnan lähistöllä viime vuonna avattujen Lonnan ja Vallisaaren saaman mediahuomion myötävaikutuksella myös Helsingin Vartiosaareen oli kotiuduttu kommuunihengessä ja keskustelu saaren käyttömahdollisuuksista ja -rajoituksista oli esillä myös Kaupunkitutkimuksen päivillä. Työryhmässä pohdittiin myös kuinka kaupunkiarkkitehtuurin avulla on mahdollista luoda uusia tiloja sekä miten kaupunkeja ja kaupunkiarkkitehtuuria on mahdollista käsitteellistää kompaktiin muotoon, jonka avulla keskustelua kaupungista ja sen olemuksesta olisi mahdollista käydä yhä vaivattomammin.
Lapset ja nuoret ja lasten ja nuorten kaupunki puhuttivat myös Kaupunkitutkimuksenpäivien kaikkein suosituimmassa työryhmässä. Lasten ja nuorten Helsinki näyttäytyi kaupunkitutkimuksen päivillä avarana ja täynnä mahdollisuuksia. Kaupunkia muuttavat lapset ja nuoret, kaupungissa muuttuva lapsuus ja nuoruus -työryhmässä käytiin läpi niin päiväkotien pihojen tilaa ja näiden tilojen kehittämismahdollisuuksia kuin myös nuorten elämää kaupungeissa, etenkin Helsingissä. Työryhmässä tuli vahvasti esiin Helsingin kehittäminen lasten ja nuorten näkökulma huomioon ottaen ja keskustelua käytiin työryhmäesitysten jälkeen monella tasolla ja varsin painokkaasti siitä, miten asioita voitaisiin parantaa pääkaupunkiseudulla lapsia ja nuoria ajatellen – aihe selkeästi herätti intohimoja tutkijoiden keskuudessa. Suomen pääkaupunkina ja samalla Suomen väkirikkaimpana kaupunkina Helsingillä on ainutlaatuisia haasteita, joihin kaupunkitutkimus varmasti osaltaan voi tuoda vastauksia, ja jos ei vastauksia niin ainakin se herättää lisää hyviä kysymyksiä, joita voidaan pohtia ei paitsi tutkimuksessa vaan myös tutkimuksen soveltamisen alueilla.
Kaupunkitutkimuksen päivillä ei kuitenkaan vain luennoitu ja käyty sen pohjalta keskustelua työryhmissä, vaan myös jalkauduttiin kadulle ihmisten pariin, koettaen saavuttaa satunnaisia ohikulkijoita kadulla käytävään juttutuokioon tuntemattomien kesken. Urban hitchhiking toteutettiin pienestä tihkusateesta huolimatta ensimmäisen konferenssipäivän päätteeksi ennen illanviettoa ja omissa oloissaan viihtyvät suomalaiset Tieteiden talon ympäristössä saivat tänä viikonloppuna kokea tuntemattomien välistä keskinäistä solidaarisuutta, kun osa Kaupunkitutkimuksenpäivien osallistujista nykäisi heitä hihasta ja keskustelua alettiin käydä toisilleen tuntemattomien välisessä yllätyskohtaamisessa. Urban hitchhikingissa eli kaupunkiliftauksessa sovelletaan perinteisen liftaamisen ideaa urbaanissa tilassa – siinä liftataan ohikulkijan ja kanssakävelijän seuraan, joka oli varmasti uudenlainen tilanne molemmille osapuolille.
Tulevaisuuden kaupungit muovautuvat sellaiseksi millaiseksi ne tehdään, ja kaupunkitutkijoilla on mahdollisuus määritellä sitä, millaiseksi niitä mahdollisesti tullaan kehittämään sen ohella, että heidät on koulutettu vastaamaan niihin tulevaisuuden haasteisiin, joihin urbaanit ympäristöt joutuvat tulevaisuudessa reagoimaan ja jotka vaikuttavat monitasoisesti niin ympäristöihin kokonaisuutena kuin siellä asuviin ihmisiin ja heidän muodostamiinsa yhteisöihin. Vaikka Urban hitchhikingilla ei ehkä saavuteta suurta muutosta suomalaiseen kaupunkikuvaan ja siellä tapahtuvaan tuntemattomien väliseen keskinäiseen kanssakäymiseen tai -käymättömyyteen, pala palalta se muuttaa käsitystä siitä, mitä kaupunkitilassa on mahdollista tehdä, ja kuinka täynnä mahdollisuuksia kaupungit ovat tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla.
Vaikka Kaupunkitutkimuksen päivillä moni asia jäi läpikäymättä, ehkä jo ensi vuonna ne tulevat paremman tarkkailun ja keskustelun alle. Sosiologian opiskelijoille Kaupunkitutkimuksen päiviä voi ehdottomasti suositella vuotuisten Sosiologipäivien
ohella, mikäli aihe herättää jonkinlaista mielenkiintoa esimerkiksi lopputyön aihetta pohtiessa. Kaupunkitutkimuksen päivillä käsitellyt aiheet antavat uusia näkökulmia jo koettuun ja opittuun ja sosiologisen näkökulman hyödynnettävyys niin kaupunkitutkimuksessa kuin kaupunkisuunnittelussa on ilmeinen – estetiikan ja arkkitehtuurin lisäksi kaupungit koostuvat myös ihmisistä ja heidän muodostamista yhteisöistä, mikä on sosiologian ominta sovellusalaa, josta voi ponnahtaa vielä pidemmälle kaupunkiestetiikan ja ehkä jopa konkreettisemman kaupunkisuunnittelun puolelle niin halutessaan.
Helsingin yliopistossa alkoi syksyllä 2017 Kaupunkisuunnittelun ja -tutkimuksen maisteriohjelman ohella uusi kansainvälinen ja monikielinen Urban Studies and Planning -maisteriohjelma, jonka tarkoituksena on myös kouluttaa asiantuntijoita, jotka ovat kykeneviä ymmärtämään monitahoisia urbaanien ympäristöjen kehityksen haasteita ja vastaamaan näihin monitieteisellä otteella. Maisteriohjelmat kokoavat yhteen sitä, mikä kaupunkitutkimuksessa on tällä hetkellä keskeistä Suomessa ja maailmalla ja nähtäväksi jää, mitä ohjelmasta valmistuvat tulevaisuuden kaupunkitutkijat innovoivat kaupunkisuunnittelun saralla Suomessa ja muualla. Hae mukaan ohjelmaan tai käy ainakin vierailemassa Kaupunkitutkimuksen päivillä, etenkin jos pohdit tulevan pro gradu- tai kandidaatintutkielman aihetta.
Elina Huttunen
kirjoittaja on YTM, Jyväskylän yliopiston alumni ja WOPin Sosiologi-lehden nykyinen päätoimittaja
Kaupunki- ja tulevaisuudentutkimukseen liittyviä internetsivustoja:
Kaupunkitutkimuksen päivien kotisivut:
http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net
South African Cities network:
http://www.sacities.net
Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen ja kaupunkisuunnittelun maisteriohjelman kotisivut:
https://www.helsinki.fi/en/programmes/master/urban-studies-planning
Tulevaisuuden tutkimuksen seura:
http://www.tutuseura.fi
Tulevaisuuden tutkimuskeskus:
http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/Sivut/home.aspx
Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia:
https://www.utu.fi/fi/yksikot/tva/Sivut/home.aspx