Korona, kuuluminen, luottamus

Numero 1/2020 Yleinen

(Juttu on kirjoitettu maaliskuun 2020 alussa, jolloin koronaa ei oltu julistettu pandemiaksi. Sittemmin valtiolliset kontrollitoimet ovat laajentuneet huomattavasti muissakin maissa kuin Kiinassa. Juttu toimii ajankuvana aikana ennen tilanteen räjähtämistä.)

Kiinan SARS-CoV-19-koronaviruksen, (jonka aiheuttama tauti on nimeltään COVID-19) aikaansaamien seurauksien myötä ovat paljastuneet ne piiloiset rakenteet, joiden pohjalta ihminen kuuluu tietyn valtion kontrolli- tai tukitoimenpiteiden piiriin. Kun Wuhanin torilta alkanut koronaepidemia tunnistettiin ja tunnustettiin alkuvaiheen peittely-yrityksien jälkeen vakavaksi kansanterveydelliseksi uhaksi, eristivät viranomaiset useampia Hubein maakunnan kaupunkeja pakkokeinoin viruksen leviämisen pysäyttämiseksi. Kiina on turvautunut kansalaisiinsa kohdistuviin pakkokeinoihin.

16.2.2020 Kiinassa oli karanteenissa 760 miljoonaa ihmistä eli noin 10 % maailman väestöstä. 24.2.2020 myös Pohjois-Italiassa on Lombardian ja Veneton alueet määrätty karanteeniin. Useissa valtioissa ympäri maailmaa on asetettu, tai vähintään harkitaan, poikkeustoimia.

Käsittelen tässä artikkelissa yhteiskunnallista kuulumista ja luottamusta koronavirusilmiön kautta. Erilaisten kriisien myötä arkiturvallisuus voi järkkyä, jolloin erilaiset piilorakenteet nousevat näkyviin ja samanaikaisesti erilaiset eettiset ja sosiaaliset normit kyseenalaistuvat tai muuttavat tärkeysjärjestystään. Kuulumista ja luottamusta pidetään arjessa niin itsestäänselvyyksinä, että niiden olemassaolo tai arvo tunnistetaan ja tunnustetaan vasta silloin, kun niitä täytyy syystä tai toisesta rajoittaa sekä priorisoida ihmisten oikeuksia suhteessa heidän kansalaisuuteensa ja statukseensa. Ulrich Beckin (1999, 191) mukaan riskiyhteisö määrittyy seuraavien kysymyksien kautta: ”Keneltä voin odottaa apua? Ketä minun on autettava, jos sitä tai tätä tapahtuu? Millaista apua minun on lupa odottaa? Entä millaista valmistauduttava antamaan?”.

Kuulumisella tarkoitetaan sellaista emotionaalista kiintymystä, jonka vallitessa ihminen tuntee olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi (Yuval-Davis 2006, 198). Kun ihminen voi hyvin, hänen perustarpeensa ovat kunnossa, ympäröivä yhteiskunta on turvallinen sekä tulevaisuuden suunnitteleminen on mahdollista.

Maslowin laajennetun tarvehierarkian ehdot ovat tuolloin täyttyneet: biologiset ja psykologiset tarpeet (ilma, ruoka, vesi, lämpö, uni), turvallisuuden tarpeet (turvallisuus, järjestys, laki, vakaus, rajat), sosiaaliset tarpeet (kuuluminen ja rakkaus; työporukka, perhe, parisuhde), kunnioituksen tarpeet (itseluottamus, itsenäisyys, status, saavutukset, arvovalta, johtovastuu), kognitiiviset tarpeet (taidot, merkitys), esteettiset tarpeet (kauneuden arvostus ja hakeminen, tasapaino), itsensä toteuttamisen tarpeet (henkilökohtaisen potentiaalin toteuttaminen, henkilökohtaisen kasvun etsiminen ja huippukokemukset), transsendenttiset tarpeet (auttaa toisia toteuttamaan itseään). (McLeod 2007, 4.)

Ihmiset voivat kuulua eri yhteyksiin monin tavoin. Kuulumisen kiinnepisteet voivat vaihdella tietyistä konkreettisista henkilöistä abstraktilla tasolla koko ihmiskuntaan. Kuulumisesta voidaan tunnistaa kolme erilaista analyyttista tasoa: sosiaaliset sijainnit, yksilön tunnistaminen ja tunnekiintymys sekä eettiset ja poliittiset arvojärjestelmät. Nämä kaikki tasot lomittuvat toisiinsa, muttei niitä voida pelkistää omiksi osa-alueisiinsa. (Yuval-Davis 2006, 199.)

Globaalin rauhan ja sopuisan globaalin kaupankäynnin aikoina ihmiset kuuluvat ihmiskuntaan lähtökohtaisesti maailmankansalaisina. Etenkin jos taloudelliset resurssit ovat kunnossa tai lähtömaan kaupalliset ja diplomaattiset suhteet ovat tunnustettu taloudellisesti vaihdanta-arvoa tuottavaksi, ovat rajat auki maailman kaikkiin kolkkiin. Esimerkiksi Suomen passi riittää takeeksi viisumin saamiseen varallisuuteen katsomatta. Poikkeustilojen vallitessa kansallisuuden ja varallisuuden merkitys muuttuu, katoaa tai kuihtuu. ”Modernin ensimmäisessä, kansallisvaltiovaiheessa, vallitsi periaate, jonka mukaan kansainvälinen oikeus asettuu etusijalle ihmisoikeuksiin nähden. Modernin toisen, maailmanyhteiskuntavaiheen myötä tämä periaate antaa tilaa uudelle, jonka mukaan ihmisoikeudet edeltävät kansainvälistä oikeutta. Seurauksia ei ole toistaiseksi läpikotaisin pohdittu, mutta ne tulevat joka tapauksessa olemaan vallankumouksellisia.”. (Beck 1999, 180.)

Ulrich Beckin (1999, 189) mukaan globalisoituvaa maailmaa määrittää ensinnäkin väestön maailmanlaajuinen liikkuminen. Kasvava eriarvoisuus on johtanut joukkosiirtolaisuuteen maailman ylikansoitetuilta alueilta harvaan asutuille korkean elintason alueille. Toisekseen työpaikat liikkuvat ihmisten muuttamisen sijaan. Kolmanneksi kehittyy ylikansallinen työnjako köyhien ja rikkaiden maiden välillä. Rikkaat maat vievät vähän ammattitaitoa vaativia työpaikkoja köyhiin maihin ja vaativammat työt siirtyvät harvaan asuttuihin korkean koulutustason maihin.

Kiinalaisyhteisöihin rakentuva diaspora on hyvin laaja. Kiinalaiset korkean tason liikemiehet ja asiantuntijat ovat hyvin kytköksissä kansainvälisen liike-elämän ja asiantuntijoiden solmukohtiin Lähes kaikilla suurimmilla länsimaisilla yhtiöillä on liiketoimintaa Kiinassa muodossa tai toisessa, ja näin ollen myös kiinalaisia tai Kiinassa työskenteleviä työntekijöitä. Manner-Kiinassa alkanut epidemia on siis hyvin altis leviämään koko maailmaan varsinkin kiinalaisen uuden vuoden tienoilla, jolloin kiinalaisilla on tapana käydä kotiseuduillaan. Valtioiden prioriteettina voi olla taudin leviämisen totaalisen pysäyttämisen sijaan yhteiskunnan arjen mahdollisimman normaali jatkuminen, jolloin päättäjät ja asiantuntijat ottavat tietoisen riskin, että yhteiskunnan perustoimintojen jatkaminen mahdollistaa taudin leviämisen laajemmalle.

Yuval-Davisin (2006, 199–200) mukaan kuulumisen ensimmäinen taso liittyy sosiaalisiin sijainteihin, joita ovat sukupuoli, kansallisuus, rotu, luokka tai kansankunta tai tietty ikäryhmä, sukulaisryhmä tai ammatti. Kiinan koronaepidemian käynnistyessä karanteenin pakkokeinojen alle saatettiin Hubein maakunnan alueelle sosiaalisesti sijoittuvat asukkaat, ja ennen kaikkea Kiinan kansalaisiksi identifioituvat ihmiset riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta. Voima- ja pakkokeinot ovat olleet poikkeuksellisen vahvoja, kun alueelle julistettu poikkeustila muistuttaa sotatilaa. Luokkatekijät nousevat siinä vaiheessa esiin, kun tietyn alueen hoitokapasiteetti on täydessä käytössä, eikä enää kyetä antamaan kaikille riittävän laadukasta hoitoa. Millaisin kriteerein potilaita tuolloin priorisoidaan eri kulttuureissa mm. iän, sukupuolen, perhesuhteiden, ammatin, varallisuuden, kansalaisuuden, poliittisen aseman jne. pohjalta?

Kuulumisen toinen taso koskee yksilöiden tunnistamista ja kiintymystä erilaisiin yhteisöihin. Identiteetit ovat narratiivisia tarinoita siitä, keitä ihmiset ovat ja keitä he eivät ole. Identiteettitarinat ovat jatkuvassa muutoksessa, selittäen mennyttä ja nykyhetkeä, ja toimivat ponnahdusalustana tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamisessa. Itsen ja identiteetin konstruktiot voidaan myös pakottaa ihmisiin tietyissä historiallisissa tilanteissa. (Yuval-Davis 2006, 202–203.) Koronaepidemian vahvistuessa etenkin länsivaltojen kansallisidentiteetti vahvistui omista kansalaisista huolehtimiseen. Koronaepidemian paljastuessa yhä vakavammaksi ovat kansakunnat ympäri nostaneet valmiusastettaan ja alkaneet evakuoimaan alueella asuvia kansalaisiaan kotimaahansa ja tiukentaneet raja- ja maahantulokäytäntöjään. Oikeus evakuointi- ja tukitoimenpiteisiin on määrittynyt kansalaisuuden pohjalta.

Kuulumisen kolmas taso liittyy eettisiin ja poliittisiin arvojärjestelmiin, joiden kautta ihmiset arvioivat omaa ja muiden kuulumista. Kolmannen tason kuulumisessa kyse on siitä, missä identiteetti ja kategoriset rajat ovat ja miten ne ilmenevät sekä miten ne tulisi vetää vähemmän tai enemmän poissulkevilla ja läpäisevillä tavoilla. (Yuval-Davis 2006, 203–204.)

Mahdollisten kriisien syntyessä ja pahentuessa kuviteltujen yhteisöjen rajat vahvistuvat, mitkä vaikuttavat eettisiin ja poliittisiin arvoihin ja asenteisiin ja sitä kautta päätöksiin sekä toimintamalleihin. Koronaepidemian kasvaessa on maailmalla kasvanut huoli siitä, että koronavirus leviää maailman rajojen yli muuttuen pandemiaksi, eli maanrajat ylittäväksi epidemiaksi. Eri valtiot asettavat poikkeustilanteissa eettiset ja poliittiset arvot uuteen järjestykseen: Venäjä kielsi ensin Saksan kansalaisia kuljettaneen evakuointilennon välilaskeutumisen maansa lentokentille, myöhemmin sulki Venäjän ja Kiinan välisen yhteisen rajan, ja asetti kaikille kiinalaisille maahantulokiellon.

Koronaviruksen leviäminen ja siihen liittyvät varautumis- ja pakkotoimet paljastavat paljon siitä, millaisessa globalisaation vaiheessa maailma todella on. Beckin (1999, 181) mielestä ”maailmanyhteiskunta on terminä paitsi liian laaja, myös liian epäpoliittinen ja huonosti määritelty, koska se ei vastaa seuraavaan avainkysymykseen: miten ihmisten kulttuurinen, poliittinen ja elämäkerrallinen itsetietoisuus muuttuu tai miten sen on muututtava, kun he eivät enää liiku ja paikallista itseään ulossulkevan kansallisvaltion tilassa, vaan tilassa, joka käsittää koko maailman? Kysymys siis kuuluu: miten kuvitella uudelleen jälkikansalliset poliittiset yhteisöt?”.

Kuulumispolitiikka keskittyy useimmiten muutto- ja oleskeluoikeuteen, työlupaan ja oikeuteen suunnitella tulevaisuutta asuinsijainnissa (turvapaikkaoikeuden saaneelle ihmiselle saatetaan kertoa vuosien asumisen ja työskentelyn jälkeen, että heidän kotimaansa on turvallinen, joten heillä on velvollisuus palata sinne). (Yuval-Davis 2006, 208.) Maailmalla on hoidettu hyvin koronaviruksen leviämisen alkuvaiheessa sairastuneet turistit. Mikäli tauti leviää pandemiaksi, voi yhteiskuntia romahtaa, jolloin turistin status voi muuttua yllättäen viruspakolaiseksi.

Tässä vaiheessa (04.03.2020) tauti on talttunut Kiinassa, joka on määrännyt Italiasta ja muilta maailman tartunta-alueilta tulevat karanteeniin, joten asetelma on muuttumassa. Analyysien mukaan Kiina onnistui pysäyttämään nimenomaan massiivisilla karanteeneilla, taudin leviämisen.

Kriisin vaikutus kansalaisluottamukseen

Kiinalaiset ovat alkaneet protestoimaan keskushallinnon autoritääristä otetta tiedotuskäytännön suhteen, mikä on johtanut spekulaatioon siitä, että kommunistinen keskushallinto voi jopa kaatua, kansalaisten luottamuksen rikkoutuessa. Koronavirusta on tulkittu Kiinan ”Tshernobyl-hetkeksi”, jonka jälkeen kansalaisten luottamus hallintoon on muuttunut oleellisesti.

Kennet Newtonin (2001, 211) mukaan sosiaalista luottamusta ilmaisevat ihmiset, jotka kokevat olevansa luotettavien ihmisten ympäröimiä. Poliittista luottamusta ilmaisevat sellaiset ihmiset, jotka kokevat heidän poliittisen järjestelmänsä ja poliitikkojensa toimivan yleensä tyydyttävästi. Kriittistä ääntä koronankriisiin liittyvistä viranomaisohjeistuksista on alkanut kuulua myös yleisesti luottamusyhteiskunniksi mielletyissä Pohjoismaissa, kun Italian tartunta-alueella oleillut lievästi oireillut lääkäri tartutti Norjassa koronaviruksen potilaisiinsa. Kyseinen lääkäri oli tiedustellut, että pitäisikö hänet testata oireiden vuoksi. Norjan hoitolinjan mukaan tuolloin ei vielä testattu lievien oireiden pohjalta.

Kollektiivisen vihan mallin mukaan toiseuttaminen tapahtuu viidessä eri vaiheessa: Ensin rakennetaan identifikaation kautta sisäryhmän identiteetti, jonka jälkeen määritellään eksklusiivisesti sisäryhmän ulkopuoliset. Sitten ulkopuoliset esitetään uhkana sisäryhmän identiteetille, jolta sisäryhmän hyveellisyyttä puolustetaan ja lopuksi hankkiudutaan ulkoryhmästä eroon sisäryhmän hyveellisyyden puolustamiseksi.  Toiseuttamisen prosessissa on sisäryhmään kohdistettu rakkauspuhe yhtä tärkeää kuin ulkoryhmään kohdistettu vihapuhe. (Reicher, Haslam & Rath 2008, s.1323–1337.)

Koronaviruksen levitessä Kiinan sisällä ja erilaisissa kiinalaisyhteisöjen muodostamissa diasporissa ympäri maailmaa ovat epäluulo ja varovaisuus alkaneet ruokkia rasismiksi määriteltävää käytöstä etniseen ulkonäköön liittyvillä seikoilla. Ukrainassa ovat hyökkäysten kohteiksi joutuneet jopa Kiinasta evakuoidut ukrainalaiset. Terveysviranomaiset toimivat viisaasti, kun he eivät nimeä tai kuvaile tunnistettavasti koronavirukseen sairastuneita ihmisiä. Tästä syystä kulkutaudit nimetään aina neutraaleilla nimillä, jolloin mikään paikka ei saa vahvaa stigmaa. Toivottavasti hallintoviranomaisilla on valmiina punnittu strategia karanteenissa olleitten psykologisten oireiden jälkihoitoon, koska ne tutkitusti aiheuttavat posttraumaattisia stressireaktioita.

Lopuksi

Kuuluminen määrittää oikeuden hoitoon ja tukitoimenpiteisiin sekä velvoittaa kunnioittamaan erilaisia pakotteita. Luottamuksen vahvuus määrittää, kuinka hyvin viranomaisten ohjeita noudatetaan ja kunnioitetaan, sekä miten hyvin yhteiskunta toimii poikkeavina aikoina.

Vakavan pandemian mahdollisuus paljastaa hyvin moninaisia yhteiskunnallisia rakenteita, joita kaikkia on mahdoton käsitellä kattavasti yhden artikkelin sisällä. Kun kriisi on aikanaan maailmanlaajuisesti ohi, tullaan näkemään erilaisia yhteiskuntatieteellisiä tutkimushankkeita, joiden pohjalta pyritään ymmärtämään paremmin niin yhteiskuntien toimivuutta poikkeustilan aikana, tautien tarttumisen sosiaalista logiikkaa, erilaisten viranomaisten toimenpiteiden vaikutusta taudin etenemiseen kuin tiedotusopillisiakin kysymyksiä.

Markku Kinnunen, Itä-Suomen yliopisto

Lähteet

Kenneth, Newton. 2001. “Trust, social capital, civil society, and democracy.” International political science review, 22:22, 201–214.

Nuri, Yuval-Davis, N. 2006. “Belonging and the politics of belonging”. Patterns of prejudice, 40:3, 197–214.

Saul McLeod. 2007. “Maslow’s hierarchy of needs.” Simply psychology, 1, 1–8.

Stephen, Reicher, Haslam, S. A., & Rath, R. (2008). “Making a virtue of evil: A five‐step social identity model of the development of collective hate.” Social and Personality Psychology Compass, 2:3, 1313–1344.

Ulrich Beck & Ylä-Anttila, T. 1999. ”Kosmopoliittinen perspektiivi: Toisen modernin sosiologiasta.” Tiede & edistys 24 (1999): 3.

Post a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*