Viettäessäni lukukauden vaihto-opiskelijana Guadalajarassa, Meksikossa, huomioni kiinnittyy erityisesti sukupuolen rakentumiseen ja esittämiseen tilassa. Opiskelen sukupuolen antropologiaa ja luennot tarjoavat teoreettista materiaalia samalla kun kadulla liikkuminen ja paikallisten kanssa keskustelu antaa käytännönkokemusta. Jo alussa pohdin, mitkä tekijät aiheuttavat sen etten voi naisena liikkua pimeän aikaan yksin ulkona kokematta uhkaa että normaaleja ihmisoikeuksiani rikotaan. Huomasin yhden selittävän tekijän johtavan toiseen ja jonkin ajan kuluttua olin valtavan vyyhdin keskellä. Samalla huomasin, miten oma naiseuteni alkoi hiljalleen voimistua ympäristön vaikutuksesta. Korostamalla naiseutta korostetaan sukupuolen eroja ja erityisesti naiselle annettuja negatiivisia ominaisuuksia kuten heikkoutta ja pitkää historiaa miehen alistuksessa. Korostamalla naisen kauneuden vaatimusta nainen pakotetaan jatkuvasti tavoittelemaan miehen hyväksyntää ja huomiota.
Meksikolainen feministi Marta Lamas on kirjoittanut naiseudesta ja sukupuolesta Meksikossa. Hän puhuu duaalisuudesta joka jakaa sukupuolet maskuliiniin ja feminiiniin. Maskuliinisuutta edustavat julkinen, luonnollinen ja hallitsijuus. Feminiinisyyttä edustavat luonnollisen vastaiset asiat, yksityinen ja alistuneisuus. Feminiini on jotain rakentunutta ja maskuliini alkuperäistä. Ongelmat yhteiskunnassa ja rehevä epätasa-arvo ajavat kansalaisia tiettyihin, rajattuihin rooleihin ja sukupuolittain rajaaminen on yksi keino.
Lamas on tehnyt paljon työtä siirtääkseen keskustelua naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseen ja myös miessukupuolen tunnistamista sukupuolena ja sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena. Naistutkimus on olennaista saadakseen kuuluviin naisten äänet yhteiskunnassa, mutta ongelma ei ratkea niin kauan kuin muutetaan vain naiseutta ja säilytetään mieheyden luonnollisuus. Myös mieheyttä rakennetaan jatkuvasti sanoin ja teoin, niin miesten kuin naistenkin osalta. Tärkeä osa mieheyden rakentumisessa on nimenomaan eronteko naiseuteen.
Rikkoessaan piintyneitä mielikuvia sukupuolirooleista Lamas muistuttaa myös intersektionaalisuudesta – erot eivät synny pelkästään sukupuolesta vaan myös iästä, yhteiskuntaluokasta, etniasta, seksuaalisuudesta ja kyvystä. Naisten saavuttaessa paremman yhteiskunnallisen aseman muuttuvat myös heidän tarpeensa ja kiinnostuksenkohteensa. Ei voida olettaa että kaikki naiset ajavat vain naisten etuja, ja se mutkistaa entisestään tasa-arvoisen päätäntävallan tavoittelua.
Meksiko oli aiemmin Espanjan siirtokunta ja peri isäntämaaltaan muun muassa virallisen kielen ja uskonnon. Alkuperäisasukkaat ovat joutuneet syrjityiksi vallan siirtymisestä lähtien ja edelleen heidät nähdään niin sanotusti alempina kansalaisina. Valtaosa meksikolaisista on katolilaisia ja kirkko on vaikuttanut suurelta osin meksikolaisten käsitykseen naiseudesta ja naisen osasta yhteiskunnassa. Esimerkiksi pyhimys Guadalupen väitetään ilmestyneen Meksikossa ja puhuneen nahuatl’a, yhtä meksikon alkuperäiskielistä. Kirkko on rakentanut ajatusta jossa naisella on yhteiskunnassa kolme roolia valittavanaan – nainen voi olla neitsyt, äiti tai prostituoitu. Katolisuudessa korostetaan perheen merkitystä ja se osaltaan rajaa naiset yksityisen tilaan, pois julkisesta päätöksenteosta.
Pelko on yksi olennainen naisten elämää rajoittava tekijä. Pelko olla julkisessa tilassa selittyy niin miehille kuin naisillekin annetuilla rooleilla sekä yhteiskunnan epävakaudella ja epätasa-arvolla. Se voi olla realistinen mutta monesti myös liioiteltu, ja sen lietsontaa harjoitetaan sekä miesten että naisten puheessa ja käytöksessä. Pelolla naisilta rajataan pois tiettyjä alueita ja kellonaikoja ja liikkuessaan näillä rajatuilla alueilla tai rajattuina aikoina he menettävät normaalit oikeutensa, koska itse ”hakeutuvat ongelmiin”. Toisin sanoen jos nainen esimerkiksi kävelee yöllä yksin kadulla hänet nähdään prostituoituna.
Naisten tehtävä on kantaa perheen ylpeyttä ja miesten on suojeltava naisia. Ennen naimisiinmenoa tytön on oltava neitsyt säilyttääkseen oman ja perheensä kunnian. Naimisissa ollessaan hänen on oltava äiti ja kannettava huoli lapsistaan. Meksikossa äitejä kunnioitetaan nimellisesti mutta esimerkiksi kielenkäytössä äitiys rinnastuu negatiivisiin asioihin ja se edustaa kaikkea alhaista. Esimerkiksi Meksikossa on sanonnat ”está padre” ja ”está madre”. Ensimmäinen tarkoittaa kirjaimellisesti ”se on isä” mutta kuvainnollisesti ”se on hyvä/hieno” ja jälkimmäisen kirjaimellinen merkitys on ”se on äiti” ja kuvainnollinen merkitys taas ”se on huono”. Tosin lauseiden ja vanhempien roolien suhdetta ei yleisesti tunnisteta.
Äidin rooli korostuu myös isän poissaolona. On sosiaalisesti hyväksyttyä että perheen isä on alkoholisti ja pettää vaimoaan. Yleisesti oletetaan myös ettei äiti koskaan hylkää perhettään vaan uhrautuu tämän puolesta. Avioero ei tule kyseeseen koska erityisesti vahvan katolisen perinteen kaupungeissa kuten Guadalajarassa avioero leimaa yksilön alhaiseen yhteiskunta-asemaan. Prostituoituja halveksitaan mutta heitä myös tarvitaan. Heidän yhteiskunnallista asemaansa ei tunnusteta vaikka he niin sanotusti ylläpitävät miesten hyvinvointia.
Mitä tulee Meksikon lainsäädäntöön, voisi ajatella asioiden olevan paremminkin. Meksiko on liittovaltio jossa valta jakautuu presidentille ja liittokongressille, jota edustavat pääosin kolme Meksikon suurinta puoluetta. Maassa on perustuslaki, joka takaa kansainvälisesti tunnustetut ihmisoikeudet. Myös rikoslaki ja siviilioikeudet suojelevat kansalaisia. Kansainväliset järjestöt toimivat Meksikossa ja Yhdistyneet Kansakunnat järjesti ensimmäisen naisten maailmankonferenssin Meksikon pääkaupungissa jo 1975. Meksikon demokratisoituminen on kuitenkin pitkä prosessi, jota hidastavat esimerkiksi yleinen korruptio ja epäluottamus, huumekauppa, kasvavat luokkaerot ja globaali hyväksikäyttö.
On yleisesti tunnettua että maksamalla hieman ylimääräistä saa ylimääräisiä oikeuksia ja voi ostaa itsensä hankaluuksista. Johtoasemat erilaisissa valtion tehtävissä ovat perittävissä sukupolvelta toiselle. Huumekauppa on syvään juurtunut ilmiö Meksikossa ja se on yhteistyössä valtion hallintoelimien kanssa, mikä tuhoaa luottamusta valtion poliisiin ja yleiseen turvallisuuteen. Alueesta riippuen asukkaat valitsevat hankkivatko suojelua paikalliselta huumejengiltä vai valtion poliisilta.
Köyhyys on periytyvää Meksikossa ja mahdollisuudet liikkua luokasta toiseen ovat pienet. Valtio tarjoaa ilmaisen koulutuksen ja nimellisesti oikeuksia myös köyhille, mutta käytännössä köyhien koulut kasvattavat työläisiä ja rikkaiden koulut johtajia. Palkkaerot ovat hurjat eri työaloilla. Erityisesti kansainväliset yritykset ovat tehneet menestystä Meksikossa pienillä palkoilla ja runsailla luonnonvaroilla.
Arkielämä eroaa suuresti sanallisesti esitetyistä ihmisoikeusjulistuksista. Machismi on tunnettu ongelma Latinalaisessa Amerikassa eikä sen tarkkaa alkuperää tiedetä. Machismilla tai machoilulla tarkoitetaan käytöstä ja harjoitteita jotka kieltävät naiset tasavertaisena sukupuolena miessukupuolen kanssa. Syiksi on esitetty esimerkiksi espanjalaisten katolilaista perinnettä ja naisen alistettua asemaa uskonnossa. Myös alkuperäisasukkaat ovat saattaneet kehittää machismin joutuessaan alistetuiksi espanjalaisten taholta ja sen takia hakiessaan miehisyyttään alistamalla naisia. Harvinaisempi selitys on atsteekkien vanha väkivaltainen perinne. Machoilu on kuitenkin ongelma nykyisessä arkielämässä ja oikeuttaa monia miehiä alistamaan naisia niin julkisesti kuin yksityisessä tilassa. Naiset osaltaan myös ylläpitävät teoillaan ja sanoillaan machoilua korostamalla miehen vanhaa roolia perheessä ja päätöksenteossa. Lisäksi naiset hyväksyvät omat roolinsa neitsyenä ja sittemmin äitinä ja karttavat tarkkaan joutumasta prostituoidun rooliin.
Argentiinalainen feministi Ana Falú on kirjoittanut sukupuolisesta väkivallasta julkisessa tilassa ja nostaa esiin tärkeitä huomioita. Tilassa, niin julkisessa kuin yksityisessäkin, tapahtuu toiminta ja myös toiminnan muutokset. Toiminta ja sen muutokset rajoittuvat selkeästi jos läsnä on vain yksi sukupuoli. Yhteiskunnan kehittymisen kannalta on olennaista taata naisille ja miehille samat mahdollisuudet toimia tilassa. Muutoksen tulee tapahtua niin yksilötasolla kuin päätöksenteossakin. Yleisen ajattelun tulee muuttua suotuisaksi naisia kohtaan ja ylenmääräisen, naisia esineellistävän suojelun tulee vaihtua kaikkien kansalaisten tasavertaiseksi turvaksi.
Arjessa voi nähdä myös taistelua epäkohtia vastaan. Guadalajarassa toimii erilaisia feministisiä yhdistyksiä jotka ajavat sekä sukupuolten että seksuaalista tasa-arvoa. Kevään aikana kaupungissa on järjestetty kulkueita ja yhdistykset kokoontuvat viikoittain puhumaan asioista. Kritiikkiä nämä yhdistykset saavat aggressiivisuudestaan, sillä monien mielestä he taistelevat machoilua vastaan machoilun keinoin. Sukupuolten ja seksuaaliset oikeudet muuttuvat hitaasti mutta näyttää siltä että Meksiko on kuitenkin muuttumassa parempaan suuntaan.
Kirjoittaja on Reeta Kankaanpää Itä-Suomen yliopistosta