Kapitalismia vai demokratiaa?
Edellä kuvailtu historiallinen prosessi on ollut varsin yksisuuntainen. Pääoma on pitkälti onnistunut irrottamaan itsensä demokraattisesta ohjailusta. Myös Euroopan integroitumisen kehitys on mukaillut samaa linjaa. Tämä herättää kysymyksen siitä, olisiko kehityssuuntaa mahdollista kääntää ja palauttaa talous demokraattisen kontrollin piiriin. Vastaus on kyllä tai ei riippuen siitä, kuinka suuria yhteiskunnallisia muutoksia ollaan valmiita tekemään ja kuinka pitkälle poliittista tahtoa riittää. Tässä polttavaksi kysymykseksi muodostuu demokratian suhde kapitalismiin, eli yksityisomaisuuteen perustuvaan markkinatalousjärjestelmään, jossa yritykset kilpailevat voitoista ja kasvattavat pääomiaan. Demokratiaa ajavien poliittisten toimijoiden tulisi osata vastata seuraavaan kysymykseen: kuinka pitkälle demokratiaa on mahdollista toteuttaa kapitalismissa?
Wolfgang Streeckin vastaus vaikuttaisi olevan fatalistinen. Länsimaita kohdannut uusliberalistinen talouskuri ja demokratian heikentyminen eivät ole Streeckille seurausta eliittien ideologisista päähänpistoista, vaan ne kumpuavat kapitalistisen talouden realiteeteista. 1970-luvulta alkanut alhaisen talouskasvun kausi murskasi demokraattisen hyvinvointivaltion perustan, vei länsimaiset valtiot velkavankeuteen ja varmisti uusliberalistisen ideologian nousun hegemoniseen asemaan. Kuten Andrew Kliman (2012) on vakuuttavasti osoittanut, 1970-luvun talousvaikeudet taas olisivat seurausta pääoman kasautumisen ristiriitaisesta logiikasta, jonka seurauksena taloudellisen kasvun periodit johtavat aina vääjäämättömästi kohti uusia kriisejä. Näiden pohdintojen valossa pääoman irtautuminen demokraattisen ohjailun kahleista vaikuttaisi olleen seurausta kapitalismin historiallisen kehitysprosessin sisäisestä logiikasta.
Kapitalismin ja demokratian yhteensopimattomuus ei toki ole mikään uusi ilmiö. Kapitalismin historia on myös kertomus työväenluokan taisteluista voittaa itselleen demokraattisia oikeuksia, joihin lukeutuvat muun muassa äänestysoikeus ja oikeus järjestäytyä ammattiliitoiksi. Omistava luokka on vastustanut näitä vaatimuksia usein väkivaltaisinkin ottein. (Polanyi 2009.) Kapitalistien vastustus työväenluokan demokraattista valtaa kohtaan selittyy kapitalistisen tuotantojärjestelmän antagonistisella luonteella. Kuten Marx (1976) on tunnetusti osoittanut, pääoman ja työntekijöiden edut ovat perustavanlaatuisesti ristiriitaisia, sillä yritykset voivat menestyä kilpailussa viime kädessä ainoastaan tehostamalla jatkuvasti tuotantoaan ja painamalla kustannuksiaan alas samaan aikaan – toisin sanoen teettämällä työntekijöillä mahdollisimman paljon töitä painaen samalla palkkoja alas ja heikentäen työoloja.
Kaikki tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö demokratialla voisi olla Euroopassa tulevaisuutta. Kirjoitushetkellä toiveet talouden palauttamisesta demokraattisen ohjailun piiriin näyttäisivät ilmenneen Syrizan vaalivoittona Kreikassa. Syriza nousi suosioon talouskuria ja ”Troikkaa” (joka muodostuu Euroopan unionion, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin välisestä koalitiosta) vastustavana puolueena. Syriza on muun muassa uhannut jättää suuren osan Kreikan valtion veloista maksamatta, jolloin valtio vapautuisi velkavankeudestaan ja Troikan räätälöimien lainapakettien edellyttämistä sopeutusohjelmista, jotka ovat tarkoittaneet kovaa talouskuria Kreikassa. Tällä tavoin Kreikan valtio saisi jälleen autonomiansa takaisin ja pystyisi toteuttamaan kansalaistensa tarpeisiin vastaavaa politiikkaa demokraattisin periaattein.
Kuten yllä on jo esitetty, Kreikan talousongelmat eivät kuitenkaan johdu yksinomaan Kreikan valtion veloista, jotka ovat pikemminkin pinnan alla kytevien talousongelmien seuraus eivätkä syy. Velkojen suuret leikkaukset tarkoittaisivat myös todennäköisesti Kreikan eroa eurosta, jolla olisi merkittäviä seurauksia Kreikan taloudelle. Syrizan kohtaamien haasteiden luonne kiteyttääkin hyvin talouden demokraattista hallintaa ajavien puolueiden tilanteen: demokratian toteuttamiseksi puolueiden tulisi ajaa entistä radikaalimpia yhteiskunnallisia muutoksia. Lapavitsas et al. (2012) ovat visioineet tapoja, joilla Kreikka pystyisi kääntämään talouskurilinjansa, toisin sanoen realisoimaan niitä odotuksia, joita Syrizan äänestäjät ovat puolueelta vaatineet. Velkojen leikkaus ja ero eurosta tarkoittaisivat Kreikan eristämistä rahamarkkinoilta, joka taas tarkoittaisi sitä, että Kreikka joutuisi kansallistamaan pankkinsa ja ottamaan käyttöön kansallisen valuutan. Pääomapaon estämiseksi pääoman liikkuvuttaa tulisi myös rajoittaa autoritaariseen sävyyn. Talouden romahtamisen estämiseksi Kreikka joutuisi myös kansallistamaan kokonaisia tuotannonaloja. Vihjaus on selvä: demokratia voi toteutua ainoastaan post-kapitalistisessa yhteiskunnassa.
Kirjoittaja on Artti Kellokumpu Helsingin yliopistosta
(Artikkelin kuvan lähde: http://www.telegraph.co.uk/finance/comment/rogerbootle/9531733/The-euro-crisis-is-not-over-and-is-about-to-get-interesting.html)
Lähteet:
Carchedi, Guglielmo & Roberts, Michael (2013) The Long Roots of the Present Crisis. Keynesians, Austerians, and Marx’s Law. World Review of Political Economy, 4 (1), 86-115.
Harvey, David (2008) [2005] Uusliberalismin lyhyt historia. [A Brief History of Neoliberalism.] Kääntänyt Kaisa Koskinen. Vastapaino: Tampere.
Kliman, Andrew (2012) The Failure of Capitalist Production. Underlying Causes of the Great Recession. Pluto: London.
Lapavitsas, Costas (2013) Profiting Without Producing. How Finance Exploits Us All. Verso: London.
Lapavitsas, C., Kaltenbrunner, G., Labrinidis, G., Lindo, D., Meadway, J., Michell, J., Painceira, J.P., Pires, E., Powell, J., Stenfors, A., Teles, N. & Vatikiotis, L. (2012) Crisis in the Euroze. Verso: London.
Mair, Peter (2013) Ruling the Void. The Hollowing of Western Democracy. Verso: London.
Marx, Karl (1976) Capital. A Critique of Political Economy. Volume One. Kääntänyt Ben Fowkes. Penguin: London.
Marx, Karl (1981) Capital. A Critique of Political Economy. Volume Three. Kääntänyt David Fernbach. Penguin: London.
Mouffe, Chantal (2013) Agonistics. Thinking the World Politically. Verso: London.
Polanyi, Karl (2009) [1944] Suuri murros. Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. [The Great Transformation. The Political and Economic Origins of Our Time.] Kääntänyt Natasha Vilokkinen. Vastapaino: Tampere.
Roberts, Michael (2015) The ECB, QE and Escaping Stagnation. Luettu 30.1.2015. https://thenextrecession.wordpress.com/2015/01/23/the-ecb-qe-and-escaping-stagnation/
Streeck, Wolfgang (2014) [2013] Buying Time. The Delayed Crisis of Democratic Capitalism. [Gekaufte Zeit.] Kääntänyt Patrick Camiller. Verso: London.
