”On vaikea ajatella kulttuuria, joka suhtautuisi välinpitämättömästi ikuisuuteen ja karttaisi kestävyyttä. [- -] Menneen muistaminen ja luottamus tulevaisuuteen ovat kuitenkin tähän asti olleet ne kivijalat, joiden varaan on laskettu kulttuuriset ja moraaliset sillat lyhytaikaisuuden ja kestävyyden, kuolevaisten ihmisten ja heidän kuolemattomien saavutustensa välillä. Niiden varassa ovat levänneet myös vastuun kantaminen ja hetkessä eläminen.”
– Bauman, 2002
Sosiologi Zygmunt Bauman tunnetaan postmodernin ajan teoretisoijana ja hänen kirjoittamansa Notkea moderni on teos, joka kuuluu jokaisen sosiologin ja yhteiskuntatieteilijän ehdottomaan lukemistoon. Hänen teoksensa Sosiologinen ajattelu (Thinking Sociologically, 1990) on toiminut aiemmin myös sosiologian oppiaineen pääsykoekirjana Suomessa. Kolme aiempaa hänen teoksistaan on suomentanut Vastapaino: Sosiologinen ajattelu (1997), Notkea moderni (2002) sekä Postmodernin lumo (1996). Zygmunt Bauman tunnetaan virkeänä ja provosoivana ajattelijana, joka myös julkaisi paljon – eläkepäivillään hän julkaisi miltei yhden kirjan vuosittain. Aiemmin Baumaniin viitaten Sosiologi -lehdessä on kirjoittanut muiden muassa Aleksi Suuronen Sosiologin numerossa 1/2014 kirjoituksessa ”Modernit Pyhiinvaeltajat”.
Zygmunt Bauman (s. 1925) on puolalaissyntyinen sosiologi ja yhteiskunnallinen ajattelija, joka syntyi ja jonka ensimmäinen koti oli Länsi-Puolan Poznań kaupungissa. Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan hän pakeni perheineen ensin Neuvostoliittoon vuonna 1939 ja sen jälkeen Prahan kevään jälkimainingeissa Puolan kommunistipuoluetta (PZPR) vuonna 1968 Puolasta käsin ensin Tel Aviviin ja sen jälkeen Isoon-Britanniaan, jossa hän teki uransa Leedsin yliopiston sosiologian professorina ja laitoksen johtajana sekä vuodesta 1991 alkaen emeritusprofessorina. Taustastaan johtuen Zygmunt Baumania pidetään ajattelijana ja kommentoijana, joka etenkin elämänkokemuksensa ja kahden maanpakonsa kautta omaa hyvin perustellun legitimiteetin puhua 1900-luvun Euroopasta sekä sen menneestä ja tulevasta – ja hän onkin muovannut koko eurooppalaisen sosiologian pohjavirettä avoimemmaksi keskustelulle ja tulkinnoille koskien toisen maailmansodan jälkeistä aikaa ja moderniteetin muuttumista yleisluontoisella ja esseistisellä otteellaan – hän on postmodernin teoreetikko, jota ilman moni asia olisi varmasti jäänyt vähemmälle huomiolle ja yhteiskunnallinen keskustelu olisi saanut toisenlaisia muotoja, tai ehkäpä ei joitain muotoja laisinkaan. Bauman on työskennellyt etenkin moraalin, holokaustin, postmodernin ja konsumerismiin ja kulutukseen liittyvien aiheiden parissa.
Bauman käyttää usein kirjoituksissaan ja haastatteluissaan avioliiton ja perheen allegorioita, jotka tekevät hänen ajattelunsa seuraamisesta selkeää ja helppoa lähes jokaiselle lukijalle, ainakin jollain tasolla. Kirjassaan Notkea moderni Bauman pohtii vapautumista, yksilöllisyyttä, aikaa ja tilaa sekä työtä ja yhteisöä, jotka ovat kaikki niitä perustavia käsitteitä, joiden pohjalta ihmiset ja yhteisöt ovat perinteisesti jäsentäneet ajatteluaan ja toimintaansa. Baumanin mukaan entinen kiinteä moderni, jolla hän viittaa etenkin teollistumisen ja vakaiden instituutioiden sekä ennustettavan elämänkulun aikaan, on korvautunut nykyisin notkealla modernilla (Liquid Modernity), jota määrittää etenkin työelämän muutos hetkelliseksi ja projektimaiseksi, yksilöllisyyden muuttuminen liikkuvaksi ja yhteisöön paikantumattomaksi, ihmissuhteiden muuntuminen hetkelliseksi ja vaihdettavaksi tarpeen niin vaatiessa, ajan ja tilan luonteen muuntuminen sekä niiden laajeneminen globaaliksi ja yhteisöllisyyden muuttuminen eräänlaiseksi keveäksi naulakkoyhteisöllisyydeksi, joissa yhteisöllisyyden tiloissa ollaan vain väliaikaisesti käymässä, jättäen takit naulakkoon ja hakien ne sieltä pois yhteisöllisen tapahtuman päätyttyä jatkaen kukin omalle taholle.
Notkeassa modernissa Bauman käsitteellistää kiinteän modernin aikaa uudelleen paikallistaen sen historian lehdille ja vieden lukijaa kohti postmodernin aikaa ja sen vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan; aiemmista teollistumisen ja sodan jälkeisen teollistuneen Euroopan aikaan keskittyneistä tutuista ajatusmalleista hän pyrkii etäännyttämään itsensä tietoisesti ja notkean käsitteen avulla hän lisää sosiologiseen ajatteluperinteeseen tarvittavia uusia näkökulmia ja tarttumapintaa, jotta 1900-luvun loppua ja 2000-lukua olisi mahdollisuus käsitteellistää uudelleen yhteiskuntatieteissä niistä tarpeista käsin, joita työelämän, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden muutokset ovat luoneet uusien innovaatioiden ja yhteiskunnallisten muutosten myötä.
Notkeassa modernissa vapaus on muuttunut Baumanin mukaan yhteisöllisestä päämäärästä, johon lukeutuu niin vallankumoukset ja poliittiset liikkeet sekä kansalaisyhteiskunnan toiminta julkisessa tilassa, yksilölliseksi tavoitteeksi, joka ei löydä enää vakaata sosiaalista pohjaa pyrkimyksilleen tavoittaa tuo niin kutsuttu vapaus. Bauman pohtii myös sitä, kun yksilöiden elämä jäsentyy yhä enenevissä määrin kuluttaja-roolin ympärille yksilölliset mahdollisuudet kuulua yhteisöön saattavat helposti muuntua retkiksi kuluttamisen temppeleihin, joissa todellista yhteisöllisyyden tunnetta ei synny, sillä kuluttaminen on tosiasiassa yksilöllinen tapahtuma. Uusissa kuluttamisen ja notkean modernin tiloissa etenkin kohtelias välinpitämättömyys (Richard Sennet) on ihmisten välistä kanssakäymistä määrittävä asia, joka tarkoittaa kohtaamisia ilman tulevaisuutta ja menneisyyttä ihmisten välillä tiloissa, jotka ovat tyypillisiä etenkin notkealle modernille ja kaupunkielämälle.
Työ on myös muuttanut luonnettaan notkean modernin aikana lyhytjänteiseksi strategiseksi peliksi, jossa kollektiivinen toiminta hakee uusia muotoja ja raskaan kapitalismin aikainen varmuus tulevasta on muuntunut joksikin toiseksi labyrinttimaailmassa (Jacques Attali). Työn merkitys on muuttunut notkeassa modernissa entistä välineellisemmäksi, eikä sitä arvosteta enää sen perusteella, mitä hyötyä sen vaikutuksista olisi yhteisölle, kansakunnalle tai tuleville sukupolville pitkällä aikavälillä.
Yhteisö on notkean modernin aikana korostetusti muuntunut postuloiduksi yhteisöllisyydeksi, jossa etenkin yksilö valinta kuulumisesta tiettyyn yhteisöön muokkaa yhteisön itsensä ehtoja; kansallisvaltioista ja suurista historiallisista narratiiveista ei ole enää koetun yhteisöllisyyden tunteen perustaksi, sillä niiden molempien tehtävät ovat vaimentuneet notkean modernin aikana, eikä niistä voi löytää enää sellaisia yhtymäkohtia, joita esimerkiksi globaalit tai paikalliset yhteisöt tarjoavat. Yhteisöllisyys on Baumanin mukaan notkean modernin aikana myös keveämpää ja ajallisesti rajatumpaa, joissa yhteisöllisyyden tilat rakentuvat karnevalististen periaatteiden mukaan, joissa erikseen rakennetuissa yhteisöllisyyden tiloissa käydään vain pistäytymässä.
Baumania on pidetty ensimmäisenä vakavasti otettavana postmodernin ajan teoreetikkona. Zygmunt Baumanin vaikutusvaltaisuus ajattelijana kumpuaa myös hänen teoreettisesta otteestaan; valtavat käsitteelliset asiat, kuten moderni, työ, aika ja tila tai yhteisöllisyys muuntuvat sosiologian klassikoiden ja heidän seuraajiensa jo kertaalleen kehittämien teoreettisten kehysten uudelleenmuotoiluiksi, jotka jäsentävät tilaa uusille teoretisoinneille ja ajatusvirroille. Baumanin pariin onkin aina helppo palata jos kaipaa yhteiskunnallisille pohdinnoille uusia suuntaviivoja, ja etenkin jos niitä on vasta aloittelemassa. Itäeurooppalaisena 1900-luvun sosiologian kantaisänä Zygmunt Baumanin ajatukset antavat tietä yleisille pohdinnoille historian muuntumisesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista sekä aikamme luonteesta ja sen vaikutuksista ihmisiin – Bauman ei useinkaan etsi lopullisia vastauksia tai osoittele syyllisiä tai syyttömiä, vaan pitää keskustelua liikkeessä. Muita aikalaisiaan seuraten ja haastaen hän kertoo modernin kulusta ja historian muutoksista Euroopassa kuin isoisä, jonka luona pitäisi ehdottomasti aina pistäytyä. Suomalaiselle lukijalle Bauman tarjoaa helposti lähestyttävän väylän eurooppalaiseen yhteiskunnalliseen ja sosiologiseen ajatteluperinteeseen, jossa on käyty tällä tasolla jos jonkinlaista ottelua milloin kenenkin ajattelijan ja yhteiskunnallisen keskustelijan toimesta.
Jos yhteiskuntatieteiden opiskelija tai muu lukija Baumanilta kaipaisi jotain lisää Notkeaa modernia lukiessa, niin se olisi hieman tarkempi säännönmukaisuus sen suhteen, keskittyykö hänen ajatuskulkunsa milloin millekin mantereelle, mutta se jäänee seuraavien sosiologisten tutkimusmatkailijoiden ja Baumanin seuraajien tehtäväksi ehkä tarkoituksellisestikin. Vaikka Baumania on toisinaan kritisoitu esseismistä sekä konkreettisten muutosehdotusten puutteesta tuotannossaan niin tällaistakin yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta tarvitaan ja se on myös nostanut Baumanin yhdeksi tärkeimmistä 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ajattelijoista – etenkin ajatusten jäsentäminen Baumanin tuotannon avulla nousee arvoon arvaamattomaan silloin, kun esimerkiksi vaikkapa käytännöllisempiin ja tarkkarajaisempiin yhteiskunnallisiin lähestymistapoihin tähtäävä kriittinen teoria ei tuo enää riittävästi vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin siitä, mitä historian ja nykyisyyden Eurooppa on ja kuinka sitä voisi tulkita; Bauman oli luonteeltaan yleisluontoinen ja hyvin tuottelias kirjoittaja ja puhuja, ja tämän vuoksi varsin tärkeä yhteiskunnallisen keskustelun avoimuuden ja laajuuden kannalta etenkin akateemisessa maailmassa, vaikka hänen tuotantonsa akateemista hyödynnettävyyttä onkin aina toisinaan kyseenalaistettu. Bauman yhdisteli kirjoituksissaan politiikkaa, filosofiaa, sosiologiaa ja runoutta niin tyylikkäällä tavalla, että hänen omalaatuisuuttaan jää moni kaipaamaan.
Baumanin viimeiseksi ilmestyneeksi teokseksi jäi Strangers at our Door, joka julkaistiin vuonna 2016, ja jossa hän käsitteli Eurooppaa koettelevaa pakolaiskriisiä – yleisemmistä ajatuksista postmodernin luonteen suhteen Bauman oli siirtynyt viime aikoina takaisin uusien, meitä kaikkia koskettavien syklisten yhteiskunnallisten kysymysten tutkimiseen – ainoana ratkaisuna kriisiin tulee olemaan myötätunnon osoittaminen kaukaa tulleille, sanoo Bauman. Ja paremmin ei voisi sanoa.
Lepää rauhassa Zygmunt Bauman (9.1.2017).
video Vimeo-palvelussa: Zygmunt Bauman on Happiness
Zygmunt Baumanin valikoitua englanninkielistä tuotantoa
Modernity and the Holocaust (1989, Cornell University Press)
Yksi modernin ajan ja sen historian järkyttävimpiä tapahtumia on holokausti. Zygmunt Baumanin yksi tunnetuimmista teoksista käsittelee holokaustia osana modernin ajan luonnetta ja siihen johtaneita syitä, ja tuo vahvasti historiallista näkökulmaa sosiologiaan.
Globalization: The Human Consequences (1998, Columbia University Press)
Kirjassa Bauman tutkii globalisaatiota, sen sosiaalista pohjaa ja globaalien prosessien sosiaalisia seurauksia. Bauman näkee että globalisaatio ja lokalisaatio eli paikallistuminen ovat erottamalla tavalla samanaikaisia prosesseja yhteiskunnassa ja vaikka globalisaatiosta hyötyvät monet, joidenkin kohtaloihin se ei kertakaikkiaan sovi. Globalisaation myötä etenkin vapaus liikkua paikasta toiseen nousee arvoon arvaamattomaan ja siitä on tullut ihmisiä leireihin jakava asia, kuten myös kommunikaation haasteet globaalin ja paikantumattoman eliitin sekä paikallaan pysyvän ja lokaalin, enemmistön välillä.
In Search of Politics (1999, Polity)
Nykyisin kaikki tärkeä elämässä, kuten suhteet toisiin ihmisiin, kumppanuudet, naapurustot, työ ja kaikki tavoittelemisen arvoinen tuntuvat epävarmoilta, haavoittuvaisilta ja riskialttiilta. Myöskään yhteiskunta ja maailma, jossa elämme ei enää kyseenalaista itseään vaan yritämme lähinnä hallita nykyisiä kriisejä emmekä suunnittele sen tarkemmin mihin maailman ja yhteiskunnan tulisi suuntautua tulevaisuudessa. Bauman pohtii kirjassa etenkin nykyistä elämäntapaamme ja sen yhteyttä nykyiseen maailmantilanteeseen. Bauman etsii etenkin mahdollisuuksia rakentaa uudelleen yksityistä ja julkista tilaa, missä yksityisten ja julkisten asioiden olisi mahdollista kohdata ja kansalaiset voisivat aloittaa dialogin ja kollektiivisen toiminnan yksilöllisten oikeuksien puolesta. Yksilöiden oikeudet ovat vain siten kollektiivisesti mahdollista taata maailmassa, jossa kaiken, myös yksilöllisten oikeuksien ehtojen yksityistyminen kiihtyy entisestään. Politiikka tarvitsee Baumanin mukaan uusintamista, etenkin yksityisten ongelmien tuomista takaisin julkiseen ja etenkin kollektiivisesti käytyyn keskusteluun.
Liquid Love: On the Frailty of Human Bonds (2003, Polity)
Ihmissuhteet ovat notkean modernin aikana muuttuneet pysymättömiksi, jolloin sen määrittely, ”kuka minä olen” on muuttunut pysyvästi ja ikuisesti liikkeessä olevaksi tapahtumaksi. Koska pysyviä sitoumuksia ei ole, eriasteisille ihmisten välisille sitoumuksille keksitään uusia tiloja ja muotoja – kuitenkaan mikään näistä uusista sitoumuksista ei ole taattu kestämään samalla lailla kuin aiemmin. Ihmisten välisten suhteiden muuntuva muoto ja niiden samanaikainen otteessaan pitävä voima ja väliaikaisuus notkeassa modernissa on kirjan keskeisintä antia.
Liquid Life (2005, Polity)
Baumanin mukaan elämme notkean modernin aikana notkeaa elämää, joka ei useinkaan pysy määrätyllä kulkureitillä ja poikkeaa siltä, sillä notkean modernin yhteiskunnan ja yhteisöjen muoto on alati muuttuva. Notkea elämä on prekaaria elämää, jota elämme jatkuvan epävarmuuden saattelemana, nopealla tahdilla, ilman vahvojen sitoumusten taakkaa. Jatkuvien uusien alkujen ja mahdollisuuksien täyttämä notkea elämä notkeassa modernissa tarkoittaa myös tapahtumista poistumista yhtä nopeasti, kuin niihin on hypätty, joka on notkeaa elämää määrittelevistä tekijöistä yksi keskeisemmistä.
Liquid Fear (2006, Polity)
Modernin piti alun alkaen olla aikaa, jossa aiemmat sosiaaliseen elämään, yhteisöihin ja ulkopuoliseen maailmaan kohdistuneet pelot ja murheet olisi jätetty kauas taakse ja ihmiskunta olisi vihdoin kykenevä kontrolloimaan täysin omaa elämäänsä, jossa luonnon ja sosiaalisen maailman kontrolloimattomat voimat olisi kesytetty ihmistä palvelemaan. Kuitenkin myös 2000-luvun alkaessa ihmiskunta elää pelon aikaa – pelko on etenkin odottamattomiin luonnonmullistuksiin sekä ympäristö- ja sosiaalisiin katastrofeihin kohdistuvaa pelkoa ja se on nimi sille epävarmuudelle, jota koemme myös tänä päivänä. Kirja on yritys analysoida notkean modernin aikana koettua pelkoa sekä paikallistaa sen lähdettä ja tuoda esiin haasteet, jotka ovat pelkojen paikantamisen ja ratkaisemisen tiellä. Bauman peräänkuuluttaa etenkin yhteistyötä, jotta tulevat vuosisadat voitaisiin ottaa vastaan yhä vakaammin, toiveikkaammin ja ennenkaikkea turvallisemmin.
Liquid Times: Living in a Age of Uncertainty (2007, Polity)
Siirtymä kiinteästä notkeaan moderniin on luonut uusia ja joskus jopa odottamattomia mahdollisuuksia ihmisten elämään – ihmiset kohtaavat nykyisin enemmän kuin koskaan haasteita, jotka on kohdattava jos haluaa menestyä yhteiskunnassa uuden modernin aikana. Aiemmat sosiaaliset instituutiot eivät enää voi toimia viitekehyksinä ihmisten toiminnalle tai pitkäaikaisemmille elämänsuunnitelmille, joten ihmisten on etsittävä uusia tapoja järjestää ja jäsentää elämänsä. Nykyajan fragmentaarinen luonne vaatii yksilöiltä mukautuvuutta ja joustavuutta sekä valmiutta kohdata haasteita ja vaihtaa sitoumuksia hyvinkin tiuhalla aikavälillä sekä olemaan valmis hylkäämään aiemmin tehdyt sitoumukset ja lojaaliudet ilman katumusta. Endeeminen epävarmuus kuvaa ihmisen elämää notkeassa modernissa ja Bauman etsii kirjassa tämän epävarmuuden lähdettä.
Liquid Evil (2016, Polity)
Baumanin ja Leonidas Donskisin yhteistyönä syntynyt kirja, jossa he näkevät notkean modernin vaativan myös pahuuden olomuotojen käsitteellistämistä uudelleen. Pahuus, joka esiintyi aiemmissa kiinteän modernin muodoissa oli keskittynyt etenkin valtiollisiin monopoleihin edistää kansakuntien kehitystä ja sitä vastaan voitiin ottaa kantaa tätä myöten selkeämmin. Notkeassa modernissa sen sijaan pahuudesta on tullut kokonaisuuksia läpäisevämpää ja samalla vähemmän näkyvää – se esiintyy ihmisten välisessä päivittäisessä kanssakäymisessä että rutiineissa ja yksityisissä sekä sääntelemättömissä tiloissa, joissa kilpailu ja vastavuoroinen vieraantuneisuuden tunne on korvannut solidaarisuuden ja yhteistyön vahvan yksilöllistymiskehityksen aikana. Pahuutta on siten nykyisessä tilanteessa myös vaikeampaa havaita ja vastata siihen, etenkin sen tavallisuuden vuoksi. Pahuuden mahdollisen olemassaolon myötä sosiaalinen elämä muuntuu kentäksi, jossa on vaikea ennustaa milloin ja missä koettu pahuus tapahtuu.
Strangers at our Door (2016, Polity)
Pakolaisia ja kodeistaan ja kotimaastaan paenneita on ollut aikojen alusta lähtien, siis aina. Kodeistaan ihmisiä ovat ajaneet pakenemaan etenkin sodat ja luonnonmullistukset. Maissa, joihin se saapuvat, vieraat näyttäytyvät aina muukalaisina ja tällä tosiasialla on taipumus luoda pelkoa ja ahdistusta sillä he ovat ”tuntemattomia”. Kysymys pakolaisuudesta ja muukalaisuudesta on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan etenkin Euroopassa, sillä yhteiskunnallista keskustelua pakolaiskriisin ympärillä kuvaa Baumanin mukaan etenkin moraalinen paniikki, jossa suuri määrä eurooppalaisia tuntee jonkin nimeämättömän uhkaavan yhteisönsä hyvinvointia. Bauman korostaa myötätuntoa näinä vaikeina aikoina.
Retrotopia (2017, Polity)
Jo kauan sitten on jätetty taakse ajatus siitä että ideaalien ja utopioiden mukainen onnellisuuden saavuttaminen tai yhteiskunta olisi mahdollista. Kuitenkin pyrkimykset ideaalitilojen luomiseen, niin luontaista kuin se ihmisille on, jatkuvat vielä tänä päivänä – uusien visioiden keskiö on kuitenkin suuntautunut ei niinkään tulevaisuuteen, vaan jo kertaalleen hylättyyn, mutta huomionarvoiseen menneisyyteen. Tätä uutta ajatusmallia voidaan kutsua Retrotopiaksi, vastauksena omas Moren Utopialle. Retrotopian mukainen ideaalien luominen on tarvittavaa notkeassa modernissa, jossa vallan ja politiikan välinen kuilu on edelleen syvenemässä ja suvereenien valtioiden ja alueiden aika on menneisyyttä, eivätkä valtiot kykene enää vastaamaan notkean modernin uusiin, globaaleihin haasteisiin yhteisöjen ja ihmisten olojen parantamiseksi ja niiden kyvykkyys on muutenkin laajasti kyseenalaistettu. Retrotopiaa tarvitaan Baumanin mukaan siellä, missä nykyiset yhteiskunnalliset ja sosiaaliset haasteet kaipaavat menneisyyden epäonnistumisten sekä jo kertaalleen unohdettujen asioiden uudelleentulkintaa. Parempi maailma on mahdollinen etenkin kuvittelemalla mennyttä uudelleen ja kääntymällä aiempien suurien ideoiden ja kysymysten puoleen.
The Bauman Institute (University of Leeds)
Vuonna 2010 Leedsin yliopiston Sosiologian ja sosiaalitieteiden laitoksen yhteyteen perustettiin Bauman instituutti, jonka tarkoituksena on jatkaa Baumanin ajattelu- ja tutkimusperintöä seuraaville tutkijasukupolville. Bauman instituutin tutkimus on keskittynyt monitieteisesti niin sosiologiaan, sosiaalitieteisiin, politiikan tutkimukseen, taloustieteisiin sekä media- ja kulttuuritieteisiin ja instituutin tarkoituksena on herättää kriittistä akateemista keskustelua sosiaalitieteiden, taiteiden ja humanististen tieteiden leikkauspisteessä uusien näkökulmien tavoittamiseksi sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen elämän kentällä. Bauman instituutti myöntää vuosittain Janina Bauman –palkinnon parhaalle sosiaalitieteiden lopputyölle instituutin tutkimusalalta. Käy tutustumassa Bauman instituuttiin täältä: http://baumaninstitute.leeds.ac.uk
Elina Huttunen
Kirjoittaja on YTM, Jyväskylän yliopiston alumni ja Sosiologi-lehden nykyinen päätoimittaja