Vastine: ”Mihin mennään, sosiologia?”

23.3.2017

Sosiologia ja sosiologit ovat aina joutuneet määrittämään itseään uudelleen aikakauden ja yhteiskunnallisten muutosten mukana. Mikael Seppälä pohti artikkelissaan sitä, mitä sosiologia tieteenalana voisi tulevaisuudessa tuoda yhteiskunnan muutoksiin akatemian ulkopuolella, etenkin silloin kun kyseessä on muotoilu ja palvelujärjestelmät. Tohtorikoulutettavat Sanna Kailaheimo ja Laura Salonen pohtivat vastineessa miten suomalainen sosiologia mahdollisesti muotoutuu tulevaisuudessa sekä sitä millaisia aineistoja voitaisiin hyödyntää sosiologisessa tutkimuksessa

 

Seppälän artikkeli on raikas avaus sosiologisten taitojen soveltamisesta erilaisiin konteksteihin. Muotoilu on hyvä esimerkki yhteiskuntatieteilijälle kaukaiselta tuntuvasta alasta, jossa sosiologista osaamista voisi laajemminkin hyödyntää. Muotoilusta kiinnostunut yhteiskuntatieteilijä voisi käyttää verkostoanalyysia analysoidessaan esimerkiksi jonkin yrityksen sosiaalista verkostoa. Näin tieteellistä otetta voisi suoraan hyödyntää myös yritysten tai yhteisöjen toimintojen kehittämiseen.

Sosiologia taipuu sellaiseksi miksi sen itse haluat. Tämä tuli hyvin ilmi myös Seppälän artikkelissa ja työelämään sijoittumisessa. Se, mihin sosiologiaa taivuttaa riippuu omista kiinnostuksen kohteista ja toisaalta niistä kuuluisista sivuainevalinnoista. Esimerkiksi digitaaliset ihmistieteet (digital humanities) sivuaineena tarjoavat työkaluja sosiaalitieteellisien ongelmien ratkaisemiseen teknologian avulla. Myöhemmin näistä taidoista ja työkaluista on hyötyä työmarkkinoilla, joissa täytyy olla kekseliäs ja varautunut myymään oma osaaminen yrityksen tai muun organisaation tarpeita vastaavaksi. Nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin sosiologian notkeus riittää. Esimerkiksi Turun yliopiston maistereille tehtävän työelämäkyselyn mukaan 82 prosenttia sosiologiasta valmistuneista oli työssä vuosi valmistumisen jälkeen ja viisi vuotta valmistumisen jälkeen työelämässä oli 89 prosenttia vastanneista (UTU).

Sosiologian ja sosiologien notkeus ilmenee myös opetuksessa ja tutkimuksessa. Seppälän mainitsemat Big Data ja MyData näkyvät jo yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa ja yliopistojen kurssitarjonnassa. Esimerkiksi väitöskirjoja tehdään monenlaisista aiheista, kuten tietoturvasta (kts Jukka Vuorisen artikkeli Sosiologi-lehdessä 2014) tai itsensä monitoroimisesta aktiivisuusrannekkeilla (kts Harley Bergorthin tuleva väitöskirja). “Uusien” Big Data aineistojen hyödyntäminen on esillä myös Sosiologipäivien 2017 ohjelmassa, johon on ilmestynyt uusia työryhmiä kuten Digitalization of Societies and Methods ja Pelitutkimusryhmä.

Big Data ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö yhteiskuntatieteissä, sillä suuriin aineistoihin, kuten rekisteriaineistoihin, pohjautuvaa tutkimusta on tehty jo pitkään. Laajoja ja pitkiä aikasarjoja on mahdollista hyödyntää entistä tehokkaammin tutkimusmenetelmien ja teknologian kehittymisen myötä. Esimerkiksi Pohjoismaissa hyödynnetään kattavia rekisteriaineistoja ja muualla väestölaskentoihin yhdistettyjä pitkittäiskyselyitä. Lisäksi kansainvälisiä vertailuaineistoja, kuten European Social Survey, Pisa, World Value Survey ja EU-SILC, hyödynnetään runsaasti. Niissä maiden välinen vertailu on yhteismitallista ja näin helposti toteutettavissa. Tavatonta ei ole myöskään käyttää samassa tutkimuksessa usean eri maan pitkittäisaineistoa (esim. SOEP, PSID, rekisteriaineistot).

Mediassa on viime aikoina (jälleen kerran) ollut esillä se, että tutkimuksen tekemisen lisäksi tutkimustuloksia pitäisi pystyä hyödyntämään laajemmin ja tehokkaammin. Tämä ilmenee myös tutkimuksen rahoituksessa, jossa yhä tärkeämpänä kriteerinä tai ainakin meriittinä pidetään tutkimuksen sovellettavuutta yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä on Suomen Akatemian rahoittama TITA -konsortiohanke (Tackling Inequalities in Time of Austerity), jossa yhtenä tavoitteena on tuottaa tutkimustuloksista suosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi.

Olemme samaa mieltä kuin Seppälä siinä, että kaikkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ei tarvitse ”tutkia puhki” ennen kuin niille tehdään jotain. Koko yhteiskuntajärjestelmää ei ole syytä vaihtaa yhden tutkimuksen perusteella, mutta sen pienen pieniä osasia ehkä voi.

 

Sanna Kailaheimo
VTM (Sosiologia), Sosiologi-lehden aiempi päätoimittaja,
Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

&

Laura Salonen
VTM (Sosiologia), Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Lähteet

UTU, Sosiologia. Oppiainekohtaiset sijoittumistiedot. https://www.utu.fi/fi/yksikko/yliopistopalvelut/opintohallinto/ohjauksen-ja-koulutuksen-tukipalvelut/rekry/valmistuneiden-tyollistyminen/Sivut/Oppiainekohtaiset-sijoittumistiedot.aspx

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *