Pääkirjoitus 1/2015

Numero 1/2015 Pääkirjoitus

Sosiologia on aina ollut kiinnostunut kriiseistä ja murroksista. Niitä selittämäänhän sosiologia on oikeastaan aikoinaan syntynyt. Sosiologian historian alkuaikoina teollistuminen oli muuttanut radikaalisti ihmisten elämää ja luonut uudenlaisia sosiaalisia ongelmia. Nykyään elämme yhä nopeammin muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa myös teknologian kehityksellä on roolinsa. Omana elinaikanani matkapuhelimet ja tietokoneet  ovat yleistyneet. On tulut älypuhelimia, digibokseja, ulkoisia kovalevyjä, muistitikkuja, tablet-tietokoneita, Sodastream-virvoitusjuomakoneita ja paljon muuta. Muutos näkyy niin arjessa kuin työelämässä, jossa teknologian käyttö ja etätyö ovat yleistyneet.

Rakkaalle lapselle, yhteiskunnalle, on myös annettu mitä erilaisimpia nimiä: riskiyhteiskunta, palveluyhteiskunta, hyvinvointiyhteiskunta, tietoyhteiskunta, kansalaisyhteiskunta.. Näiden nimitysten taustalla on ollut pyrkimys ymmärtää täsmällisesti, millaisessa yhteiskunnassa nyt elämme. Nämä kaikki ovat kuitenkin vajanaisia ja liian kapeita kuvaamaan yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti.

Sosiologi-lehden ensimmäinen teemanumero käsittelee kriisin sosiologiaa. Kriisit eivät ole itsessään hyviä tai pahoja. Kriisi tarkoittaa ennen kaikkea käännekohtaa, jossa vanha totuttu toimintapa ei enää päde, ja ihmisen, organisaation tai yhteiskunnan täytyy etsiä uusia keinoja uuden asian ymmärtämiseen. Kriisi tarkoittaa siis uutta asiaa tai tilannetta. Se, miten toimimme kriisien kohdatessa määrää, onko niiden vaikutus negatiivinen vai positiivinen. Kriisit tarjoavat kehittymismahdollisuuden vaikka itsessään kriisit koetaan aina epämukaviksi, sillä kriisit pakottavat ihmisiä ja organisaatioita muuttamaan totuttua maailmankuvaa. Ihmiset eivät pidä muutoksesta, vaan tutusta ja turvallisesta. Näin ollen kriisit aiheuttavat stressiä ja myös joskus vastarintaa.

Tässä numerossa kirjoittajat ovat lähestyneet kriisiä monipuolisesti. Vesa Välimäki käsitteli artikkelissaan nuorten syrjäytymistä Robert K. Mertonin paineteorian ja Bourdieun relationaalisen sosiologian teorioiden pohjalta. Tenho Kiiskinen kirjoitti tämän hetken trendikkäästä ideologiasta, downshiftaamisesta, argumentoiden, että se on vastaisku arvotyhjiölle, mutta yhtä kaikki silti lyhytnäköistä. Kapitalistisen järjestelmän kriiseistä Marxiin pohjautuen kirjoitti Petro Leinonen ja eurokriisistä Artti Kellokumpu. Ville Kokko kirjoitti tieteenfilosofisen ja tiedon filosofisen artikkelin, jossa pohdittiin, että pitäisikö tiede saattaa kriisiin. Artikkelin innoittimena oli filosofi Nicholas Maxwellin From Wisdom to Knowledge-kirja. Maria Salonen kirjoitti kirja-arvion Jonathan Gloverin Ihmisyys-kirjasta, jossa kuvattiin ihmisyyden olevan kriisissä, sillä ihmiset kadottavat usein kriisien keskellä ihmisyyden, humaanin puolensa. Laura Salonen puolestaan kirjoitti Euroopan vankiloiden yliasutuksesta ja siihen johtaneista syistä. Vankiloiden yliasutus on sekä yhteiskunnan kriisi että vangin henkilökohtainen kriisi. Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg kirjoitti suomalaisesta sotilassosiologiasta ja kannusti muitakin sosiologeja tutkimaan Puolustusvoimia ja maanpuolustustusta.

Tämän vuoden Sosiologipäivien teemana on Ajan merkit  – mahdolliset maailmat. Sosiologipäivillä yritetään paikantaa sosiologin ja sosiologian paikkaa ennakoimattomassa maailmassa, maailmassa muutoksen partaalla. Sosiologi-lehti toimikoon siis introna tuleville Sosiologipäiville.

Nähdään Helsingissä ja antoisia lukuhetkiä!

 

Sanna Kailaheimo

Sosiologi-lehden päätoimittaja

Post a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*